Sivut

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Pieni polku metsän halki vie...

Sammalruusu - Rosa Centiforlia Muscosa

Tänään oli tarkoitus lopettaa ylepalttinen laiskottelu ja ryhtyä jälleen puutarhahommiin, vaan koko hieno suunnitelma on kilpistynyt ajoittaisiin sadekuuroihin. Enhän minä sokerista ole, enkä siis sateessa sula, mutta kun sadevesi huurruttaa silmälasit ja vesipisaroiden pyyhkiminen linssin pinnalta kuraisilla hanskoilla saa näkymän vaan tuhruisemmaksi, on paras keksiä muuta tekemistä.

Hansaruusu - Rosa Rugosa 'Hansa'

Kiertelin hetken aikaa puutarhassa kameran kanssa, kunnes sadepisaroiden väistely alkoi olla mahdotonta. Ja sormet punaisina liljakukkojen litistelystä sekä kämmenet mutaisina sieltä täältä nypittyjen rikkaruohojen vuoksi. Ei sitä kyllä koskaan pääse pihamaalla kahta metriä edemmäs liikkumaan ilman, että jokusen rikan onnistuu bongaamaan ja pois kiskaisemaan.

Unikon nuppuja

Näistä koleista ilmoista on varmasti tullut ruikutettua ihan liikaakin, mutta ei sovi unohtaa, että kaikessa on myös hyvät puolensa. Harvoin on esimerkiksi unikon kukinta kestänyt näin pitkään, kuin nyt. Uusia, avautumattomia nuppuja on vieläkin kukkapenkissä ja ne avautuneetkin kukat kestävät useita päiviä. Iltaisin kukat näyttävät menevän suppuun ja aamulla taas avautuvat täyteen loistoonsa. Viime kesänä unikoiden kukat tulivat ja menivät niin nopeasti, ettei meinannut mukaan ehtiä. Aamulla nupusta kehkeytyi kukka ja illan suussa terälehdet jo leijuivat käytävälle. 

Pionin nuppuja

Myös pionien nuppuvaihe kestää ja kestää. Tänään huomasin ensimmäisen valkoisen pionin olevan miltei auki ja muiden muhkeiksi paisuneiden palluroiden odottavan vain sopivaa hetkeä. Jotkut ovat harmitelleet pionin nuppujen vähäisyyttä, mutta minusta taasen nuppuja on tosi paljon. Sitä tässä olen harmitellut, etten aikoinaan pioneja istuttaessani ole merkinnyt muistiin niiden nimiä tarkemmin. Sarah Bernhardtin ja Festiva Maximan muistan ja tunnistan, mutta entä muut. Kunhan kukat ovat avautuneet, täytynee ryhtyä kunnon salapoliisihommiin.

Kurjenmiekkoja

Iriksiä sain muutama vuosi sitten naapurilta. Sittemmin olen jakanut omia kasvustojani ja istuttanut niitä uusiin paikkoihin. Iris on tosi helppo ja kaunis kasvi. Sen hyviä puolia on myös, että se pysyy hyvin pystyssä ilman sen kummempia tukemisia.

Vasemmalla talon pääty, oikealla kunnan metsikköön rajoittuva alue.

Edellisessä postauksessa esittelin alapihaamme. Olen miettinyt, kuinka paljon olen valmis näyttämään tunnistettavia kokonaisuuksia pihastamme. Kaikki netissä julkistettuhan jää sinne mittaamattomiksi ajoiksi leijumaan. Olen myös ajatellut, kehtaanko näyttää sekalaista seurakuntaani kaikille upeista puutarhoistaan blogia pitäville mestareille. Olen kuitenkin aikamoinen amatööri näissä puutarhahommissa ja vasta aivan muutaman vuoden ajan olen ryhtynyt systemaattisesti hakemaan tietoa ja paneutumaan näihin kasvihommiin. Joskus suren sitä, kuinka komea puutarhani saattaisi olla, jos olisin alusta pitäen hankkinut enemmän tietoa ja ollut suunnitelmallisempi. No, silloin elämässä oli paljon muuta, eikä parane menneitä vuosia pureskella.

