Katsaus vuoteen 2013

Vuosi 2013 päättyi meidän nurkilla mahdottomaan paukkeeseen ja räiskeeseen. Väittäisin melkeinpä, ettei moista tulitusta ole tällä kulmalla kuultu kertaakaan aiempina vuosina. Juusolle eilinen ilta oli aikamoista kärsimystä, sillä se ei tiennyt, olisiko turvallisempaa nyhjätä mamman kyljessä vai sängyn alla. Kissaressukka oli kauhuissaan, eikä se uskaltanut sen paremmin kunnolla syödä kuin lähteä ulos tarpeilleenkaan. Niinpä sitten vessareissu tehtiin varhaisaamun pimeydessä ja silloinkin jokaista risausta pelästyen.

Tämä uusi vuosi 2014 on valjennut yhtä harmaana, kuin lukuisat muutkin kuluneina viikkoina. Lämpöä on kolme astetta ja taivaalta sataa pientä tihkua. Ulos olisi tietenkin tehnyt mieli mennä pienelle lenkille, mutta ehtiihän tuonne paremmallakin säällä. Käytänkin sitten hetken tekemällä katsauksen menneeseen vuoteen. 12 yksittäisen kuvan sijasta tein 12 kollaasia asioista, jotka nousevat kuluneesta puutarhavuodesta ehkä parhaiten esiin.

LUMINEN TALVI

Mennyt talvi oli neljäs runsasluminen talvi perättäin täällä etelärannikolla. Muistiinpanojeni mukaan kovia pakkasia ei ollut kovin paljon, mutta lunta sai käydä kolaamassa ihan riittämiin. Meidän talon sisäänkäynnin puolelle osuu tuuli siten, että lunta pakkautuu pihalle runsain määrin. Välillä tuntuu, että paljon enemmän kuin muiden naapureiden pihoille. Luistelemassa en käynyt kertaakaan, mutta pari kertaa sentään hiihtämässä. 

ISON KOIVUN KAATO

Olopihalla seisoneen ison koivun kaatamista on harkittu jo pidempään, mutta viime talvena se lopulta sai mennä. Tiilikaton putsaamiseen on mennyt ihan hirveästi aikaa ja vaivaa ja sittenkin sen sammaloituminen on vain kiihtynyt. Iso koivu loi vahvan varjon katolle ja puusta tuli aivan mahdottomia määriä kaikenlaista roskaa. Rännit ovat jatkuvasti olleet tukossa ja sateella vesi tulee laitojen yli valtoimenaan koivunsiementen tukkiessa väylät. Lisäksi koivuun oli ilmestynyt lukuisia täysin kuolleita isoja oksia. Aikanaan taloa rakentaessamme asiantuntija sanoi, että puu ei tule tykkäämään hautautuessaan hiekkaan, mutta lähes 30 vuotta se jaksoi sinnitellä.

Kaadettaessa koivu romahti suoraan alapihalle ja sen latva kasvimaalle. Voimalla kaatuvan suuren puun oksia porautui pihanurmen multiin saakka ja sinne ne jämähtivät. Viimeisiä oksanrippeitä kaivettiin nurmesta pitkälle kesäkuun puolelle. Pöllit painoivat aivan tajuttoman paljon, mutta kaksin Ukkokullan kanssa saatiin ne kannettua alapihan reunaan, jossa sitten ryhdyimme klapikoneella niitä pilkkomaan. Sahanpuru säilöi lumen ja jään tehokkaasti kukkapenkkeihin ja nurmelle ja naapurien iloksi kävin säännöllisesti purua
haravoimassa jouduttaakseni lumen sulamista ja kevään saapumista. Kovin suuria vahinkoja puu ei millekään kaataessaan tehnyt. Ainoastaan yksi alapihalla kasvava tuija kärsi päälleen romahtaneesta oksasta, mutta hyvin se on korjannut itse vaurioituneita oksiaan.

TALVESTA SUORAAN KESÄÄN

Kevät tuli yhdessä hujauksessa ja aivan ihanan lämpimänä. Oikeastaan kevät taisi jäädä miltei kokonaan välistä ja talvesta siirryttiin suoraan kesään. Toukokuun toisella viikolla mittari huiteli muutaman päivän kahdessakympissä ja luonto suorastaan räjähti vihertämään. Se oli upeaa, mutta kääntöpuolena oli kasvien nopeutunut kukinta. Välillä tuntui, että moista vauhtia kesä on hetkessä ohi ja syksy edessä. Onneksi ei sentään niin tapahtunut, vaikka monet kasvit kukkivatkin reilusti etuajassa.
 

