Sivut

lauantai 31. tammikuuta 2015

Haastevastauksia tuplaten


Sain pitkästä aikaa haasteen ja samalla kertaa peräti kaksin kappalein. Tämä haaste on jo jonkin aikaa kiertänyt blogimaailmassa ja hieman myös muuttanut muotoaan, mutta pääosin sen säännöt ovat seuraavat:

Haastaja kertoo sinulle viisi aihetta
Haastetun tulee kertoa top5 listansa jokaiseen aiheeseen
Haastetun on keksittävä uudet 5 aihetta
Haaste on annettava viidelle eri blogille (ei takaisin haastamista)


Ensimmäinen haaste tuli Marjalta Suvikumpu -blogista ja tässä kysymykset vastauksineen:

1. Mikä on onnellisin lapsuuden ajan muistosi? Mikä tekee siitä niin erityisen? 
Lapsuuteni ei ollut kovin onnellinen ja ihan väkisinkin päällimmäisenä tuppaa tulemaan negatiivisia muistoja. Takuuvarmasti onnellisiakin muistoja on, mutta niitä joutuu hiukan kaivelemaan. Kesät olivat tietenkin aurinkoisen lämpimiä ja pitkiä. 
Aikuiselämässä on onnellisia hetkiä riittänyt myöhemmin muisteltavaksi.  

2. Minkä taidon haluaisit itsellesi? 
Kunpa oppisin valokuvaamaan kunnolla. Mutta huonolta näyttää. Hyvät kuvat näyttävät olevan sattuman ja valtaisan kuvamäärän takana. Kun paljon kuvaa, pakostikin joku onnistuu. Voi tätä kovakalloisuutta.



3. Jos onnellisuus olisi rahaa, millainen työ tekisi sinusta rikkaan?

Siis, millainen työ tekisi minut onnelliseksi?
 Itse asiassa en koe olevani laisinkaan onneton enkä ylenpalttista rikkauttakaan erityisemmin kaipaa.
 Minulla on koti, puutarha, Ukkokulta, kissa, terveet aikuiset lapset, ruokaa ja vaatteita.
Tietekin toivoisin rahaa kylppäriremppaan ja pikkaisen myös kohennusta keittiöön, mutta ei minun onnellisuuteni - eikä mielenrauhani ole laisinkaan niistä riippuvainen.


4. Kuinka vanha olisit, jos et tietäisi oikeaa ikääsi? 

 25-vuotias. Enkä siitä sielultani vanhene. 
Kokemuksia toki elämä kartuttaa, mutta mitä sitä suotta luopuisi sopivaksi katsomastaan iästä. 

5. Minkä neuvon antaisit 15-vuotiaalle itsellesi?

 "Älä kiirehdi. Elämä kantaa ja onnea riittää ihan jokaiselle."




Toisen haasteen lähetti Elämää ja elämyksiä -blogin Pirkko, jonka kysymykset vastauksineen kuuluvat:

1. Kerro viisi sellaista asiaa itsestäsi, joita et ennen ole blogissa kertonut
1.
Kansakoulussa olin pituusjärjestyksessä ensimmäinen ja aakkosjärjestyksessä viimeinen kolmanteen luokkaan saakka. Sitten menin pituudessa jonkun ohi. Vieläkään en mikään hongankolistaja ole. Vanhetessaan ihmiset menevät kokoon, joten ehkä taas lähivuosina pääsen rivissä ja jonossa ensimmäiseksi.
2.
Olen ihan liian kriittinen ihminen ja erityisesti itseäni kohden. 
Kunpa oppisin, ettei kukaan meistä ole täydellinen eikä täydellisyyteen tule edes pyrkiä.
3.
Silmäni ovat tummanruskeat. Samoin hiukseni, mutta nyt ne ovat alkaneet harmaantua. En halua harmaita hiuksia - ainakaan vielä - siksi käyn värjäyttämässä niitä säännöllisesti kampaajalla.
4.
Yllätys, ylllätys, tykkään suklaasta. Ai, se ei ollutkaan mikään uusia asia.
5.
Olen totaalisesti epämusikaalinen. Se ei minua haittaa, muita kylläkin. Siksipä tapaan laulaa ajaessani yksin autoa. Korkealta ja kovaa. Saattaa muista autoilijoista näyttää hölmöltä, mutta onneksi autonpellit estää muita kuulemasta. Ja kesällä säästän muita autoilijoita lopettamalla laulamisen liikennevaloissa, jos auton ikkunat ovat auki.


2. Mieleenpainunut eläinmuisto?
60-luvulla asuin Pohjois-Espoossa ja aivan kotimme läheisyydessä oli Elanto, jossa kylän asukkaat kävivat ruokaostoksilla. Luokkakaverini Leenan vanhemmilla oli pieni maatila. Muistan, kuinka joskus lauantaisin seisoin kotimme pihamaalla ja katselin, kuinka Leenan isä tuli Elantoon Liinu-hevosella. En yhtään muista, millaiset kärryt Liinun perässä oli, mutta hevonen seisoi rauhallisena kaupan edustalla ohjakset puuhun sidottuna odottamassa isäntäänsä kaupasta. Maailmanmeno on muuttunut minunkin elämäni aikana aivan valtavasti ja tuntuu jotenkin hassulta ajatella, että yhdessä maamme suurimmista kaupungeista on lapsuudessani käyty kaupassa hevosella.


