Sivut

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Tarkkailua pihamaalla


Tänään olikin vähän eilistä valoisampi päivä, jopa aurinko yritti hiukan kurkkia pilvien takaa siinä kovin hyvin onnistumatta. Oli ihan pakko lähteä ulos haukkaamaan raitista ilmaa ja siinä ohessa tuli kerättyä Eino-myrskyn pihalle nakkaamia kuivia oksia ja kuusenkäpyjä. Loppujen lopuksi huomasin heiluvani taas haravan kanssa ja likimain täyden kottikärryllisen sain rahdattua eloperäistä tavaraa kompostin täytteeksi. Jotta ei ihan heti tarvitsisi sisälle palata, yritin keksiä tikusta asiaa ja saapastelin hitain askelin ympäri tonttia miettien niitä näitä.


Kävin tervehtimässä alapihan pikkuruista kirsikkapuuta, joka on joutunut kalterien taakse ihan oman turvallisuutensa vuoksi. Pitäähän puulle antaa mahdollisuus selvitä talven rusakkopopulaatiosta, kun se kerran päätti herätä kuolleista ja ryhtyä jälleen elämään (enemmän tarinaa tästä kirsikkapuusta).


Ensi kesänä sormustinkukka nousee näköjään herukkapensaan juurelle. Vielä joku aika sitten kuvittelin kykeneväni hallitsemaan sormustinkukkien kasvua ja siirtelin niiden taimia ahkerasti kukkapenkkeihin. Kävi vähän samalla tavoin kuin akileijankin suhteen. Kukkia ilmestyy penkkeihin, mutta melkeinpä enemmän ihan kaikkialle muualle. Totesin, että mitä sitä turhaan luontoa vastaan taistelee ja nykyisin meidän pihamaalla saavat vapaasti vaeltaa niin akileijat kuin sormustinkukatkin. Tai ei nyt ihan vapaasti, hiekkakäytäviltä kitken taimet pois, mutta jos niissä vähänkin elon kipinää näkyy, pääsevät multavammille alueille jatkamaan kasvuaan. Itse asiassa on aika hauskaa katsella, miten kekseliäisiin paikkoihin sormustinkukka itsensä taiteilee. Sellaista ahkeruutta ja sinnikkyyttä pitänee ihan kunnioittaa.


Pikkupuutarhan ison kiven päälle on kasvanut pieni havumetsä, sammaleinen sellainen. Oikeastaan sammaleetkin ovat varsin mielenkiintoisia ja tutkimisen arvoisia eläviä. Kävisikö siinä kuitenkin niin, että jos niitä tieten tahtoen ryhtyisi viljelemään, eivät enää kasvaisikaan näin nätisti, kuin esimerkiksi juuri tuon kiven päällä.


Aika moni on viime päivinä julkaissut hienoja kuvia havuistutuksistaan. Tällaiseen harmaaseen aikaan havujen upea vihreys kieltämättä piristää. Nyt onkin oiva ajankohta miettiä uusia havuistutuksia, sillä tätä paljaampaa vuodenaikaa ei taida ollakaan. Vuorimänty on kyllä yksi kestävimmistä havuista pieneenkin puutarhaan. Se selviää paksusta lumipeitteestä ja kesän helteistä ja näyttää tuuhean vihreältä, kunhan vain muistaa typistää uusia versoja vuosittain. Meidän pihalla kasvaa vuorimäntyjä, joita en ole alkuvuosina tarpeeksi typistänyt ja niinpä niiden varret ryömivät maata pitkin oksattomina tai jokunen laiha neulastupsu pitkänhuiskean oksan päässä. Vähitellen olen leikannut kaljuja varsia kokonaan pois, sillä ei niihin tule neulasen neulasta. Vuorimäntyressukat opettavat näin minulle, että heitä on hoidettava, muuten heistä kasvaa sellaisia raaskuja, ettei kukaan surematta kestä heitä katsella.


Posti toi minullekin tuoreen Pihakalenterin. Tämän vuotista kalenteria taisin jo keväällä täällä hehkutella, sillä tykästyin siihen kovasti. Tämä on enemmän kuin tavallinen kalenteri. Se on täynnä puutarhatietoutta, kivoja kuvia ja silti se on myös täysin toimiva kalenteri. Siitä löytyy tilaa kirjoitella ja sen väliin mahtuu lappuja talletettavaksi. Kalenterista löytyy suomalaiset nimipäivät sekä juhlapäivät, auringon nousut ja kuun vaiheet. Kierreselkä sallii sivujen huolettoman kääntelemisen ja A5-kokoisena kirja mahtuu arkisempaan käsilaukkuunkin. Kuluvan vuoden puutarhakalenteristani on tullut myös puutarhapäiväkirja ja muistio, josta tulevaisuudessa varmasti tulen etsimään sinne talletettuja tietoja. Sillä on jo paikka työhuoneen hyllyssä, jonne se pääsee helposti löydettäväksi heti, kun otan uuden kalenterin käyttöön.


