Sivut

maanantai 17. helmikuuta 2014

Venetsia mielessäin


Luin hetki sitten Konnadonnan blogista hänen Venetsia-muistoistaan, jotka osuivat kummasti yksiin omien kanssa. Olen nimittäin Konnadonnan tavoin tämän talven viettänyt Donna Leonin luoman komisario Guido Brunettin tarinoiden parissa. Brunetti asuu, elää ja tutkii murha- ym. poliisitapauksia Venetsiassa. Kirjoissa mielenkiintoisimmiksi nousevatkin juuri venetsialaisten paikkojen ja maisemien kuvaukset sekä tietenkin myös italialainen kulttuuri ja mentaliteetti. Myös tänä päivänä niin paljon puhuttu "hyväveliverkosto" ja eri tavoin esiintyvä korruptio ovat Italiassakin arkipäivää ja tämän ilmiön aiheuttamat merkillisyydet joskus huvittavat, joskus ihmetyttävät Leonin kirjoja lukiessa. Donna Leon on myös vähitellen alkanut ottaa kantaa Guido Brunettia apuna käyttäen Venetsian ympäristöongelmiin, jotka kaupungin vajoamisen myötä saavat ihan omat erityset mittasuhteensa.

Venetsia on rakennettu Adrianmeren rannikolle 118 saarelle, jotka sijaitsevat lähellä toisiaan keskellä Venetsian laguunia ja joita yhdistää toisiinsa 354 siltaa. Laguunin erottaa avomerestä pitkien ja kapeiden saarten jono, jonka saarista suurin on Lido. Yhteensä 30 000 rakennusta Venetsiassa on puupaalujen varassa. 1600-luvulla Pojoki ohjattiin kulkemaan Venetsian ohi, ettei kaupunki liejuuntuisi. Koska jokilieju oli tukenut paalutuksia, kaupunki alkoi vajota hitaasti mutaan. Kaupunki kielsi pohjaveden pumppaamisen 1960-luvulla, minkä vuoksi rakennukset vajoavat enää 1,6–2,3 millimetriä vuodessa. Perustusten lahoamista hidastetaan ruiskuttamalla niihin mikrobeja tappavaa kemikaalia.
Tulvat ovat voimistuneet Venetsiassa erityisesti viimeisen sadan vuoden aikana: esimerkiksi Pyhän Markuksen torille tuli vettä 1900-luvun alussa kymmenen kertaa vuodessa, mutta nykyään vesi nousee siellä polvenkorkeutta ylemmäksi jo yli 60 kertaa vuodessa. Loppuvuodesta 1966 myrsky suurensi vuorovesitulvaa, jonka seurauksena tulva oli niin voimakas, että se tuhosi rakennuksia ja taideteoksia sekä aloitti väestön joukkopaon kaupungista. Vuoden 1966 tulvan jälkeen Venetsian väkiluku on puolittunut. Kyseinen tulva sai muun muassa Unescon ryhtymään pelastustoimiin. Venetsia sijaitsee pari metriä syvässä laguunissa, jonka vuorovesivaihteluita suot lieventävät. Suot ovat nykyisin pienentyneet neljännekseen alkuperäisestä, minkä vuoksi myrskyt vaikuttavat tulvimiseen voimakkaammin. Tulvien estämiseksi laguunin suulle aiotaan rakentaa tulvaportit.
 
Venetsian ja sen lähialueiden suojaksi on rakenteilla pato ja aallonmurtajia. Padon rakentaminen alkoi 2003 ja valmistumisvuodeksi on arvioitu 2014. Hankkeen kustannukset ovat noin viisi miljardia euroa, jonka summan maksaa Italian valtio. Teknistä yhteistyötä on tehty Hollannin ja Pietarin kanssa, joilla on vastaavia rakennelmia. Padon on epäilty vaikuttavan heikentävästi laguunin ekosysteemiin. Lähde: Wikipedia.

Tähän kohtaan tuli ylimääräinen väli, jota en saa pois ja joka näkyy sanana 'Lisätietoja'. Klikkaa sanaa, niin näet postauksen loppuosan.

