Yllätyksiä puutarhassa

Nyt eletään niitä aikoja, jolloin pihalla törmää päivittäin yllätyksiin. Uusia kasveja nousee jatkuvasti mullan pintaan ja niihin nuppuja samaa tahtia. Ihmettelen suuresti, miten muut ihmiset tuntuvat muistavan kaikki edellisenä tai edellisinä vuosina istuttamansa kasvit ja vieläpä mihin paikkaan ne on laitettu. Taidan huseerata niin monessa, ettei yksittäiset asiat enää pysy päässä. Parin päivän ajan olen ihmetellyt tuota kuvassa näkyvää pinkkiä kukkaa. Taitaa olla esikko, mutta kun en laisinkaan muista sitä tuohon tyrkänneeni. Yleensä onnistun tappamaan kaikki kevään iloksi sisälle ostamani esikot, eivätkä ne juuri ehdi maahan istutettavaksi. Olisinko sittenkin saanut jonkun viime keväänä säilymään hengissä? Mukava yllätys kuitenkin.

Eilen huomasin tontin "alalaidassa" valkoisia karvoja, joita ensin luulin höyheniksi. Tarkemmin tutkittuani totesin, että joku karvainen otus on saanut hieman pöllytystä omenapuidemme läheisyydessä. Mieleeni tuli likimain päivittäin pihamaalla loikkiva kookas rusakko, jota jo ehdin manailla tulppaanieni popsimisesta. Tänään törmäsin lisätodisteeseen, joka ei ole kovin iloista katsottavaa.

Tämän on pakko olla rusakon tai jonkun muun jänöjussin käpälä. Netin mukaan jänisten yleisimpiä vihollisia ovat ihminen, ilves, haukka, kotka, kettu, huuhkaja, näätä, ahma, kissa, koira. Meillä päin liikkuu kyllä ilveksiä, mutta on se sen verran arka eläin, etten sentään usko näin keskelle taloja sen tulevan. Juusokin saa puhtaat paperit, sillä ei ole ollut tilaisuutta ja mahdollisuutta metsästää paikassa, jossa jänö mitä ilmeisimmin on kohdannut saalistajansa. Veikkaan jotain noista isoista linnuista.

Lisäys samana iltana: 
Kyse taitaakin olla oravan takajalasta. Ukkokulta tutki käpälää ja yhteistuumin totesimme, että koko vastaa paremminkin oravaa. Tällaista se elämä luonnossa on, vaikka ei tuollaisia löytöjä ole hauska omilta nurkilta tavata. Saattaa hyvinkin olla kissan tekosia. Niitä kyllä ravaa näissä meidänkin nurkissa Juusoa vahtaamassa.

Tänään luvattiin sadetta ja hartaasti minä sen lupauksen täyttymistä odotan. On niin rutikuivaa ja pölyistä, siitepölyistä. Kahden maissa taivas meni pilveen ja hetken rapisi lupaavasti. Patiolle putoili raskaita pisaroita - ja siihen se sitten loppuikin. Odotus jatkuu.