Puutarhablogin aloittaminen on ollut monessa suhteessa opin tie, sillä muiden kommenteista ja blogeista olen saanut valtavasti uutta tietoa ja mielenkiintoisia vinkkejä. Tämä blogimaailmassa viettämäni aika on ollut puutarhani kannalta uskomattoman antoisaa ja innostavaa. Ajattelin etupäässä kirjoittaa itselleni puutarhapäiväkirjaa, mutta tästäpä on tullut merkittävä osa arkipäivää ja aivan erinomainen puutarhatiedon ammennuspaikka. Niinpä katsonkin, että puutarhassani on alkanut blogimaailman myötä ihan uusi ajanjakso.

Vasemmalla makkarien ikkunan alusta ja oikealla Pikkupuutarhaa.

Puutarhani ei oikeastaan edusta puhtaasti mitään "koulukuntaa". Rakennan puutarhaa enemmänkin "kasvi edellä" -mentaliteetilla eli saatuani tai ostettuani jonkin kasvin, ryhdyn miettimään sille sopivaa istutuspaikkaa. Olisi ehkä parempi ensin katsella ympärilleen omalla pihamaallaan ja miettiä, millaisia kasveja kuhunkin paikkaan kannattaisi hankkia. 

Menetelmäni on johtanut siihen, että kaikkialla kasvaa kaikkea. Istutettuani kasvin, saatankin huomata, ettei se nyt tuossa pärjää laisinkaan ja lähden sitä siirtämään. Näin monet kasvit ovat monistuneet puutarhassa, sillä usein niistä jää siementaimia, juurenpätkiä tai muita alkuja, jotka alkavatkin elämään uutta aikaa siinä alkuperäisessä istutuspaikassa. Ja sen lisäksi yhdessä tai useammassa uudessa paikassa. Ja toisaalta, löydettyäni hyvän ja helpon kasvin, ryhdyn monistamaan sitä saadakseni vehreyttä useammalle alueelle. Siksipä esimerkiksi pikkutalviota, kevätkaihonkukkaa, töyhtöangervoa, vuorenkilpiä ja monia muita kasveja on vähän siellä sun täällä.

Punapäivänkakkara - Tanacetum coccineum

Pidän järjestyksestä, mutta puutarhassa se ei onnistu. Jokunen vuosi sitten ajattelin, että olisi mukavampaa, jos akileijat ja sormustinkukat sekä varjoliljat kasvaisivat kaikki omilla alueillaan. Ryhdyin toteuttamaan ajatustani kaivamalla näitä kukkia sieltä täältä ja istuttamaan niille tarkoittamilleni paikoille. Arvaahan se, miten hölmö tuollainen ajatus on ja mikä oli lopputulos. Sormustinkukista ainutkaan ei viihtynyt sille osoittamallani paikalla ja akileijatkin jatkoivat vaelteluaan pitkin poikin puutarhaa. Silloin päätin, että kun tämä minun puutarhani on jo alun alkaen lähtenyt menemään omaan sekasortoiseen suuntaansa, on sitä tässä vaiheessa ihan turha enää pysäyttää. Jos haluaisin kukkani täsmällisiin riveihin, olisi paras tilata Lemminkäinen asfaltoimaan piha ja jättämään vain muutama aukko istutuksia varten.  

Huoltopolku marjakuusen alla

Talon ja tien väliin jäävä osuus oli aikanaan nurmikkoa, jonne olin sinne tänne istuttanut joitakin kasveja (marjakuusen, syyshortensiaa, rhodoja). Paikalla kasvoi myös muutamia huonokuntoisia kuusia ja pari honteloa mäntyä. Jossain vaiheessa kuuset saivat kaatotuomion ja se toinen mäntykin. Siirsin toisaalta puutarhasta norjanangervoita ja kaivoin systemaattisesti nurmikkoa pois. Nyt paikalla on Pikkupuutarhaksi nimeämäni alue, jossa ei kasva yhtään nurmikkoa. Pikkupuutarhassa on kapeita kivituhkapäällysteisiä polkuja, joita reunustoilla kasvavat pikkutalviot ja kevätkaihonkukat sekä taponlehdet kesän mittaan yrittävät umpeuttaa. 