ILOA OMISTA TAIMISTA

Kevät 2013 oli oikeastaan elämäni toinen, jolloin ihan tosissani istutin siemeniä ikkunalaudat täyteen ja huolehdin niistä kuin kalleimmista aarteista. Edellisenä keväänä sain onnistuneesti siemenestä kasvamaan lähinnä perinteiset krassit ja hajuherneet sekä aivan ihanan pelargonian. Tämä toinen kasvatuskokemus olikin kaikinpuolin ensimmäinen todellinen onnistuminen. Tomaatti, pelargonia, maurinmalva, pioniunikko, isosamettikukka. Siemenestä kukkivaksi kukaksi - huikeaa! Ei se kuulkaa niin yksinkertaista ja helppoa ole. Taimia pitää vaalia huolellisesti ennen ensimmäistenkään sirkkalehtien ilmestymistä. Paljon hyviä neuvoja ja ideoita sain muilta bloginkirjoittajilta. Jännityksellä odotan tulevaa kevättä. Toisilla on selvästi viherpeukalo ja multasormi, ilmeisesti täysin syntymälahjana. Luulenpa, ettei minulla näitä ole, mutta joskus ihminen saa näkyvää aikaan seuraamalla ohjeita ja jaksamalla sinnikkäästi yrittää. 

RAPARPERINLEHTILAATTOJA

Raparperinlehdistä olen toki jo parina kesänä tehnyt linnunjuoma-altaita ja pari laattaakin, mutta viime kesänä innostuin tosissani. Se on helppoa ja kivaa ja siten saa mukavia yksityiskohtia omaan puutarhaan. Unelmissani näen itse tehdyistä laatoista sommiteltuja polkuja puutarhassani.

Pitkään olen myös haaveillut kasvihuoneesta. Hienoimmat lasiset ovat hyvin kalliita, eikä sellaiseen minulla ole ilman lottovoittoa mitään mahdollisuutta, mutta loppukesästä sain sen verran kerättyä rahaa, että ostin 5,4 neliön kennolevykasvarin. Ukkokullan kärsivällisellä panostuksella se nousi alapihalle vielä ennen syksyä ja odottaa nyt valmiina kevättä ja kesää. Vielä emme ole päättäneet, mitä sinne laitetaan, mutta eiköhän suunnitelmat selkene, kunhan uusia siemenluetteloita ilmestyy.

PUUTARHAVIERAITA

 Pihassa ja puutarhassa kuluu paljon aikaa kaikenlaisten luonnonilmiöiden seurantaan. Ympärillä pörrää monenlaista lentävää ja mönkivää, joiden nimet pyritään selvittämään. Siinä on apuna erilaiset luonto-oppaat ja tietenkin myös netti. Puutarhaa rakentaessa eräänä ohjenuorana on myös taata sopiva elinympäristö erilaisille hyötyeläimille ja silmäniloille. 

Kuluneena kesänä omenasato puutarhassamme jäi olemattomaksi. Eipä hedelmäpuut paljon kukkineetkaan. Lieneekö omput pitäneet välivuoden, sillä edellisen kesän sato oli kyllä mahtava. Kriikunoita sen sijaan tuli hyvin runsaasti ja ne popsittiin sellaisenaan.

Vuosikausia talon sisänurkassa kasvanut villiviini taisi tykätä lämpimästä kesästä, koska se oli päättänyt levittäytyi terassin alle. Uusia versonkärkiä tunki milloin mistäkin välistä ja ne kiskoin pois. Vain pari uutta versoa talon seinustalla sallin jatkaa kasvamistaan.

Juhannuksena vesialtaaseemme ilmaantui rantakäärme vierailulle. Sinne se tuli ilmeisesti sammakon perässä ja kenties myös vilvoittelemaan lämpimänä kesäpäivänä. Rantakäärme on vaaraton, mutta en minä niin kovin innostunut sen ilmaantumisesta ollut. Etenkin, kun ilmeisesti samainen käärme näytti majoittuneen pihallemme pidemmäksi aikaa ja kerran Ukkokulta kantoi sen metsikköön törmättyään käärmeeseen kellarin portaissa.

KOTILOTAISTELUA

Kotiloita on muutaman viime kesän kuluessa ilmaantunut vähän turhankin runsaasti. Edellisenä kesänä sentään jaksoin niitä kuuliaisesti kerätä purkkiin ja hukuttaa etikkaveteen. Viime kesänä kotiloihin törmäsi jatkuvasti ja ihan kaikkialla. Vaikka itse kukin hyvin tietää, että kotiloiden vastainen sota vaatii uupumatonta työtä ja elukoiden hävittämistä, kyllästytti aika ajoin niin paljon, että purkkiin hukuttamisen sijasta tyydyin nakkaamaan kotiloita ilman läpi milloin mihinkin suuntaan.

