Sivut

lauantai 1. marraskuuta 2014

Hyvää mieltä marraskuussa


Marraskuussa ollaan. Aamuisin pikkupakkasta ja tänään näköjään päivälläkin. Viikolla leikkasin nurmikon viimeisen kerran tänä vuonna. Lämpimässä säässä se oli kasvanut ihan kohtuullisesti, mutta leikkaamisen tarkoitus oli lähinnä silputa puista pudonneita ja tuulen tuivertamia lehtiä. Haravoinnit on hoidettu, eikä pihalla ole enää syystöitä. Nyt vain odotellaan kevättä - kunhan välissä hoituu tuo joulu.


Alkusyksystä Exotic Gardenilta tulleessa asiakaspostissa oli ohjeet perennojen kylvämiseksi syksyllä. En ole aiemmin sitä kokeillut - mitä nyt kukat luonnostaan siemeniään kylvävät. Laitoin kahteen purkkiin sinivaleunikkoa ja kahteen Onnea istuttamassa -blogin Piviltä saamiani sinikämmenen siemeniä. Sinivaleunikot peitin vermikuliitilla, mutta sinikämmenten siemenille laitoin lisäksi vähän multaa. Ne kun ovat aika kookkaita siemeniä. Purkit upotin kivituhkaan, sillä hiekkaa en tähän hätään meidän varastoista löytänyt. Ja lopuksi vein tuon astian kasvihuoneeseen. Hiekkaa pitää hiukan kastella, koska astia ei ole paljaan taivaan alla. Katsotaan, mitä tästä syntyy. Tässä kokeilussa voi vierähtää vuosi tai kauemminkin.


Pienetkin pakkaset mylläävät multaa melkoisesti. Kukkapenkissä näkyi ylös nousseita kukkasipuleita, jotka täytyy lämpimien tultua käydä tunkemassa takaisin mullan suojaan. Ellei niitä joku sitä ennen käy napsimassa parempiin suihin. 


Kovin pitkään en pihassa tänään puuhaillut, mutta karvainen kaverini oli siitäkin vähästä aika näreissään. Aina, kun vähänkin lähestyin kotiovea, pyöri jaloissani äänekkäästi naukuva kissa. Juuson mielestä ulkoilu kylmässä ilmassa ei ole laisinkaan mukavaa ja pissakuoppansa peitettyään sen on pikimmiten päästävä takaisin kodin lämpöön. Katsokaa nyt sen ilmettäkin. Aika tymppääntynyt, sanoisin.


Pimeiden iltojen iloksi on jo jonkin aikaa sytytelty kynttilöitä. Nyt ne tuovat paljon kaivattua valoa ja lämpöä, jota ei ole koskaan laisinkaan liikaa. 



Jokin aika sitten kerroin kahdelle lähimmälle naapurilleni kutomistani sukista ja että mielelläni myisin niitä lähinnä kustannuksia peittääkseni -  jos vain jollekulle kelpaavat. Toinen naapurini vei sukat työpaikalleen ja tänään hän kävi kertomassa myyneensä kaikki. Jokaikisen. Lisääkin olisi mennyt. 
Olin todella yllättynyt, sillä pidän itseäni aika noviisina ja puolitaitoisena tuossa sukkahommassa. Kudon niitä siksi, että kutominen on tosi mukavaa ja tunnen tekeväni jotain hyödyllistä televisiota katsellessani. 
Samalla saan nivelrikkoiset sormet pysymään liikkuvina. 
En ole ajatellut ryhtyä tilaussukkia tekemään ja 
seuraavat sukat menevätkin pukinkonttiin.

Tuntui kyllä todella mukavalta, eikä vähiten siksi, että pienituloisten taloudessa rahanreikiä löytyy etsimättä. Kiitos siis Annelle ja hänen työkavereilleen!

Toivotan kaikille leppoisaa pyhänseutua. Välittäkää toisistanne!

Ihmeitä ei pidä odotella
ihmeitä pitää tehdä.