Maanpeitekasvit ovat saaneet rauhassa rehottaa Pikkupuutarhassa aina siihen saakka, kun taas keksin sinne uusia kasveja tai kehittelen jotain muuta muutosta. Pari viikkoa sitten kyllästyin Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin, jonka hoitaminen on ollut tosi vaikeaa sen suuruuden vuoksi. Aina yksi tai kaksi voikukkaa löytää tiensä vuorenkilpien väliin ja lumimarja yltyy rehottamaan tien reunalla kasvavien tuijien tilaa kaventaen. Silloin on päästävä kitkemään ja leikkaamaan tallomatta olemassa olevia kasveja. 

Pikkupuutarhan uusi polku krikunan ympäri valmisteilla

Kaivoin kriikunan ympäri uuden polun. Mullat pois, alle maanrakennuskangas ja päälle kivituhkaa. Polun ja multapenkin väliin laitoin muovista reunusnauhaa, joka kokemukseni mukaan jää aika pian kasviston lomaan, eikä siis häiritse silmää. Se on edullista ja helposti asennettavaa. Kivituhkaa pitänee kantaa vielä vähän lisää polulle ja siistiä kasvustoja. Vuorenkilpiä lähti aimo kasa, mutta niille on jo uusi paikka katsottuna. Nyt tuohon kriikunan alle syntyi oikeastaan ihan oikea istutuspenkki, jota on tarkoitus parantaa, kunhan tässä keksii. Kovin syvään siinä ei voi kaivaa vahingoittamatta kriikunan juuria ja sen vartta pitkin kasvavaa Multi Blue -kärhöä. 

Ylemmissä kuvissa on toinen polku, jonka tein ison marjakuusen alustalle. Marjakuusen juurien vuoksi maata ei juurikaan voinut kaivaa, mutta kitkin polun kohdalta maanpeitekasvit pois, laitoin tilalle märkää sanomalehteä aika paksulti ja päälle oksahaketta sekä pyöreitä betonilaattoja astinkiviksi. Nyt pääsen huoltamaan sisäänkäynnin edessä olevaa kukkapenkkiä sen taustaltakin käsin. Minusta nuo polut ovat kivan näköisiä ja helpottavat tosiaan puutarhan huoltohommia. Nyt ei enää tarvitse tuollakaan puskassa varoa tallomasta jotain tärkeää ja toisaalta voimakkaasti varjostava iso marjakuusi on saanut sopivaa somistusta alleen.

Kärhö Multi Blue - Clematis
  
Ja tämän postauksen lopuksi kuva Pikkupuutarhan kriikunapuun juurella kasvavasta Multi Blue -kärhöstä, joka on vihdoin innostunut kasvamaan oikein tosissaan. Viime vuonna siihen taisi tulla yksi ainoa kukka, mutta eipä ollut kärhöllä paljon mittaakaan. Saapa nähdä, miten käy tänä kesänä?

Sitten vain iloisin mielin kohti kesäkuun viimeistä kokonaista viikkoa - ja uusia jännittäviä futismatseja.

25 kommenttia:

  1. Hieman sekasortoinen, luonnonmukainen puutarha on ihana, muistuttaa vaan siitä ettei kaikkea voi hallita :). Varsinkin akileijat on niin itsepäisiä että siinä menee ikä ja terveys jos niiden menemisiä alkaa kontrolloimaan. Itse tapoin pari akileijaa kun yritin niitä siirrellä.

    Tuosta alueesta kriikunapuun ympärillä tulee tosi kivan näköinen! meillekin jossain vaiheessa tulee tuota kivituhkaa, ei ruohonleikkurin kanssa jaksa joka viikko riehua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meikäläinen on vähän hölmö, kun ryhtyy luontoa uhmaamaan. Onneksi akileijat ja sormustinkukat osoittivat minulle paikkani.
      Huomasin, että kivituhkassakin on eroa. Paras on sellainen aika pienirakeinen, joka tiivistyy tosi tiukaksi.