Viikko sitten sain naapurilta kimpun ihania ruusuja. Ne ovat osoittautuneet kestäviksi, iloa niistä taitaa riittää vielä muutamaksi päiväksi.


15 kommenttia:

  1. Sinulla riittää virtaa siistiä pihaa seuraavaa vuotta varten. Olen oikein kateellinen tuosta kauniista puhtaiden astioiden rivistä. Tuo kalenteri kuulostaa tosi kivalta, itse olen tosin siirtynyt muutama vuosi sitten käyttämään vain sähköistä kalenteria, mutta eihän sinne saa taltioitua "muistoja" kuluneesta vuodesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä syksynä on ollut aikaa pihan siistimiseen. Nyt on ollut vähemmän muita kiireitä ja myös leuto sää on pitkittänyt syksyä. Minä tykkään hyödyntää elektroniikkaa silloin kun se vain on mahdollista, mutta paperinen kalenteri on asia, josta en raaski luopua. Meillä kalenteri on keittiön työpöydällä ja siihen merkitään kumpaisenkin menot, jotta pysymme tarvittaessa kartalla toistemme aikatauluista silloinkin, kun toinen ei ole paikalla.

      Poista
  2. Onpa kauan ruusut kestäneet! Ostin jostain marketista jokin aika sitten ruusuja itselleni iloksi ja pari päivää ne vaan kestivät ja sit kuivuivat. Pitäisköhän varata jotain virkistettä niille sinne veteen et kauemmin niistä saisi "iloita"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Markettiruusujen ostaminen tuntuu olevan aikamoista onnenkauppaa. Joskus kimppu on kestänyt tosi pitkään ja sitten taas toisen kerran vain pari päivää. Saamassani puskassa oli virkistepussi mukana ja laitoin sen veteen. Ehkä silläkin on vaikutuksensa. Lisäksi ruusukimppu on eteisen pöydällä, jossa on vähän viileämpää. Nuo saamani ruusut ovat Plantagenistä, mutta yli-ikäisiä ja olisivat joutuneet roskiin. Tutun tuttu sai pelastettua. Kannatti pelastaa.

      Poista
  3. Siinä ruukut odottavat niin nätisti rivissä putipuhtaina uutta istutuskautta!
    Meillä on pienehkö paritalopiha mutta kyllä sielläkin akileija näyttää ihan itse päättävän missä tahtoo kasvaa :) Rusakko/rusakot onnistuivat parturoimaan sateenvarjokirsikan aivan uuteen uskoon pari talvea sitten ja luovuin lopulta koko tyngästä.
    Tykkään kovasti sammaleista, kivistä ja havuista jotka ovat pääosassa.
    Voin kuvitella että tuo kalenteri on mieluisa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruukkurivistö on oikeastaan käytännön sanelema juttu. Ne ovat nimittäin niin painavia, etten jaksa niitä joka syksy ja kevät raahata kellariin ja takaisin. Hyvin ovat talvet säilyneet tuossa.
      Minä tykkään hurjasti kivistä, mutta niitä on kovin vähän meidän pihalla. Jos joskus voitan lotossa, hommaan sellaisia vankkoja kivipaasia, esimerkiksi.

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Kylläpä ruususi ovat pysyneet kauniina pitkään! Akileijat ja sormustinkukat ovat kivoja vaeltelijoita. Minulla sormustinkukka on kasvattanut rivin lehtiruusukkeita ihan mökin seinän viereen, ensi vuonna kukkivat sitten siinä :)

    VastaaPoista
  6. Vielä se teilläkin ulkona vihertää luonto. Haravalle on aina töitä siihen asti kun lumi peittää maan.
    Hyvää viikkoa.

    VastaaPoista
  7. Vihreä on tähänaikaan näyttävä väri, kummasti koristaa. Mukava on kierrellä nytkin puutarhassa. Meilläkin jouluruusut työntää nuppua.
    Vaikuttaa mielenkiintoiselta kalenterilta.
    Ihanat ruusut.

    VastaaPoista
  8. Minulla on ihan samat kokemukset sormustinkukasta, se valitsee itse kasvupaikkansa:)

    VastaaPoista
  9. Ihan samanlaisia kokemuksia sormustinkukasta:) On se vaan aika mukava satunnainen seikkailija:)

    VastaaPoista
  10. Eikä voi koskaan olla varma, että minkävärisiä noista sormustinkukista tai akileijoista tulee. Jos jotain väriä niiden haluais olevan, melko varmaa etteivät olekaan sitä ;)
    Kauniita sammalia!

    VastaaPoista
  11. Hyvin on säästynyt ruusut hyvin kauniita ovat, minä vien ruusut yöksi viileään niin ne kestävät pitempään
    Sormustinkukka on kyllä hauska, se kyllä etsii itse paikan missä kasvaa ja kukoistaa
    Mukavaa viikon loppua :)

    VastaaPoista
  12. Havuja minunkin tekee mieli istutella tähän aikaan vuodesta,kun katselen ikkunasta pihalle. Kivasti ne ryhdittävät perennaistutuksia kesäaikaankin :)

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!