Sivut

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Olkoon lasini puoliksi täynnä

Iris Katharine Hodgkin

Nyt on käsillä sellaiset ajat, että aamulla ajattelee ensimmäisenä pihamaata ja sitä, milloin sinne vain suinkin ehtisi. Lauantaiaamu, eikä mitään pakollista hommaa sisällä hoidettavana, ei omaishoitomenoja, ei kauppareissuja eikä kerrassaan mitään estettä. Aamupala kera sanomalehtiuutisten ja sitten vain pihavarusteet päälle ja ulos.

Vanhat laatikot ovat Ukkokullan tekemiä,. Uudet ostettu edullisesti.

Uudet kasvimaalaatikot on nyt asennettu paikoilleen. Kaivoin alueelta jättimäiset määrät suikeroalpia, joka oli ihan huomaamatta päässyt leviämään. Se, kun ei ottanut nokkiinsa edes siitä, että aivan surutta sen päällä käveltiin noiden vanhempien laatikoiden viljelyksiä hoidettaessa. 

Saadakseni suikeroalpit mahdollisimman hyvin pois, kaivoin ensin maata melkoisesti ja kasasin sen väliaikaisesti sivuun pressun päälle. Sitten asensin laatikoiden sisäreunoille muovisen nurmisuojan, jotta melko matalan laidan alta ei luikertelisi laatikoihin luvattomia kasvustoja ja peitin pohjamaan sanomalehdillä. Kippasin lehtien päälle haketta, jota kevään risutalkoista on taas riittämiin. Hakkeen päälle lapioin pressulla odottaneen multamaan takaisin laatikoihin. Yritin putsata mullasta juurenpalat mahdollisimman hyvin pois. Peitin mullan jälleen sanomalehdillä ja päälle laitoin vielä muovia. 


Nyt laatikot saavat jonkin aikaa muhia sisältöineen. Ihan varmasti sieltä vielä lähtee jotain itämään. Tosin suikeroalpi oli kasvanut niin tiiviiksi matoksi, ettei tuolla paikalla juuri mitään muuta kasvanut. Aika sitkeä suikeroalpi ilmeisesti on, mutta josko saisin sen näillä keinoin hävitettyä. Ihan tarkkaan en vielä tiedä, mitä noihin uusiin laatikoihin laitan. Oli se mitä tahansa, lisää tuoretta multaa täytyy laatikoihin istutuksen myötä kipata. 


Honkkarista bongasin tuollaisia aitatolppia, joille keksin muuta käyttöä. Ruusupensaat rehottavat pitkin poikin pihaa ja piikkiset oksat tarttuvat ohi kulkiessa hiuksiin ja vaatteisiin. Kesän mittaan rakennan pensaille kaikenlaisia tukivirityksiä, joista yksikään ei ole oikein aikaa kestänyt. Niinpä naputin aitatolpat maahan ja yhdistin ne paksulla sidontalangalla. Näin pensaan oksat pysyvät paremmin kauttaaltaan pystyssä ja lepäävät nätisti langan päällä. Kun pensaaseen tulee lehdet, tolppia ei pahemmin seasta näy.

Unikko karistaa mullat yltään

Pari viikkoa sitten siistin kukkapenkkejä levittämällä niille tuoretta multaa. Alle jäivät viime syksyn lehdet ja muut karikkeet. Alle jäi myös osa jo tuolloin näkyvissä olevista piipoista, mutta kuten kuva osoittaa, hyvin ne osaavat mullastakin itsensä ihmistenilmoille tunkea. Eilen rautakaupassa käydessäni otin muutamia kevätesitteitä ja kuinkas ollakaan, kotimainen puutarhatuotteiden valmistaja on tuonut markkinoille tuohon keväiseen kukkapenkkien siistimiseen tarkoitettua erikoismultaa ja nimennyt sen katemullaksi. Itse olen tähän saakka levittänyt multaa, mutta jatkossa taidankin ryhtyä puhumaan katemullasta.


