Sivut

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Joulua kohti hissukseen







Joululahjat on hankittu ja enin osa jo paketoitukin. Kerrankin koen onnistuneeni joululahjoissa ja niiden hankinnan ajoituksessa. Ystävät saavat sukkia, punaherukkahyytelöä, sinappia ja jotkut myös taatelikakun. Eipä ole liiemmin tarvinnut tungeksia kaupoissa ja hermoilla hyllyjen äärellä. 

(Blogger taas levittelee rivinvaihtoja ihan itsekseen, eikä taivu ulkoasun muokkaamiseen sitten millään.)

 
Näissä Suvikummun Marjan ohjeella tehdyissä nappivarsisukissa meni vähän useampi ilta, mutta lopputulokseen olen ihan tyytyväinen. Punaisissa sukissa kudoin tavallisen resorin tilalle valepalmikkoa. Sehän on yhtä joustavaa. En myöskään ulottanut tuota helmineuleista nappilistaa resoriin saakka.


Läheisilleni en sukkia kudo, sillä äiti on huolehtinut vuosikaudet siitä niin tehokkaasti, että kaikilla taitaa olla villasukkia viikon jokaiselle päivälle omansa. Tärkeimmät ihmiset saavat lahjakortin parturiin, kulmakarvojen nyppimiseen tahi johonkin muuhun tarpeelliseen. Ylen määrin ei ole ollut rahaa käytettävissä, joten se on tietenkin melkoisesti rajoittanut valinnanvapautta.




Nämä lilasävyiset ruttusukat saa ystäväni. Ruttusukka ei välttämättä sovi pitkävartisten saappaiden kanssa käytettäväksi, sillä sukan varresta tulee melko paksu. Luulin, että varsi joustaisi pituussuunnassa, mutta sitähän se ei tee, koska silmukat kudotaan kiinni alemman kerroksen silmukoihin.





Pari pikkuihmistä on lähisukuun nyt tullut, joten heille kudoin tiikerisukkia. Yhdestä kerästä tuli kevyesti kolmet sukat ja hujauksessa. Näitä oli kiva tehdä. Idean löysin facebookin Voihan villasukka -ryhmästä.




Monet sanovat, etteivät aio lähettää yhtään joulukorttia. Minusta korttien lähettäminen on kaunis tapa. Kuinka mukava onkaan itse saada kortteja. Miksi ei jakaisi sitä iloa vaikka vain kerran vuodessa. Lähetän kortin sukulaisille, ystäville ja muutamille sellaisillekin tuttaville, joita tapaan harvoin. Joukossa on muutama ihminen, joita en ole tavannut vuosiin, mutta haluan kortilla osoittaa, etten ole heitä unohtanut. Elämä vain menee niin, ettei mitenkään ehdi edes kaikkiin tärkeisiin riittävästi yhteyttä pitämään. Ehkä tulee aika, jolloin on jälleen näiden taustalle jääneiden ihmisten vuoro.


Aika monta vuotta olen jo tehnyt joulukortit itse ja nyt sitä tapaa on varsin hankala lopettaa. Tulee sanomista, jos lähettää kaupan kortin. Kymmenen korttia, ehkä jopa kaksikymmentä jaksaa ideoida erilaisina. Mutta kun kortteja on kuusikymmentä, on paras luoda yksi malli, jonka sitten toteuttaa monistettuna. Tänä vuonna tuossa kortissani oli useampi työvaihe ja siksi korttitehdas pyöri harvinaisen pitkään pöydällä. Kerrankin olen ollut materiaalien suhteen kaukoviisas ja värillistä kartonkia lulkuunottamatta kaikki löytyi omista varastoista.

Maanantaina kortit lähtivät postiin ja pöydällä on enää vain postinkantajan kortti. Meillä on niin hyvä, mukava ja monivuotinen postinkantaja, että laitan hänelle joka joulu pienen kukkarahan kiitokseksi kuluneesta vuodesta.



Minusta on tullut varsinainen taidemesenaatti, sillä ostin taiteilijaystäväni Helena Laurikaisen  maalauksen Kauneimmat salit, joka oli osa Sinikka Paavilaisen Samaa unta -kirjan pohjalta tehdyn teatteriesityksen (Espoon kulttuurikeskuksen Louhisali 2013-2014) visualisointia. Maalaus on aika kookas ja sijoitin sen olohuoneen isomman sohvan taakse. Helenalta aiemmin hankkimani maalauksen siirsin omaan makkariini. 

