Sivut

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Kevätpäivä pihamaalla


Ulkona on ollut niin upeat kevätsäät, ettei tänne koneelle ole juurikaan ehtinyt postauksia laittamaan. Tuuli, lämpö ja aurinko ovat vihdoin antaneet meidänkin pihan lumille kyytiä. Kasat sulavat hurjaa kyytiä.


Tiistaina raparperinalut kurkistivat jääkannen läpi ja tänään koko paikka oli täysin sulana sekä aika hyvin myös kuivunut.


Kaikki piipot ovat tosi ihania ja niitä nousee mullasta sellaista vauhtia, että miltei voi kuhinan ja rapinan ihmiskorvallakin kuulla. Katsokaa tuotakin punaista suloisuutta. Sehän on kuin pieni pullonokkadelfiini.


Noudatin jälleen hyväksi osoittautunutta vinkkiä, eli ripottelin tuoretta multaa kukkapenkkeihin. En siis ole haravoinut enkä muutenkaan kukkapenkkejä enää rapsutellut, vaan uutta multaa päälle. Sinne maatuvat kaikki edellisen vuoden lehdet ja karikkeet. Ihan pikkuiset piipot jäävät näin hetkeksi mullan alle, mutta sieltä ne pompahtavat päivän parin jälkeen ilmoille ilman ongelmia.


Ukkokulta haketti aikamoisen kasan oksia ja vähän jäi vielä seuraavillekin päiville, kun alimmaiset oksat olivat hieman jäisiä ja märkiä. Tukkivat tuon vempaimen ja hidastavat haketusta.


Minä kaivoin kasvihuoneen ja Kiemurapenkin välistä nurmikon pois, sillä se ei vaan siinä jaksa kasvaa. Liian varjoisa paikka ja varsinainen moottoritietasoinen kulkuväylä, joten se tulee saamaan kesällä rapskulaattoja pinnakseen. Nyt kaivoin siitä viisi kärryllistä maa-ainesta pois ja toin tilalle neljä kärryllistä kivituhkaa ja kaksi kärryllistä kiviä. Kivet tulevat myöhemmin reunustamaan ja rajaamaan polkua. Laitoin tuohon kokeeksi kaksi viime kesänä valmistettua rapskulaattaa. Halkesivat valmistusvaiheessa ja jäivät ilman sijoituspaikkaa. 

En ollut muistanut hankkia minkäänsortin maanrakennuskangasta polun pohjalle, joten laitoin sinne eristeeksi sanomalehtiä ja pari käytöstä poistettua isokokoista kylpypyyhettä. Eräs tuttavani kertoi kerran upottavansa pihamaalle kaikki huonokuntoiset matot ja muita kodintekstiilejä. Yhden vanhan maton minäkin olen puutarhaani kätkenyt ja hyvin se on toiminut tehtävässään. 

Tämä on nyt vielä tyystin keskeneräinen polkuviritelmä, joten huomioikaa se kuvaa katsellessanne. Nyt on vielä sen verran viileää, että on hyvä tehdä hikisiä hommia pois listalta ja jättää kevyemmät puuhat niihin kesäisen helteisiin päiviin.


Juuso yritti kovasti toimia työmaapäällikkönä, mutta flexi rajoitti kulkua ja niinpä päällikön täytyi asettua lehtikompostin eteen vartioimaan alaisiaan.


Päällikkö vaihtoi paikkaa sen mukaan, mistä saattoi naispuolista alaistaan paremmin komennella. Taisi kissa olla vähän kärttyinen eilisen rääkkäyksen jälkeen. Mamma kun raahasi kissan autolla eläinlääkäriin rokotettavaksi. Siellä ei ollut yhtään kivaa, vaikka eläinlääkäri kovasti terveeksi ja hyväkuntoiseksi Juusoa kehuikin. Automatka sujui mennen tullen täydessä hiljaisuudessa, mutta kopan oven avauduttua kotona, Juuso mourusi äänekkäämmin, kuin aikoihin. 