3. Valitse puutarhastasi 1 tai vaikka 5 mieluista paikkaa, kerro miksi valitsit ne?

Tämäpä osoittautuikin vaikeaksi kysymykseksi. Mietin pitkään, onko puutarhassani jokin tietty paikka, joka olisi erityisen mieluinen. Enpä pysty sellaista nimeämään. Puutarhani muuttuu joka vuosi. Muutokset saattavat olla muiden silmissä pieniä, mutta minulle jokainen uusi istutettu kasvi ja muokattu kukkapenkki on askel johonkin isompaan kuvioon. Viime kesänä rakensin Kriikunapolkua ja sen valmistumisen jälkeen kävin usein sitä katselemassa. Se oli hetken aikaa mieluinen paikka. Se on kuitenkin osa kokonaisuutta ja tuo kokonaisuus elää ja muuttuu. 
Ei, en osaa nimetä tiettyä paikkaa. Keväisenä iltana on ihana ripustaa pyykkiä ja kuunnella samalla mustarastaan laulua kuusen latvassa. Juhannusruusun kukkiessa käyn sitä nuuhkimassa monta kertaa päivässä. Puutarhan tunnelmat vaihtuvat kesän edistyessä ja vuodenaikojen mukaan. Niin myös mieluisat paikat.

4. Lempirunosi nyt tässä hetkessä?

Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.

- Eeva Kilpi - 

  5. Missä olet ja mitä teet kymmenen vuoden kuluttua?

Tällä hetkellä aika ja energia kuluu omien vanhempien asioista huolehtimiseen. Oma elämä on laitettu ikäänkuin sivuun ja välillä toivon, että se pysähtyisi odottamaan aikaa, jolloin on taas mahdollisuus keskittyä omiin toiveisiin ja tarpeisiin. Sehän ei tietenkään ole mahdollista ja tässä elämänvaiheessa pitäisi muistaa kuunnella myös itseään. Muuten saattaa katkeroitua ja keskittyä suremaan menneitä aikoja. Toivon siis olevani terve ja aktiivinen kymmenenkin vuoden kuluttua. En toivo enkä odota kovin suuria muutoksia, vaan leppoisia eläkepäiviä näissä tutuissa maisemissa.


Laitan haasteen eteenpäin seuraaviin blogeihin:

Katille 100%outdoor -blogiin 
TainaT:lle Kahelinkulma -blogiin
Pirjolle Mökkipuutarhassa -blogiin
Sametti Hortensialle Pikkuinen puutarhani -blogiin
Riinalle Versoja Vaahteramäeltä -blogiin

Ja kysymykseni ovat:

1. 
Missä on sinun henkinen lapsuudenkotisi?
2.
 Onko elämässäsi esikuvaa tai henkilöä, jota ihailet? Jos on, miksi juuri hän?
3.
Miten laiskottelet?
4.
Millaisen toivoisit elämäsi olevan 10 vuoden kuluttua?
5.
Mikä on puutarhassasi tärkeintä? Rehevyys, monipuolisuus, helppous, yksinkertaisuus, jne.


 Pirkon ja Suvikummun Marjan sanoin totean, että:
"Iloisin mielin ilman paineita, 
vastaa jos tuntuu että on aikaa, halua 
tai jos kysymykset eivät kosketa sisikuntaasi liian läheltä, 
jos et vastaa, sekin on ihan ok."


Säätiedotuksessa luvattu lumisade on saapunut myös tänne pääkaupunkiseudulle. Ulkona tuulee ja lunta tulee välillä aika sakeastikin. Mittari näyttää edelleen nollaa, joten pientä pakkasta ja auringonpaistetta toivon tämän jatkeeksi.

Ja mukavaa viikon- sekä kuunvaihdetta kaikille!

PS.
Blogger taas tekee omia säätöjään, 
enkä saa kirjasinkokoa tai rivinvälejä toiveideni mukaisiksi.

21 kommenttia:

  1. Pohdittuja, hyviä vastauksia!

    Minä muistan myös lapsuuden ajan Espoon. Oli rauhallista ja maaseutumaista. Oviakaan ei aina pidetty lukossa. Huoks. Niin on muuttunut, eikä parempaan suuntaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus tuntuu, että Espoossa on eniten muuttunut ihmiset ja heidän arvomaailmansa. Se tietenkin muuttaa myös ympäristöä.

      Poista
  2. Kivoja nämä haasteet,kun avaavat blogistista uusia puolia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, totta puhut. Haastevastaukset antavat blogin kirjoittajalle ikäänkuin uuden persoonallisuuden.

