Sivut

tiistai 17. helmikuuta 2015

Millainen on lemmikkisi ruokapaikka


Monissa kissatalouksissa vieraillessani olen huomannut, että lemmikkien käytössä olevat astiat ovat kaikenkirjavia. En tarkoita, että omalle kissalle tai koiralle pitäisi hankkia maailmallakin tunnettuja brändiastioita tai kotimaisten hopeaseppien takomia perintölautasia. Lähinnä ajattelen sitä, millaisesta astiasta eläimen olisi helpointa ruokansa nauttia. Myös astioiden puhtaanapitämisellä on suuri merkitys.

Juuso ainakin sotkee välillä syödessään aika lailla. Raksut lentelevät pitkin nurkkia ja märkäruokakin löytää tiensä kupin ulkopuolelle. Emme anna Juusolle kovin isoja annoksia kerrallaan, mutta silti siltä tuppaa aina jäämään vähän ruokaa kuppiin. Nopeasti ruoka kuivuu kupin pohjaan ja sitä saa hinkata pois. Myös ruokakupin muodolla on merkitystä, sillä kissan on selvästi helpompi saada ruoka suuhunsa hiukan levenevästä kulhosta, kuin esimerkiksi tasapohjoisesta (kuten kuvan oikealla oleva vesikuppi). 

Juuson ruokapaikka.

Juusolla on omat ruoka-astiansa. Ostin aikanaan sekä noita lasisia pikkukulhoja että keraamisia valkoisia kulhoja vartavasten Juusolle. Maksoivat vain muutaman kymmenen senttiä kappale ja niitä on sen verran, että vähintään yksi on puhtaana muiden ollessa käytössä ja tiskikoneessa. Raksuja Juusolla on yleensä aina, samoin vettä. Märkäruokana Juuso syö tällä hetkellä 100 gramman annospusseja, jolloin annan kerrallaan joko puolet tai kolmanneksen pussin sisällöstä. Se riittää, eikä ruokaa mene niin paljon hukkaan. Jos laittaisin koko pussillisen, suurin osa siitä jäisi kuivumaan. Kuivunut ruoka ei välttämättä mene niin hyvin kaupaksi, joten turha sitä on laittaa liikaa lautaselle odottamaan. Tietenkin, jos olemme pidemmän päivän poissa, annamme kerralla isomman annoksen ja yleensä kuppi on tyhjä kotiin palatessamme.




Juuson ruoka-astioiden alla käytän ribbitabletteja. Näin ruokakupit pysyvät paremmin paikallaan, eivätkä kolise pitkin lattiaa. Samoin tabletti on helpompi laittaa pyykkiin, kuin kynsiä kuivunutta kissanruokaa parketista. En myöskään tykkää, että Juusolla on kaiken aikaa erilaisia ruokavaihtoehtoja tarjolla. Raksut ja yhdensorttinen märkäruoka kerrallaan. Jollei vähään aikaan kelpaa, korjaan pois. Ei kissa tarvitse jatkuvaa buffettilounastarjoilua.


Karvaisen eläimen kun ottaa lemmikikseen, on syytä tottua myös ylimääräisiin karvoihin. Juuri nyt tuntuu Juusolla olevan jonkinsortin karvanvaihtoviikot meneillään, sillä irtokarvaa on sen nukkumapaikoillakin tavallista enemmän. Pitäisi harjata sitä säännöllisesti, mutta se sietää varsin lyhyitä harjaussessioita kerrallaan.

Juuso nukkuu enimmäkseen takkahuoneeseen sijoitetussa isossa nojatuolissa. Eihän siihen tuoliin kellään muulla juurikaan ole asiaa, mutta silti suojaan tuolin fleecepeitolla. Sellainen on helppo pitää puhtaana ravistelemalla, imuroimalla ja laittamalla aika-ajoin pesukoneeseen. Ja se peiton saa nopeasti otettua pois, jos istumapaikkoja tarvitaan syystä tai toisesta lisää, eikä esimerkiksi vieraiden tarvitse pois lähtiessään hinkata housuntakamuksestaan sinne tarttuneita kissankarvoja. Totuus on, että kissan säännölliseen nukkumapaikkaan jää karvojen lisäksi myös rasvainen läiskä. Havunneulasten, hiekan ja kaiken muun ulkoa kantautuvan roskan lisäksi. On helpompi suojata huonekaluja tilapäisillä ratkaisuilla kuin verhoiluttaa sohvia uudelleen. Samoin Juuson toiseen suosikkipaikkaan eli sen omaan koriin, laitan froteepyyhkeen, joka sekin on helppo välillä nakata pesukoneeseen.

