 |
| Cosmos-kukka |
Olen ahkerasti kirjannut muistiin blogeissanne mainittuja syyskukkijoita, sillä kaipaan kovasti kesänjatkajia omaan puutarhaani. Syysleimu kukkii edelleen ja muutamat keltaiset kukkijat, mutta jotain punaista, lilaa ja vaikka valkoista saisi olla vielä tuloillaan. Tosin pikkaisen alkaa jo olla lapiointiväsymystä, mutta ehkä sitä jokusen taimen silti multaan saisi laitettua. Itse asiassa sisääntulon vierestä kaivoin toissa viikolla pois pari villiintynyttä jaloruusua. Kukkia niihin ei ole tullut enää muutamaan vuoteen ja versot huitelevat puolentoista metrin korkeudessa. Juuret noilla villiintyneillä ruusuilla oli mahtavat ja siinä olikin kaivamista, että sain ne riivittyä ylös mullasta. Samalla nostin ylös penkissä kasvaneet jaloruusut Nina Weibullin ja Kimonon, sillä vieressä kasvava marjakuusi vie jo ihan liikaa tilaa kukkapenkiltä. Jaloruusut pääsivät alapihalle, jossa ne toivon mukaan löytävät alun uudelle elämälle. Nyt tuossa sisääntulopenkissä on vähän aneemista, mutta saapi olla toistaiseksi. Väkisin en ala siihen mitään istuttamaan, parempi odottaa hyviä ideoita. Saattaa olla, että laitan mullan päälle joksikin aikaa sanomalehtiä ja oksahaketta, jotta rikkaruohot eivät pääse valtaamaan paikkaa. Edessä kasvaa nyt sen verran tiiviisti jaloangervoa, ettei penkki ihan törkeältä hakkeella katettuna näytä.
 |
| Syyshortensia |
Kasvihuoneen perustus ei ole perjantain jälkeen edennyt askeltakaan. Ei sillä nyt mikään hengen hoppu olekaan, kunhan ennen pakkasia on päästy pystytyksen alkuun. Olen ollut sen verran vähän kotosalla, ettei yksinkertaisesti ole ollut aikaa pihahommiin. Eilen oli tarkoitus tehdä jotain, vaikka pientäkin pihamaalla, mutta laiskotti niin vietävästi. Pari kertaa kuljeskelin ala- ja yläpihan väliä miettien, minkä homman aloittaisin ja sitten istahdinkin suosiolla tekemään ristipistoja. Tosin kannoin käsityöni terassille ja roikotin jalkojani varjon ulkopuolella sen verran, että saatoin nauttia varpaitani lämmittävästä auringosta. Oikeastaan olin itseeni kovinkin tyytyväinen, sillä muutama vuosi sitten moisen laiskottelun salliminen itselle olisi ollut huomattavasti vaikeampaa. Niin vain ihminen pystyy aina uutta oppimaan. Jopa laiskottelun taidon.
 |
| Ritausma |
Ritausmani kukkii edelleen. Kyllä on pieni ruusuni ollut ahkera ja tuottanut minulle paljon iloa. Hän on niin sievä, ehkäpä paras hankintani tänä kesänä.
Ristipistojen teko terassilla on erinomaista pihapuuhaa ;-) Hienoa että pystyt nauttimaan siitä, se on arvokas taito ja tulee pattereita ladattua.
VastaaPoistaIhanat kukkakuvat, ihan mahtavat!
Ritausma kukkii meilläkin edelleen, ja kaverinaan neilikkaruusu.
VastaaPoistaMinä olen aika hyvin oppinut laiskottelemaan viime aikoina. Jotenkin tuntuu että uusia projekteja ei viitsi enää aloittaa tälle vuodelle, vaikka nythän olisi oivat istutusajat. Saa nähdä miten käy, jos käyn puutarhalla joku päivä:)
Lepohetket ovat joskus aivan paikallaan.ei sitä muuten jaksa jos ei välillä pysähy hetkeksi
VastaaPoistaKauniita kukkakuvia, ruusu ihana:)
Kaunis ruusu.
VastaaPoistaLaiskottelukin on taitoa. Ei sitä kaikki osaa.
Täytyy oppia nauttimaan siitä.
hih, minä en oikein osaa sitä mutta nykyään opetteln.
laiskottelu käsitöiden parissa kuulostaa mukavalta, varpaat ovat täälläkin saaneet tänään aurinkoa;)
VastaaPoistaIhanan kaunis Ritausma ja kosmos! <3
VastaaPoistalevollisista hetkistä syntyvät parhaat ajatukset.
VastaaPoistaKäsitöiden tekeminen on yhtä rentouttavaa puuhaa kuin puutarhassa möyriminen, ja vielä ulkona terassilla auringosta nauttien. Kuulostaa ihanalta!!!! Taidan olla vähän jopa kateellinen
VastaaPoistaKyllä se joskus vaatii sitkeää opiskelua,että antaa itselleen luvan ottaa ihan reiskasti välillä siellä puutarhassa :)
VastaaPoistaMinunkin Ritausmani ovat aikamoisen sitkeitä kasveja,sillä kuten joskus taisin mainitakin joku öttiäinen söi niistä nuput niin,että vain yksi kukka aukesi. Mutta nyt pensas on tehnyt uusia nuppuja,jotka taas pikkuhiljaa sieltä alkavat kukkimaan. On kyllä mahottoman nätti kukka niissä!
Levätäkin pitää! Upea ruusu!
VastaaPoista