Viime viikolla keräsin punaherukat aidan vierustalla, varsin paahtavassa auringossa sijaitsevista pensaista. Tänään oli sitten vuorossa neljä pensasta keskemmällä alapihaa. Yllättäen nekin olivat saaneet marjansa niin kypsiksi, että poimiessa osa tuppasi varisemaan maahan. Joistakin oksista räksät ja mustarastaat olivat käyneet nautiskelemassa valtaosan marjoista. Jättivät sinne tänne muutamia punaisia täpliä.
Osan aikaa sain nauttia mukavan naapurin seurasta. Kutsuin hänet osallistumaan marjatalkoisiin palkkionaan kaikki kerätty saalis. Meidän taloudessa ei yksinkertaisesti ehditä talven aikana käyttää marjoja niin paljon, kuin mitä pensaamme joka vuosi tuottaa. Tilaa pakastimeen täytyy jättää myös omenasadolle, josta näyttäisi tulevan ihan kohtalainen.
Nyt on mehut keitetty odottamaan jäähtymisen jälkeistä pakastimeen päätymistä. Kokonaisenakin laitoin jonkin verran marjoja pakkaseen. Niistä voi tehdä piirakkaa tai mitä nyt talven aikana keksiikin. Kaksivuotias valkoherukkani tuotti runsaan litran verran marjoja. Laitoin tuohon kuvaan äitienpäivälahjaksi saamistani kahdesta Pohjanjätti-mustaherukkapensaista keräämäni marjat. Huikean kokoisia. Oikeita jättejä nimensä mukaisesti. Kuinkahan pensaat sitten aikanaan jaksavat kantaa satoa, jos marjojen koko on silloinkin tuota luokkaa.
Nyt on herukkapensaat likimain tyhjennetty. Takimmaisen pensaan alaoksille jäi joitakin terttuja odottelemaan kypsymistä. Siellä on sen verran varjoisaa, etteivät olleet ehtineet kypsyä muiden tahtiin.
Helteinen päivä kului nopeasti ja mukavasti marjapuskissa. Naapuri taisi alkuun vähän ihmetellä, miksi olen istuttanut sormustinkukkia marjapensaisiin, kunnes sitten hetken juteltuamme hänelle selvisi sormustinkukan olevan varsinainen vaeltelija. Enpä minäkään vielä muutama vuosi sitten tuntenut sormustinkukan todellista luonnetta. Yritin väen väkisin siirtää sitä yhteen ja samaan penkkiin, jossa se ei alkanut kasvaa laisinkaan. Aina jossain muualla ja mitä kummallisimmissa paikoissa. Nyt olen hyväksynyt sen seikkailut ja iloisena tervehdin keväällä löytäessäni jälleen uusia asuinsijoja, jossa sormustinkukka on päättänyt ryhtyä kukkimaan.
Syököön linnut ne vähäiset jäljelle jääneet marjat. Meidän herukkapensaissa onkin juhlallista lintujen ruokailla, kun samalla saa nauttia sormustinkukkien kauneudesta.
Sormustinkukat ovat tosiaan aika hassuja. Huiman kokoiset mustaherukat! Herukkapuskissa liikkuminen on mukavaa, kun lehdistä nousee ihana tuoksu.
VastaaPoistaTotta, pidän kovasti herukanlehtien tuoksusta.
PoistaHerukat on karviaisten ohella mun lemppareita. Lapsuuden kodin pihalla oli suuret puskat kaikkia ja niitä oli mukava napsia suuhun.
VastaaPoistaHauskoja nuo jättimustaherukat! Oliko makukin jättihyvä?
Lapsuus herukoista todellakin tulee mieleen. Silloin lähinnä napsittiin syötävää, nyt pitää kerätä syötävää muillekin.
PoistaMustaherukoiden maku oli myös hyvä. Ehkei kuitenkaan jättihyvä. Katsotaan sitten aikanaan, kun tulee kunnon sato.
Jopas on hyvissä ajoin marjat valmistuneet! Valkoherukka minulta vielä puuttuukin, muistan sen herkulliset marjat lapsuudestani. Vaaleanpunaisen herukan istutin tänä vuonna, joten josko niitä pääsisi ensi vuonna edes maistamaan.
VastaaPoistaOlen ihmetellyt, miten kummassa meidän punaherukat kypsyvät aina niin aikaisin. Naapurissa on vielä aika paljon raakileita.
PoistaMeillä menee vielä ainakin pari viikkoa kun marjasato on valmista. Mehua varten annan marjojen kypsyä ehkä vähän liikaa. Ihme kyllä rastaat yleensä jättävät meidän marjapensaat rauhaan.
VastaaPoistaTuo jätti mustaherukka on minulle ihan uusi tuttavuus.
Hyvä kun marjahommat ovat sinulla jo tehty, minulla vielä edessä.
Tämä oli ensimmäinen kesä, kun rastaat innostuivat ruokailemaan meidän marjoja.
PoistaMustaherukan nimi on Pohjanjätti. En tiedä, oliko nämä keväällä istutettujen pensaiden muutamat marjat poikkeuksellisen suuria, vai tuleeko aikanaan koko sato olemaan moista jättikokoa.