Helena on luova ihminen kaikkinensa. On mielenkiintoista, miten joku ihminen pelkästään ensisilmäyksellä pystyy näkemään jossain meikäläistä täysin puhuttamattomassa esineessä jotain ihan uutta ja muuntamiskelpoista. Maalaamisen lisäksi Helena on uskomattoman taitava tuunaamaan mistä tahansa kirpparivaatteesta itselleen upeita luomuksia ja kierrätyskeskuksen ilmaistavaroista hän loihtii helposti uusiokäyttöön niin esineitä kuin vaatteitakin. Sitä vain haukkoo vieressä henkeään ja ihastelee toisen kekseliäisyyttä ja taitavuutta. Helenan kodissa taitaa olla aivan olemattoman vähän mitään kaupasta uutena hankittua, sillä toisten hylkäämä esine saa hänen käsissään täysin uuden mahdollisuuden ja ulottuvuuden.


Joulukuinen sää jatkuu samassa harmaudessa kuin marraskuukin. Eilen sentään aurinko jonkin aikaa paistoi ihan siniseltä taivaalta,mutta tälle päivälle on jälleen luvattu sadetta. Lunta on satanut parikin kertaa ja viimeksi sellainen ohut valkea peite oli maassa muutaman päivän. Viikonlopun vesisade vei viimeisetkin mennessään. 

Tuleva viikonloppu taitaa olla joulumyyjäisten sesonkiaikaa. Ainakin Lohjalla on Menneen ajan joulumarkkinat ja pääkaupunkiseudulla lukuisia muita myyjäisiä Helsingin Tuomaanmarkkinoista puhumattakaan. Usein olen hakenus Lohjan perinteisiltä joulumarkkinoilta niitä viimeisiä joulutunnelman avaajia, mutta vesisateessa se voi olla entistäkin hankalampaa.


Sinänsä pimeys ja harmaus ei kovasti harmita, sillä näkyvätpä jouluvalot ulkona ja ikkunoilla paremmin. Kun joulu on ohi, tulee kevät ja valoisat päivät yhdessä hurauksessa.


Otetaan lokoisasti Juuson lailla tulevatkin päivät.
 

41 kommenttia:

  1. Oletpa aikaansaanut kivoja sukkalahjoja. Ja että joku on jo pakannutkin lahjat, hienoa! Eipä tarvitse sinun pinkoa jouluruuhkissa, kuten itsekin totesit. Ehkäpä minäkin joku joulu onnistuin olemaan hyvissä ajoin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvinaista olla näin ajoissa noiden joululahjojen suhteen. Päätän joka joulu kerätä seuraavaksi jouluksi lahjoja koko vuoden ajan, mutta eipä ole vielä onnistunut.

      Poista
  2. Upea maalaus ja todella ihania sukkia!

    itse en ole ehtinyt tehdä mitään joulun eteen ja jää varmaankin tekemättä. Ikääntyneiden vanhempieni terveyden kanssa on ollut huolta, ja heidän asioiden hoitamisessa on mennyt aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttua tuo ikääntyvistä vanhemmista huolehtiminen. Ensi viikoksi on itsellänikin tiedossa ainakin kaksi reissua isän kanssa silmälääkäriin. Olen kuitenkin katsonut parhaaksi järjestää itseni aina mukaan, koska jos päästän vanhukset yksin tai keskenään (joka harvemmin nykyään on edes mahdollista), joudun monin verroin enemmän tekemään töitä selvittääkseni kaikki sotkut, jotka he saavat aikaan. Kyllä tuolla vanhustenhoidon viidakossa saa aika lailla seikkailla ja usein ihmettelen, miten siellä yksittäinen vanhus ilman apua edes pärjäisi. Elämä on nyt ilmeisesti tätä. Surraan sitä sitten jälkikäteen, jos on tarvis.

      Poista
  3. Kyllä itsetehdyn lahjan saaminen tuntuu saajasta ihanalta. Kakkujen antaminen on fiksua, se tulee syötyä eikä ole huolta ettei lahjaa käytettäisi. Juuso-poju on ihana, ihan tekisi mieli silittää tuota pörhöpoikaa <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aika yllättynyt, miten paljon monet nykyään arvostavat esim. kotona leivottua kakkua. Kaikista television kokkiohjelmista voisi kuvitella, että leipominen ja kokkaaminen on todella suosittua, mutta kaiketi ihmisille riittää se, että voi katsella toisten kokkaamista.