Saanen myös esitellä ihan ensimmäisen oman pihan lumikellon. Istutin niitä syksyllä tähän paikkaan 10 kappaletta, mutta toistaiseksi vain tämä yksi on noussut. Toisesta on aavistus, mutta ei vielä täyttä varmuutta. Kuva ei ole yhtä raflaava, kuin monilla muilla. Aiheutti kuitenkin yhden tämän kevään ilonhuudahduksista. Ukkokulta katsoi minua hiukan oudosti, kun laskeuduin mahalleni maahan tätä ihanuutta taivastelemaan. Pakkohan sitä oli läheltä katsoa, sillä koolla tuo kukka ei tosiaan ole pilattu. Koko kasvin korkeus lienee siinä viiden sentin tienoilla. En ole kovin pitkä minäkään, mutta viisisenttisen lumikellon edessä on sentään tehtävä kunnolla kunniaa eli taivuttava maata myöten.

Kevätvuohenjuuren lehti

Lumikellon kumartamisesta sekä lapio- ja kärräyshommista johtuen nyt onkin hivenen jäykkä olo, mutta eipä haittaa. Viikonloppu on käsillä ja luvassa lisää ihania kevätilmoja. 

Nautiskelkaa tekin!

PS. Kurkilaumalla oli taivaalla tänään kokoontumisajot. Aikansa ne pyörivät ja pyörivät ja kohosivat yhä ylemmäksi, kunnes lähtivät lentämään aurassa kohti kesälaitumia.
 

32 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos Marliska! Tällaiset kevätilmat saavat hyvälle tuulelle.

      Poista
  2. Ihania piippoja sulla ja suloinen lumikello. Taidankin kokeilla lehtienpiiloituskonstiasi, hyvä kun muistutit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, tuo lehtienpiilotussysteemi toimii erinomaisesti ja on kasvien kannalta hellempi tapa siistiä kukkapenkit. En muista, mistä vinkin sain, mutta säästää paljon turhalta työltä.

      Poista
  3. Oletpa ollut ahkera. Nyt onkin fiksua tehdä raskaat työt pois alta, kevät saapuu kohta kohisten eikä kaikkea jaksa lämpimällä säällä tehdä. Sinulla tulee olemaan upea kukkaloisto noista piipoista päätellen! Onko Juuso muuten maatiainen? Juuso on niin kauniin värinen, kuin tiramisu kermalla. Ei ihme että lääkäri kehui :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihalla on niin mukava touhuta ja samalla nauttia ulkoilmasta. Eikä tarvitse erikseen lähteä punttisalille.
      Juuso on ihan tavallinen tallikissan ja villiintyneen maatiaisen jälkeläinen. Ei tietoakaan mistään muusta rodusta. Aika ihanasti sanottu: kuin tiramisu kermalla. Taidanpa kuiskutella sen Juusolle, kun se tulee sohvalle illalla telkkua tiiraamaan.

      Poista
  4. Onpas vain kevät jo pitkällä siellä! Ja kevätpuuhat täydessä vauhdissa, meillä vaan sato lisää lunta. Monenlaista nousee.. Hyvää kevätviikonloppua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulin säätiedotuksesta, että pohjoiseen oli satanut lisää lunta. Kyllä se sieltäkin sulaa, kunhan saa auringolta vähän lisää lämpöä. Hyvää kannattaa odottaa, sanoi äitini nuorempana. Myös sinulle mukavaa kevätviikonloppua!

      Poista
  5. Onpa Sinulla ollut ihana päivä...kankeus ja tekemisen tunne kropassa on niin ihana illalla, uni maistuu! Kaikkea olette saaneet aikaiseksi...ihana hakekasa, siitä on moneksi! Teen myös sellaisia täytekakkuja kukkapenkeistä...terveet syksyn lehdet vain siihen ja mullalla meikkaan pinnan kauniiksi. Siitä on paljon hyötyä, kosteus säilyy maassa katteen alla ja madoille riittää hommaa, eikä rikkaruohoja tule niin paljoa! Suloinen ensimmäinen lumikello! Teillä siellä etelässä taitaa olla talvempi kuin täällä sydänmailla! Juuso on ollut hyvä päällysmies! Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saila, olen odottanut näitä pihahommia todella intensiivisesti. Huonojen säiden vuoksi muu ulkoilu on jäänyt vähäiseksi, joten nautin tavattomasti pääsessäni kaivamaan ja kuopsuttelemaan. Kun on päivän touhunnut pihalla ja sitten suihkun jälkeen istahtaa sohvalle, on mieli niin levollinen ja hyvä.
      Olen jo monta vuotta kummastellut ihmisten tapaa kärrätä puutarhajätettä kaatopaikalle. Tietysti, jos on hyvin pieni piha, mutta kun sekään ei aina päde. Meillä hyödynnetään kaikki, oksista haravoituihin lehtiin. Komposti hoitaa multatuotannon ja hake häviää vaikkapa katteena.

