Aamuyön puutarhafilosofiaa

Syyshortensia

Flunssa on selätetty ja saatan taas nauttia terveestä elämästä. Sen verran rööreissä on ilmeisesti vielä limaa, että heräsin inhottavaan yskänpuuskaan, enkä osannut enää nukahtaa. Osaltaan virkistymistä edisti ajatusten lentäminen puutarha-asioihin. Kasvihuonemania on käynyt jo niin pahaksi, että erehdyin eilen käymään ihan henkilökohtaisesti niitä kaupassa katselemassa. Yhteen jopa menin ihan sisälle. Ei olisi pitänyt avata edes ovea. Eikä mennä koko kauppaan. Ei edes vilkaista kotiin tullutta mainosta. Illalla nimittäin tein ostopäätöksen ja heti yskänpuuskaan herättyäni ryhdyin sitä pyörtämään. En suinkaan unohtaakseni koko kasvihuonehankinnan vaan päätyäkseni vähän suurempaan kokoon. No, en tosiaankaan pysty hankkimaan mitään sellaista upeaa vihreärunkoista englantilaista lasihuonetta, jonne voisin viedä korikalusteet ja istua sitten dekkaria lukien vahtimassa tomaattien kasvamista. Ei, meikäläisen budjetti riittää nipinnapin sellaiseen Honkkarin tarjouskasvariin. Sen verran kuitenkin päätin sijoittaa pitkäaikaiseen haaveeseeni, että ostankin sen pienimmän mallin sijasta satasen kalliimman eli 5.7 neliöisen. Päätetty.

Jalohortensia

Kasvihuonepäätöksen tehtyäni ajatus riensi rakenteilla olevaan Ruusutarhaani. Jokin ruusupensaiden sijoittelussa on kaiken aikaa mättänyt, mutten ole päässyt perille, mikä. Nyt sen sitten keksin. Kyllä kannattaa öisin valvoa, pimeydestä huolimatta asiat kirkastuvat. Siirsin pari päivää sitten kesän yläpihalla ruukussa kasvaneen neilikkaruusun alapihalle muiden ruusupensaiden joukkoon. Ihan tyhmästi kolmiomaisen asetelman yhdelle sivulle. Onneksi se tuskin on ehtinyt juurtumaan, joten viikonloppuna neilikkaruusu on kaivettava ylös ja siirrettävä hiukan toiseen paikkaan. Voi olla, että minun on siirrettävä myös Vanilla Fraise -syyshortensia, mutta parempi siirtää sekin sen ollessa vielä pieni, kuin sitten, kun sen juuria saa kaivaa Kiinasta saakka.

Voi olla, että tällainen edes takaisin venkoilu ei ole parasta mahdollista istutustekniikkaa - ei ainakaan kasvien kannalta. Toisaalta on parempi löytää niille oikeanlaiset paikat tässä vaiheessa, kun ne ovat vielä pieniä, kuin sitten joskus vuosien kuluttua manailla vääriä päätöksiä. Sen lisäksi, millaisiksi kasvit vuosien mittaan kasvavat, on minulle tärkeää myös, miten hyvin pääsen niitä hoitamaan ja niiden läheisyydessä kulkemaan. Eikä ainoastaan minun mielipiteeni, vaan kyllä silläkin on merkitystä, miten muut kokevat puutarhassa kulkemisen sujuvan. 

Elokuunasteri

Alapihalla on edelleen runsaasti nurmikkoa ja tulee varmasti olemaan vielä pitkään. Mitenkään en pysty muuttamaan alapihaa vuodessa tai parissakaan haluamakseni puutarhaviidakoksi, vaikka kuinka haluaisin. Siihen ei riitä aika eikä rahat. Oikeastaan esimerkiksi omenapuiden aluetta en edes halua kovin runsaskasvuiseksi, koska helpointa omenapuiden hoito on  nykyisellään, kun niiden tyvellä on kantattu katealue ja sitä laajemmalla nurmea. Huomasin, että kun yhden kriikunapuun alle on itänyt runsaasti akileijaa, katosivat putoavat hedelmät kukkavarsien sekaan ja sieltä niitä on ärsyttävä etsiä ja poimia. Omenapuun alle on tarvittaessa saatava tikkaat seisomaan ja puita päästävä hoitamaan ilman, että siinä samassa tulee tallattua runsaat määrät muita kasveja. 

Kuunlilja

Tarttuipa sieltä kasvihuonekaupasta eilen mukaan muutama havukin. Pari kartiomarjakuusta, pari pallotuijaa ja pari - niin mitä? Miten olen voinut unohtaa, mitä ne kaksi kolmatta lajia olivat, kun valikoima ei edes kovin laaja ollut? Enkä nyt aamuyön pimeydessä mitenkään voi lähteä ulos kolistelemaan ja katselemaan ostoksiani. Ihan riittävän hölmöä on istua täällä työhuoneen hiljaisuudessa naputtelemassa puutarhablogia sen sijaan, että nukkuisin sängyssäni.

Lukiessani teidän kaikkien ihania blogeja, tuntuu, että olette niin järkeviä kaikissa hankinnoissanne. Suunnittelette jopa oikein paperille piirtäen hienoja ryhmiä, joissa värit ja kukkimisajat on tarkkaan harkittu. Sellaisesta tavasta minäkin aina haaveilen ja sitä tavoittelen, mutta lopulta kuitenkin toimin ihan päättömästi. Vaikka lähtisin vartavasten jotain tiettyä kasvia tiettyyn paikkaan hakemaan, kotiin mukanani tulee joko haetun lisäksi tai kokonaan sen sijasta ihan muuta. Monet kasviostoksistani ovat totaalisia päähänpistoja, joiden kanssa sitten saan pähkäillä, mihin ne tulisi sijoittaa. Onneksi olen sen verran vuosien mttaan jo oppinut, että harvemmin kasveja tarvitsee enää ympäri taloa pyörittää. Alkuvuosina Ukkokulta naureskeli, että meillä puutarhakasvit tulevat halvaksi, kun jokin puska säännöllisin välein kaivetaan ylös maasta ja istutetaan sitten toisaalle. Toki niitä virheistutuksia edelleen silloin tällöin tulee tehtyä (kuten nyt esimerkiksi tuolla Ruusupuistossa), mutta enimmäkseen se on jo poikkeuksellista.

Krysanteemi - Ikeasta

Vielä ehtisi pariksi tunniksi unten maille, mutta eipä taida enää nukuttaa. Jos nyt menen sänkyyn, pyörin siellä aikani ja nukahdan tunniksi herätäkseni kellon pirinään. Silloin olo on kuin puulla päähän lyöty ja päivä alkaa huonosti. Tulossa ei ole vapaapäivä puutarhassa tönkien, vaan on lähdettävä aamutuimaan kuskaamaan äitiä jälleen lääkäriin. Toivotaan nyt, ettei tämä lääkärireissu johda jälleen uusiin tutkimuksiin ja hoitoihin, vaan kaikki olisi kunnossa ja äiti voisi keskittyä sädehoidon loppuunsaattamiseen. Sadepäivä on luvassa ja se sopii minulle. Kunhan taas viikonvaihteessa paistaisi, jotta voisi pakertaa pihamaalla.

Kukkivia ajatuksia teille kaikille!