      Poista
  4. Ihana maalaus! Kyllä sinä olet sitten ollut ahkerana, valtavan kauniita sukkia, ja hieman erinäköisiä kuin tavalliset sukat. Nappisukat on tosi hienot :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidän tuosta maalauksesta. Minusta se on kuin portti puutarhaan.

      Poista
  5. Upeita sukkia olet tehnyt! Piti käydä oikein liittymässä tuohon Facebook ryhmään.
    Ja Lohjalla on markkinat taas! Täytyy taas mennä sinne, kiitos muistuksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja! Toivotaan, ettei viikonvaihteessa sada, jotta Lohjan markkinoilla kulkeminen olisi mukavampaa.

      Poista
  6. Olet sinä ollut ahkera ihania sukkia olet tehnyt ja kortitkin oiet kirjoitellut ja postiin laittanut
    Kaunis taulu:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irma! Sukkia on tosi mukava kutoa vaikka televisiota katsellessa, joten ne ovat ikäänkuin sivutuote.

      Poista
  7. Sinulla on jouluvalmistelut hyvässä mallissa. Itsetehdyt lahjat ovat parhaita. Noissa nappisukissa on jotakin hurjan nostalgista. En ole käynyt yksilläkään joulumarkkinoilla, asia pitäsi korjata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulumarkkinoilla on ihan kiva käydä, mutta enimmäkseen Lohjallakin on varmasti kaikenlaista itse tehtyä joulukoristetta. Ei niitä niin kovin montaa itse tarvitse, mutta ehkä joku kiva idea jää mieleen. Ja tunnelmahan tuolla Lohjan menneen ajan markkinoilla on hieno. Siellä on panostettu mökkeihin ja ihmiset pukeutuvat pitkiin hameisiin ja villavällyihin.

      Poista
    2. Eikä muuten ole myynnissä metrilakua eikä thaimaasta tuotuja tunikoita.

      Poista
  8. Kivoja sukkia olet taas tehnyt! Tosi suloiset nuo pikkuiset tiikerintassut ; )

    Ja on sinulla ollut korteissa työtä! Pienien rusettien kanssa on ainakin ollut vääntämistä : )) Sarjatuotanto on kätevää, kun tekee liukuhihnalta sen kummempaa ajattelematta. Rentouttavaa puuhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Inka, noiden rusettien kanssa meinasikin hermo mennä. Alkuun yritin vääntää oikein sieviä ja tasasivuisia rusetteja, mutta loput menivätkin vähän sinne päin. Toisaalta oli kiva samalla kuunnella radiota ja antaa ajatusten lentää.

      Poista
  9. Melkein taas hengästyin kun luin tätä ahkeran ja aikaansaavan blogiystäväni tekstiä.
    Tässä vasta väkerrän omia joulukorttejani ja yhtikäs pakettia ei ole paketoitu.
    Mutta näillä mennään.......
    Juusolle asiaan kuuluvat rapsutukset

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molley, harvinaista tämä on minullekin, mutta tänä vuonna on niin paljon menoja omien vanhusten kanssa, ettei ollut varaa jättää kaikkea viime tippaan. Paras ja pitkäaikaisin ystäväni tapaa hakea viimeiset lahjat vielä aattona ja hermoilee sitten, kun ei löydä kaikkea tarvitsemaansa. Sitä voisi kutsua jo haasteelliseksi. Pääasia, että aattona on riittävästi ruokaa pöydässä. Joulu tulee, vaikka mitään ei sen eteen tekisikään.
      Ja Juuso taisi kuulla sinun lähettäneen rapsutuksia, sillä se hyppäsi juuri tähän työpöydälle ja kuvittelee olevansa lasimestarin kissa. Ei näy Juuson läpi, mitä yritän tähän kirjoittaa... Juuso heilauttaakin sinulle kiitokset hännällään!

      Poista
  10. Olen ihan myyty noihin nappisukkiisi! Ihan huiput!

    VastaaPoista
  11. Juu, aivan ihanat nuo punaiset nappisukat. Näen sieluni silmillä noita pidettävän jonkun kivan hamosen kanssa. En vaan jaksa itelleni nyt aloittaa.
    Jotenkin tuntuu että on vielä pitkä aika jouluun, että kerkiäähän tässä tehdä ja ostaa vielä vaikka miten. Sit yhtäkkiä ei olekaan aikaa, vaan tulee kiire. Jotenkin en osaa tehdä mitään, kun vaan aattelen että pitää selvitä vielä työpäivistä. Huoh...
    Kylläpä tuollaisia kortteja on kiva saada.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emilie, joulu tulee vaikka ei mitään tekisi. (Paraskin sanoja täällä, tuppaan stressaamaan pienempiäkin juhlia).