- Tommy Tabermann - 
 
 

35 kommenttia:

  1. Sukkasi ovat aivan ihania, joten ei ihmetytä ollenkaan että menivät kaupaksi.
    Villasukista tykätään edelleen, mutta taitaa olla niin ettei nuorempi polvi juuri enää itse neulo, ainakaan siinä määrin kuin ennen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monet "mummoikäisetkin" ovat nykyään sen verran kiireisiä, etteivät ehdi sukkia kutomaan. Nuoremmat eivät taida kutoa mistään syystä.

      Poista
  2. 'yhdyn Pirjon sanoihin sukkiin liittyen:)

    Juuso tekee kyllä ilmeellään selväksi, mitä mieltä on ulkoilusta "pirteässä kelissä"=D

    Mulla on vielä syyskylvöt tekemättä, vaikka olin kyllä niitä suunnitellut. Saa nähdä saanko aikaiseksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin syksyllä tuo suunnitelmallisuus on huipussaan. Siitä on kuitenkin jonkinmoinen askel toteutukseen. Ihme, että sain vihdoin syyskylvön tehtyä.

      Poista
  3. Voi kun kiva juttu, että reipas naapuri otti ja vei ja möi kaikki sukat! Ihania sukkia oletkin kutonut, kuten ylläkin todettiin.
    Voi Juusoa ♥ Kyllä ilmeestä jotain voi aistia... ja asennosta myös, kissa yrittää olla niin pieni ja pörheä kuin mahdollista!
    Aivan ihana marraskuinen puutarhakuva, kaunis auringonvalo ja hienot pakkasen huurtamat värit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuso ei kyllä jätä arvailujen varaan, haluaako se olla ulkona vai ei. Pitkästynyttä ilmettä ryydittää vaativa naukaisu tasaisin välein.

      Poista
  4. Tänään on ollut kaunis aurinkopäivä ja samoin eilinen.Maraskuun aurinko siivilöityy kauniisti puutarhaasi ja siitä syntyy hyvä mieli,
    Juuso on jo aika ikäkissa ja siksi ei tällainen melkein nollakeli käy, ilme kertoo kaiken.
    Hyvä asia, että villasukat löysivät jalat joita lämmittää, arpavittosukkiani en ole vielä raaskinut laittaa käyttöön, mutta eiköhän tässä pian tule sekin aika.
    Terveiset täältä.......

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Molley! Noista aurinkopäivistä ollaankin siirrytty silkkaan vesisateeseen.

      Poista
  5. Minullakin alkaa olla voiton puolella nuo syksyn hommelit puutarhassa.
    Meillä töissä menee kaikki sukat ja lapaset aina kaupaksi. käsillä tekemistä todella arvostetaan!
    Meidän kissat poikkeavat vain pihalla ja taas tullaan nukkumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunpa vielä osaisi arvostaa itse niin paljon, ettei aina vähättelisi omia töitään - ja alihinnoittelisi.

      Poista
  6. Hyvää viikonloppua myös sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marliska! Kohta ollaan jo uuden viikonlopun edessä.

      Poista
  7. Minä viime syksyllä kokeilin myös sinivaleunikkoa kylvää syksyllä mutta en saanut onnistumaan ei noussut yhtikäs mitään. nyt kiinnostuksella seuran sinun kylvö'ä. Minullakin on kaikki syys työt tehty pihalla,odotellaan kevättä katsotaan mitä sieltä taasen nousee kasvuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aiemmin kylvänyt sinivaleunikon keväällä, mutta koitan, josko tuollainen luonnollinen kylmäkäsittely tuottaisi varmemman tuloksen. Jännitetään...

      Poista
  8. Juuso ei tosiaankaan näytä välittävän marraskuusta :)
    Nämä sukkasihan ovat kuin karkkeja, en ihmettele yhtään että löytävät uuden kodin!
    Meillä työpaikalla on myös ilokseen sukkia tekevä henkilö, eivät ne sukat kauaa siinä odota omistajaansa.
    Osa nykymummoista taitaa olla niin kiireisiä ettei sukkia enää synny, toisin oli ennenvanhaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, moni "mummoikäinen" on niin kiireinen, ettei yksinkertaisesti ehdi kutoa sukkia. Äitini, 82 v, tuottaa sukkia kuin liukuhihnalta. Hän ei vain enää jaksa opetella uusia neulemalleja ja suosii varsin harmaita sävyjä.

