Sivut

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Naistenpäivän iltana


Lämmin kiitos kaikille kannustavista sanoistanne. Taidan olla luonteeltani aikamoinen murehtija, mutta vähitellen elämän aallokossa olen oppinut jakamaan vaikeita asioita muiden ihmisten kanssa. Vertaistuesta saa paljon voimaa ja perspektiiviä ymmärtää asioita monelta kantilta. Yllättäen löytää samoja kokeneita aivan läheltä ja sen myötä paljon käytännön tietoa, josta on runsaasti hyötyä ihan yksinkertaistenkin ongelmien ratkaisemiseen. 

Arkeen on pakko palata ja itse asiassa tavanomaisen päivän pyörittäminen pitää tehokkaasti ajatukset kurissa ja mittakaavat oikosessa. Nyt eletään jokunen aika kurjassa epätietoisuudessa ja tietenkin myös hoitojen aloittamista odotellessa. Ensipäivien järkytyksen jälkeen tilalle on tullut käytännön asioiden järjesteleminen ja toisaalta myös kova usko vaikeuksien selättämiseen.


Meidän pihalla on vielä runsaasti lunta. Viikko sitten ajelin kunnan eteläosissa ja siellä kevät oli paljon pidemmällä. Kotikunta on pitkä ja me asumme lähes sen pohjoisrajalla. Merenrantaan tulee matkaa 50 km. Näin kerran kartan, jossa meidän kylämme oli merkitty erityisen sateiseksi alueeksi.   


Vesisateet ovat sulattaneet lunta erinomaisesti, mutta vielä kaivattaisiin jokunen upea aurinkopäivä. Nythän on luvassa erittäin lämpimiä kevätpäiviä. Paikoin sellaista oli kuulemma jo tänään, mutta meillä kyllä pilvet täyttivät taivaan ja ulkona tuuli navakasti. Hiekkakäytävät alkavat pikapuoliin olla paljaina, joskaan eivät kuivina. Lumikelloja meidän pihamaalla on vielä tovin mahdotonta nähdä.


Katsellessani hiukan kateellisena monia ihanan sulaneita pihoja blogeissanne, lohdutan itseäni toteamalla, että kovinhan tämä kevät on varhainen. Tulkoon varhainen kevät, ei siinä mitään. Tosiasia on kuitenkin, että varhaisen kevään nautintoja takuuvarmasti häiritsevät pelko yöpakkasista, sankoista lumisateista ja kunnon takatalviolosuhteista. Kaikista uhkakuvista huolimatta käyn päivittäin levittelemässä yläpihan lumikasoja ja hakkaamassa jäisiä paikkoja avoimiksi. Tähystelen lumesta paljastuneita istutuspaikkoja millimetrin tarkkuudella, josko jotain mielenkiintoista sieltä mullasta pilkistäisi. Naapurit saavat jälleen tiirailla verhojen raosta meikäläisen hullua hommaa. Ei haittaa. Jokavuotista keväthulluuttahan tämä on.


Turvepelletteihin kylvetyt purjot itivät pikavauhtia ja ihan jokainen siemen. Aika vaivatonta noiden turvepellettien kanssa touhuaminen, joten ihan täytyy laittaa vakavaan harkintaan niiden laajempikin käyttö. Melko kalliitahan ne ovat, mutta toisaalta minun taimikasvatukseni ei pyöri kovin suurissa mittakaavoissa, joten pikkurahoista joka tapauksessa on kyse. Pienissä tiloissa mukavuudellakin on oma arvonsa.


Salkoruusuistakin on jo taimia näkyvillä. Samoin yksi Punatähkä, jota pidän ihmeenä. Löytämäni Punatähkien siemenpussin päivämäärä on vuodelta 2006. Viime vuonna ostetut Syyssyrikän siemenet sen sijaan eivät ole osoittaneet elonmerkkejä. Eivät tehneet niin viime vuonnakaan. Peliä ei tietenkään vielä ole menetetty. Jatketaan odottelua.

Kukkien kylvämisen suhteen taidan noudattaa monien blogistien toimintamallia, eli jatkan kasvatusta kesäisissä olosuhteissa kasvarissa ja pihamaalla. Sen sijaan hyötypuolen siemeniä täytyy kylvää tänne sisälle.


Taistelu jouluruusun puolesta jatkuu. Mäntysuopaliuos ja vesisuihkuttelu ei tuottanut surmaa kirvoille vaan ne jatkoivat mellastustaan. Niinpä kävin ostamassa Spruzitia, josta sain useita vinkkejä. Nyt en ole kirvoja löytänyt, mutta tarkkailu jatkuu edelleen. Kukka on kyllä varsin kärsineen näköinen, vaan se ei suuremmin haittaa, koska uusia versoja työntyy mullasta. Ehkä jouluruusua voisi jo totuttaa ulkoilmaan, kun siellä on niin leutoa. Toisaalta haluan käydä tämän kirvasodan loppuun saakka ja ilman muuta voittajana. Siksi kukka pysyköön valvovan silmäni alla toistaiseksi.


Tässäpä päällimmäiset aatokset. Aion kohta sulkea koneeni ja palata perheen pariin. Kaikki kolme poikaani eli Ukkokulta, Peräkamaripoika ja Juuso ovat kokoontuneet olohuoneeseen. Ja siellä odottaa myös sukkapuikot, joilla on meneillään uuden mallineuleen opettelu.

Hyvää Naistenpäivän iltaa kaikille ihanille naisille. Pidetään lippu korkealla!
 

5 kommenttia:

  1. Elämä jatkuu, mutta äidin tuskalle ei voi mitään, jospa voisin antaa sinulle voimahalauksen jotta jaksat! Toivotaan kuitenkin parasta, ammattilaistiimit ovat kuitenkin auttamassa! Enkeleitä!

    VastaaPoista
  2. Epätietoisuus onkin pahinta ja vaikka kuinka tietää, että asiat eivät murehtimalla parane, ei niitä asioita saa mielestään. Toivon teille voimia ja uskoa tulevaan, selviätte tästäkin.
    Teillä tosiaan on vielä runsain mitoin lunta, juuri tänään totesin, että meillä ei enää lunta ole pihalla, ei tosin mitään lumikellojakaan näy!
    Nyt onkin vielä hetki aikaa viettää kutimien parissa, pian kaikki liikenevä aika kuluu pihalla....

    VastaaPoista
  3. Voimia ja jaksamista teille kaikille! Ja iso halaus T. Sussi

    VastaaPoista
  4. Voi kurja noita kurjia kuulumisia. Toivotan teille voimia, onneksi ennuste on hyvä, mutta onhan se rankkaa. Kudo vain kudo kudo ja poraa aina välillä, se tekee ihmeen hyvää, vaikka onkin tuskaista. Paljon teillä todellakin on vielä lunta.

    VastaaPoista
  5. Vuonna -72 maaliskuussa, kun ainut poikani syntyi 11 päivä, jännättiin pystytäänkö kisoja Salppurilla järjestämää. Lunta oli niin vähän, kun 10 päivän jälkeen tultiin kotiin, alko mieletön lumisade. Lunta tuli metri tolkulla.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!