500. postaus ja arvonta sen kunniaksi
Huomasinpa kirjoittaneeni perjantaina 500. postauksen. Aloitin tämän blogini 10.6.2011 kummityttöni innostamana. Hänellä oli oma lifestyle-bloginsa, jota luin ja kävin kommentoimassa säännöllisesti. Olin jo pitkään miettinyt, miten saisin ympättyä yhteen puutarhapäiväkirjan kirjoittamisen ja kukkien kuvaamisen, joten kummitytön kannustus tuli sopivaan saumaan. Tietokone on minulle tuttu työväline, eikä se siis asettanut kynnystä blogin aloittamiselle. Teknisesti blogin ylläpitäminen ei ole laisinkaan vaikeaa, joskin ajoittain hiukan kömpelöä. Ehkä sekin ajan mittaan muuttuu ja kehittyy.
Ajattelin blogin kirjoittamisen toimivan lähinnä omana kuvallisena muistikirjana. Siitä tuli kuitenkin aivan jotain muuta. Oman blogin kirjoittamisen myötä löysin uuden reitin puutarhatiedon maailmaan. Olen oppinut hurjan paljon uutta kasveista, niiden kasvattamisesta ja hoitamisesta. Olen löytänyt valtavasti uusia perennoja, pensaita, puita ja kesäkukkia, joista osa on jo saanut paikkansa omassa puutarhassani. Lukuisa joukko on kirjautunut hankittavien tai muulla tavoin tutustumista odottavien listalle. Olen oppinut hyödyllisiä niksejä ja taitoja.
Parasta, mitä olen tämän blogini kautta löytänyt, ovat ne upeat ihmiset eri puolilla Suomea, jotka ovat samalla tavoin innostuneita puutarhaihmisiä. Jotkut ovat selvästi ammattilaisia, oikeita ydinosaajia. Toiset taas itseoppineita harrastajia, joilla on viisi taitavaa multasormea kummassakin kädessä. Muutamilla luultavasti varpaatkin yhtä lahjakkaita. Joukkoon kuuluu myös harrastelijoita, jotka ovat vasta tiensä alussa, mutta niinikään täynnä innostusta oman puutarhansa rakentamisessa. Jokaisessa blogissa on oma viehätyksensä ja jokaisesta blogista tulee ammennettua vuorollaan pieniä ideanpoikasia.
Blogin myötä olen oppinut paremmin hyväksymään oman rajallisuuteni myös puutarhan rakentamisessa. Myönnän, etten osaa tai jaksa ja välillä teen aivan idioottimaisia hölmöilyjä. Niin paljon kuin tykkään valokuvaamisesta, täytyy senkin suhteen todeta, ettei minusta taida koskaan tulla hyvää valokuvaajaa. On vain räpsittävä entistä enemmän kuvia sillä odotuksella, että takuuvarmasti jokin kuva onnistuu sen verran hyvin, että sen kelpaa julkaista. Enkä kuvaa kilpailleksani kuvien laadulla, vaan enemmänkin saadakseni parempia muistijälkiä puutarhani esiintyjistä; kasveista ja kaikesta, mitä kulloinkin puutarhassa tapahtuu. Tietenkin pyrin kuvaamaan mahdollisimman hyvin eli tavoitteena on oppia kuvaamisestakin aina vain lisää.
Blogimaailma on saanut minut koukkuunsa. Enää ei riitä, että kirjoittaisin omista multatouhuistani, vaan yhtä innostavaa on käydä lukemassa muiden blogeja. Yllättäen sitä huomaa kaipaavansa jonkun säännöllisen bloggaajan postausta ja yhtä yllättäen voi todeta eläytyvänsä toisten iloihin ja murheisiin. Toisten blogien kommentoimista rajoittaa vain ja ainoastaan aika - niin ja joskus myös takkuavat nettiyhteydet.
Vaikka blogini onkin pääsääntöisesti painottunut puutarha-asioihin, en voi enkä halua ohittaa muita elämässäni tärkeitä asioita. Sellaisia kuin kissamme Juuso, käsityöt, lukeminen, luonto ja milloin mikäkin. Elämää on vaikea pilkkoa osiin, eikä kai siihen ole tarviskaan. Sen vuoksi seuraan myös blogeja, joissa puutarha ei ehkä näyttele pääosaa, jos ollenkaan.
