Ruusupensaan asukki

Viikko sitten löysin ruusupensaistani linnunpesän. Vai onko tuo kenties aihio, joka ei valmiiksi tullutkaan! Onko se viime kesän jäännöksiä, vai tämän kevään aloituksia?

Mikä lintu tekee pesän metrin korkeuteen maan pinnasta? Oikeastaan olisi hyvä, ettei tähän kotiin kukaan muuttaisikaan, sillä heti lämpimien säiden saavuttua Juusolla on tapana loikoa ruusupensaiden alla. Siellä kasvaa tiheänä mattona Pikkutalviota, joka ilmeisesti tuntuu Juusosta oivalliselta patjalta päiväunien viettämiseen.

Toissapäivänä Ukkokulta oli kuullut ja nähnyt kurkiauran lentävän talomme yli. Kurkien äänet saavat aina sydämen muljahtamaan mukavasti. Mutta niin tekee kyllä mustarastaan ihana lurituskin. Surkeasta säästä huolimatta sujui auton putsaaminen aamuvarhaisella sutjakasti mustarastaan säestäessä läheisen kuusen latvassa. Moikkasin sitä nostamalla lumiharjan pystyyn ennen autoon sujahtamista ja tuumasin, että illalla taas tavataan. Niinhän!
 

MINUA ONNSTI ARPAJAISISSA!!!

Surkea räntäpäivä saikin aivan IIIIIHANAN illan. Voitin nimittäin Tylsän Mörököllin arpajaisissa "Kevätihmisen puutarhakirjan" ja sen lisäksi hienon laatan, jonka Mörökölli on ihan itse tehnyt. Katselin tuota kirjaa kirjakaupassa ja kevätmessuilla, mutta näin loppukuusta budjetti alkaa olla aika ohuenlainen, joten jätin ostamatta. Olen vähän väsynyt viime aikojen hässäkästä ja monista vähemmän mukavista uutisista. Pakko myöntää, että tämä arpajaisvoiton osuminen kohdalleni liikutti ja herkisti minua kyyneliin saakka. Tällä kertaa onneksi ilon kyyneliin.

Koko päivä on kulunut kuskatessa isää labraan pään ultrakuvauksiin ja sitten kauppaan takkiostoksille. Äidinkin kanssa kipaistiin markettiin hakemaan päivän kahvitarjous. Saatuani heidät kotiin, käytiin vielä lääkkeet ja isän silmätipat läpi ja kirjasin viestiä huomenna vanhempien luokse tulevaa kotihoidon väkeä varten. Isällä on niin valtavasti kaikenlaista terveyteen liittyvää ohjelmaa seuraavan kahden kuukauden ajan, että hänellä alkaa jo olla vaikeuksia mieltää, minne kulloinkin ollaan menossa.

Täällä etelärannikolla on satanut koko päivän, ihan aamusta alkaen erittäin märkää räntäistä lunta. Kesärenkailla ajaminen kyllä sujui, mutta aikamoista sohjoa kaikki tiet olivat täynnä. Tuossa äsken piipahdin pihamaalla Juuson kanssa ja kuuntelin mustarastaan laulua. Taitaa olla ressukalla aika kosteat oltavat. Lintulautakin on peittynyt lumen painosta maata kohti kaartuvien marjakuusen oksien alle.

Ei anneta tuon rännän ja lumen ja takatalvelta näyttävän sään masentaa meitä. Radiossa ihmiset kertoivat lukuisia positiivisia näkökulmia kurjalle säälle. Elämässä voi itse kukin päättää, onko se juomalasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä. Itse olen päättänyt, että minun lasini on aina puoliksi täynnä.

Elämä kantaa, kuten kuvan herrasmies neitoaan. Mukavaa pääsiäisviikkoa!


 

Hiukan vielä messuista

Kellot on käännetty kesäaikaan ja virpojat palkittu suklaamunilla. Aika vähän tänä vuonna virpojia kiersi. Vain yksi vieras porukka ja kaksi kahden lapsen ryhmää, joista kumpikin koostui naapurin lapsenlapsista. Jaksan edelleen muistella sitä muutaman vuoden takaista palmusunnuntaita, jolloin ovikello soi tasaiseen tahtiin. Silloin meillä kävi 19 virpojaryhmää, joissa jokaisessa oli enemmän kuin yksi virpoja.

Palaan vielä hieman perjantaiseen messureissuun. Ostin sieltä viidellä eurolla kolme keltaista hyasinttia. Kukat ovat vielä aivan nuppusillaan, eikä väristä ole häivähdystäkään. Tänään laitoin ne koriin ja sipulien ympärille lecasoraa sekä pari keltaista pääsiäistipua ja höyhenenoksa. Siinä minulle pääsiäisistutus. Odotan kyllä jännityksellä hyasinttien aukeamista.

Ostinpa messuilta myös valkosipulinkynsiä. Olen aivan hullaantunut tällaisiin maustettuihin kynsiin ja taidan haista tiiliseinän läpi naapuriin saakka. Näitähän täytyy napostella lähes joka aterialla. Kaupoissa on ihan hyvät valikoimat eri tavoin marinoituja kynsiä, kaikki tähän mennessä löytämäni tuontitavaraa. Nämä Ruukkikylän herkut ovat kyllä mielestäni ylitse muiden. Aiemmin olen ostanut näitä erilaisilta markkinoilta ja tapahtumista. Kynnet ovat suuria ja maukkaita ja valikoimassa on eri tavoin maustettuja. Tällä kertaa ostin Yrttikynsiä ja Soija-inkiväärikynsiä.

Jotkut messukävijät olivat ihastelleet vaaleanpunaista särkynyttäsydäntä. Niin minäkin. Se näytti ihastuttavalta ja sellaisen saatan vielä jossain vaiheessa puutarhaani hankkia.

Ruosteisen oloinen pöllö eräältä messuosastolta

Pääsiäisen hyasintti-istutusta tehdessäni kävin hakemassa autotallista lecasoraa. Samalla tarkastelin kahden viikon takaisia sipulihankintojani. Laitoin silloin multaan daalioita, liljansipuleita ja pari pionin juurakkoa. Pioneissa oli selvästi eloa, joten autotalli taitaa olla niille hiukan liian lämmin paikka (asteita +9). Tässähän on vielä aikaa, ennenkuin voi ajatellakaan kasvien siirtämistä ulos. Siihen ongelmaan täytyy miettiä ratkaisua. Se, mikä kuitenkin jäi harmittamaan vielä enemmän, olin unohtanut laittaa purkkeihin nimilappuja. Vaivoin muistin, mikä on missäkin purkissa ja suurella todennäköisyydellä jokin menee vikaan. Nyt sitten odottelemaan kevään edistymistä ja aikanaan istutettujen sipulien ja mukuloiden kukkimista. Siihen saakka voin vain arvailla, mikä missäkin kasvaa. Olipa hyvä, että ostin messuilta sen Poropeukalon puutarhakirjan, sillä juuri sellainen kirjan nimen mukainen poropeukalo olen.

Kaunokaisten myötä toivotan kaikille leppoisaa pyhäpäivää ja samalla toivotan lämpimästi tervetulleiksi blogini lukijoiksi:

Annelin Pihakuiskaajan puutarha -blogista

ja

Kurjenkellon Pienen pihan suuria unelmia -blogista.

 

Messuilla tuli käytyä

Messut on messuttu, mutta mitään ihmeellisiä ahaa-elämyksiä en sieltä kotiin tuonut. Tosin lähdin matkaan ilman sen kummempia ennakko-odotuksia ja suunnitelmia. Minulle kevätmessut ovat ehkä enemmänkin jonkinlainen kevääseen kuuluva ohjelmanumero. Kiva mennä katselemaan.

Ehkä siellä olisi voinut olla enemmän erilaisia istutusalueita ja kasvi-ideoita. Kunttaa löytyi edelleen, mutta vähemmän kuin parina edellisenä vuotena. Havujen lisäksi valmiissa istutuksissa oli lähinnä näitä keväisiä kukkijoita: narsissia, tulppaania, esikoita, helmililjoja. Myös hortensiaa oli käytetty paljon.

 

Yrttien kasvatus on näköjään erityisen muodikasta. Ehkä siksikin, että niitä on helppo kasvattaa vaikka parvekkeella tai pienellä pihalla.

Siemenkauppiaista läsnä oli ilmeisesti kaikki suurimmat ja tunnetuimmat myyjät. En uskaltanut yhdelläkään siemenosastolla paneutua tarjontaan, sillä omat varastot ovat sen verran täynnä, että on ihan turha niitä enempää kasvattaa. Ehkä messuilta olisi löytynyt jotain kiinnostavaa, jota ei lähimyymälöistä kenties löydy. Jäi nyt kuitenkin tutkimatta.

Joka kerran messuilla on useampi standi, jossa pöydät ovat kukkuraisina sipuleista ja mukuloista. Jonkin verran myös perennajuurakoita on kaupan. Viime vuonna ostin liljan sipuleita ja istutin ne autotallissa ulkoruukkuihin. Koska tänä keväänä on hommaa muutenkin ihan riittävästi, jätin sipulit ja mukulat rauhaan. Helpompi niitä on laittaa suoraan maahan, mutta säilytys maan sulamiseen saakka on välillä vähän ongelmallista. No, kolme Lukinliljan sipulia kyllä lähti mukaan.

Tulppaaneita ja ruusuja messuilta olisi saanut maljakkoon edullisesti. Tuollainen 50 kpl:n nippu maksoi 20 euroa. 

Ruusujakin oli lukuisissa väreissä.

Helsingin kevätmessuilla pääpaino ei taida olla niinkäään puutarhassa kuin kaikessa pihalla ja ulkona tapahtuvassa vapaa-ajan toiminnassa. Tällaisen hauskan näköisen saunan voisi pystyttää pienellekin kesämökkitontille. Tuosta vain ovi auki ja suoraan järveen huuhtomaan hiet pois. Pesutilaahan noihin ei mitenkään enää saa mahtumaan.

Tietenkin messuilla oli myös monenlaista oheistavaraa pihaa ja puutarhaa ajatellen. Puutarha ei enää ole pelkästään paikka, jonne istutetaan kaunista ja hyödyllistä, vaan sitä myös koristellaan monin tavoin. Sisustetaan niin sanotusti.

En käyttänyt aikaani pihakalusteiden tutkimiseen, koska vasta muutama vuosi sitten hankimme uuden pöydän ja tuolit. Kuvan kattaus on kaunis ja houkutteleva. Paljaan taivaan alla se saattaa olla riskialtis. Tätä katsellessa muistuu mieleen muutaman vuoden takainen syntymäpäiväni. Aurinkoisen ja helteisen kesän kunniaksi olimme kattaneet tarjoilut pihalle ja kuinkas sattuikaan: koko kesän ainoa ja todella rankka ukkosmyrsky vyöryi kylän ylle juuri, kun vieraat asettuivat nauttimaan pöydän antimista. 

Mukavaksi yllätykseksi osoittautui SPR:n Konttitorin esittely- ja myyntiosasto. Vanhaa ja käytettyä voi esitellä kauniistikin. Siitä tämä paikka oli erinomaisena osoituksena. Tavarat ja kankaat oli laitettu näytille sävy sävyyn. Kaikki oli puhdasta ja pestyä. Kankaat ja muut tekstiilit riippuivat henkareissa silitettyinä ja nätisti viikattuina.

Tuotteiden esillepano oli mietitty ja harkittu. Miellytti silmää ja houkutteli katselemaan tarkemmin. En ole käynyt aiemmin Konttitoreilla, joten en tiedä, onko näin toimittu myös niiden tavarasijoittelussa. Espoon Lommilaan avattiin hiljan uusi SPR:n Konttitori, joten täytynee käydä siellä katselemassa.

Tarttuihan sieltä messuilta niiden kolmen Lukinliljan sipulin lisäksi myös muutakin. Erään kaupan standilla myytiin edullisia puutarhahanskoja. Niitähän ei ole koskaan liikaa ja jos hyvät tai edes kelvolliset hanskat lähtevät eurolla pari, kannattaa ehdottomasti ostaa. Eivät kaapissa happane ja aina niitä tarvitaan. Parit hanskat ostin.

Joissakin blogeissa on ollut juttua kuun vaikutuksesta mm. taimikylvöihin. Asia on kiinnostanut minua ja jo parin vuoden ajan olen tulostanut netistä vuosittaisen kuukalenterin. Siihen on merkitty kuitenkin vain kuun eri vaiheet. Koska kaipasin asiasta lisää tietoa, ostin messuilla olleelta Yläkuu kustannuksen esittelijältä tuon kirjan. Kirja on toki tilattavissa netistäkin, mutta kuinka lienee aina jäänyt.

Toinen messuilta ostamani kirja on Into-kustannuksen Puutarhanhoito poropeukaloille, jonka ovat kirjoittaneet Merja Turunen ja Sirpa Ylönen. Esittelytekstissä mainitaan mm: "Puutarhanhoito poropeukaloille on käytännöllisempi: löydät heti ohjeet tietyn kasvin kasvattamiseen, maaperän tunnistamiseen ja parannukseen, kasvien valintaan, kylvämiseen ja istuttamiseen, rikkaruohojen, tuholaisten ja tautien torjuntaan sekä palkitsevaan sadonkorjuuseen. Tämä kirja herättää arimmassakin aloittelijassa orastavan puutarhurin, joka tuskin malttaa odottaa kevättä!"

Kirjassa on muutamia piirroksia ja se on painettu mattapintaiselle paperille. Eipä sillä paljon ollut hintaakaan. Ensiselailun perusteella se on ihan asiallinen ja helppotajuinen. Kirjan sisällön on tarkastanut varkautelainen puutarhakirjailija Ulla Lehtonen.

Juusolla on rento elämänasenne

Tämä sadepäivä alkaakin vähitellen kaartua iltaan. Sadetta on luvattu seuraaviksikin päiviksi, mutta ei se minua suuremmin sureta. Sulaapa alapihan lumi ja maaperä sitäkin paremmin. Ja hirvittävä katupöly huuhtoutuu ojiin.

Tänään lauantaina vietämme jälleen Earth hour'ia eli Maan tuntia, jolloin valot sammutetaan tunniksi klo 20.30-21.30. Yöllä siirrymme myös kesäaikaan, joten huomenissa on taas vuorossa kellojen rukkaamista eteenpäin. Noitiakin on huomenna liikkeellä virpomisvitsoineen.

Kevätmessujen aika lähestyy

Kevään edistyminen siirtyi hetkeksi tauolle. Ulkona on kaksi plusastetta ja välillä ripottelee vähän räntää tai vettä. Aika kalsaa sanoisin. Lumen sulaminen pysähtyi yöpakkasten vuoksi kuin seinään, mutta ehkä vesisade saa aikaan jotain vajoamista alapihan hangille. Sinänsä on sama, paistaako vai sataako. Viikko on täynnä omaishoito-ohjelmaa ja vanhempien lääkärikuskauksia. Odotettu retki Helsingin Kevätmessuille onnistunee ilmeisesti aikaisintaan perjantaina. Mukava naapuri muisti minua taas kahdella lipulla. Kiitos hänelle ja hänen miniälleen.

Jokunen piippo jo maasta ehti lämpimien aikaan nousta. Kuten tavallista, en taas muista, mitä mihinkin olen istuttanut. Jäin nimittäin ne huolella tehdyt nimilaput laittamatta paikoilleen sipuleita istuttaessani. Onneksi sentään laadin listan, jonka avulla voin syksyisiä tekemisiäni muistiin palauttaa.

Koulittuja ja koulimattomia taimia alkaa olla kaikki valoisat paikat pullollaan, vaikka päätin olla tänä keväänä maltillinen. Ja vielä on monet siemenet tyystin multaan laittamatta. Kurkut, kurpitsat ja ties mitkä. Tomaatteja taisi sittenkin tulla laitettua vähän liikaa, mutta voihan niitä taimia lahjoittaa ystäville ja naapureille.

Tomaaatti aluillaan

Ja kun ihmisellä on sama pää kesät talvet, joutuu virheistä maksamaan yhä uudelleen. Niin viime keväänä päätin, että ostan kellariin valmiiksi isoja multasäkkejä taimien koulimista varten. Ja yhtä tehokkaasti sen unohdin. Näin keväällä taimitarhat ja markettien ulkopihat ovat kiinni ja sisävalikoimista löytyy pääasiassa pieniä multasäkkejä. Harmittaa, kun joutuu yhtenään hakemaan 10-12 litran pussukoita, kun sellainen 45 litran säkki olisi huomattavasti halvempi ja yksinkertaisempi ratkaisu. 

Kuva netistä. Kuka lie kuvaaja kuvan manipuloija?

Keväiseen mullanvaihtoaikaan sopii huomioida myös riittävä tila kasvulle. Ettei tule ongelmia, kuten kuvassa.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
 

Kevätpäiväntasaus hyisessä tuulessa

Maljakkoon poimitussa syreenin oksassa on pieniä nuppuja.

Meitä on hemmoteltu monenlaisilla hienoilla ilmiöillä kuluneella viikolla. Keväisen lämpimästä auringosta on päästy nauttimaan jo pidempään, mutta alkuviikosta oli myös mahdollista nähdä hienoja revontulia ihan etelää myöten. Perjantaina oli sitten liki täydellinen auringonpimennys. Aamulla taivaalle hiipi harmaita pilviä, mutta onneksi ne eivät olleet niin paksuja, etteikö aurinko olisi kajastanut niiden läpi. Harmikseni en saanut mistään sopivia laseja pimennyksen tarkkailuun, mutta sen vaikutuksia pääsi kyllä hyvin havaitsemaan. Maailma muuttui hämäräksi ja väritys oli kuin ennen kunnon kesäistä ukkosmyrskyä. Aika vaikuttavaa.

Töyhtöangero kurkistelee mullasta

Kevään lämpimät ilmat ovat hetkeksi tauolla, sillä ulkona puhaltaa pohjoinen tuuli. Yöllä on luvassa lumisadetta koko maahan. Auringonpaisteesta huolimatta lumien sulaminen on jotenkin pysähtynyt. Luultavasti siihen on syynä öiset pakkaset. Parhaimmillaan meillä on varjon puolella ollut aamutuimaan pakkasta kuutisen astetta. Lehdessä metereologi kertoi, että yöpakkasten jälkeen auringonenergiaa tarvitaan melkoisesti käynnistämään sulamisprosessi uudelleen.

Pikkutalviot kilpailevat lumen kanssa

Meillä on vielä lunta alapihalla ja yläpihallakin sellaisissa paikoissa, joihin sitä on talven aikana kolattu käytäviltä sekä tietenkin varjossa. Kunhan näistä takatalven koleista tuulista ja pikkupakkasista päästään, soisin saatavan muutaman kunnon kevätsateen ja sen jälkeen auringonpaistetta. Kiitos! 

Mainitsin jossain postauksessa kerääväni kasvi-ideoita Vinkkivihkoon. Se ei ole tämän kummoisempi viritys. Vihko on työpöydälläni ja jonkun teistä kertoessa postauksessaan jostain mielenkiintoisesta kasvista, kirjaan sen nimen ylös vihkooni.

Päätin parantaa kirjaussysteemiä aikaisemmilta ajoilta siten, että kirjaan tarkemmin myös sen, kuka-missä-milloin on kasvista kertonut. Näin voin jälkikäteen käydä tutkimassa annettua tietoa ja saada ehkä lisävinkkejä. Pelkän kasvin nimen perusteella on tietenkin mahdollista googlettaa tai hakea tietoa puutarha- ym. kirjoista. Muiden blogeista saa kuitenkin usein niin hyvää ja pätevää tietoa, että siihen kannattaa palata toisenkin kerran.