      Poista
  9. Onnea kylvöillesi, pidän peukkuja että onnistuvat. Itsellä on ollut niin kiirettä, että on jäänyt syyskylvöt tekemättä. Onneksi itse tehtyjä villasukkia arvostetaan, mikäs sen mukavemmat näillä keleillä. Kauniit sukat olet tehnytkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syyskylvö olisi aika vaivaton tapa, jos tuosta jotain syntyy. Toivotaan, toivotaan...

      Poista
  10. Onpa hyvä kun on kuvat sulla kaikista sukista jäljellä.
    Ihan kuin minä tuo Juuso pakkasessa. Karvat pörhällään ja koko ajan luikahtamassa sisälle, kun paleltaa. Mut annas kun lähen kameran kanssa kävelemään, niin ei haittaa kylmä ilmakaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on paha tapa arkistoida kaikki. Onneksi digikuvaaminen helpottaa ja pienentää arkistoja. Jää muistot kudotuista sukista näin talteen itselle.

      Poista
  11. On se kyl ohan mahotonta, että pientä kissaa pidetään kylmässä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta Amalia! Tismalleen sitä Juuso tuolla ilmeellä tarkoittaa.

      Poista
  12. Onnea kylvöön.
    Oikein hyvää alkanutta marraskuuta sinulle ja perheellesi <3

    VastaaPoista
  13. Onpa Juusolla ilme:)

    Riku-koira oli puolestaan eilen oikein innostunut kirpsakkaasta säästä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koirat taitavat olla vähemmän hienohelmoja. Vanhemmiten Juusokin on tullut nirsommaksi kylmyydelle - ja kosteudelle.

      Poista
  14. Lapsuudessa mummu piti meidät lastenlapset villasukissa! Nyt sitä taitoa taas arvostetaan, eihän tuollaisia sukkia saa mistään marketeista :).
    Juuson ilme sopii tähänkin päivään, koska koko päivän on satanut! Leppoisaa sunnuntai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä äiti on aina kutonut villasukkia ja edelleen 82-vuotiaana tuottaa sukkia jokaiselle joululahjaksi. Tekemisen malli periytyy, joten kenties siksi en osaa sohvalla istua kädet sylissä.

      Poista
  15. Sinivaleunikot ovat niin ihania! Itsellä ei ole, mutta kuvasin ystävän puutarhassa.

    Nytkin minulla on jalassani blogystävän kutomat villavukat;)

    Between, sinulle on jotain blogissani....<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, keväällä ostin taimena ensimmäisen sinivaleunikkoni. Nyt jännään sen selviytymistä talvesta. Olisi pelkästään bonusta saada ihan itse kasvatettuja sinivaleunikoita. Ne ovat niin kiehtovia.
      Kiitos oivallisista arpajaisista. Kävinkin jo valitsemassa omani.

      Poista
  16. Onnea kylvöillesi! Minulla on huonoja kokemuksia syyskylvöistä, joten olen aina kylvänyt keväällä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole aiemmin kokeillut syyskylvöä, joten tämä on tällaista kokeilua. Pelkästään bonusta, jos sieltä jotain nousee.

      Poista
  17. Juuso on kyllä aika närkästyneen näköinen :)
    Onnea kylvöillesi, minä en ole vielä tuota kokeillut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ekaa kertaa olen minäkin syyskylvöä kokeilemassa.Toivotaan, että jotain sieltä pintaan ilmestyy.

      Poista
  18. Minulla helmililjat tekevät vihreät lehdet likimain joka syksy. Kukkivat silti ihan hienosti keväisin. Onkohan se vakiokäyttäytymistä helmililjoille? En tiedä.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!