En ole mikään siivousfriikki, mutta toki pidän siisteydestä ja järjestyksestä. Siivoaminen ei ole lempiharrastuksiani, joten pyrin keksimään mahdollisimman paljon imurointia ja puunauksia vähentäviä ja elämää helpottavia kikkoja.  


Millainen on sinun lemmikkisi ruokailupaikka? Miten helpotat käytännön toimia lemmikkisi arjessa?
 

26 kommenttia:

  1. On hieno ja siisti ruokapaikka Juusolla. Olen siivonnut monesti niitä sotkuja ja kuivuneita tököttejä eräässä paikassa :)
    Valitettavasti ei ole (eikä taida koskaan tulla) omaa lemmikkiä, muutakuin nuo pihalinnut. Mutta mukava ihailla muiden lemmikkejä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinkuin sanottu, tykkään siististä kodista ja järjestyksestä. Kun ei enää ole pikkulapsia, on aikaa siivota kissan jälkiä.

      Poista
  2. Meillä ei ole omaa lemmikkiä, mutta tyttären kissan ja koiran elämää seurailen aktiivisesti.
    Sitä olen ihmetellyt miten epäsiististi tavallaan kissa syö, verrattuna koiraan.
    raksuja sekä märkäruokaa on aina kuppien ulkopuolella, koiralla sen sijaann ei murun murua.
    Vaikka kissa on muuten niin ylettömän siisti eläin!
    Mukava postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa kissa muistaa syödessäänkin, että sillä on palveluskunta siivoamassa.

      Poista
  3. Meillä kissoilla on oma taso jääkaapin vieressä. Taso on samalla korkeudella kuin keittiökaapit, ne alimmat. Tällainen järjestely siksi kun muutoin Roope-koira syö kaikki kisujen ruuat:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu olevan aika tyypillinen ratkaisu kodeissa, joissa on myös koiria.

      Poista
  4. Meillä on keittiössä kissoille oma ruokapaikka ja siinä on vesiastia, raksukippo ja sitten märkäruoka-astia ja niitä on silloin ruokinnan aikana kolme, siis jokaiselle omansa. Jos ruokaa jää sen kokoan yhdelle asetille ja kyllä se siitä yleensä päivän-tai yönaikaan katoaa. Kissat saavat märkäruokaa tai possun lihaa kaksi kertaa päivässä. Possua on yleensä illalla. Tosin possun voi korvata keitetty kala tai pakastesei, joskus jotain muutakin raakaa lihaa voi kissojen ruokakipoissa olla. ( possun sydän, -kieli, nautaa )
    Toisinaan palvelen Fannyä ja vien tai tuon ruoan kissa nenän eteen. Pena on oikea rohmu ja syö Fannynkin osan jos en pidä vahtia. Onhan Fanny jo aika iäkäs ja siksi haluan kissaani näin hoitaa ja Fanny on tosi kiitollinen kun saa huomiota osakseen.
    Olen niin kauan kissoja ruokkinut tuossa keittiön nurkkauksessa, että en nyt osaa sanoa ovatko ne niin kovasti sottaavia. Ainahan sitä ruokintapaikasta täytyy pitää huolta ja pari kertaa päivässä sitä jossain määrin siistin.
    Eräs tärkeä seikka, muutaman kerran viikossa annan kissoilleni vesi-kevytkermaseosta ja siihen aina joskus pieni tippa ruokaöljyä. Joskus juovat heti joskus sitten hitaamalla tempolla, mutta kippo kyllä tyhjenee.
    Ruokakipot pesen yleensä käsin tai joskus sitten koneessa.
    Nytkin lähden kissoilleni antamaan possunsuikaleita ja vien Fannyn osan saunaan ihan kissan nenän eteen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juusosta on vanhemmiten tullut varsin ronkeli. Pienempänä se söi mielellään mm. sydäntä. Tuon ruokaöljytipan olen kokonaan unohtanut. Jossain vaiheessa annoin sitä. Mukava kuulla muiden tarinoita lemmikin ruokailutavoista.

      Poista
  5. Meillä on kissojen kuppien alla sininen tarjotin, jossa on reunat. Näin saan helposti siivottua läikkyneet vedet ja roiskuvat raksut pois. Ruokakuppeina on tupperin kovamuovisia kuppeja, jotka osoittautuivat joskus hankaliksi irtokansiensa takia, mutta kissan kuppeina ovat palvelleet hyvin. Ostin lisää kuppeja juuri Tigeristä, sellaisia teräksisiä, aika näyttää miten toimivat. Ainakin alkuun kissat katsoivat vähän kieroon... Meillä oli muuten samanlainen vesikuppi, mutta onnistuin rikkomaan sen, kun pudotin sen päälle kissanruokatölkin...
    Juusolle rapsutuksia<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostin kerran Juusolle sellaisen matalalaitaisen tarjottimen ruokakuppien alle laitettavaksi, mutta kattipa ei tykännyt siitä laisinkaan. Lakkasi käymästä ruokapaikalla ja niin piti tarjotin vaihtaa takaisin kankaisiin tabletteihin. Varsinainen lellikissa meillä.

