Kuusi kuvaa kesästä

Mökkipuutarhassa -blogin Pirjo haastoi esittelemään kuusi kuvaa kesästä. Kesäkuvia oli todella kiva käydä läpi, vaikkakin jälleen kerran huomasin, että enemmänkin kuvia voisi tallentaa. Kesä on toki muuallakin kuin vain omassa pihapiirissä ja omien nurkkien kuvaamista olisi syytä laajentaa ja monipuolistaa, etsiä uusia kuvakulmia, nousta korkeuksiin tai laskeutua maahan mahalleen. Liian usein tulee tyydyttyä tavanomaisiin näpsäyksiin, joita niitäkin pitäisi pyrkiä laadullisesti parantamaan. Täällä blogimaailmassa toisten kuvia katsomalla oppii kyllä hurjan paljon ja monet taitavat kuvaajat haastavat pelkästään kuviaan julkaisemalla tavoittelemaan parempia otoksia.  

Samoin kesäisiä kukkakuvia katsellessa mieleen nousee lukuisia mahdollisuuksia uusien kasvien hankkimisesta. Kuluneen vuoden aikana olen muiden blogeja lukiessani kirjannut mielenkiintoisia ja kenties omaan pihaan hankittavia kasveja erilliseen vihkoon. Tuota vihkoa kannattaakin sitten selailla siemenluetteloiden ilmestyessä ja viimeistään johonkin taimikauppaan lähtiessä. Puutarhalehtiä ja -kirjoja olen lukenut ja selaillut vuosikausia, mutta oikeastaan vasta puutarhablogit löydettyäni olen tosissani innostunut laajentamaan kasvivalikomaani ja toivon mukaan tulevaisuudessa kokeilemaan erikoisuuksiakin.

Kuvien ohessa olevat runot olen löytänyt netistä, niiden kirjoittajia en tiedä.

Krookukset, scillat ja tulppaanit
hymyilevät kevättä kukkapenkissä.
Koivun alla sinivuokko avaa
taivaansiniterän
auringon ihailtavaksi.

Puhtaat tuulet puhaltaa,
kauniit värit esiin saa.
Valo, lämpö tulvahtaa,
kasvoihimme hymyn saa.
Kesään tulevaan jo
aatoksemme janoaa.

Tunnen lämpimän
vihreiden puiden tuoksun,
Kuulen kauniin laulun
laulun ja heinäsirkan
soiton.
Aurinko paistaa ja
vesi on lämmintä.
On ihanaa kun on
kesä. 

Kukkaisniityt kuin keijusen tukkaa,

sammalmättäät kuin pehmyttä nukkaa.

On korkean korkea taivaankaari

taikaa täynnä on tämä satujen saari.

Yölintu hiljaa armastaan huhuu

senkin voi kuulla kun luonto puhuu.

Nuotion liekkien sammuvan näemme.

Hetkeksi yöttömään yöhön viel' jäämme.

Kesä on kuin perhon lento.

Kaunis, lyhyt ja hennon hento.

Aika kuluu mutta muistot jää,

ne rikastuttavat elämää.

Nytkö se kesä oli sitten tässä,
voi kun ois vielä hihassa ässä.
Ihan muutaman kerran vaan,
ois kiva vielä olla paljasvarpasillaan.
Vois syödä jätskiä pihalla,
ilman että ois kananlihalla.
Mutta tuleehan se kesä uudestaan,
sillävälin muista jutuista nautitaan!

Eino-myrsky alkaa jo vähitellen laantua, aurinko paistaa ikkunasta pöydällä lojuvaan joulukorttikasaan, jotka ovat enää viimeistelyä ja kuoriin laittamista vailla. Syksy on hurahtanut vikkelästi ja tällä vauhdilla kohta voidaankin ryhtyä selailemaan siemenluetteloita ja miettimään, mitä uutta tulevana keväänä pihamultaan istuttaisi. Tässähän alkaa jo hivenen vatsanpohjassa kutkuttamaan uuden kesän odottaminen. Unelmoida voi vaikka lottovoitosta tai kesästä, sillä erotuksella, että kesä tulee takuuvarmasti. Siis kesää kohti avoimin ja iloisin mielin!