Sormustinkukka on todella kaunis kasvi. Jo lapsena ihailin sitä koulumatkalla eräällä pihalla, koska kenelläkään meidän tutuista ei sellaista kasvanut. Omaan pihaan sellainen on aina pakko saada, ja tänä kesänä se vihdoinkin kukkii tällä pihalla :)
VastaaPoistaMinusta sormustinkukka on jotenkin kiehtova kukka. Johtunee niistä lukuisista englantilaisista dekkareista, joissa digitaliksella on tehty murhia.
PoistaDigitaliksesta on ainakin tehty myös sydänlääkettä, en teidä, tehdäänkö enää. Minusta puutarha ilman sormustinkukkia on vähän kuin vajaa...;) Akileijat saavat myös vaeltaa ja nehän kukkivat alkusuvesta ja sitten aloittavat digitalikset.
PoistaMinäkin muistelen lukeneeni digitaliksen käytöstä sydänlääkkeenä. Taidankin googlettaa, josko sitä vielä käytettäisiin.
PoistaTänä kesänä istutin sormustinkukan ensimmäisen vuoden lehtiruusukkeita kuivaan rinteeseen. Toivottavasti kukkivat seuraavana vuonna!
VastaaPoistaToivotaan, että sormustinkukkasi innostuu kukkimaan ja myös siementämään, jotta saat iloa tulevinakin vuosina.
PoistaKiva tuntu on on saanut marjat kerättyä. Meillä on vielä osa pensaassa.
VastaaPoistaMukavaa Naistenviikkoa sinulle.
Marjojen poimiminen on aina usean päivän urakka, kun ne pitää myös mehustaa ja pakastaa. Kauniilla säällä oli kuitenkin ihan mukava istua marjapensaassa.
PoistaNaistenviikko alkaa olla lopuillaan, mutta nautihan sinäkin vielä ennen Jaakkoa.
Oi mitä marjoja, meillä ei vielä voi poimia. Sormustinkukat ovat komioita! :)
VastaaPoistaMitä lie hosujaherukoita nuo meidän punaiset, kun joka vuosi kypsyvät kovin aikaisin.
PoistaNo jopas ovat herukat aikaisessa, meillä ei vielä keräillä, eikä kovin paljon varsinkaan mustia tänä kesänä tulekaan.
VastaaPoistaMeidän punaiset kyspyvät joka vuosi tosi aikaisin. Mustia meillä ei juuri ole poimittavaksi, sillä hävitimme loputkin mustaherukat äkämän vuoksi. Nyt on kaksi uutta Pohjanjätti-mustaherukkaa kasvamassa.
PoistaSormustinkukka on vapaa vaeltelija:)
VastaaPoistaAjattele, yritin pari kesää sitten laittaa vaeltelijan kuriin ja siirsin löytämäni taimet yhteen penkkiin. Samoin tein akileijalle. Ei onnistunut, jatkoivat vaelteluaan, joten sitä minun on kunnioitettava.
PoistaMukavasti marjaa:)
VastaaPoistaKyllä vain sormustinkukalle sallittakoon vaeltelu. Oikeastaan juuri siinä kauneuden lisäksi on sen viehätys :)
Nimenomaan. Keväällä miettii uusien rikkaruohojen ilmestyessä, että voisiko tuokin olla sormustinkukan lehtiruusuke. Niitä kun ilmestyy milloin mihinkin.
PoistaBetween, luin kerran yhdestä taiteilijapihan puutarhasta ja se oli aivan hurmaava sormustinkukkineen. Siinä sanottiin, että sormustinkukka aina tietää itse, missä se on kaunein. Ikinä en enää siirrä digitalista! Usein sen löytääkin marjapuskan juurelta kasvamassa. Tänä vuonna minulla on kyllä sormustikukkia tavallista vähemmän, mutta onneksi löytyy entein valkoisena. Vaikka pidänkin väreistä, usein kukissa etenkin valkoinen on suosikkini.
VastaaPoistaJoko sinulla on marjat kypsät! Me nautimme luumut, karviaset ja mustat viinimarjat kaikki tuoreeltaan. Omenasoseen tekoon olen melkein kuollut viime vuosina, mutta nyt puut näyttävät pitävän paussia ylirunsaiden vuosien jälkeen. Vieläkin on omppusosetta pakkasessa.
♥
Enpä siirrä enää minäkään. Opin siitä kerrasta, jolloin kuvittelin kykeneväni määräämään niin sormustinkukan kuin akileijankin kasvupaikan ja siirsin niiden taimia ahkerasti yhteen ja samaan penkkiin. Nyt saavat vaeltaa aivan vapaasti ja iloitsen jokaisesta uudesta ja jännästä paikasta, johon sormustinkukka on jälleen löytänyt tiensä.
PoistaMeidän punaherukka kypsyy joka vuosi paljon muita aiemmin. Se on kasvanut samalla paikalla 25 vuotta, enkä muista sen lajiketta. Punaherukkaa tulee niin paljon, ettei niitä millään jaksa syödä, joten niistä riittää jalostukseen. Sen sijaan karviaiset ovat parhaimmillaan suoraan pensaasta syötyinä tai iltasella telkun ääressä naposteltuna. Luumuja meillä ei olekaan, mutta kriikunoita näyttäisi jälleen tulevan aika mukavasti ja nekin menevät tuoreeltaan.
Omena on meillä odotettu herkku ja nyt sitä jälleen tulee. Viime vuonna taisi olla kokonaista neljä omenaa, joten puut ovat ilmeisesti pitäneet lepovuotensa. Omenalle keksin paljon käyttötarkoituksia ja tuoreeltaan se on kyllä parasta sekin.