      Poista
  6. Meillä ruokakippoina samantapaisia lasikulhoja kuin kuvassasi, samanmuotoisia teräskulhoja ja ikivanhoja mustia emalikuppeja. Kaikkia pestään tiskikoneessa. Ruokakippojen alla meillä on läpinäkyvä muovialusta, joka myös hillitsee nystypintansa ansiosta liukumista. Nipsu nostaa kaiken ruokansa alustalle. Juu ja Gebsu saa isukilta ruokansa työtasolle, koska muuten lellikki saa vain mitä toisilta jää. Vesikippoina meillä kaksi mariskoolia, iso ja pieni, jotka ovat tiskipöydällä. Ruokapaikalla meillä ei vesi kelpaa. Mamman lasista kyllä kelpaa, jos vaan katsonkin toisaalle ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihania nämä kissojen persoonalliset tavat. Kuka litkii vetensä mieluummin lammikosta, kuka huoneenlämpöisenä. Mariskooli onkin sopiva juoma-astia. Kaunis pidettäväksi esillä ja sopivan kokoinen kissalle.

      Poista
  7. Meillä Sissy-kissan ruokapaikka on kodinhoitohuoneen pöydällä, koska muuten Nella-koira kävisi tyhjentämässä kissankin kupin. Nella ruokailee kodinhoitohuoneen lattialla. Eläimet syövät yhtä-aikaa; istuvat lattialla vierekkäin aamuisin odottamassa ruokaa, hassut, vaikka muuten eivät voi kovin lähekkäin aina voi ollakkaan :-)
    Sissyn ruokakuppien alla on muovinen tabletti, jossa liukueste. Sotkee kyllä jonkin verran ympäristöä, mutta helppo siivota. Astiat pesen säännöllisesti koneessa, on kahdet samanlaiset, eli toinet aina puhtaana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kyllä aika mukavaa, jos ruokaa olisi aamuisin odottamassa yhden eläimen sijasta kaksi tai useampi. No, yhdellä mennään tässä vaiheessa.

      Poista
  8. tärkeästä asiasta kirjoitat between, puhtaus ja tuoreus on tärkeää myös eläinten ruokailussa. meillä käytössä pyöreäpohjaiset teräskipot niin Helmillä kuin Jöntte-kisullakin. astianpesukonetta emme omista, oma tiskiharja lemmikkien ruokakippojen pesuun. Jöntte ruokailee omassa korkeudessaan Ikeasta muinoin ostetun teräksisen tarjoilupöydän alatasolla. Helmi kyl on oppinut nostamaan Jönten ruokakipon hampaissaan lattialle ja tyhjentää sen Jönten jäljiltä, joten kuivumaan ei ruokaa kippoon koskaan jää. molemmat juovat samasta isosta teräskiposta ja vettä on aina tarjolla. Helmille keitän pari kertaa kuussa ns. yrjölänpuuroa ja annamme myös usein ihan samaa ruokaa mitä itsekin syömme, kana on molempien herkkua. tänään esim. sekoitimme vihanneskeittoa (suolatonta) koiranmakkaraan ja hyvällä halulla Helmi popsi annoksensa. Jöntte on ihme kissa siinä, ettei kala kelpaa sille lainkaan, Helmi syö kalaakin mielellään. Jöntte syö viisi kertaa päivässä, Helmi kaksi. tuoreruuan lisäksi tarjolla kerta päivään naksuja molemmille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kuule kalasta välitä Juusokaan. Kuhafilee on ainoa, mitä se syö raakana. Se on sen verran kallista, että useimmiten menee isäntäväen omiin suihin.

      Poista
  9. Mukava lukea muidenkin kissojen ruokailusta. Ruusalla ja Majurilla on oma paikka hellan vieressä nurkkauksessa jossa on keittiöjakkara suojana. Pieni muovialusta. Käytän vanhoja vähän kuluneita lautasia kissoille, joita välillä pesen käsin, välillä koneessa. Latzi on mieliruokaa, mutta sekin pitää hajoittaa lautaselle, muuten kissat vetävät sen könttinä lattialle, josta syövät. Ja se sotkee. Usein he syövät samasta kupistakin, mutta tosi nälkään annan heille omat lautaset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Latz on meilläkin tällä hetkellä tykätyin märkäruoka. Isommat ruokapalat Juuso nappaa kynsiinsä ja siirtää matolle. Ei kiva, mutta minkäs teet.