      Poista
  2. Enpäs olisi tuota välttämättä tiennyt... Puutarhasi on kovin kaunis.. Itsekinhän esittelen vielä paljon enemmän kökömpää puutarhaa kuin sinulla. Ja en muista olenko joskus kertonut blogissani, mutta mikä on hyvin kurjaa, vaikka minulla on koulutus, tosin viljelypuolelle... Hmm olen hiemän onneton välissä puutarhaasioissa.. :( Voi surku. Viime aikoina on pihan laitto alkanut kiinnostaa paljon enemmän, mutta monia esteitä on. Olisin innokas oppimaan ja tietämään enemmän. On kai siis pelkää silmänlumetta että olen koulutukseltani puutarhuri ja mainostan sitä jo profiilissani. Monet ovat varmasti huomanneet rumilus puutarhani ja epäonniset yritykset... Raha, ei ole omapiha, tietämys - siinä muutama ratkaiseva asia mikä on omalla kohalla tullu esiin. Tänään viimeksi mietin että tarttisin sunnittelijan tonne pihalle. :D Apu ei olisi pahitteeksi... Nyt kun rupesin paljastelemaan niin kerrottakoon vielä että itse en ole kovin paljoa ainakaan omaan blogiin saanut vinkkejä pihannlaiton suhteen. Pitäisi vain jaksaa lukea ja kommentoidakin enemmän toisten blogeja. :) Sinulla on valtavan kaunis piha!!! Nättiäkin on. Luin myös sen aiemman postauksen, siihen en voinut aiemmin kommentoida huonojen kenttien takia, joten tähän sit. :) Jalkapalloa en ole jaksanut seurata, mutta yritän jaksaa porskuttaa uuteen viikkoon! Hyvää alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelaguu, minusta tuntuu, ettei puutarhan rakentamiseen välttämättä tarvita niinkään koulutusta ja ammattia kuin jonkinlaista sydämenpaloa maan kanssa möyrimiseen. Ainakin itse olen opetellut monet asiat ihan kantapään kautta, kun ei ole ollut ketään opastamassa, eikä aloittaessa ollut nettiä, josta googlettaa tietoja. Oman pihan puute on aika iso ongelma, mutta onneksi tänä päivänä on paljon muitakin vaihtoehtoja. On ruukkupuutarhoja ja lavakaulusistutuksia. Jos laitat blogiisi kuvan yksittäisestä kasvista, eihän kukaan tiedä, kasvaako se ruukussa vai maassa. Jokin on sinutkin laittanut blogia kirjoittamaan; kiinnostusta ja kaipuuta kasveihin sinulla siis on. Tieto ja taito tulee tekemisen kautta.
      Muiden blogeista olen löytänyt paljon uusia kasveja ja tietoa, miten ja millaisessa paikassa saada ne kasvamaan. Myös se, että huomaa muiden painivan samanlaisten ongelmien kanssa, vahvistaa ja tuo luottamusta siihen, ettei itse ole tehnyt kaikkea tyystin väärin.
      Olen lukenut blogiasi ja olen eri mieltä siitä, että puutarhasi olisi rumilus epäonnisine yrityksineen. Olet huikean rohkea julkaisemalla keskeneräisiäkin projekteja. Monet esittelevät vain valmiita tuloksia, mutta siellä taustallahan voi olla vaikka minkälaisia epäonnistumisia. Kuten sanottu, yhden ruusukuvan julkaiseminen ei välttämättä kerro vielä mitään koko puutarhasta.
      Ole ihan oma itsesi ja kuuntele omia ajatuksiasi. Puutarhan rakentaminen on elämän kestävä asia, eikä kahta samanlaista ole mahdollista saada aikaan.
      Jalkapallon katseleminen on alkanut uuvuttaa jo minuakin ja monta matsia olen jättänyt puoliaikaan lähtemällä nukkumaan. OIkein mukavaa viikkoa sinulle!

