Pikainen pihakierros

Mehitähti

Koko viikon on ollut kerrassaan upeita kevätpäiviä, aurinkoisia ja lämpimiä. Ja vain yhtenä päivänä on ollut aikaa viettää vähän pidempään pihamaalla. Joka päivä ei ole ehtinyt edes tehdä pientä tarkistuskierrosta. Tänäänkin tulin kotiin viiden maissa ja heti vaatteet vaihtoon ja pihalle kameran kanssa. Jotenkin oli niin hermostunut olo, että kuvista tuli yhtä sekamelskaa ja vain harvaan olin sen verran tyytyväinen, että hyväksyin jatkokäyttöön.

Siellä täällä on pieniä lumiläjiä ja selvästi näkee, ettei päivälämpö ja yöpakkanen yhdessä vielä kovin paljon edistä kevättä. Maa on paikoitellen jäistä ja koppuraista. Sieltä täältä nousee piippoa ja heleän vihreää lehteä, joista vähitellen kykenee tunnistamaan kasvin. Miten onkin, että näin keväällä joutuu monet nimet kaivamaan jostain takaraivon perukoilta, vaikka syksyllä ne tulevat kuin tykinsuusta. Nuppujakin löysin Kevätkaihonkukista, Kevätkirjotähdistä ja Sinivuokosta, mutta jok'ikinen heilahti kuvatessa siitä paljon puhutusta monopodista huolimatta. Enkä totisesti jaksa enää lähteä pihalle uusimaan kuvauskierrostani, aurinkokin alkaa pian laskea.

Unikko

 

Maksaruoho

 

Kevätkirjotähti

Sormustinkukka

Jänönkakkaa

Aamupuuroa syödessä vilkaisin ikkunasta ulos ja näin valtaisan rusakon kököttämässä marjakuusen alla. Ilmeisesti se oli tutkimassa, josko kohta kannattaisi muuttaa reittiä kulkemaan krookusmaiden halki. Keittiön puoli pihasta on kuitenkin sen verran varjoisampi paikka, että krookuksia saa jänökin vielä tovin odotella. Alapihalla jänöt ovat loikkineet koko talven tavanomaiseen tapaansa ristiin rastiin. Niiden kakkakikkareita on jokaisessa kukkapenkissä ja ovatpa muutaman palleroisen jättäneet rapskulaatallekin kuin tarjolle ikään. Ei taida kovin paljon ravintoarvoa jänönkakassa olla, mutta täytyy ne tuosta käydä lakaisemassa kasvien iloksi kuitenkin.

Ilta-aurinko vetää pitkiä varjojaan Pikkupuutarhaan ja luultavasti yöllä lämpötila laskee jälleen pakkasen puolelle. Eilen illalla oli niin upea tähtitaivas, joskin aika koleaa sitä ohuessa takissa tiirailla. Vai tuntuuko ilma kylmemmältä nyt, kun olemme päässeet nauttimaan auringon ihanasta lämmöstä.

Vaikka viime päivien kiireisyys vähän painaakin päälle ja saa mielen hermostuneeksi, löytyi aamulla iso ilon aihe. Tai pieni asia, joka tuottaa ison ilon. Nimittäin työhuoneen ikkunalaudalla vehreytyvistä pelaguista yhteen on ilmestynyt nuppuja. En kyllä ole täysin perillä, mikä pelaguu tämä on, mutta hartaasti toivon sen olevan itse siemenestä kasvattamani 'Insprie Pink' F1. Puutarhalta ostetuissa ainakin yhdessä on sellainen "sukka" juurella. Pian sen näemme, kunhan nuput tuosta kehittyvät.

Kertokaapa, leikkaatteko talven yli hengissä säilyneitä pelaguita ja missä vaiheessa? Omani olivat aika raaskuja kantaessani ne kellarista sisälle, enkä silloin hennonnut niiden vähäisiä vihreitä versoja ryhtyä katkomaan. Viikko sitten vaihdoin pelaguille uuden mullan ja sen jälkeen pieniä lehtivauvoja on ilmestynyt runsaasti.

Viikonvaihteessa ovat monet käyneet päivittämässä blogejaan ja koneen aukaistessani luettavaa löytyi runsaasti. Kävin läpi alun kolmattakymmentä blogia, mutta antakaatte anteeksi, etten kommentoinut yhtä lukuunottamatta. Kaikilla oli ihania kuvia ja mielenkiintoisia tarinoita, joihin olisi ollut kiva kirjoittaa jotain, mutta aika on nytkin niin kortilla, että kohta on ihan pakko laittaa kone kiinni. Jospa joku keksisi sellaisen ajatuksen voimalla toimivan kirjoittimen eli minä mielessäni sanelen kuvia katsellessani ja ihmevekotin sitten hoitaa käytännön puolen. Sillä tavoin ehtisi kommentoida tuplasti kivoja blogeja.

Mutta nyt siis näkemisiin seuraavaan kertaan. Nauttikaa auringosta ja valoisista aamuista, kesää kohti ollaan edelleen menossa, jihuu!!!