Pikkupuutarhan kivi on karistanut lumet harteiltaan.

Eilen tuli Kauppilan taimikuvasto lukuisine ihanine houkutuksineen. Mielessä on tälle keväälle ainakin pari kauaskantoisempaa hankintaa ja toinen niistä on jokin uusi pensasruusu ja toinen kukkiva (pikku)puu. Kysynkin nyt teiltä hyviä ideoita sekä ruusuksi että puuksi. Alustavasti olen ajatellut tarhakurtturuusu Louise Bugnetia ja ehkä koristeomenapuuta. 

Leppoisaa viikonloppua itse kullekin!

PS.
Jonna ja VitorNani, olette tervetulleita blogini pariin.

 

Iloisia uutisia

Iloisia uutisia! Lääkäri totesi eilen, että Pojan syöpä on semionooma eli se vähemmän vaarallinen. Semionooma ei ole yhtä kärkäs lähettämään etäpesäkkeitä non-semionooman tapaan. Kuvauksissa ja tutkimuksissa ei ollut mitään epänormaalia ja leikkauksessa saatiin melko kookas kasvain hyvin poistettua. Haava on parantunut hyvin. Ei siis tule sytostaatteja eikä edes sädehoitoa. Kontrollit jatkuvat alkuun neljän kuukauden välein, jotta mahdolliset muutokset löydetään varhain ja pystytään aloittamaan hoito pikaisesti. Kylläpä helpotti, niin meitä vanhempia kuin luonnollisesti Poikaakin. Nyt tuntuu, ettei edes pieni takatalvi voi murentaa iloani ja toivoani.

Valoisaa viikonloppua teille kaikille, rakkaat blogiystäväni!
 

Pirkko haastoi ja näin vastasin

Kirjoapteekkarinruusu - Rosa Gallica 'Rosa Mundi'

Elämää ja elämyksiä -blogin Pirkolta tuli seuraava haaste:

"Pian päästään kasvien pariin. Vielä ehditään miettiä sisälläkin kukkia. Laita haaste vain kahdelle. Arvosta muidenkin vastauksia laittamalla eteenpäin."

1.     Kuvaa 5 eniten käyttämääsi puutarhakirjaa.

Puutarhakirjoja on tullut hankittua monenlaisia, mutta loppujen lopuksi aika harvaa tulee käytettyä erityisen ahkerasti. Useimmat seisovat hyllyssä tyhjänpanttina, mutta kun en mitenkään raaski luopua kirjoista. Monen romaanin kohdalla tietää jo sitä lukiessaan, että tähän tuskin koskaan enää palaan. Sen sijaan tietokirjoista saattaa löytyä uutta tutkittavaa vuosienkin kuluttua..

Aika paljon tulee tutkittua WSOY:n Kasvitietosanakirjaa. Etenkin, jos pitää löytää nimi jollekin oudolle kasville.

Seuraavana tulevat Alanko-Joy-Kahila-Tegel: Suomalainen ruusukirja (Tammi) ja Alanko-Koivunen-Regårdh-Saario: Suomalainen piha ja puutarha (Gummerus).

2.     Kerro 5 puutarhasi suosikkikasvia.

Unikot

Liljat

Pionit

Yläoikealta: juhannusruusu, sammalruusu, punalehtiruusu, Hansa-ruusu

Pensasruusut

Kuunliljat

...ja valtaisa joukko muita kukkia, pensaita, puita. Ei taitaisi tila riittää niiden luettelemiseen.