Oikeassa laidassa Santa Maria della Salute on Neitsyt Marian kunniaksi rakennettu barokkityylinen pyhättö

Olen käynyt Venetsiassa kahdesti. Nuorena tyttönä kesällä 1976 olin lomamatkalla Lido di Jesolossa, jonne tehtiin turistimatkoja ja joka sijaitsee aivan Venetsian kupeessa. Jesolosta pääsi helposti vesibussilla aivan Venetsian keskelle, Pyhän Markuksen torille. Tuolloin tuli käveltyä kartan kanssa katuja ja kujia pitkin, ajeltua vaporetoilla (vesibussi) ja kurkistettua talojen sisäpihoilla oleviin puutarhoihin. Kävin myös katsomassa lasinpuhaltamista. Muistan ihmetelleeni helteisenä elokuun päivänä kanavia katsellessani, miksei niinkin merkittävässä kaupungissa ole enempää panostettu jätteiden kuljettamiseen, sillä näin ihmisten kippaavan likaämpäreitään suoraan kanaviin ja niinpä siellä sitten kellui ja haisi jos jonkinlaista ainesta.


Toisen kerran olin Venetsiassa perheeni kanssa kesällä 1992. Olimme reissanneet Saksasta vuokratulla matkailuautolla pitkin Eurooppaa ja vihdoin päätyneet samaiseen Lido di Jesoloon, jossa nuorena asuin hotellissa. Venetsia oli yhä samanlainen, mutta kenties puhtaampi kuin 16 vuotta aiemmin. Kävimme jälleen tutustumassa Dodgen palatsiin, Pyhän Markuksen basilikaan ja kellotorniin, josta oli huikeat näköalat yli kaupungin. Alakouluikäisten lasten kanssa ei ihan joka museota ja merkkirakennusta käydä katsastamassa, mutta jäätelölahjuksen voimalla saimme mukavasti kierreltyä kaupunkia ja käytyä tärkeimmät nähtävyydet sekä ammennettua edes pienen hippusen verran kanaalien kaupungin tunnelmaa.


Emme vuokranneet gondoliajelua, sillä kaikki Venetsiassa maksoi jo tuolloin monin verroin enemmän, kuin tavallisen perheen kukkaro sallii. Voihan sitä tietenkin todeta, että miksi matkustaa katselemaan vieraita paikkoja, jollei ole mahdollista panostaa niihin täysillä, mutta gondoliajelu ei ollut meille kuitenkaan olennaisin asia. Itselleni Venetsian näkeminen nuorena oli jotenkin merkityksellinen ja mieleenpainuva asia, joten tuntui mukavalta ajatella omien lasten joskus muistelevan käyneensä tuossa erikoisessa kaupungissa, joka mielestäni edelleenkin on omalla tavallaan varsin satumainen paikka.

Venetsian kahteen osaan halkaiseva pääkanaali Canal Grande on itsessään nähtävyys

Mainiota sinänsä, että tuosta kaupungista puhuessamme kaikki tuntuvat muistavan lähinnä sen hirvittävän surkean ja vanhempien mielestä kiskurihintaisen lasagnen, jonka söimme aivan Markuksen torin laidalla. Vaan kuka käski mennä syömään pahimpaan turistirysään.


Palazzo Ducalen ja vankilan yhdistävä Ponte dei Sospiri eli Huokausten silta ei sinänsä ole kummoinenkaan nähtävyys, mutta se on tunnettu vanhan 1800-lukulaisen tarinansa mukaan, jolloin lordi Byronin mukaan vangit mennessään vankilaan ja ylittäessään sillan näkivät viimeisen kerran auringonvalon ja huokaisivat. 
 Piazza San Marco puluineen ja turisteineen