      Poista
  6. Voi kun ihana lumikello! Melkein yhtä ihana kuin Juuso. Suloinen hän on todella tarkkana puuhiasi seuratessaan.
    Tällaiset kevätpäivät ovat parasta mitä elämässä on, oikeastaan. En paljon parempaa keksi vaikka kuinka miettisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta Saila. Eipä juurikaan tee mieli lähteä tekemistä etsimään, kun sitä löytyy omasta pihasta. Tänäänkin olen rapsutellut haravalla pihaa ja välillä nojaillut sen haravan varteen kurkien lentoa ihastellen. On kyllä niin upeaa, ettei paremmasta väliä.
      Ja Juuso on suloinen. Kuten likimain kaikki kissat. Jollekin tänään sanoin seikkailleeni eilen illalla facebookin kissaryhmässä. Siellä on niin mainioita katteja ja hauskoja tarinoita niiden tekemisistä. Minkäs teet, kun on läpeensä kissahullu.

      Poista
  7. Kylläpä sinä olet ahkeroinut, kaivanut nurmikkoa ja kärrännyt kiviä ja kivituhkaa! Meillä onneksi mies tekee nuo kaivuu- ja kärräyshommat, mulla on niin huono kunto polvileikkauksen jälkeen. Polvi on hyvässä kunnossa, mutta muuten kunto on kehno, kun ei pystynyt pitkään aikaan käymään edes lenkillä.....
    Varmaan harmitti Juusoa eläinlääkärireissu! Ihmekös tuo!
    Ihanaa, että ainakin lauantaiksi on ennustettu oikein keväistä säätä, eipä tuolta pihalta malta pysyä poissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään on ollut tismalleen kaikkien lupauksien mukainen kevätpäivä. Aivan huikean hieno. Vieläkin kasvoja kuumottaa aamupäivän touhuilut pihamaalla auringonpaisteessa.
      Meillä ei kyllä Ukkokulta lapioon tartu, ellei ole ihan pakko. Hommat sujuu, jos niissä voi käyttää jotain sähköistä vempainta. Oksia oli kuitenkin läjäpäin haketettaana, joten siinä oli hänelle hommaa. Sain rauhassa kaivella.
      Anna sen polvesi nyt ihan rauhassa toipua leikkauksesta. Veljenvaimolle vaihdettiin polveen tekonivel ja leikkaus epäonnistui. Uusintaleikkaus ei kuulemma korjaa asiaa ja polvea on yritetty muutaman tunnin vedoilla saada suoraan. Ei kai se suoruuskaan niin olennaista ole, mutta särky ja kolotus haittaavat veljenvaimon elämää merkittävästi.

      Poista
  8. Sitkeä sissi siellä lumen keskellä. Kyllä tänään ajattelin kun kannoin pojalle ulos iltapalaa, että nyt se ulkoelämä alkaa, aika ihanaa. PItkiä valoisia iltoja pihalla, raikkaassa ilmassa kuunnelle linnunlauluja ( okei oli meillä aika paljon hommiakin) mutta siis aika jees. Puuhakasta viikonloppuja sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saga, puuhakas viikonloppu on aloitettu auringossa puuhastelemalla. On tämä Suomen kevät kyllä huippuhienoa aikaa. Nimenomaan pitkät valoisat päivät ja illat ja näin alkukesästä myös nuo upeat luontoäänet. Aikanaan meidänkin lapset tottuivat siihen, että ulkona syödään miltei säällä kun säällä. Oli helpompi kantaa ruoka ulos kuin käydä läpi multaisten vaatteiden vaihdot koko perheelle.

      Poista
  9. Pihalla töitä riittää. Oletkin ahkeroinnut.
    Meilläkään ei tahdota illalla tulla sisälle.
    Kiva kun teilläkin kukat alkavat kukkimaan. Nyt saan ihailla sinun kukkiasi.
    Mukavia pihapäiviä sinne teille♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sylvi. Nyt alkaakin luonto laittaa parastaan niin, ettei tahdo perässä pysyä. Ja ulkona on niin mukava touhuta, kun illat ovat valoisat.

