Vaihteeksi lämmintä

Ketunleipää kuivuneiden lehtien lomassa

Pikkupakkasista hypättiinkin sitten lähes välimerellisiin ilmoihin. Sunnuntaiaamuna Juuso halusi ulos puoli kuudelta. Ulkona oli pilkkopimeää, mutta heti oven avatessa kasvoille puhalsi lämmin tuuli. Puuttui vain maininkien äänet ja kypsyvän patongin tuoksu, jotta olisi voinut kuvitella olevansa Ranskan Rivieralla. Jätin kissan pihalle ja painuin takaisin omaan lämpöiseen sänkyyni jatkamaan lokoisia uniani.

Eivät ole kivet vierineet

Suurin osa puiden lehdistä on jo leijunut alas. Huvituksessa ja syreeneissä sekä joissakin pensaissa lehdet näyttävät suorastaan oksiin liimatuilta, eivätkä taida tulla ennen ihan kunnon pakkasia alas laisinkaan. Vaikka tässä jo hehkuttelin saaneeni kaikki syystyöt tehdyiksi, löytyy haravoitavaa vaikka joka päivälle. Etenkin tänään on niin hurja myrskytuuli, että pihalla pyörii kuivia vaahteranlehtiä kuin tähtitansseissa konsanaan. Mikään pakko ei olisi haravan kanssa heilua, mutta jokin säällinen syy ulkoiluun on aina hyvä olla olemassa.

Alastonimpi on aina vain alastomampi, kun muut ympäriltä kuihtuvat pois

Aamulla sentään taivaalla oli selkeitä sinisiä laikkuja kovaa kyytiä taivaanrannasta toiseen kiitävien pilvien lomassa. Aurinkokin välillä pilkahteli. Hurja tuuli on kuitenkin ajanut pilvet toisiinsa kiinni ja iltapäivän mittaan päivä on muuttunut hyvin harmaaksi ja suorastaan synkänoloiseksi. Jollei jo sada niin ainakin viittä vaille. Pimeäkin laskeutuu talviaikaan siirtymisen johdosta aikaisin. Nyt jos koskaan, kynttilöiden sytyttämisellä on aikansa ja paikkansa.

Värit puutarhassa alkavat olla vähissä. Ruskeaa kaikissa sävyissä, vihreääkin. Komeamaksaruoho se vaan jaksaa seisoa tanakasti pystyssä ja kukkia, kukkia, kukkia vaan.

Ups, lapussa näkyy olevan kirjoitusvirhekin!

Kuluneen kesän aikana edistyin vihdoin kasvien merkitsemisessä. Ruusupensaita alkaa olla jo sen verran useita, että katsoin parhaaksi laittaa niille nimikyltit. Aluksi kirjoitin permanent-tussilla puisiin nimitikkuihin, mutta ne tikut lahosivat muutamassa viikossa lukukelvottomiksi. Niinpä ostin laminointilaitteen ja pieniä laminointitaskuja. Parilla kympillä saa ihan kelvollisen vekottimen. Kirjoitin tekstit tietsikalla ja laminoinnin jälkeen laitoin kyltin kumpaankin päähän reiät. Ukkokulta taivutti vähän vahvemmasta rautalangasta tangot, jotka pysyvät hyvin pystyssä kukkapenkissä. Kyltit ovat nyt tulevan talven ulkona koeajalla. Koska tuo valkoinen paperi näkyy ainakin näin syksyisessä puutarhassa aika selkeästi pitkälle, täytyy jatkossa tulostaa nimilaput jollekin maanläheisemmän väriselle paperille. Tuohon olisi voinut vielä lisätä vaikkapa istutusvuoden, mutta en nähnyt sitä nyt tarpeelliseksi, koska olen kirjannut istutustiedot tarkemmin muualle.

Lokakuun viimeisiä päiviä tässä kulutetaan ja viikonloppuna siirrytäänkin marraskuuhun. Tätä menoa kohta on kevät.