Marraskuussa ollaan. Aamuisin pikkupakkasta ja tänään näköjään päivälläkin. Viikolla leikkasin nurmikon viimeisen kerran tänä vuonna. Lämpimässä säässä se oli kasvanut ihan kohtuullisesti, mutta leikkaamisen tarkoitus oli lähinnä silputa puista pudonneita ja tuulen tuivertamia lehtiä. Haravoinnit on hoidettu, eikä pihalla ole enää syystöitä. Nyt vain odotellaan kevättä - kunhan välissä hoituu tuo joulu.
Alkusyksystä Exotic Gardenilta tulleessa asiakaspostissa oli ohjeet perennojen kylvämiseksi syksyllä. En ole aiemmin sitä kokeillut - mitä nyt kukat luonnostaan siemeniään kylvävät. Laitoin kahteen purkkiin sinivaleunikkoa ja kahteen Onnea istuttamassa -blogin Piviltä saamiani sinikämmenen siemeniä. Sinivaleunikot peitin vermikuliitilla, mutta sinikämmenten siemenille laitoin lisäksi vähän multaa. Ne kun ovat aika kookkaita siemeniä. Purkit upotin kivituhkaan, sillä hiekkaa en tähän hätään meidän varastoista löytänyt. Ja lopuksi vein tuon astian kasvihuoneeseen. Hiekkaa pitää hiukan kastella, koska astia ei ole paljaan taivaan alla. Katsotaan, mitä tästä syntyy. Tässä kokeilussa voi vierähtää vuosi tai kauemminkin.
Pienetkin pakkaset mylläävät multaa melkoisesti. Kukkapenkissä näkyi ylös nousseita kukkasipuleita, jotka täytyy lämpimien tultua käydä tunkemassa takaisin mullan suojaan. Ellei niitä joku sitä ennen käy napsimassa parempiin suihin.
Kovin pitkään en pihassa tänään puuhaillut, mutta karvainen kaverini oli siitäkin vähästä aika näreissään. Aina, kun vähänkin lähestyin kotiovea, pyöri jaloissani äänekkäästi naukuva kissa. Juuson mielestä ulkoilu kylmässä ilmassa ei ole laisinkaan mukavaa ja pissakuoppansa peitettyään sen on pikimmiten päästävä takaisin kodin lämpöön. Katsokaa nyt sen ilmettäkin. Aika tymppääntynyt, sanoisin.
Pimeiden iltojen iloksi on jo jonkin aikaa sytytelty kynttilöitä. Nyt ne tuovat paljon kaivattua valoa ja lämpöä, jota ei ole koskaan laisinkaan liikaa.
Jokin aika sitten kerroin kahdelle lähimmälle naapurilleni kutomistani sukista ja että mielelläni myisin niitä lähinnä kustannuksia peittääkseni - jos vain jollekulle kelpaavat. Toinen naapurini vei sukat työpaikalleen ja tänään hän kävi kertomassa myyneensä kaikki. Jokaikisen. Lisääkin olisi mennyt.
Olin todella yllättynyt, sillä pidän itseäni aika noviisina ja puolitaitoisena tuossa sukkahommassa. Kudon niitä siksi, että kutominen on tosi mukavaa ja tunnen tekeväni jotain hyödyllistä televisiota katsellessani.
Samalla saan nivelrikkoiset sormet pysymään liikkuvina.
En ole ajatellut ryhtyä tilaussukkia tekemään ja
seuraavat sukat menevätkin pukinkonttiin.
Tuntui kyllä todella mukavalta, eikä vähiten siksi, että pienituloisten taloudessa rahanreikiä löytyy etsimättä. Kiitos siis Annelle ja hänen työkavereilleen!
Toivotan kaikille leppoisaa pyhänseutua. Välittäkää toisistanne!
Ihmeitä ei pidä odotella
ihmeitä pitää tehdä.
- Tommy Tabermann -