Minusta on kiva osallistua erilaisiin kilpailuihin ja arvontoihin, vaikka koen, etten ole mikään onnetarten suosikki. Olen myös välttänyt itse arvonnan järjestämistä, koska tarkoitukseni ei alunperinkään ole ollut kalastella runsaita määriä lukijoita blogilleni. Se, että olen odotuksista huolimatta saanut lukuisan joukon ihania lukijoita, kommentoijia, seuraajia, on ikäänkuin lisäbonus, joka kieltämättä tuntuu hienolta ja joista iloitsen kovasti.
Nyt laitan elämän risaiseksi ja järjestän arvonnan tämän 500. postauksen kunniaksi. Arvontaan voivat osallistua kaikki blogini lukijoiksi rekisteröityneet. Kukin arvontaan ilmoittautunut saa yhden arvan. Mukaan arvontaan ehtii ke 15.10. klo 24 saakka. Arvonnan palkintoina on ihan omin käsin kutomiani sukkia. Voittaja pääsee valitsemaan ensimmäisenä haluamansa sukat, sitten toinen ja kolmas saa jäljelle jääneet.
Keltasävyiset sukat on kudottu 7-veljestä- ja 7-veljestä Raita -langasta.
Mallina on kerrosrivinousu, vahvistettu kantapää.
Nämä sukat on kudottu vaaleanpunaisesta 7-veljestä langasta.
Malli on omasta päästä, vahvistettu kantapää.
Lilasävyiset sukat on kudottu 7-veljestä ja 7-veljestä Polkka -langasta, vahvistettu kantapää.
Arvonnan virallisena valvojana toimii Juuso. Eikä muu ole edes mahdollista, sillä tämä herra tapaa nykyisin köllötellä työpöydälläni aina silloin, kun teen töitä tietokoneella. Hän on sitä mieltä, että mamman mielessä ei voi eikä saa olla muuta kuin yksi karvainen kissa. Ja vielä siten, että mamman sormet rapsuttavat oikein mukavasti ja napakasti kissaherran pehmoista turkkia. Rapsuttamisesta mamma saa palkaksi korvia hivelevää hyrinää.
Nyt on sellainen tunne, että unohdin jotain arvontaan liittyvää,
mutta minkäs teet, sama pää kestä talvet.
Mukavaa alkavaa viikkoa ja syyskuun viimeisiä päiviä!
Huomasinpa kirjoittaneeni perjantaina 500. postauksen. Aloitin tämän blogini 10.6.2011 kummityttöni innostamana. Hänellä oli oma lifestyle-bloginsa, jota luin ja kävin kommentoimassa säännöllisesti. Olin jo pitkään miettinyt, miten saisin ympättyä yhteen puutarhapäiväkirjan kirjoittamisen ja kukkien kuvaamisen, joten kummitytön kannustus tuli sopivaan saumaan. Tietokone on minulle tuttu työväline, eikä se siis asettanut kynnystä blogin aloittamiselle. Teknisesti blogin ylläpitäminen ei ole laisinkaan vaikeaa, joskin ajoittain hiukan kömpelöä. Ehkä sekin ajan mittaan muuttuu ja kehittyy.
 |
| Hansa-ruusun kiulukoita |
Ajattelin blogin kirjoittamisen toimivan lähinnä omana kuvallisena muistikirjana. Siitä tuli kuitenkin aivan jotain muuta. Oman blogin kirjoittamisen myötä löysin uuden reitin puutarhatiedon maailmaan. Olen oppinut hurjan paljon uutta kasveista, niiden kasvattamisesta ja hoitamisesta. Olen löytänyt valtavasti uusia perennoja, pensaita, puita ja kesäkukkia, joista osa on jo saanut paikkansa omassa puutarhassani. Lukuisa joukko on kirjautunut hankittavien tai muulla tavoin tutustumista odottavien listalle. Olen oppinut hyödyllisiä niksejä ja taitoja.
 |
| Metsäruusun kiulukoita |
Parasta, mitä olen tämän blogini kautta löytänyt, ovat ne upeat ihmiset eri puolilla Suomea, jotka ovat samalla tavoin innostuneita puutarhaihmisiä. Jotkut ovat selvästi ammattilaisia, oikeita ydinosaajia. Toiset taas itseoppineita harrastajia, joilla on viisi taitavaa multasormea kummassakin kädessä. Muutamilla luultavasti varpaatkin yhtä lahjakkaita. Joukkoon kuuluu myös harrastelijoita, jotka ovat vasta tiensä alussa, mutta niinikään täynnä innostusta oman puutarhansa rakentamisessa. Jokaisessa blogissa on oma viehätyksensä ja jokaisesta blogista tulee ammennettua vuorollaan pieniä ideanpoikasia.
