Sivut

maanantai 9. syyskuuta 2013

Oodi kisssalle

Tässä yhtenä päivänä istuskelin tietokoneella, ehkä laskuja maksamassa, ehkä blogia kirjoittamassa. Juuso nukkui päiväuniaan lempipaikallaan, tuolilla, jonka työhuoneen remontin myllerryksessä kiikutin kellariin. Ja hain sitten takaisin, kun huomasin Juuson sitä useaan kertaan selvästi etsivän. Tuotuani tuolin takaisin, ei se heti kelvannutkaan Juusolle, vaikka laitoin siihen tutuksi tulleen pyyheliinan. Ei, Juuso nukkui milloin olohuoneen pöydän alla maton päällä, milloin minun vieressäni ja pitkän jakson myös tuulikaapin ovimatolla. Kunnes se muutama viikko sitten tuli minulle jotain tuohon työpöydän viereen äänekkäästi selittämään. Taisi haluta ulos, mutta kun en ihan heti sen toiveita toteuttanut, se menikin tekemään uusintatuttavuutta vanhan tuolinsa luokse. Ensin se nousi kahdella tassulla kurkottamaan lempituoliaan, haisteli ja mietti, arvaisiko tuohon hypätä. Ja hyppäsi, kiertyi kerälle löytäen ilmeisesti tutun tunnelman ja ryhtyi nukkumaan. Sen jälkeen lempituoli on jälleen ollut sananmukaisesti lempituoli, jossa Juuso nukkuu niin päivisin kuin öisinkin. Täältä työhuoneen tuolilta kissan löytää, jos se vain on sisällä.

Niin, siis tuona yhtenä päivänä täällä työhuoneessa pyörähdin tuolillani ja jäin katselemaan kissani nukkumista. Miten luottavaisena se nukkuikaan välillä rauhallisesti hengittäen, välillä äänekkäästi kuorsaten. Eikä piitannut piirun vertaa minun tuijotuksistani. Unia se taisi nähdä, sillä toisinaan viikset väpättivät rytmikkäästi ja se maiskutti suutaan ja piti pientä naksuttavaa ääntä. Myös hännän pää naputti toisinaan muutaman kerran terhakkaasti makuualustaa, kunnes taas kiertyi Juuson ympärille. 

Välillä Juuso avasi silmänsä, haukotteli leveästi ja vaihtoi asentoa jatkan sitten uniaan. Välillä se nousi hetkeksi istumaan ja oli sen näköinen, kuin olisi unohtanut, mitä olikaan tekemässä. Sitten se pyöri hetken parempaa asentoa etsien, laittoi tassut leuan alle tai kiertyi kerälle ja jatkoi jälleen nukkumista. 


Kissa nukkuu patterilla.
Sen häntä liikahtelee
kun se näkee unia.

-Risto Rasa-




-Rosemary Nisbet-



Kissa on kuin 1800-luvun alun englantilainen herrasmies 
- poseeraa elegantisti, käyttäytyy hienosti, rakastaa tahrattomia vuodevaatteita 
ja ottaa kärkkäästi nyrkit avukseen. 
Se heittäytyy villeihin rakkausseikkailuihin ja kaksintaisteluihin kuutamolla,  laulaa kuorolauluja. 
Se vaatii palkollisiltaan moitteetonta palvelua 
ja hallitsee sellaisen valikoiman hävyttömyyksiä, että satamajätkäkin kalpenisi.

-Pam Brown-



Vain kissojen ystävät tietävät,
millaista on omata turkispäällysteinen,
musikaalinen ja jäähtymätön
kuumavesipullo.

-Susanne Millen-


Jotkut ihmiset muuttavat maailmaa
väkivalloin tai sanan voimalla,
mutta kissa vain makaa ja torkkuu maailman
hiljalleen muotoutuessa vastaamaan sen
toiveita ja mukavuudenhalua.

-Allen ja Ivy Dodd-




-Pam Brown-


Kissat tulivat maailmaan kumoamaan
sen harhaluulon, että kaikki on luotu
palvelemaan ihmistä.

-Paul Gray-
 


Ei ole sen veroista ykseyttä,
ei kuu eikä kukka
ole rakennettu niin hyvin:
se on niin yksi kappale
kuin aurinko tai topaasi
ja sen joustava ääriviiva
on siro ja luja
kuin laivan keula.
Sen keltaisista silmistä
jää yksi ainut
viiru
johon lentävät yön kolikot.