IKIOMAT TOMAATIT

Sisällä siemenestä kasvatetut Tigarella-tomaatin taimet pääsivät lämpimien säiden myötä talon seinustalle kasvamaan ja kypsymään. Kyllä ne kasvoivatkin ja joivat hillittömät määrät vettä. Vihdoin loppukesästä tomaatteihin alkoi tulla myös väriä ja öiden viiletessä kävin iltaisin peittelemässä tomaattini harsoilla. Oli kyllä todella juhlallista käydä pihapöydän ääressä syötäessä napsimassa jälkiruoaksi itse kasvatettu tomaatti, joka maistui niin taivaalliselta.

IHANA KESÄ

Kesä oli varsin lämmin ja sateet osuivat sopivasti sellaisiin aikoihin, etteivät ne juurikaan haitanneet pihaelämää. Tuskin koskaan olemme viettäneet niin paljon aikaa pihalla, kuin kuluneena kesänä. Söimme aamiaisesta lähtien lähes kaikki ateriat pihapöydän ääressä. Pihalla tuli istuttua, suunniteltua, kärrättyä, kaivettua, istutettua ja ihan vain kuljeksittua nyppimässä ja haistelemassa.

RUUSUISIA UNELMIA

Ruusuista olen aina pitänyt ja muutamia kasvaa pihassanikin. Jokunen kesä sitten innostuin pensasruusuista ja parin kesän ajan olen systemaattisesti lähtenyt kasvattamaan niiden valikoimaa. Ihan puutarhani alusta lähtien siellä on asustanut Juhannusruusu, Punalehtiruusu, Metsäruusu ja Hansaruusu sekä seinustalla köynnösruusu Pohjantähti. Kesän aikana sain hankittua Ritausman, Valamonruusun, Kirjoapteekkarinruusun ja Neilikkaruusun aiemmin hankittujen Suviruusun, Sammalruusun ja Tornionlaaksonruusun lisäksi. On helppo istuttaa yksi tai kaksi ruusupensasta, mutta jos aikoo ryhtyä harrastamaan niitä suuremmassa määrin, pitää istutuspaikat miettiä entistäkin tarkemmin saadakseen kaikki mahtumaan järkevästi. Niinpä kesän aikana kaivuuhommia oli enemmän kuin hankittuja ruusuja kappaleittain, sillä pensaita piti järjestellä uusiin paikkoihin.

SYKSYN RUSKAA

Kesä tuntui pitkältä, lämpimältä ja kerta kaikkiaan ihanalta. Hienoakin kesää seuraa aina syksy, mikä ei ole mielestäni niitä parhaita vuodenaikoja. Eläisin vaikka ainaista kesää, jos se minusta riippuisi. Ruska oli harvinaisen upea, mutta meidän pihassa on aivan liian vähän ruskakasveja. Aronia ja vaahterat sentään loistivat ja toivat kauniita sävyjä harmaaseen syksyyn. Sainpa tähän kollaasiin ympättyä myös tuon pitkään kukkineen Jalohortensiani, jota jaksan edelleen muistella lämmöllä ja toivoa, että se selviäisi tästä omituisen lämpimästä talvesta tulevaan kesään. Pitkän ja leudon syksyn ansiosta sain kaikki kesätavarat ajoissa kellariin ja haravoituakin tuli moneen kertaan.

LEUTO ALKUTALVI

Talvea ei oikeastaan ole tullut vieläkään, vaikka nyt siis elämme vuoden 2014 ensimmäistä päivää. Marraskuussa oli muutama pakkasaamu, joka kirjoi monien kasvien lehdet pitsimäisiksi. Joulukuun alussa oli muutama pikkupakkanen ja pari lumisadetta. Yhden kerran kävin työntämässä yöllä satanutta lunta pois etupihalta, jotta se ei jäätyisi vaikeasti kuljettavaksi tantereeksi pihamaan pintaan. Turhaan kolasin, sillä vesisateet ja plussan puolella keikkunut lämpötila ovat huolehtineet lumen katoamisesti harvinaisen tehokkaasti, eikä talon seinustalla nököttävillä lumityövälineillä ole ollut työtä. Sinänsä minua ei lumeton talvi haittaa, kunhan vain kasvit jotenkin selviäisivät elossa. Aivan varmasti tällaisella leudolla talvella on luontoon vaikutuksensa, mutta millaiset, se nähdään vasta myöhemmin. Kuluneen alkutalven aikana olemme nähneet lukuisia myrskytuulipäiviä, joista päällimmäisenä ovat Eino ja Seija. Meiltä ei onneksi puita kaatunut, eikä muutakaan vahinkoa syntynyt. Piha on kyllä ollut myräköiden jälkeen täynnä kaikenlaista puunroskaa, käpyjä ja risuja, mutta mikäs niitä on ollut siivotessa, kun kaikkialle on päässyt haravan ja kottikärryjen kanssa.

PS. Netti teki temppujaan tätä postausta kirjoittaessa, joten säädöt ovat osittain pielessä, fontit mitä sattuvat ja rivivälit samoin. Kyllästyin tykkänään tappelemaan asetusten kanssa ja tässä lopputulos.