Nämä kuvat olen skannannut paperikuvista. Siksi luultavasti kuvia Venetsiasta on aivan liian vähän, sillä koskaan filmiä ei tullut matkallekaan ostaneeksi riittävästi. Filmirulla oli melko kallista tavaraa ja kuvien kehittäminen nosti kuvien hintaa vielä merkittävästi. Värikuvia napsiessa piti aina miettiä, ettei tulisi tuhlattua filmiä turhaan. Alkumatkasta sitä räpsi enemmän, mutta matkan lähetessä loppuaan, filmikin oli vähissä ja niinpä yleensä loppumatkan kohteista on aina huomattavan paljon vähemmän otoksia kuin alkumatkan. Minä olen aina kuvannut niin matkoillamme kuin kotioloissakin runsaasti. Silti nyt vanhoja kuva-albumeja katsellessa harmittelee, ettei ole ottanut kuvia enemmän. Nykyisin on tietenkin mahdollisuus katsella muiden ottamia matkakuvia vaikka netissä, mutta ei se silti ole sama, kuin itse paikan päällä otettu kuva. Lisäksi pyrin mahdollisimman vähän käyttämään muiden kuvia esimerkiksi omassa blogissani.  

Tämä oli mukava muistelumatka vuosien taakse. Olen joskus miettinyt, pitäisikö vanhoja kuvia enemmänkin skannata, jotta niitä tulisi paremmin katseltua. Skannaaminen on kuitenkin hidasta ja usein vanhojen kuvien laadussakin on toivomisen varaa. Toisaalta näin voisi tavallaan uusiokäyttää vanhoja kuvia ja tehdä niistä vaikka digitaalisen albumin, jota voisi helposti jakaa esimerkiksi lapsille, joille tarjoutuisi uusi mahdollisuus muistella lapsena tehtyjä reissuja. Mjaahh, pitänee kehitellä....

31 kommenttia:

  1. Kiitos Venetsiamuisteloista!
    Mekin kävimme mieheni kanssa Venetsiassa. Olimme autolla häämatkalla ja Euroopan kiertueella ja tottakai Venetsia piti nähdä. Olisi jo aika uusia sekin matka, siitä on jo yli 18 vuotta!
    Monet muistelevat sitä hajua, mutta me olimme syyskuussa, ehkä sitä lemua ei ole niin paljon kuin kuumemmalla säällä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi minulle ei jäänyt haju muistoihin. Taisin olla kummallakin kerralla niin onnellinen reissusta.

      Poista
  2. Venetsia on lumoava paikka. Olen käynyt siellä muutaman kerran ja paremmin muistan tunnelmat kuin yksityiskohdat. Oli kiva taas piipahtaa siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan lumoava. Minäkin voisin piipahtaa uudemman kerran.

      Poista
  3. En ole koskaan käynyt Venetsiassa, mutta muistelujesi kautta pääsin minäkin siellä piipahtamaan :) Olen suunnitellut äidin vanhojen mustavalkoisten kuvien skannausta ja digitaalisen albumin tekoa niistä. Sellaisesta albumista olisi varmaan sukulaisille iloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollainen albumi voisi olla mukava lahja monille läheisille, vaikka kuvakirjana toteutettuna. Kaikillahan ei ole halua tai mahdollisuutta käyttää tietokonetta.

      Poista
  4. Vanhoja kuvia olen tallentanut minäkin viime aikoina, tosin en skannerilla vaan kuvaamalla ne digikameralla. Blogissani on sinulle tähän liittyvä haaste :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saraheinä, otan haasteen vastaan. Enpä ole tullut ajatelleeksi vanhojen kuvaamista, pitääpä kokeilla.

      Poista
  5. Donna Leonin kirjat ovat hyviä. Minulla on se käsitys, että niitä ei saa julkaista italiaksi ennen kuin kirjailija on kuollut. Vaikka ne ovatkin fiktiota, niin paljastavat ilmeisesti liikaa totuuksia italialaisesta yhteiskunnasta. Harmittaa, kun en ole lukenut niitä kirjoja kronologisessa järjestyksessä, vaan yhden sieltä ja toisen täältä. Alkaa olla jo työlästä pähkäillä, että minkä kirjan on lukenut ja mitä ei. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään ihan kronologisessa järjestyksessä ole kirjoja lukenut, koska lainaan niitä kirjastosta. Itse asiassa ihan ensimmäinen on yhä lukematta, mutta muuten alan olla loppupään puolella. Donna Leon ei tosiaan ole ainakaan toistaiseksi antanut lupaa italian käännökselle. Osittain kai siitä syystä, että hän haluaa säilyttää yksityisyytensä asuessaan Venetsiassa.

