Sivut

perjantai 23. marraskuuta 2012

Varaslähtö valoon


Tänä vuonna joudun ihan itse nielemään motkotukset jouluvalovarustelukilvan varhaisesta aloittamisesta, sillä taidan olla meidän kadun ensimmäinen varustelija. On niin pimeää, etten enää malttanut odottaa valojen ripustamisessa. Pari päivää sitten hain laatikon kellarista ja katsastin valojen kunnon. Hyvin toimivat ja mikä parasta, olin malttanut edellisellä kerralla kääriä johdot kunnolla. Vältyin tuskalliselta setvimiseltä ja saatoin rauhassa keskittyä miettimään, minkä valosarjan ripustan minnekin. Kaikkia valoja en suinkaan vielä laittanut - ehken enempää laita ollenkaan, ja noita jo ripustettujakin täytynee hiukan käydä säätämässä parempaan asentoon. Näitä nykyisiä ledejä raaskii onneksi sytytellä, koska ne vievät niin paljon vähemmän sähköä entisiin lamppuihin verrattuna. Sain ajastimetkin toimimaan ihan ensimmäisellä kerralla. Yleensä niitäkin joutuu alkuun säätelemään, kun sytyttelevät ja sammuttelevat valoja ihan oman tahtonsa mukaan. Pihan puolelle en aamuloistoa laitakaan, sillä Juuso innostuu valojen syttymisen mukaan pomppimaan sänkyni viereen turhankin varhain.


Kynttilöitä olen poltellut jo pitkät ajat. Vuosi sitten olin kynttiläkutsuilla ja ostin sieltä melkoisen tyyriit ajastettavat led-kynttilät, jotka ulkomuodoltaan muistuttavat tavallisia valkoisia vahakynttilöitä. Niistä onkin ollut paljon iloa, sillä ne syttyvät täsmällisesti ajastuksen mukaan ja ovat taatusti turvallisia näin kissakodissakin. Tosin meidän Juuso vähät välittää kynttilöistä, pikemminkin pelkää tulen kuumotusta. Pienenä se kyllä tuppasi työntämään viiksensä liiankin lähelle ja kuljeskeli sitten käherretyissä viiksissä jonkin aikaa. Juuso on oikeastaan nykyisin melko rauhallinen katti, eikä se juurikaan harrasta kolttosia. Yksi harmillinen tapa sillä on. Nimittäin se haluaa olla seurassamme iltapäiväkahvien aikaan. Keittiön pöydällä köllöttämässä. Siinä ei auta kiljua puhtaan pöytäliinan puolesta, sillä se loikkaa vaikka suoraan vesisateesta kuraisin tassuin toiseen päähän ruokapöytää, jos kello on vain lähelläkään kahviaikaa ja me Ukkokullan kanssa keittiössä. Ei se yksin keittiön pöydällä viihdy, eikä ruoka-aikaankaan. Erittäin harvoin edes silloin, jos pöydän ympärillä on muitakin ihmisiä.

Kertoessani Juuson iltapäiväkahviseurasta kissattomat ihmiset kauhistelevat, kuinka annamme eläimen tulla pöydälle. No, kissa on siisti eläin; ja luultavasti minäkin olen aika siisti ihminen. Juuso on pöydällä maksimissaan sen ajan, minkä mekin sen äärellä istumme. Yleensä se loikkaa jo ennen meitä alas ja lähtee tepsuttelemaan jonnekin muualle. Meillä ei jätetä ruokia pöydälle seisomaan, ensinnäkin säilyvyyden ja järjestyksen vuoksi, mutta myös Juuson ollessa pentukissa totuttelimme siihen, ettei anneta sille tilaisuutta lipoa mitään suihinsa huomaamatta. Juuso ei tule kahvikuppiemme viereen loikomaan vaan pysyttelee pöydän toisessa päässä siten, että yletyn sitä rapsuttamaan ja antamaan sille pari kissanminttunamia. Kun se on saanut annoksensa hellyyttä ja seuraa, se on tyytyväinen ja lähtee pois. 

Silloin tällöin mietin, josko ryhtyisin opettamaan Juusoa tyytymään vaikka tuoliin tai lopettamaan kokonaan kahvihetket kanssamme. Enimmäkseen olemme kuitenkin Ukkokullan kanssa kahden kahvilla, eikä Juuson kahviseura ole meille ylitsepääsemätön ongelma. Kissan tai minkä tahansa lemmikin omistajan on totuttava siihen, että hän vastaa kotiinsa ottamansa eläimen jälkien siivoamisesta ja toisaalta opettelee elämään osittain myös lemmikin ehdoilla.  

Me ihmiset tuppaamme olemaan tapojemme orjia, minkäs sille mahtaa, jos kissasta tulee samanlainen. 

Leppoisaa viikonvaihdetta kaikille kissallisille ja kissattomille!


