Sivut

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Punatulkku ja palokärki kylässä


Koko talven olen saanut ihailla muiden blogeissa toinen toistaan hienompia kuvia erilaisista pihapiiriin pyrähtäneistä linnuista. Joitakin niistä olen nähnyt myös omassa pihassani, mutta ei punatulkkua ja sitä olen kovasti kaivannut. Pari päivää sitten Ukkokulta kertoi sisään tullessaan nähneensä punatulkku-uroksen lintulaudalla. Harmittelin asiaa, mutta sitten sen unohdin. Perjantaina olimme taas siivoamassa pihasta kaadetun koivun oksia ja pöllejä sivummalle. Sain vihdoin oman osuuteni hoidettua ja hain sisältä kameran ottaakseni kuvia päivän saavutuksista. Aikani kameran kanssa räpsittyäni käännyin lähteäkseni sisälle ja näin talon kivijalan edessä punaisen läiskän. Siinä se punatulkku-uros könötti angervon oksalla ja napsi jotain lumihangesta. Yritin huhuilla Ukkokultaa ihastelemaan lintua kanssani, mutta ei hän kuullut moottorisahan pärinältä, enkä juurikaan uskaltanut tehdä äkkinäisiä liikkeitä, jotten pelottaisi lintua pois.

Kamerassani ei ole mahdollisuutta zoomata kovinkaan lähelle ja lintu näkyi etsimessä aika pienenä pilkkuna. Päätin vähitellen hiipiä lähemmäksi ja yllätyksekseni punatulkku ei ollut milläänsäkään, vaikka pääsin lähes metrin päähän linnusta. Siinä se tapitti minua mustilla silmillään ja ja välillä ravisteli siipiään. Oli se vaan niin pehmoisen näköinen, eikä oikeastaan lainkaan kirkkaan punainen, kuten kaukaa katsottuna saattaisi luulla. Sulkien ja höyhenten väri vaihteli enemmänkin oranssin eri sävyissä. Koska lintu pysyi pitkään samassa asennossa, sain siitä räpsittyä useamman lähestulkoon samanlaisen kuvan. Millään en olisi malttanut jättää lintua angervon oksalle istumaan, mutta olin hikoillut ja muutenkin kastunut puutöissä ja nyt kuuden asteen pakkanen alkoi jähmettää kosteita vaatteita ja saappaita. Pelkäsin aivastavani ja siten pelottavani linnun pois, joten lähdin sisälle vaatteiden vaihtoon ja tarkastelemaan, miten kuvani olivat onnistuneet. 


Kovin kauaa en ehtinyt sisällä olla, kun perässäni tullut Ukkokulta kehotti ikkunasta katsomaan metsikön laidassa lahoa leppää nakuttavaa palokärkeä. Oheisen kuvan nappasin ikkunan läpi ja siitä sitten kiireesti kengät jalkaan ja pihamaalle kuvaamaan. Valitettavasti palokärki oli eri mieltä mallina olemisesta ja pyrähti metsikön toiselle puolelle. Vaan olinpa iloinen sen nähtyäni, eikä minua pahemmin häirinnyt, vaikka kuva ei olekaan kovin kummoinen.

Ymmärrän hyvin lintubongareita. Heitä, jotka matkustavat vaikka maan äärestä toiseen nähdäkseen jonkun harvinaisen linnun. Punatulkkuja ja palokärkiä ei voi sanoa harvinaisiksi, mutta itselläni punatulkun näkemisestä on vuosikausia ja palokärjestä taatusti vielä enemmän. Käpytikkoja pihassamme on vieraillut useinkin ja ilolla niiden touhuja seurailen. Palokärki sen sijaan on harvinaisempi vieras ja melkoisen paljon suurempi kooltaan. Sen nokkakin näytti varsin pitkältä. Meidän piti romauttaa tuo pystyyn lahonnut leppä vielä tämän talven aikana, mutta luulenpa, että se saa siinä vielä seisoa. Jos se lähtee itsekseen kaatumaan, siitä ei ole vahinkoa kenellekään. Tuossa metsikön laidassakaan siitä ei ole muuta kuin kenties muodollista kauneushaittaa. Jos se jotakuta häiritsee, antaa häiritä. Suotakoon linnuille kaikki mahdollinen ilo niin kauan, kun puu tuossa pysyy


Tässä kuvassa ei vielä suinkaan ole kaikki kaadetun koivun oksat, mutta kasa on mahtava. Taisin edellisissä postauksissa mainita, että nyt on haketettavaa vähäksi aikaa. On toki sitäkin, mutta joidenkin kommenteista tajusin, että tuossahan on aivan ilmaista risuaskartelumateriaalia. On se hyvä, että muut ihmiset näkevät mielenkiintoisia mahdollisuuksia sielläkin, missä itse ei tajua muuta kuin arkisen työmaan. Kaivelenpa vielä tämän päivän päätteeksi työkalupakistani rautalankaa ja pihdit muistuttaakseni itseäni siitä, mitä mukavaa voin tuosta risukasasta tulevina päivinä aikaansaada.

Tämän tapahtumarikkaan päivän päätteeksi toivotan kaikille mukavaa alkavaa viikkoa!