      Poista
  3. Voi tämä puutarhailu on niin omaa maailmaansa ja juurikin parhautta kun jokainen toteuttaa niitä omia haaveitaan ja unelmia. Erilaisissa puutarhablogeissa matkailu ja tarinoiden lukeminen on moninkerroin antoisampaa kuin puutarhalehtien anti ja joka kerta saa uusia ideoita ja ajatuksia. Uusi polkusi ja puutarhasi on vallan ihastuttava =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jori, nimenomaan oma maailmansa. Yritäpä keskustella ihmisen kanssa, joka ei ole kiinnostunut pihasta ja puutarhasta. Tuntuu, ettei tahdo löytyä mitään yhteistä juteltavaa. Ainakin näin kasvuaikaan nämä puutarhahommat vievät kyllä täysin mukanaan.
      Puutarhalehtiä on kiva katsella ja selailla, mutta parhaat vinkit olen kyllä saanut täältä blogimaailmasta. Tämä on varsinaista vertaistoimintaa parhaimmillaan.

      Poista
  4. Mahtavan vehreitä kulmia näytit puutarhastasi, kiitos : )

    Kyllä tämä viileä vähän latistaa pihallaolointoa, ei voi mitään. Mulla ei ainakaan ole intoa tehdä oikein mitään. Hyviä puolia tosin hyttysten vähyys ja kukkimisten hitaus. Monin paikoin huomaa, että nuput vaan odottaa aukeamistaan, kärsivällisiä ovat. Olen kanssa huomannut, että pioneissa on ihan kivasti nuppuja, 3-vuotiaassa Bowl of Beautyssä peräti 9!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, viileys ja alituiset sateet vievät terän puutarhainnolta. Ei tule edes samalla tavoin kierreltyä tutkimassa ja katselemassa omia tiluksia, kun paikallaan seisahtuminen saa vilunväreet tuplaantumaan. Eilen sentään sain itseni liikkeelle ja innostuneena touhusin tuntikausia puutarhassa. Itse asiassa viileässä on kyllä mukavampi työskennellä.

      Poista
  5. Olen innolla lukenut blogejasi ja mielestäni pihasi monien kuvien perusteella on viehättävä ja kaunis.En usko, että olisit tyytyväinen jos nyt saisit uuden puutarhan/pihan ja joku puutarhafirma tekisi sen puolestasi valmiiksi tai onko puutarha koskaan valmis.
    Unelmia ja kokeiluja meni sitten syteen tai saveen, puutarha on ainakin minulle monien unelmien ja toiveitten summa, joka ei ole koskaan valmis ja siihen on ainakin minun tyytyminen.
    Ja ehkä ainakin minulle tärkein on saada puuhata puutarhassa ja jos tulos on hyvä, niin ok, mutta sen ei tarvitse miellyttää kaikkia ohikulkijoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta Molley! Olen joskus ajatuksissani yrittänyt tuhlata suurta lottovoittoa uuteen kotiin ja puutarhaan. Lopuksi on kuitenkin käynyt niin, että remppaan kodin, mutta puutarhassa touhuan entiseen malliin. Ehkä sentään hankkisin uusia kasveja ja kivimateriaalia. Miten sitä voisikaan luopua puutarhasta, jota on omin käsin rakentanut vuosikausia ja jokaiseen kohtaan sisältyy aivan huikean paljon muistoja ja kommelluksiakin.
      Parasta on minustakin touhuaminen puutarhassa. Eilenkin käytin miltei koko päivän kaivamiseen, kärräämiseen ja kaikenlaiseen räpeltämiseen. Väsymyksestä ja selän kolotuksesta huolimatta tunsin olevani hyvin onnellinen.

      Poista
  6. Kukin taaplaa tyylillään ja pihalla kaikki tyylit ovat sallittuja. Välillä itsekin ihmettelen, miksi minä pidän puutarhablogia vaatimattomasta pihastani, kun katselen muiden blogien ihanuuksia. Mutta yritysten ja erehdysten kautta pääsee eteenpäin, ei muuten. Ja olen kanssasi samaa mieltä, että blogeista saa valtavasti inspiraatiota ja tietoa. Olen innostunut asiasta blogin aloittamisen jälkeen aivan uudella tavalla. Sinun pihasi näyttää todella rehevältä ja vehreältä, ei sinulla ole mitään syytä vaatimattomuuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogin pitämisessä kai tärkeintä on se, mistä lähtökohdasta sitä kirjoittaa. Jos puutarha on itselle tärkeä ja rakas, on iha sama, tykkääkö siitä joku vai ei. Jokainen puutarhabogi on oma yksilönsä, samoin puutarha.
      Olen huomannut saman eli blogin aloittamisen jälkeen minäkin olen alkanut katsoa puutarhaa ja kasveja aivan uudesta näkökulmasta. Tietoa ja taitoakin on karttunut todella paljon.

