Pionien aikaan

Lämpö on saanut kaikki pionit lehahtamaan täyteen kukkaan. Tälle päivälle on luvattu rankkojakin ukkoskuuroja, joten olen käynyt napsimassa kuvia pioneistani. Yleensä juuri niiden kukkimisaikaan tulee yksi tai kaksi kunnon sadetta, jotka hakkaavat painavat kukinnot maahan tai ainakin terälehdet irtoilevat valtoimenaan. Minusta kesällä saa aurinko paistaa valtoimenaan ja olla lämmintä, mutta kukkien kannalta tällaiset helteet eivät ole parasta mahdollista säätä. Lämpö saa nuput aukeamaan nopeasti ja kukinta on hetkessä ohi. Tänä keväänä ja kesänä kaikkien kukkien kukinta on ollut todella aikaista ja pikaista. Niin näyttää käyvän myös pioneille.

Aiemmin en raaskinut poimia oman puutarhan kukkia laisinkaan maljakkoon. Niitä kun oli sen verran vähän, että katsoin paremmaksi käydä kukkiani pihamaalla ihailemassa. Nyt pionit kukkivat jo sen verran runsaina, että niistä tohtii taittaa muutaman myös maljakkoon. Vaikka olen tukenut pionini kohtalaisen hyvin, silti aina joku painava yksilö vaipuu sen verran mutkalle, että se näyttää paremmalta vaasissa. 

Istutin pionini aivan täällä asumisen alkuvuosina ja kerran olen niiden paikkaa vaihtanut. Näin ollen pioneillani täytyy olla ikää jo yli 20 vuotta. Tuo vaaleanpunainen on Sarah Bernhardt, mutta muiden nimiä en enää muista. Monta päivää on ollut aikomukseni selvittää nimet niille, mutta miten on aina olevinaan jotain tärkeämpää tekemistä. Alapihan kurgaanissa kasvaa pari myöhemmin hankittua, mutta nyt en muista niidenkään nimiä. Ne olen ostanut Taivassalosta, Pionien kodista. Laput ovat kyllä tallella.

Myös ruusut kukkivat nyt parhaimmillaan, tosin juhannusruusu alkaa jo olla kukkimisensa päässä. Suviruususta tuhosi vattukärsäkäs kaikki nuput. Sen sijaan Valamonruusussa on jo muutamia kukkia, vaikka itse pensas onkin vielä ihan pieni. Kirjoapteekkarinruusussa on jo pitkään ollut nuput, koskahan ne avautuvat...

Yllä olevat kuvat ovat Hansaruususta. Siitä leikkasin muutamia oksia lyhyiksi, kun kaatuilivat pitkin pituuttaan viime kesänä. Kuten aiemmin olen todennut, olisi pitänyt leikata alas koko pensas, sillä eihän ne pitkiksi jätetyt oksat pysy sen paremmin pystyssä kuin ennenkään. Antaa nyt kukkia tämän kesän ja sitten syksyllä laitan oksasakset viuhumaan. Nämä kurttulehtiruusuthan ovat varsin huolettomia ja kestävät hyvin leikkaamista. Monet eivät laisinkaan siedä kurttulehtiruusuja, ovat saaneet huonon maineen moottoritieruusuina. Rugosa-ruusujakin on monenlaisia, joten ei parane yhden vuoksi kaikkia tuomita.

Pikkuveljen 11-vuotias tyttö on tulossa muutaman päivän lomareissulle luokseni. Lauantaina menemme Suomenlinnaan katsomaan Ryhmäteatterin Robin Hoodin sydän -näytelmää. Tällaisesta kesäisestä teatterireissusta on jo tullut Siirille ja minulle perinne. Annan teatterireissun hänelle aina toukokuussa syntymäpäivälahjaksi ja retki toteutetaan sitten tässä kesä-heinäkuun vaihteessa. Siirin ollessa pienempi, tapasimme käydä synttäriretkellä leffassa, mutta nyt jo kolmannen kerran reissaamme kimpassa Suomenlinnan kesäteatteriin. Retkeen kuuluu luonnollisesti myös käynti jossain kivassa kahvilassa ja jätskituokiokin, jos vain sää sallii. Alkuun idea elämyksen antamisesta lahjaksi lähti lähinnä siitä, etten oikein tiennyt, mitä tytölle antaisin. Hän on ainut lapsi ja saa kyllä ihan riittävästi tavaraa ja vaatetta. Jostain vain virisi ajatus siitä, että ehkä voisimme tehdä yhdessä jotain kivaa, josta kenties jäisi tytölle konkreettisempi muisto kuin jostain tavarasta. Luulenpa, että nämä koetut elämykset ovat olleet tärkeitä meille kumpaisellekin.

Kohta kilisee ovikello ja sen jälkeen onkin hulinaa ja hoppua sunnuntaihin saakka. Pelataan, askarrellaan, luetaan ja höpötetään. Ja käydään siellä teatterissa. Tulossa on siis vähemmän puutarhapitoinen jakso, mutta tännehän taas palaan pienen tauon jälkeen.