      Poista
  10. Hyvin samantapaista tuntuu kissojen syöminen olevan kaikilla. Meillä kissa viettää paljon aikaansa kellarikerroksen takkahuoneessa ja saunassa. Ruokakupitkin ovat kellarin portaikossa, koska muuten koira tyhjentäisi ne alta aikayksikön. Sotkuista puuhaa on meiiläkin. 100 gramman pusseja ja kuivanapuja on yleensä tarjolla pienistä posliinkupeista ja kolmannesta vettä. Allla yritetään pitää muovitablettia, joka yleensä ryytyy yltä päältä päivässä tai parissa pesukuntoon. Porraskin tuppaa sotkeutumaan. Meidän kissa rakastaa raakaa lihaa ja sitä pitää kuljetella välillä pitkiäkin matkoja ennen syöntiä. Sama juttu kalan paloilla. Kaikki muu käy paitsi maksa. Jostain syystä kissa juo vettä mieluummin koiran kupista kuin omastaan ja välillä käy rouskuttamassa koiran kananaksujakin. Outo otus. Ja pienestä koostaan huolimatta varsinainen lihamylly. Syö paljon enemmän kuin pieni koira.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, kissojen ruokailu on aika samantyyppistä kaikilla pienin eroin.

      Poista
  11. En oikein tiedä uskallanko edes tähän vastata,mutta meidän Hiltunen syö pöydällä,koska koiramme Senna söisi sen ateriat alta aikayksikön takuuvarmasti lattialta.
    Hiltunen sottaa kuin possu ja saan olla luutuamassa pöytää useamman kerran päivässä.
    Surutta laitan myös omia ruokalautasiamme kissan aterioille...
    Olemme kyllä koko perhe olleet melkolailla terveitä infektioilta ja flunssilta :D :D

    VastaaPoista
  12. En oikein tiedä uskallanko edes tähän vastata,mutta meidän Hiltunen syö pöydällä,koska koiramme Senna söisi sen ateriat alta aikayksikön takuuvarmasti lattialta.
    Hiltunen sottaa kuin possu ja saan olla luutuamassa pöytää useamman kerran päivässä.
    Surutta laitan myös omia ruokalautasiamme kissan aterioille...
    Olemme kyllä koko perhe olleet melkolailla terveitä infektioilta ja flunssilta :D :D

    VastaaPoista
  13. En oikein tiedä uskallanko edes tähän vastata,mutta meidän Hiltunen syö pöydällä,koska koiramme Senna söisi sen ateriat alta aikayksikön takuuvarmasti lattialta.
    Hiltunen sottaa kuin possu ja saan olla luutuamassa pöytää useamman kerran päivässä.
    Surutta laitan myös omia ruokalautasiamme kissan aterioille...
    Olemme kyllä koko perhe olleet melkolailla terveitä infektioilta ja flunssilta :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäs turhia, aika monessa koirataloudessa kissan ruokailu on nostettu käytännön systä pois lattialta. Ja kyllä meidän Juuso oleilee pöydällä, etenkin iltapäiväkahvit se tuppaa viettämään seurassamme pöydän toisessa päässä loikoillen. Olen joskus lukenut, että lemmikkitalouksissa lapsetkin ovat terveempiä, kun tottuvat pienestä pitäen sopivasti kaikenlaisiin pöpöihin.

      Poista
  14. Meillä kolmen maatiasimöllin kanssa on välillä sellainen show aamuisin. Yleensä ne syövät saman aikaisesti vierekkäin omista kupeista. Aamu aloitetaan märkäruualla, joka toisinaan menee alas, toisinaan ei. Jos jää nälkä (uskokaa, että siitä ei voi erehtyä, kun kolme kissaa kailottaa vieressä!) laitan vielä raksuja. Nirsoilu ei meillä auta, koska uutta ruokaa ei tipu, ennenkuin kipot ovat tyhjät ja tämän ovat kyllä oppineet hyvin. Saavat sitten vielä illalla raksuja tai ehkä märkäruokaa. Meillä Astrid ja Findus pyydystää vielä lisäksi omat ruuat ulkoa (rottia, hiiriä, myyriä, linnut ja oravat), joten ruokittavaksi jää vain Laban joka rakastaa raksuja ja paistettuja kanamunia. Meilläkin kissat saavat sellaisen sotkun aikaiseksi märkäruualla, että totesimme vahakankaan olevan paras alusta. Se on helppo huuhdella hanan alla ja antaa kuivahtaa. Kipot ovat Ikean halpis muovikippoja. Veden ne juovat mieluiten ulkona vesiastioista, purosta ja lätäköistä, mutta jos juovat sisällä, vesi tulee olla seissyttä. Meillä raikas hanavesi on ihan yliarvostettua. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika ihana katti tuo Laban, rakastaa paistettuja kananmunia. Enpä ole ennen kuullut.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!