Messuvisiitti puutarhamaailmaan

Tämän vuoden Puutarhamessut on sitten kukistettu. Ehkä olin ladannut itseni liian suurilla odotuksilla, mutta vähän jäi kyllä pettynyt olo. Näytillä oli saunamökkejä ja monen kesämökkipaikaksi profiloituneen kunnan tonttikauppiaita, mutta vähemmän esimerkiksi Etelä-Suomen alueella toimivia puutarhayrittäjiä ja taimikauppiaita. Siemeniä kauppaavat yrittäjät oli aika hyvin edustettuina ja myös muutama pääkaupunkiseudun iso kukkatalo. Sen sijaan ei Tolppolan taimistoa, Muhevaista tai muitakaan varsinaisista monivuotisten kasvien taimiviljelijöistä ja -kauppiaista. Eikö heitä kiinnosta esitellä omaa toimintaansa vai ovatko jo luovuttaneet Plantagenille ja markettien kesäpihoille.

Useamman tunnin tulin kiertäneeksi osastoja ja kerrankin yksin messuilla olleena panostin puhtaasti töllistelemiseen ilman mitään kiirettä. Ajattelin, että suurin ryntäys osuisi viikonvaihteeseen, mutta kyllä riitti väkeä torstaillekin. Kuvaaminen oli varsin haasteellista, kun käytävät olivat täynnä porukkaa. Muutama fiksu mummo oli ottanut perässä vedettävät kauppakassinsa mukaan ja niihin sopi sipuli poikineen. Sen sijaan muille messuvieraille tuotti hankaluuksia päästä ahtaissa paikoissa ohi noista pitkäksikin aikaa paikoilleen parkkeeratuista kauppakasseista. Jälleen kerran olin tyhmyyksissäni jättänyt repun kotiin. Se, jos mikä on messujenkin kaltaisessa paikassa erinomainen kantoapu.

Päätin heti alkuun, etten kierroksen ensimetreillä ryhdy tekemään kauppaa kenenkään kanssa. Ensinnäkin kaman kantaminen ihmismeressä on tuskallista ja toisekseen ajattelin, josko tarjoukset loppua kohti kenties paranisivat. No, niinhän ei tietenkään käynyt. Suorastaan kummastelin, miten päättämätön ihminen minusta on aikaa myöden tullut, sillä pyörin sipuli- ja juurakkopöytien ympärillä tarjontaa taivastellen ja messuilta poistuessani totesin, ettei tullut ostettua sipulin sipulia.

Kun edellisessä postauksessa harmittelin suomalaisten taimien onnetonta myyntikokoa, oli messuilla aika tuhdin kokoisia sipuleja, juurakoita ja taimiakin. Harvoin näkee niin muhkeita maksaruohomättäitä, kuin nyt oli tarjolla. Osittain ostamattomuuteeni vaikutti myös tämä kevään hidas edistyminen. Mietin, meneekö ostokset kenties hukkaan, kun niitä joutuisi pallottelemaan kenties pitkäänkin väliaikaismajotuksessa ennen maan multaan pääsyä. Suurin syy messutuliaisten puuttumiseen lienee kuitenkin se, ettei vaan tullut ainuttakaan ahaa-elämystä.

Jouluruusuja messuilla oli monessa muodossa ja paikassa. Niitä oli istutettu tällaisiin kivikoreihin, säkkeihin sekä multaan ja niitä oli likimain jokaisella kasvikauppiaalla myytävänä. Runsaasti oli myös liljoja, esikoita, jalohortensioita ja ylipäätään muita kevätkukkijoita. Sekä punttikaupalla ruusuja.

 

Erilaisten neuvontapalveluiden ja puutarha-alan yhdistysten edustajia oli useita. Hyötykasviyhdistys, Espoon puutarhayhdistys, Suomen ruususeura, Maatiainen ry ja Puutarhanaiset ry. Näiden ympärillä pörräsi paljon ihmisiä kyselemässä kaikenlaista, joten ilmiselvästi tällaisten tahojen esittelystä saattaisi olla enemmänkin hyötyä tulevilla messuilla.