      Poista
  3. Kivoja nämä haasteet,kun avaavat blogistista uusia puolia :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos erittäin paljon haasteesta Between, olen iloinen! Pohjois-Espoo ja Elanto plus hevoset kuulostaa minunkin lapsuudeltani 20 vuotta myöhemmin, hassu juttu. Erittäin mietityt ja hyvät vastaukset sinulla, osa pelottavan tutun kuuloisia. Hyvä jos vuodet tuovat lempeyttä myös itseä kohtaan, toivon kuitenkin sinulle aikoja jolloin voit keskittyä omaan hyvinvointiisi enemmän muiden hoivaamisen ohella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuosikymmeniä Espoon kehitystä seuranneena voisin sanoa, että suurimmat muutokset ovat tulleet 90-luvun jälkeen. Ainakin siltä minusta tuntuu.

      Poista
  5. Olen aina ihaillut kuviasi, älä aliarvioi taitojasi ;) . Minäkin pidän Eeva Kilven runoista ja tuo on yksi minun suosikkejani. Kun me naiset muistettais halata aina välillä itseämme.
    Voimia ja jaksamista sinulle . Vanhusten asioiden hoito ja oikeuksien perääminen heille y.m. on nykyään hyvin haasteellista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos EevaK.
      Eeva Kilvellä on paljon hyviä runoja, jotka soveltuvat naisenelämään lähes missä ikävaiheessa tahansa.

      Poista
  6. Elämän pienien asioiden huomaaminen ja niistä nauttiminen on todella hieno taito. Kun tuntee raikkaan pyykin tuoksun ja kuulee mustarastaan laulun, voi olla onnellinen. Pienistä hetkistä elämän onni muodostuu.
    Teet todella arvokasta työtä omaishoitajana. Muista kuitenkin oma jaksaminen, vaikka tiedän että se ei ole aina niin yksinkertaista. Omat vanhempani olivat mummoni ja äitini tädin omaishoitajina 10 vuotta. Se oli välillä todella raskasta, arvostan todella heidän ja kaikkien omaishoitajien työpanosta.
    Nauroin ääneen, kun luin sun laulamisesta, maailma ei ihan ymmärrä munkaan laulua. Silti laulamisesta ja musiikista voi nauttia. Laulan kotonakin ihan täysiä, täytyy vaan yrittää huomata lasten kaverit, etteivät järkyty.
    Kiitos haasteesta, taidan ottaa sen vastaan... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riina, kiitos! Onneksi nykyisin autoissa ihmiset pälpättävät handsfee-laitteidensa kanssa, joten yhden yksittäisen naisen suunaukominen ei kenties herätä niin kovasti huomiota. Laulaminen on niin mukavaa, mutta harmi, kun ei taito oikein riitä. Ei anneta sen haitata elämää.

      Poista
  7. Mukavia ja hyviä vastauksia! Ajatuksella tehtyjä hyviä kysymyksiä. Haasteet kuuluvat kevääseen. Ihanan värisiä tulppaaneja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haasteet tulevat tosiaan hyvään rakoon, kun puutarha vielä nukkuu talviunta.

      Poista
  8. Todella hyviä vastauksia olet antanut. Älä aliarvioi kuviasi sinulla on hyvät kuvat ja sinun kirjoitus taitosi on niin hyvää ihailen aina sinun taitojasi Kauniit tulppanit tuovat kevättä kitiisi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irma. Täällä on niin mahdottoman taitavia kuvaajia, että välillä kyllä miettii kaksikin kertaa, kehtaako omia esitelläkään. Sitten ajattelen, että hällä väliä. Omiapa ovat.

      Poista
  9. Kiva, kun vastasit haasteeseen. Hyviä ja varmasti huolella mietittyjä vastauksia!
    Joskus sitä aina välillä miettii, että milloin on sen oman elämän aika, kun lapset lähtevät kotoa ja pärjäävät omillaan, alkaa huoli ja huolehtiminen omista vanhemmista. Ihan mielellään heistä toki huolehtii, mutta se ainainen taistelu byrokratian kanssa saa välillä raivon partaalle.
    Mutta kevät tulee pian kukkineen, kyllä me pärjätään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naisen elämä taitaa olla ainaista toisista huolehtimista. Minusta oli kyllä aikanaan ihanaa olla pienten lasten äiti. Yllätyksekseni en nytkään ole erityisen harmissani vanhempieni hoitamisesta. Tuo byrokratian kanssa tappelu vaan ajoittain tuskastuttaa. Siihen menee niin hurjan paljon aikaa ja voimavaroja, jonka mielellään käyttäisi vaikka isän ja äidin kanssa käsikynkkää kävelemiseen.

      Poista
  10. Kiitos, kiva kun vastasit. Vaikka tulikin tuplana, mutta kun sinua ajattelin heti en antanut sen häiritä että Marja ehti ensin ;) Näitä on mukava lukea, aina jotakin uutta ajateltavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuplahaaste ei haitannut laisinkaan, kun molemmilta tuli eri kysymykset. Pitkään aikaan ei ole haasteita kiertänytkään, joten tulivatpa tosissaan hyvään saumaan.

      Poista
  11. Mielenkiintoisia kysymyksiä ja vastauksia. Voimia sinulle omaishoitajana ja valoisaa helmikuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eeviregina! Helmikuu alkoikin oikein kunnon lumitöillä. Vieläkin sataa, joten toinen kierros lumitöitä luultavasti edessä.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!