Pirkko Elämää ja elämyksiä -blogista ja Irmeli Ruusu-Liisa -blogista antoivat minulle Arkihaasteen, eli päivästä kerrotaan vähintään yhdellä kuvalla viiden päivän ajan ja jokaisena päivänä haastetaan joku mukaan. Harvoin ehdin purkaa kamerasta kuvia saman päivän aikana, joten arkipäiväkuvaukseni saattaa kulkea päivän jäljessä.
Ikkunanpesu ei ole sitä miellyttävintä hommaa ja siirrän sitä kerran jos toisenkin. Ikkunoidemme ulkopinnat pääsee helpoiten pesemään pihalta käsin, joten sen tein jo ennen pääsiäistä. Urakka toimi ikäänkuin harjoitteluna, sillä olin luvannut pestä myös vanhempieni ikkunat. Kun toiselle jotain lupaa, siitä ei kehtaa lipsua ja niinpä isä ja äiti pääsivät nauttimaan kirkkaista ikkunoista viime viikon tiistaina. Aika urakka. Etenkin parvekelasit, joita kaikkia en saanut kääntymään ja jouduin keikkumaan 6. kerroksen parvekkeen laidalla saadakseni edes suurimmat pölyt ulkopinnoilta pois. Nyt olen pessyt omien ikkunoideni sisäpintoja hissukseen, joka onkin huomattavasti miellyttävämpää kuin urakoida kaikki kerralla. Enää on jäljellä tien puolet ikkunat eli voiton puolella ollaan.
Sain myös vihdoin soitettua Viherpeukaloille tilaamistani keltavuokoista, joiden kunto on kaikkea muuta kuin hyvälaatuista. Kerrankin palvelu oli todella ystävällistä ja joustavaa. Saan lähipäivinä uudet taimet ja nuo kuolemankielissä viruvat saan laittaa kompostiin tai istuttaa maahan, jos niistä vaikka vielä jotain virtaa löytyisi. Näin pitää verkkokaupan toimia. Minulle jäi hyvä mieli.
Olen vähän arkaillut kasvien tilaamista netistä, sillä siitä on jonkun verran huonoja kokemuksia. Aikanaan Viherpeukaloiden kasvit olivat huonosti pakattuja ja usein kuivia. Nyttemmin ei ole kyllä mitään valitettavaa. Isossa tilauksessani kaikki muut olivat erinomaisessa kunnossa ja taimet vankkoja ja hyväjuurisia sekä hyväkuntoisia. Aina ei saa suoraan taimistoltakaan ostaessa näin hyviä taimia. Odottelen toisesta paikasta tilaamiani kasveja mielenkiinnolla. Vaikka taimikaupoissa onkin kiva käydä, netistä ostamalla säästää aikaa ja bensaa. Varsinkin silloin, kun tietää, mitä haluaa - eikä tule tehtyä liiaksi heräteostoksia.
Haastan Hernepensaskujanteen tähän arkihaasteeseen.
Nyt eletään niitä aikoja, jolloin pihalla törmää päivittäin yllätyksiin. Uusia kasveja nousee jatkuvasti mullan pintaan ja niihin nuppuja samaa tahtia. Ihmettelen suuresti, miten muut ihmiset tuntuvat muistavan kaikki edellisenä tai edellisinä vuosina istuttamansa kasvit ja vieläpä mihin paikkaan ne on laitettu. Taidan huseerata niin monessa, ettei yksittäiset asiat enää pysy päässä. Parin päivän ajan olen ihmetellyt tuota kuvassa näkyvää pinkkiä kukkaa. Taitaa olla esikko, mutta kun en laisinkaan muista sitä tuohon tyrkänneeni. Yleensä onnistun tappamaan kaikki kevään iloksi sisälle ostamani esikot, eivätkä ne juuri ehdi maahan istutettavaksi. Olisinko sittenkin saanut jonkun viime keväänä säilymään hengissä? Mukava yllätys kuitenkin.
Eilen huomasin tontin "alalaidassa" valkoisia karvoja, joita ensin luulin höyheniksi. Tarkemmin tutkittuani totesin, että joku karvainen otus on saanut hieman pöllytystä omenapuidemme läheisyydessä. Mieleeni tuli likimain päivittäin pihamaalla loikkiva kookas rusakko, jota jo ehdin manailla tulppaanieni popsimisesta. Tänään törmäsin lisätodisteeseen, joka ei ole kovin iloista katsottavaa.
Tämän on pakko olla rusakon tai jonkun muun jänöjussin käpälä. Netin mukaan jänisten yleisimpiä vihollisia ovat ihminen, ilves, haukka, kotka, kettu, huuhkaja, näätä, ahma, kissa, koira. Meillä päin liikkuu kyllä ilveksiä, mutta on se sen verran arka eläin, etten sentään usko näin keskelle taloja sen tulevan. Juusokin saa puhtaat paperit, sillä ei ole ollut tilaisuutta ja mahdollisuutta metsästää paikassa, jossa jänö mitä ilmeisimmin on kohdannut saalistajansa. Veikkaan jotain noista isoista linnuista.
Lisäys samana iltana: Kyse taitaakin olla oravan takajalasta. Ukkokulta tutki käpälää ja yhteistuumin totesimme, että koko vastaa paremminkin oravaa. Tällaista se elämä luonnossa on, vaikka ei tuollaisia löytöjä ole hauska omilta nurkilta tavata. Saattaa hyvinkin olla kissan tekosia. Niitä kyllä ravaa näissä meidänkin nurkissa Juusoa vahtaamassa.
Tänään luvattiin sadetta ja hartaasti minä sen lupauksen täyttymistä odotan. On niin rutikuivaa ja pölyistä, siitepölyistä. Kahden maissa taivas meni pilveen ja hetken rapisi lupaavasti. Patiolle putoili raskaita pisaroita - ja siihen se sitten loppuikin. Odotus jatkuu.