      Poista
  12. Nyt näyttää siltä että mun on ihan pakko opetella kutomaan sukkia..sit joskus eläkkeellä.
    Tiikerisukat on mun suosikkini!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sukkien kutomiseen näköjään hurahtaa. Enpä olisi uskonut, ennenkuin itse hurahdin.

      Poista
  13. Oletpa ollut ahkerana! Onneksi mekin saamme sukkia lahjaksi tädeiltä ja anopilta, minulta ne eivät onnistu. Teen kyllä monenlaista muuta. Minäkin annan taatelikakkuja ja salaattia lahjaksi, joskus leivon pipareita ja torttuja isälle ja anopille. Suurin osa minunkin lahjoista on jo paketeissa, mutta jotakin vielä on ostamatta. Kerään pitkin vuotta niitä lahjoja ja tänä vuonna laitoin rahana lahjat Israeliin,kun sinne ei nyt ennen joulua kukaan mene. Nuoriso saa valita ite lahjansa.
    Kortteja minäkin väsäsin vielä viikonloppuna ja nyt on suurin osa jo punaisessa pussissa. On se ite tehty kortti odotettu, ainakin minä tykkään saada niitä!
    Meilläkin on lauantaina markkinoille menoa, ihan kivaa siellä kierrellä vaikka ei ostaisikaan torttuja ja glogiä enempää. Tunnelmallista joulukuun jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eeviregina.
      Joulumarkkinoilta ei tosiaankaan tarvitse lähteä mitään ostamaan, vaan pelkästään käsityöihmisten upeiden ideoiden katseleminen on kivaa.

      Poista
  14. Kauneimpia sukkia, mitä olen nähnyt. Juuso on aina niiiiiin söpönen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nettimartta! Juusokin hyrisee tyytyväisenä.

      Poista
  15. Kyl on nätit sukat. Täytyy kokella tuota mallia. Ihania lahjoja annat läheisillesi.

    VastaaPoista
  16. Mulla on joulukorttien kanssa samanlainen fiilis, ei itse tehtyjä varsinaisesti, mutta itse valokuvattuja;) ja laitan niitä paljon, myös niille joihin tulee pidettyä vähemmän yhteyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omista valokuvista saa myös hyviä lahjoja. Olen teettänyt joka vuosi muutaman seinäkalenterin omilla valokuvilla lahjoina annettaviksi.

      Poista
  17. oi miten ihania villasukkia!!! minäkin ehdin tänä vuonna poikkeuksellisen ajoissa lahjaostoksille, on mukavan leppoisaa, kun ei tarvitse tehdä viimetipassa asioita. ai juu, täytyykin laittaa itsekin jänisverkot puiden ympärille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura, on tosiaan leppoisaa, kun ei tarvitse miettiä joululahjoja.

      Poista
  18. Itse tehty lahja on parasta!
    Lasten tiikerisukat ovat mainion näköisiä!
    Lähetän tänä jouluna ostetut kortit, täytyy myöntää ettei se tunnukkaan niin hyvältä!
    Mukavaa joulun odotusta1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vikki, ehkä tärkeintä on kuitenkin niiden korttien lähettäminen. Minusta joulukorttiperinne on kaunis asia ja sen vuoksi haluan sitä vuodesta toiseen itse noudattaa.

      Poista
  19. Ihania sukkia! Ja mikä maalaus! Itsetehdyt kortit ovat kauneimmat. Minäkin teen muutamalla mallilla kaikki. Hyvää joulun odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit, alkaa jo olla joulufiilis päällä, kun radiostakin tulee joululauluja.

      Poista
  20. Nuo ruttusukat ovat ihanat sisällä pidettäviksi! Minulla on nytkin jaloissani blogiystävän kutomat pinkit villasukat, joita en edes raaskisi käyttää muussa tarkoituksessa.

    Täällä toinen kova korttien lähettäjä;) Joka vuosi vain ostan liian vähän postimerkkejä, joten vielä on lähdettätä ykkösluokan merkkejä noutamaan. Tämän on ensimmäinen kerta kymmeniin vuosiin, kun emme tee korttia omasta valokuvasta.

    Mukavia joulunodotustunnelmia sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulukorttiperinne on todella kaunis perinne ja itse haluan sitä jatkaa. Muutenkin on kiva saada postia, mutta huomaan itsekin lähettäväni yhä vähemmän kirjeitä tai kortteja. Ehkä tämä globaali hektisyys tarttuu, vaikka ei tahtoisikaan.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!