      Poista
  7. Kauniilta näyttää puutarhasi. Mulla on jotenkin puutarhaa kohtaa rennompi asenne, kuin esim kotia kohtaan. Puutarhan jotenkin kuuluu olla omanlaisensa rento ja rönsyilevä, onhan se elävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarhailussa työ tekijäänsä opettaa eli kasveihin ei yksinkertaisesti voi suhtautua kovin tiukkapipoisesti. Kuten sanoit, eläviä kun ovat.

      Poista
  8. Puutarhasi on kaunis!

    Kuten tiedät, olen itse runsaan puutarhan ystävä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sussi! Olen myös huomannut, että mitä tehokkaammin saa kasvutilan täytettyä, sen vähemmän tarvitsee kitkeä rikkaruohoja.

      Poista
  9. Jokaisen puutarha saa olla omistajansa näköinen, kunhan siellä riittää aina puuhaa ja mukavaa tekemistä. sinun puutarhasi on ihastuttava! Tämä kylmähkö ja sateinen kesä on tosiaan pidentänyt kukintaa, eikä kastelua ole juurikaan tarvinnut harrastaa. Iloista puutarhapuuhaa sinulle!

    VastaaPoista
  10. Ihanalta näyttää ja kuulosta, tosi puutarhurimaiselta. Onko sinulla avoimet ovet puutarhaasi 29.6?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osallistu avoimet puutarhat -tapahtumaan. Tarkoitus oli lähteä katsomaan erästä ruusupensaspuutarhaa, mutta näyttää siltä, etten sinnekään pääse.

      Poista
  11. Samalla kasvi edellä- tavalla sitä itsekin menee;) Jonkun kohdan saatan miettiä valmiiksi, mutta jossain vaiheessa säädän sitä toiseen suuntaan kuitenkin. Olen kuitenkin se boheemi puutarhuri, en siis viherrakentaja, vaikka töissä on jätettävä se bomeemius taka-alalle:)
    Olen tullut samaan tulokseen sormustinkukan kanssa, seikkailkoon vaan puutarhassa omatoimisesti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirjo, tuttua tuo säätäminen. Joskus lähden taimikauppaan varta vasten tiettyä kasvia hakemaan ja tulenkin kotiin ihan toisen kasvin kanssa. Joko kaupassa ei etsimääni ole ollut tai sitten olen vaan haksahtanut muihin ihanuuksiin.

      Poista
  12. Ihania pikkupolkuja! Ne ovat käytännöllisiä, mutta myös kauniita.
    Sammalruususta unelmoin, en tiedä pärjäälö täällä, mutta ostan heti jos löydän:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo sammalruusu ei minusta pensaana ole ihan niin kaunis, kuin voisi olla. Repsottaa sinne tänne ja näyttää olevan aika herkkä kaikenlaisille ötököille. Kukat ovat kauniit, kunhan nyt aukeavat.
      Olen ihastunut polkuihin ja niitä on suunnitelmissa lisää.

      Poista
  13. Puutarhasi on kaunis hyvin rehevä ja kauniita pikku polkuja. sinulla on iso puutarha sinne sopii paljon kaikkea kivoja kasveja. Sinulla tuo puu jota vasten kärhösi on niin mikä puu se on, niin kaunis runko .onko se tuohituomi. tykkäsi niin kovasti siitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puu on kriikuna. Itsekin ihastelin rungon väriä ja kuvioita. Eipä niitä kovin usein tule ihan läheltä katseltuakaan. Kannattaisi näköjään tiirailla yhtä sun toista ihan lähituntumasta.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!