 

 

17 kommenttia:

  1. Ihana kuva tuosta punatulkusta ja onnistuit saamaan
    palokärjenkin kuviin. Mieletöntä!
    Mukavaa iltaa ja alkavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  2. Kyllä se vaan on kaunis väriltään on niin kirkkaan punainen hyvää että onnistuit kuvauksessa.
    Mukavaa alkavaa viikkoa:)

    VastaaPoista
  3. Upeita havaintoja! Palokärki on arka lintu ja lehahtaa äkkiä lentoon, kun huomaa ihmisen liikkuvan.
    On totta, että lahoavat puut kannattaa säästää jos suinkin pystyy. Ne tarjoavat ravintoa suurelle määrälle hyönteisiä ja sitä kautta ruokaa linnuillekin.

    VastaaPoista
  4. Ihanan kuvan olet punatulkusta saanut.Mukavaa alkavaa viikkoa:)

    VastaaPoista
  5. Onpa kaunis kuva punatulkusta!
    Tosiaan kannattaa antaa lahojenkin puiden olla paikoillaan, jos niistä ei ole haittaa. Ne houkuttelevat kivoja bongattavia, kuten jo huomasit ;)
    Komea risukasa sinulla onkin siellä. Siitä syntyisi jo vaikka minkälaisia lintuja ja kransseja....
    Itse en ole saanut aikaiseksi vielä yhtään risulintua tänä keväänä, juuri sanoinkin miehelle, että jos pidänkin risulintuvälivuoden. Ei niitäkään aina jaksa tehdä ;)

    VastaaPoista
  6. Onpa punatulkku pörhöllään!

    Kävin juuri katsomassa uuden suomalaisen luontoelokuvan "Metsän tarina". Siinä oli jonkin verran juttua ja filmiä palokärjestä. Varsinkin hauskan näköistä oli, kun palokärki vuolsi pesäkoloa lastu kerrallaan. Näytti aika pikkutarkalta ja systemaattiselta hommalta.

    VastaaPoista
  7. Sama elokuva tuli mulle mieleen kuin savelle ja pavuille edellä, Metsän tarina. Aivan upeata, että punatulkku viivähti kuvattavanasi, hieno hetki. Ja vielä palokärkikin. Mäkin voivottelin tänä vuonna, että kumpa meillä kävisi punatulkku, ja yhden kerran sitten kävikin minun mielikseni. Risutuotoksia odotellessa !

    VastaaPoista
  8. minäkin olen odottanut punatulkkuja pihapiiriin koko talven, turhaan. onneksi saan ihastella niitä blogissasi:)) tuosta risukasasta saa tehdyksi kaikkea mukavaa. meilläkin kaadetaan viikolla koivu takapihalta, tähän mennessä olen hakenut risuni naapurin hakkuulta kuten karvejäkälätkin värjäyksiini. muutamat kranssit olen jo saanut tehdyksi. Mukavaa viikkoa Sinulle:))

    VastaaPoista
  9. Hieno kuva punatulkusta ja palokärjestä. Kiva kun punatulkku suostui poseraamaan:)

    Tuo laho puu on taatusti tikkojen ja palokärjen mieleen ja kannattaa ehdottomasti jättää se pystyyn.

    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  10. Nonii, hienoa, nyt sait vihdoin nähdä omalla pihallasi kauan kaivatun punatulkun! Ovat kyllä hienoja!

    VastaaPoista
  11. Punatulkku on haaveissani minullakin, että saan niitä lintulaudalle. Ovat vaan niin ihania, mutta arkoja. Muutama on käynyt laudan alla nokkimassa.

    VastaaPoista
  12. Hyvin on kuvat onnistuneet. Kyllä se säväyttää tuollanen värikäs lintu kun näkee, ensin yleensä kuulee äänen ja alkaa tähyillä niitä. Palokärjen rummutusta täälläkin kuuluu, mut enpä ole näköhavaintoa saanut. Mukavaa viikon alkua!

    VastaaPoista
  13. Hienon kuvan pääsit nappaamaan punatulkusta. Tänätalvena en ole bongannut ainuttakaan tulkkua ja sehän on harmi,koska on niin nätti lintu.
    Palokärkeäkään en ole tainnut vuosikausiin nähdä.

    Taidetaanpa pian päästä näkemään risuaskartelun tuloksia?

    VastaaPoista
  14. HIeno kuva punatulkusta. Meidän pihassa niitä viihtyy useita kymmeniä läpi talven. Rauhallinen talon sijainti ja metsän läheisyys varmaankin ovat siihen syynä:)

    VastaaPoista
  15. Komia lintu on tuo punatulkku. Minä olen 2 kertaa lintulaudalla nähnyt pariskunnan . Pieniä tikkoja käy kyllä joka päivä talipalloilla. Innolla odotan jos vaikka niitä risutöitä ilmestyy. Hyvää tätäpäivää.

    VastaaPoista
  16. Ihanan värinen tuo punatulkku! Olen aina ihmetellyt sitä, että meidän värittömän talven keskellä on tuollaisia väripilkkuja, mutta hyvä nii :). Palokärjen näkee joskus lennossa tai kuulee sen äänen, mutta ei ne yleensä ihan pihaan tule.

    VastaaPoista
  17. Hieno punatulkkukuva!

    Puun kaatamisesta tulee mieleen vuoden takainen puusavotta mökillä. Veljeni ja isäni kävivät päästämässä yhden koivuvanhuksen kärsimyksistään (laho ja muutenkin vaivainen puu alkoi olla jo vaaraksi). Kun kysyin moottorisahapartiolta, miten homma sujui, broidi totesi ykskantaan: "Ihan hyvin, ei tullut riitaa kuin yhden kerran!" Ne näkemyserot - faija kun on sitä mieltä, että nuoriso ei tiedä mitään ja toisinpäin.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!