Mitään tekemättä ei tuolla ulkona oikein viitsi olla. Sen verran kylmää siellä edelleen on. Keittiön ikkunasta tulee seurattua lintujen elämää. Yleensä maassa pomppii mustarastaiden lisäksi peipposia ja muutamina päivinä myös kurre on käynyt jotain tuossa napostelemassa. Ikkunan läpi käsilaukkukameralla ei kovin loistavaa kuvalaatua saa, mutta sentään jonkinmoisen todisteen oravan vierailusta.


Aamuinen oravavierailu jäi mieleen ja kellarissa käydessäni muistin tuoda tullessani kivikurren pihamaata koristamaan. Täpötäysiä hyllyjä kellarissa katsellessani totesin, että vastahan minä kaikki kamat sinne raahasin ja nyt niitä pitää kantaa jälleen ulos. Se oli sellainen hetki, jolloin mielessä käväisi välimerelliset asuinsijat. Siellä tuskin puutarhakoristeita on tarve talvivarastoon viedä.


Taivas on pilvessä, mittari näyttää +7 astetta ja meillä vallitsee lauantai-iltapäivän rauha. Peräkamaripoikakaan ei nyt tule luoksemme saunomaan, kun hän otti ja lähti matkalle. Syöpädiagnoosi oli sen verran rankka kokemus ja vaikka siitä hengissä selviääkin, laittoi se niin pojan kuin meidän vanhempienkin arvomaailmaa taas uuteen järjestykseen. Turha on jämähtää odottamaan parempaa huomista. Elämä on tässä ja nyt, huomisesta ei koskaan tiedä.

Posliinihyasintti

Opettelen positiivista ajattelua ja pyrin näkemään asioista niiden hyvät puolet, eli minun juomalasini olkoon aina puoliksi täynnä, ei puoliksi tyhjä.

Mukavaa viikonvaihdetta teille kaikille!
 

22 kommenttia:

  1. Hyvä asenne :-)

    Hieman kadehtien katson tuota ahkerointisi määrää. Ja se tuloksia :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suotta kadehdit. Meikäläisen hommat ovat vähän sellaisia vanhan sanonnan mukaisia: "hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä".

      Poista
  2. Samaa täälläkin opetellaan, kuten loppukaneetissasi kirjoitat. Paljon on jo ollut mukavaa puutarhatouhua. Pitkän talven ja sisällä olonkin jälkeen on mukavaa vain lähteä ulos ja vaikka juuri puutarhatöihin. Ahkeruus palkitaan! :) Ihania nuo vanhat kasvulavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulkona on vain niin mukava olla ja puutarhassa touhuaminen kruunaa ulkoilun.

      Poista
  3. Juup, hyvä motto/aforismi.
    Mie olen kans ajatellut tommottisii kasvulaatikoita. Ostitko valmiina vai onko itse tehty?
    Onko puu jotenkin käsiteltyä?
    -Hellu ja Blackie Kahden Naisen Loukussa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhat, tummanruskeat kasvulaatikot on itse tehty. Niiden koko on 100x120 ja teimme ne tarkoituksella korkeammaksi, jotta ei tarvitse niin paljon kumarrella. Ukkokulta käsitteli laatikot tervalla, jota saa ostaa mm. litran purkeissa. Uudemmat eli nuo vaaleansävyiset laatikot ovat myös kooltaan 100x120, mutta matalampia, kuten kuvista näkyy. Niitä emme käsitelleet mitenkään. Ehkä olisi pitänyt. Löysin erään kaupan ilmoitustaululta myynti-ilmoituksen ja yksi tuollainen laatikko maksoi 11 euroa.

      Poista
  4. Mukavia puuhia siellä on ollutkin, Iriskin on ihana. Minä mietin jokohan ne kotona on lumet kadonneet, jotta pääsisi samoihinpuuhiin(sitten kun olen kotona). Risuja on siellä kasoissa ja haravointia, kunhan lumet sulaisivat ja maa kuivuisi. