Sukkaneuloosi senkun jatkuu

Olen sairastunut todella vakavasti tähän sukkaneuloosiin. Ei vaan mahda mitään sille, että iltaisin on pakko kaivaa kutimet esiin ja suihkia uusia sukkia. Nyt on innostuksen kohteena lähinnä kirjoneuleen oppiminen. Tilasin netistä langainohjaimen, jonka pitäisi helpottaa useamman langan käsittelyä. Vempain on pikkuruinen, eikä se ole vielä tullut.

Näihin ylimmän kuvan polvisukkiin olen käyttänyt luonnonvalkoista 7-veikkaa ja 7-veikan Polkkaa. Osa kirjoneuleesta syntyy siten Polkan vaihtelevista väreistä ja osan teen kirjoneuletekniikalla.

Välillä pitää lepuuttaa sormia ja tehdä ihan yksivärisiä sukkia. Tässä valepalmikkoa punaisesta 7-veikasta.

Nämä lastenkokoiset sukat valmistuivat luonnonvalkoisesta 7-veikasta ja punasävyisestä Raidasta. Kuvio ei mennyt ihan nappiin, mutta enpä alkanut sitä purkamaankaan. Olkoon muistona siitä, mitä tapahtuu, kun yrittää seurata telkkua kirjoneulomisen lomassa.

Kirjoneuleen harjoittelu taitaa olla helpointa aloittaa kahdella langalla. Niitä vaihtelemalla oppii näköjään pitämään lankoja sormissaan ja myös tarkkailemaan kirjoneuleen kireyttä. Nämä sukat ovat jälleen 7-veikasta, tummanruskeasta ja luonnonvalkoisesta.

Ja taas ihan perussukkaa hermojen ja käsien lepuuttamiseksi. Lankana 7-veikan Raita. On kyllä raitasukkien tekeminen nykyisin helppoa. Ainoa haaste näissä on etsiä toisen sukan aloitukseen sama kohta langasta, jolloin molempiin sukkiin tulevat raidat samalla tavoin.

Joulukorttien jälkeen ei ole ollut aikaa askarteluun. Ystävän kuusikymppisille sentään väsäsin kortin. Yksittäisiä kortteja on mukavampi tehdä kuin sarjatyönä valmistuvia joulukortteja. Voi rauhassa miettiä värejä ja kuvioita. Käytän korteissani paljon runoja, joita etsin hyllyni kirjoista. Paljon mukavia värssyjä löytyy nykyisin myös netistä.

Eksyin myös toistamiseen kirjakauppaan, jossa juutuin tietenkin puutarhakirjoja katselemaan. Kirjamessuilta tuli ostettua dekkareita ja proosaa, joten nyt pysyttelin kaukana niistä kirjakasoista.

Uudet puutarhakirjat ovat seisseet olkkarin pöydällä pinossa pari päivää ja olen niitä toki selannut. Meillä itsekullakin on varmasti omanlaisemme tapa käyttää puutarhakirjoja. Minä en oikein pysty lukemaan yksittäistä tietokirjaa alusta loppuun vaan pikemminkin käytän niitä hakuteoksina. Kun päässäni syntyy jokin ajatus, lähden työstämään sitä selailemalla kirjoja. Siksi on hyvä, että puutarhakirjojakin löytyy eri aiheittain.

Kirjojen kuvituksella on varsin suuri merkitys. Kauniit ja hyvälaatuiset kuvat houkuttelevat tutustumaan kasviin syvemmin. Monet puutarhakirjat toimivatkin lähinnä katselukirjoina, mutta toki hyvä puutarhakirja myös innostaa lukemaan. Hyvässä kirjassa minulle tärkeää on myös se, että teksti ja tieto on sopeutettu meidän oloihimme. Välillä törmää puutarhakirjoihin, joiden kasvitieto ei sitten millään istu meidän olosuhteisiimme. Silloin kirja jää enimmäkseen katselukirjaksi. Saattaahan niistäkin löytyä hyviä ideanpoikasia ja mistä sen tietää, millaisia kasvimahdollisuuksia ilmastomuutos vielä meillekin tarjoaa.

Pidän kovasti pelaguista, vaikka tiedänkin, ettei niistä tule meidän pihan suurta hittiä. Yksinomaan siitä syystä, että talvettaminen tässä huushollissa on melko vaikeaa. Autotalli on siihen liian kylmä ja kellari liian lämmin.Yritystä kyllä on ja viime talvenahan sain osan pelaguistani säilymään hengissä. Tuntuu vain, ettei jaksa innostua lukuisista erilaisista pelaguista ja sitten nakata niitä syksyllä kompostiin. Tämänkään suhteen en kyllä ryhdy mitään vannomaan, sillä puutarha-asioissa olen joutunut pyörtämään yhden jos toisenkin päätökseni.

Hetken tässä jouduin miettimään, mikä kumman päivä tänään on. Sunnuntai näemmä. Täytyy todeta, että mielessäni olen tyytyväinen pyhien vähitellen päättyvän, sillä olen kyllä ihan sekaisin päivistä joka aamu herätessäni. Tuntuu mukavalta päästä normaaliin arkeen kiinni. No, nujerretaan vielä tuo loppiainen ja sitten kohti kevättä.