11 kommenttia:

  1. Meillä Hiltunen saa liikkua vapaasti pöydillä, koska perheeseemme kuuluu myös koira. Veikkaisinpa,että Hiltsun sapuskat olisivat aina väärässä suussa,kuivamuonaa,kun on aina saatavilla,lihaa sitten vartavasten tarjoiltuna.En ole sitä kokenut ongelmaksi,sillä useamman kerran päivässä kuitenkin pyyhin pöydät ja käytän ruoanvalmistuksessa leikkausalustoja tms.
    Siisti eläin kissa on koiraan verrattuna ;)

    Mulla on jo olleet valosarjat käytössä jonkinaikaa,joten älä huoli. Huomenissa varmaan kaivelen vaatehuoneen kätköistä jo kynttelikköjäkin esille.

    Valoisaa viikonloppua :)

    VastaaPoista
  2. On niin pimeää, kun ei ole luntakaan, että kyllä valot voi laitella ihan hyvällä omalla tunnolla. Itsekin laittelin jo viikko sitten ja tänä iltana vielä lisää. Hyvää viikonloppua:)

    VastaaPoista
  3. Meidän naapurissa on jouluvalot loistaneet jo pari viikkoa.
    itse en ole vielä niitä laittanut.
    kyllä valoa tarvitaan
    Valoa viikonloppuusi.

    VastaaPoista
  4. Nyt, jos koskaan niitä valoja tarvitaan!
    Minulla on ollut yhdet ledit kuistin kukkalaatikon katajanoksien seassa jo ainakin kuukauden. Loputkin virittelin jo, mutta en vielä sytyttänyt. Nyt ei tarvitse muuta kuin laittaa pistoke seinään, kun tulee sellainen olo, että lisää valoa tarvitaan :)
    Meilläkin kissat hyppivät pöydillä, paitsi ruokapöydälle kukaan ei tule.
    Niitä ei edes kiinnosta ihmisten ruoat, silti meilläkään ei jätetä ruokia esille.
    Sohvapöydällä on kissojen vesikuppi. Mariskooli, eri värinen aina vuodenaikojen mukaan ;) Kissat eivät kertakaikkiaan suostu juomaan vesikupista joka on lattialla ruokakuppien vieressä!
    Onni nukkuu mielellään olkkarin isolla pöydällä, siitä on hyvä näkyvyys joka suuntaan. Eipä sillä pöydällä juuri muuta käyttöä olekaan...

    Mukavaa ja jouluvaloisaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  5. Kauniita tunnelmallisia kuvia ja kiva postaus kissastanne.
    Minäkin olen jo asentanut valoja pihalle ja lisäilen niitä vielä hieman lähempänä joulua.

    VastaaPoista
  6. Mukava postaus kissasta,kissa on tosi siisti eläin
    Kivaa asetella jo valoja pihalle,tuohan se valoa pimeyteen

    VastaaPoista
  7. Kauniisti olet valot laittanut . Kyllä niitä nyt tarvitaankin mielenvirkistyksi. Meilläkin on kissa joka on poikakaverin polvella torkkumassa heti kun istuu paikalleen. Meillä oli yksi kissa joka oli mukana Lapin reissulla ja hukkaantui ei löydetty. Laitettiin etsintäkuulutuskin . Sitten kului aikaa 2 kuukautta 17 päivää kun tuli tietoa että kissa on elossa . Sitten haettiin se kotiin. Matkaa 850+850 km . Hyvää perjantaita.

    VastaaPoista
  8. Kissan elämää! Meillä kissa pomppii pöydälle harvoin, yleensä jos levittää sanomalehden lukeakseen sitä. Silloin Paavo käy lehdelle makaamaan. Meidän Paavo myös kerjää, esim. pizzaa ja juustoa ja paahtoleipää... Kissan kanssa minäkin entinen koiranomistaja olen oppinut, ettei kissaa voi komentaa. Se tekee joka tapauksessa niin kuin itse haluaa. Joskus jopa niin kuin minä toivon, mutta vasta sitten, kun hänelle sopii!

    VastaaPoista
  9. : ) Mukavia juttuja Juusosta. Mulla on ollut 3 valoketjua jo pitkään, nythän on kaikkein pimein aika joten tarvitaan valoa ! Ajelimme tänään tuolla Savossa päin ja yhden tienvarsikylän Kaikki talot oli hienosti valaistu "jouluvaloin" sekä sisältä että ulkoa. Oli kivan näköistä ohikulkijoille.

    VastaaPoista
  10. Mun äidin edesmenneellä kisulla oli samat tavat. Se tosin tuli köllöttelemään ruoka-aikaankin. Yritti onkia tassullaan itselleen mieleisiä paloja äidin lautaselta. Ei se meitä häirinnyt. Samoin jos luki lehteä pöydän ääressä, Minni-kissa tuli taatusti makaamaan sen lehden päälle.

    VastaaPoista
  11. Ihania kissajuttuja, kiitos kaikille!
    Maarit, tervetuloa lukijakseni, sait myös minut oman blogisi ystäväksi.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!