Malliparvekkeita olisi voinut äänestää, mutta niiden lähelle oli vaikea päästä katselemaan, sillä paikalla oli useita kuvaajia isojen kameroiden kanssa. Olisko kenties kuvattu johonkin lehteen tai ohjelmaan, tiedä häntä. Puutarhamessualueen keskellä oli 1500 neliön alue, joka koostui kahdeksasta erilaisesta puutarhasta maailmalta: espanjalainen taidepuutarha, islantilainen kunttapuutarha, skandinaavinen moderni puutarha, japanilainen puutarha, keskieurooppalainen vesipuutarha, marokkolainen kuivakkopuutarha, italialainen ruukkupuutarha ja brasilialainen muotojen puutarha. Nämä puutarhat olisivat avautuneet paremmin kaksikerroksisen shamppanjabaarin yläkerrasta, mutta siellä oli niin täyttä, etten jaksanut odottaa vuoroani. Alueen hahmottamista ja eri maiden puutarhojen erottamista olisi auttanut jonkinlainen aluekartta, mutta sellaista en löytänyt. Lisäksi erot eri puutarhojen välillä oli aika pieniä, mikä ei suinkaan helpottanut niiden havainnointia.

Ylemmässä kuvassa lienee Skandinaavinen moderni puutarha ja keskimmäisessä Espanjalainen Taidepuutarha. Kumpaisessakin oli käytetty runsaasti eri väristä lasimurskan tapaista ainetta (mm. yläkuvassa olevat käytävät). Alimmassa kuvassa kuvittelisin olevan Marokkolainen Kuivakkopuutarha.

Kävin toki myös moikkaamassa Saaripalsta -blogin Saila Routiota, joka päivysti Oma Piha -lehden osastolla. Oikeastaan oli vähän häkellyttävää jutella ihmisen kanssa, jota ei ole koskaan tavannut livenä, mutta jonka juttuja tulee lukeneeksi harva se päivä ja siinä ohessa vaihtaneeksi myös kommentteja. Livekokemus oli tällä kertaa varsin positiivinen, sillä Saila on huomattavasti profiilikuvaansa nätimpi ja erittäin sydämellisen tuntuinen persoona. Ostin messuilta hänen uusimman kirjansa "Puutarha laatikoissa" ja sain siihen ihan tuoreen signeerauksen kirjoittajalta itseltään.

Kevätpuutarhamessujen ohessa Helsingin Messukeskuksessa on myös Oma koti, OmaMökki ja Sisusta -messut. Pintapuolisesti tuli kierreltyä nämä muutkin kohteet etsiessäni Fiskarsin osastoa. Sen olisi luullut löytyvän puutarhapuolelta, mutta messuoppaan mukaan ko. osasto oli Oma Koti -alueella. Löysin kyllä oppaassa mainitun käytävän, mutta numerot loppuivat ja seinä tuli vastaan vaan ei etsittyä kohdetta. Mukana oli pari muutakin etsijää yhtä huonolla tuloksella. Se ei suuremmin jäänyt harmittamaan, sillä löysin kotona tarvitsemani tiedot netistä. Oma Koti -alueella kimppuuni hyökkäsi lauma kiinteistövälittäjiä ja remonttiyrittäjiä. Sisusta -messualue sen sijaan oli aika vaatimaton ja se oli pian katsottu. Muutama koruyrittäjä, joitakin sisustustilpehöörikauppiaita, yksi huonekaluyrittäjä yms. Useimmat tämän aihealueen yrittäjät taisivat olla samoja kuin joulunaluksen markkinoilla.

Messuvisiitin loppupuolella mietin, josko vielä jaksaisin käydä ostamassa muutaman sipulin tahi juurakon tai kenties jokusen kukkasen kotiin viemiseksi.  Olin kuitenkin julkisilla liikkeellä ja ulkona oli koleahko ilma. Ei nuo messuhinnat niin edullisia olleet, joten puin takin päälleni ja lähdin kohti rautatieasemaa. Nälkä kurni vatsassa ja vaikka olikin ollut tarkoitus käydä ainakin messukahvilla, alkoi koti tuntua mukavalta ruokailupaikalta. Sinne siis, kassi täynnä luettavaa vaan päässä ei kyllä yhtään uutta ideaa.