      Poista
  6. Ihanan näköinen Venetsia, en ole koskaan siellä käynyt kiva nyt pääsin sinun kuvien myötä tutustumaan mahtavat rakennukset :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Venetsia on ihana juuri sen ainutlaatuisuutensa vuoksi.

      Poista
  7. Onhan Venetsia näkemisen arvoinen. Mittaamattomat aarteet ne rakennukset. Silloin kun me oltiin siellä parikesää sitten , Markuksentorilla kahvilassa soitettiin meidän häävalssia ja meillä oli just 40 vuotis hääpäivä. Oli aika makee tunne. Entinen poikaystävä oli vaan niin tumppi, että ei tanssinut mun kanssa :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti nousi ihokarvat pystyyn tuollaisesta yhteensattumasta. Ukkokultani ei ole ikinä innostunut tanssimisesta. Ei olla tanssittu häävalssiakaan. Onneksi hänessä on sitten muita korvaavia ominaisuuksia.

      Poista
  8. Hieno kuvakierros Venetsiassa! En ole koskaan siellä käynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuorena likkana ajattelin, että Venetsia täytyy nähdä ennen sen uppoamista. No, ei se ole uponnut ja toisella käynnillä huomasin, että kaupunkia on vuosien mittaan kohennettu. Joskus mietin, millaista siellä olisi asua, sillä homeongelmat ovat aika mittavat.

      Poista
  9. Hienoja kuvia ja tunnelmia, sekä myös asiatietoa Venetsiasta. Muistan oppaan kertoneen, että Grand Canalen varrella olevilla palatseilla ja suvuilla oli kullakin oman näköisensä gondoli, mutta kun viettivät "aktiivista seuraelämää" sekä herrat että rouvat, annettiin määräys, että kaikki gondolit on maalattava mustaksi. Siten ei veneestä voitu päätellä, kuka kävi kenenkin luona "päiväkahvilla" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, kaikkihan sitä tietäisivät, jos vaikka se tietty punainen gondoli seisoisi aina saman palatsin edustalla aamuvarhaisella. Italialaisilla on ranskalaisten tapaan taito huolehtia elämän nautintojen jatkuvuudesta.

      Poista
  10. Näinhän sitä pääsee matkustamaan, Kiitos vaan! Muuten ei pääsekään.
    Pitää etsiä noita kirjoja luettavaksi, kunhan saa entiset luettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos vain dekkareista tykkäät, suosittelen Leonin kirjoja. Mukavaa ajankulua.

      Poista
  11. Mukavia kuvia :) En ole itse käynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huonolaatuisia kuvia, mutta niin täynnä muistoja.

      Poista
    2. Sinulla on tosi mukavan oloinen blogi, mutta en löytänyt paikkaa kommenteille tai sivuston lukijaksi liittyvälle. Olisin halunnut vakilukijaksi ja saada tiedon uusista postauksista. Harmi, ettei se taida olla mahdollista.

      Poista
    3. Hei, jos sulla on käytössä Bloggerin blogiluettelo-gadget niin siihen voit lisätä mun blogin, jolloin sivullasi näkyy kun on tullut päivitys. Voit myös tilata blogini rss-syötteenä. Kerran tai kaksi viikossa kirjoitan. Kiva, jos ehdit piipahtaa sivullani!

      Poista
  12. Oli mukava käydä taas kerran Venetsiassa, kiitos. En ole lukenut kirjoja, mutta eikös näistä Donna Leonin kirjoista ole tehty jokin televisiosarja.!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä ole kuullut Donna Leonin kirjoista tehdystä televisiosarjasta. Sepä olisikin mukava tuttavuus.

      Poista
  13. Kiitos kivasta virtuaalireissusta! Tuolla pitäisi päästä käymään, on todellakin satumaista:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on näitä virtuaalireissuja. Joka paikkaan ei ole mahdollista matkustaa.

      Poista
  14. Ihana Venetsia. Olen käynyt mutta se oli sellainen pikainen ja kiireinen kierros joka tehtiin toisesta
    turisti kohteesta.. Hyvää keskiviikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin olet päässyt hiukan makustelemaan Venetsian ainutlaatuisuutta.

      Poista
  15. Olipa hieno Venetsian matka, kiva kun otit mukaan.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!