      Poista
  10. Minä kans laitoin noita Lumikelloja, kun joka paikassa niitä niin kehutaan. Yks vaivanen on ilmaantunut ja yhtä pieni, kun sullakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elän toivossas, että vuosien myötä lumikellojen määrä lisääntyy. Ehkä ne tarvitsevat oman jurotuksen aikansa.

      Poista
  11. Minun lumikelloista taisi viisi lähteä kasvuun..parisekymmentä laitoin.
    Varmasti tulee upea käytävä sorasta ja noista laatoista! Nii ja ainakantarvi kituvaa nurmea katsella.
    Kroppa vetreytyy kummasti kevään edetessä vaikka ensin hieman saattaa kipeytyäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta, Taina. Alkukeväästä kroppa huutaa jo pienen ahkeroinnin jälkeen, mutta syksyyn mennessä on kummasti vetristynyt. Pihatyöt korvaavat erinomaisesti rankemmankin urheilun ja samalla pääsee ihailemaan kättensä aikaansaannoksia.
      Tarkoitus onkin päästä eroon kituvasta nurmikosta ja noinhan se hoituu näppärästi.

      Poista
  12. Kevät puuhat sitten alkoivat, nyt ei meinaa keritä konelle niin useasti pihalla on niin mukavaa homma . Meilläkin on nyt ensimäiset krookukset aloivttivat kukinnan.
    Aurinkoista päivää sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevät taisi tulla pitkästä odotuksesta huolimatta yhdellä ryminällä. Kyllä tästä nauttii niin valtavasti, ettei konelle ehtimättömyys liiemmin harmita.
      Aurinkoista päivää sinullekin, joskin iltapäivä alkaa jo olla pitkällä.

      Poista
  13. Oletpa jo ahkeroinut pihalla! Me ollaan sairasteltu viikko ja ensi viikolla pitäisi työt aloittaa. Pari kertaa olen pihaa kiertänyt ympäri ja piippoja tutkaillut. Kaikkea ihanaa sieltä nousee ja krookukset kukkivat jo. Ihana aurinko paistaa, mutta pakko vielä itteensä pidätellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun kannattaakin olla vähän varovaisempi rankan flunssan jälkeen, ettei tule mitään ikäviä jälkitauteja. Kyllä tästä keväästä ehtii nauttia ja sekin on jo nautinto, että saa kierrellä piippoja vahtaamassa.

      Poista
  14. Hyvä vinkki, tuo mullan lisääminen syksyllä perennapenkkiin. Pitääkin kokekeilla syksyllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä lisään multaa näin keväällä kukkapenkkeihin, jolloin mätänevät lehdet ja muut karikkeet jäävät sinne tuoreen mullan alle. Ei mitään paksuja kerroksia, mutta sopivasti sirotellen. Tulee ihan siistin näköistä ja madot pääsevät tekemään työtään. Pienimmät piipot saattavat hetkeksi jäädä mullan alle, mutta tulevat sieltä kyllä vikkelästi esiin. Olen menetellyt näin jo muutamana keväänä ja hyvin toimii. Suosittelen.

      Poista
  15. Minä laitoin syksyllä 30 lumikellon sipulia maahan, yksi on noussut :D No, totuudeksi täytyy sanoa, että parissa muussakin on pientä elo eli vartta pukkaa. Kiitos multavinkistä, minulla on lehdet kukkapenkeissä ja mietin että haravoinko pois. Enpä haravoi vaan laitan multaa päälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kannata haravoida, sillä sinne se kaikki lehtiaines maatuu tuoreen mullan alle. On jopa siistimpää, kun haravoinnin jälkeen. Hetkessä kaikki on kuitenkin vihreää ja vehreää ja kukkapenkit saavat vain lisää ravinteita.
      Ehkä ne lumikellot vuosien myötä siitä lisääntyvät. Kunhan alkuun jurottavat. Toivon minä.

      Poista
  16. Täältä blogimaailmasta saa aina ymmärrystä näille puutarhahössötyksille. Muut eivät aina oikein ymmärrä, että joku voi hullaantua viisisenttisestä kasvista.

    VastaaPoista
  17. Kiva postaus:) Lumikello on kasvussaan varsinainen primadonna, joten jokainen kukinta ilahduttaa.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!