 |
| Punalehtiruusun kiulukoita |
Blogin myötä olen oppinut paremmin hyväksymään oman rajallisuuteni myös puutarhan rakentamisessa. Myönnän, etten osaa tai jaksa ja välillä teen aivan idioottimaisia hölmöilyjä. Niin paljon kuin tykkään valokuvaamisesta, täytyy senkin suhteen todeta, ettei minusta taida koskaan tulla hyvää valokuvaajaa. On vain räpsittävä entistä enemmän kuvia sillä odotuksella, että takuuvarmasti jokin kuva onnistuu sen verran hyvin, että sen kelpaa julkaista. Enkä kuvaa kilpailleksani kuvien laadulla, vaan enemmänkin saadakseni parempia muistijälkiä puutarhani esiintyjistä; kasveista ja kaikesta, mitä kulloinkin puutarhassa tapahtuu. Tietenkin pyrin kuvaamaan mahdollisimman hyvin eli tavoitteena on oppia kuvaamisestakin aina vain lisää.
 |
| Imukärhivilliviinin syysloistoa |
Blogimaailma on saanut minut koukkuunsa. Enää ei riitä, että kirjoittaisin omista multatouhuistani, vaan yhtä innostavaa on käydä lukemassa muiden blogeja. Yllättäen sitä huomaa kaipaavansa jonkun säännöllisen bloggaajan postausta ja yhtä yllättäen voi todeta eläytyvänsä toisten iloihin ja murheisiin. Toisten blogien kommentoimista rajoittaa vain ja ainoastaan aika - niin ja joskus myös takkuavat nettiyhteydet.
Vaikka blogini onkin pääsääntöisesti painottunut puutarha-asioihin, en voi enkä halua ohittaa muita elämässäni tärkeitä asioita. Sellaisia kuin kissamme Juuso, käsityöt, lukeminen, luonto ja milloin mikäkin. Elämää on vaikea pilkkoa osiin, eikä kai siihen ole tarviskaan. Sen vuoksi seuraan myös blogeja, joissa puutarha ei ehkä näyttele pääosaa, jos ollenkaan.
Minusta on kiva osallistua erilaisiin kilpailuihin ja arvontoihin, vaikka koen, etten ole mikään onnetarten suosikki. Olen myös välttänyt itse arvonnan järjestämistä, koska tarkoitukseni ei alunperinkään ole ollut kalastella runsaita määriä lukijoita blogilleni. Se, että olen odotuksista huolimatta saanut lukuisan joukon ihania lukijoita, kommentoijia, seuraajia, on ikäänkuin lisäbonus, joka kieltämättä tuntuu hienolta ja joista iloitsen kovasti.
 |
| Vuorimännyn syksyinen sulkasato |
Nyt laitan elämän risaiseksi ja järjestän arvonnan tämän 500. postauksen kunniaksi. Arvontaan voivat osallistua kaikki blogini lukijoiksi rekisteröityneet. Kukin arvontaan ilmoittautunut saa yhden arvan. Mukaan arvontaan ehtii ke 15.10. klo 24 saakka. Arvonnan palkintoina on ihan omin käsin kutomiani sukkia. Voittaja pääsee valitsemaan ensimmäisenä haluamansa sukat, sitten toinen ja kolmas saa jäljelle jääneet.
Keltasävyiset sukat on kudottu 7-veljestä- ja 7-veljestä Raita -langasta.
Mallina on kerrosrivinousu, vahvistettu kantapää.
Nämä sukat on kudottu vaaleanpunaisesta 7-veljestä langasta.
Malli on omasta päästä, vahvistettu kantapää.
Lilasävyiset sukat on kudottu 7-veljestä ja 7-veljestä Polkka -langasta, vahvistettu kantapää.
Arvonnan virallisena valvojana toimii Juuso. Eikä muu ole edes mahdollista, sillä tämä herra tapaa nykyisin köllötellä työpöydälläni aina silloin, kun teen töitä tietokoneella. Hän on sitä mieltä, että mamman mielessä ei voi eikä saa olla muuta kuin yksi karvainen kissa. Ja vielä siten, että mamman sormet rapsuttavat oikein mukavasti ja napakasti kissaherran pehmoista turkkia. Rapsuttamisesta mamma saa palkaksi korvia hivelevää hyrinää.
Nyt on sellainen tunne, että unohdin jotain arvontaan liittyvää,
mutta minkäs teet, sama pää kestä talvet.
Mukavaa alkavaa viikkoa ja syyskuun viimeisiä päiviä!