Oi pikkuinen
keisari ilman keisarikuntaa,
isänmaaton valloittaja,
salongin pieni tiikeri,
eroottisten taivaskattojen
lemmensulttaani,
sinä komennat myrskyssä
rakkauden tuulta
kun liikut
ja painat
maata vasten
neljä herkkää jalkaa,
nuuhkit,
epäilet kaikkea
mitä maa kantaa päällään,
sillä kaikki on saastaista
kissan tahrattomalle käpälälle.

Oi huoneiston joutilas
peto, yön röyhkeä
käpälänjälki,
laiska, jäntevä
ja etäinen,
syöverinsyvä kolli,
asumusten
salainen poliisi,
jonkin kadonneen sametin
tunnusmerkki,
varmaankaan
et ole lajina arvoitus,
kaiketi et ole mysteerio,
kaikki sinut tuntevat; kuulut
ihan tavallisimpaan talonväkeen,
kaiketi kaikki luulevat niin,
kaikki luulevat olevansa
kissansa isäntiä,
omistajia, kissan
enoja, kavereita,
virkaveljiä,
oppilaita tai ystäviä.
 
   
Minä en.
Minä luulen toisin.
Minä en tunne kissaa.
Minulle on tuttua monenmoinen, elämä
ja sen arkipelaagi
meri ja kaupungin laskemattomuus,
kasvitiede,
naiset ja niiden kummat salat,
matematiikan kertotaulut ja miinukset,
maan vulkaaniset suppilot,
palokuntalaisten palkitsematon hyvyys,
pappien sinertävä atavismi,
mutta kissasta minä en saa selvää.
Minun järkeni liukastuu sen välinpitämättömyyteen,
sen silmissä on kultaiset numerot.

-Pablo Neruda- 
Suom. Pentti Saaritsa

 

PS. Ja mikä lie, etten saanut tuota punaista tekstiväriä muutettua mustaksi!

20 kommenttia:

  1. Niin totta :) Kissat on kyllä sellaisia persoonia, toinen toistaan suurempia.

    VastaaPoista
  2. Meidän kissat Siiri ja Ellu heiluttavat sinne Juusolle häntäänsä. Ne omapäiset, oman tiensä kulkijat! Meidän on vain sopeuduttava niiden elämään.

    VastaaPoista
  3. Tuossa oli kyllä kaikki ihan ehtaa kissaa! Olen aina pitänyt tuosta Pablo Nerudan Oodista... Juuso on kyllä niin ihana:)

    VastaaPoista
  4. "Jäähtymätön kuumavesipullo" :D Niin totta!

    VastaaPoista
  5. ...hyvin koulutetusta ihmisestä voi tulla kissan paras ystävä...
    Siinä ihmiselle tavoitetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä ole huomannut Juusolta kysyä, riittääkö meikäläisen koulutus. Mutta ilmeisesti riittää, koska olemme kyllä ihan hyviä ystäviä (luulen ma...)

      Poista
  6. Juuso, hän on ihana kisu.
    Meiltä terveiset sinne Juusolle ja lempeitä päiväunia jokaiselle päivälle.

    VastaaPoista
  7. ihana kuvasarja Juusosta. Kissat ovat niin lumoavia - ja täydellisiä :)

    VastaaPoista
  8. Voi mikä ihana söpöliini :)

    VastaaPoista
  9. Juuso on söpöliini:) Ottaisin minäkin, jos voisin!

    VastaaPoista
  10. ihastuttavia runoja kissasta, niin kuvaavia kaikki. mukavaa kun Juuso sai takaisin lempipaikkansa. täältä terveiset Jönteltä, iki kehrääjältä!

    VastaaPoista
  11. Toiset osaa rentoutumisen taidon:)

    VastaaPoista
  12. Kylläpä Juuso näyttää tyytyväiseltä nukkuessaan. Oikein kateeksi käy!

    VastaaPoista
  13. Juuson nukkuma-asennot ovat niin nautinnollisia! Kissat ovat kyllä aika täydellisiä olentoja :)

    VastaaPoista
  14. Kissat ovat syntyneet täydellisinä ja niiltä olisi niin paljon opittavaa. Ne ovat innoittaneet monia.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!