3.     Laita 3 kohdekuvaa penkistä, nurkkauksesta tai ruukusta tms.

Leikkimökin alue taitaa olla pihamme aurinkoisin ja lämpimin. Nyt on alkanut hiukan harmittaa, että laitoimme kasvihuoneen vuosi sitten alapihalle, sillä tuossa leikkimökin tilalla sillä olisi ollut varmastikin paras paikka. Myös kastelu ja muu hoitaminen sujuisi paremmin. Ukkokulta on ehdottanut, että muuttaisimme leikkimökin vaikkapa puuvajaksi. Siihen en ole suostunut. Aina silloin tällöin joku pieni sukulaislapsi tai naapurin lapsenlapset käyvät meidän mökissä leikkimässä. Se on aina kuulunut pihaamme ja minun puolestani saa kuulua vastedeskin. Nyt mökki kyllä alkaa kaivata kohennusta. Jo viime kesänä se piti maalta, mutta kun asialla ei ollut kiire, homma lykkääntyi. Josko tulevana kesänä sitten?

Tein muutama kesä sitten rapskulaatoista yläpihalle kukkakuvion, josta pidän edelleenkin paljon. Ehkä noita rapskulaattakuvioita tulee jossain vaiheessa yläpihalle lisääkin. Hyvin ovat kestäneet talvia ja märkyyttä, joka tuppaa tuossa nurkassa keväisin jonkin aikaa valtaamaan tilaa.

Alapihan muutos pelkästä nurmialueesta joksikin ihan muuksi alkoi oikeastaan aikanaan tästä ruusupusikosta. Takana on kaivonkansi, jota lähdin naamioimaan Juhannusruusulla, joka kaipasi uutta sijoitusta. Seuraavaksi siihen tuli Punalehtiruusu, Metsäruusu ja Hansaruusu. Aluskasvina rehottaa Pikkutalviota ja kesäisin runsaana myös ahomansikkaa sekä muutama Vuorenkilpikin näyttää sinne eksyneen.

4.     Millä vyöhykkeellä viljelet?

Alueemme kuuluu 1b-vyöhykkeeseen. Tosin joskus tuntuu, että juuri meidän tontilla puhaltavat pohjoiset tuulet ja sadetta riittää enemmän, kuin muualla. Ainakin lumet kasaantuvat tehokkaasti alapihalle ja vuosien mittaan tonttia rajaavassa kunnan metsikössä puut ovat kasvaneet niin, että aurinko ei oikein iltaisin enää paista yläpihalle.

5.     Mikä kasvi sinulla kukkii ensimmäisenä puutarhassa?

Scilla taitaa aloittaa ensimmäisenä ja sen jälkeen tulevatkin monet muut sipulikasvit.

Myös Kevätkaihonkukka aloittaa aurinkoisemmilla paikoilla melko aikaisin. Kevätkaihonkukkaa minulla onkin monessa paikassa. Se on hyvä leviämään ja sopiva maanpeitekasvi, joka viihtyy aika vaatimattomassakin maassa. Sen kukat muistuttavat lemmikin kukkaa, josta myös pidän. Kuten kuvasta näkyy, samanaikaisesti saattaa olla monenvärisiä kukkia. Yleisin on tuo lemmikinsininen.

Minkä kasvin kukkimista odotat?

Jouluruusun kukintaa odotan yleensä innokkaasti. Sillä on usein jo syksyllä nuput, mutta meidän jouluruusumme peittyy yleensä paksuun lumivaippaan ja sen kukinnan saattaa nähdä vasta lumien sulattua. Viime syksynä siirsin yhden jouluruusun Vasempaan rinteeseen ja sieltä lumet lähtevät muita alueita aikaisemmin. Nyt siinä jouluruusussa onkin jo iso nuppu, joka ilahduttaa erityisesti. Pelkäsin nimittäin, ettei kasvi selviytyisi talvesta.

Erityisen jännittävä tulee olemaan tämä kesä, koska istutin elämäni ihka ensimmäisen Sinivaleunikon viime kesänä. Nyt odotan näkeväni sen uudelleen ja toivon hartaasti, että se olisi pärjännyt talven yli hengissä.

6.     Mikä on luonnonkasveista suosikkisi?

Pidän kovasti kaikista vuokoista. Ehkä eniten kuitenkin Valkovuokosta. Odotin monta vuotta, että saisin sen kotiutumaan meidän pihaan ja vihdoin olen siinä onnistunut. Karviaismarjapensaan vierelle nousee keväisin muhkea pehko, joka kukkii pitkään ja runsaana. Annan sen olla rauhassa, kunnes se on kuihtunut täysin. Sitten voin taas ajaa siltä kohdin nurmikon lyhyemmäksi.

7.   Mitä viljelet siemenistä? Mainitse 3.

Tomaattia minulla on ollut talon seinustalla ja viime kesänä pääsimme kokeilemaan tomaatin viljelyä myös kasvihuoneessa. Joka vuosi tuntuu, ettei itse kasvatettua tomaattia parempaa voi ollakaan. Vaikka sadon koolla ei yleensä pääse hurraamaan, on se makunautinto vaivansa arvoinen. Yleensä olen laittanut Tigerellaa ja paria eri kirsikkatomaattia. Tänä vuonna kylvin myös Ailsa Craigia.

Myös kurkkua tuli kasvihuoneessa kokeiltua. Avomaalla meillä on ollut tietenkin avomaankurkkua, mutta nyt saatiin sitten ensimaistiaiset myös kasvariversiosta. Näköjään kurkun kasvattaminenkin vaatii pikkaisen harjoittelua, mutta ehkä tässä hissukseen oppii sopivat niksit.

Kukkia kylvän siemenistä suoraan maahan, ainakin krassia ja kehäkukkaa. Esikasvatukseen olen yleensä laittanut samettiruusua ja tuoksuhernettä. 
Perennoja olen kokeillut parin vuoden ajan. 
Tilanpuutteen vuoksi taidan siirtyä perennojen kasvattamisessa 
kesäaikaiseen kasvari- ja ulkokasvattamiseen.

8.   Mikä kukkapuu sinua kiehtoo?

Syreenit ovat hurmaavia, mutta silti taidan tykätä ihan eniten omenapuista. 
Niiden kukintaa odottaa joka kesä innolla ja suurin odotuksin.
Rakastan omenia ja meillä syödään niitä paljon. Mikään ei ole niin ihanaa, kuin käydä loppukesän aamuna keräämässä oman puutarhan puusta pudonneita omenia taskut ja sylin täyteen ja palata sisälle lukemaan aamulehteä omppuja rouskutellen.

9.  Mikä puu hurmaa sinut lehdillä? 

Eiköhän neulaset ole havupuun lehtiä. Tykkään kovasti havupuista ja harmittelen, etten ole niitä alkuvuosina enemmän suosinut puutarhassani. Nyt olisi laajempi valikoima pidemmälle kasvaneita havuja. Vime vuosina on tullut istutettua erilaisia tuijia, tuivioita ja sinikatajaa entisten vuorimäntyjen lisäksi. Myös yksi jalokuusi ja kartiomarjakuusi ovat pihassamme.

10. Mitä yrttejä viljelet?

Ruohosipuli on mukava monivuotinen ja monipuolinen yrtti, jota voi kasvattaa vaikka perennapenkissä. Ruohosipulin kukat sopivat hyvin isompien laukkojen lomaan. Joinakin vuosina olen kylvänyt ruohosipulia ruukkuun, josta sitä voi käydä leikkaamassa leivän päälle tai muuhun ruokaan. Syksyllä siirrän kasvin maahan, jossa se saa jatkaa elämäänsä seuraavina vuosina.

Tilliä kylvän joka kesä kasvimaalle. Käytämme tilliä paljon mm. säillöntään. Lisäksi kerään tilliä pakastettavaksi, niin sitä on aina tarvittaessa kotona.

Samoin persilja kuuluu vakioyrtteihin. Lipstikan kasvatin siemenestä ja istutin kasvimaalle viime kesänä. Saapa nähdä, onko se selvinnyt talvesta. Muita yrttejä kylvän tarpeen ja innostuksen mukaan.

Laitan haasteen eteenpäin:

Lauralle Elämää paratiisinpalasessa -blogiin
ja
Sametti Hortensialle Pikkuinen puutarha -blogiin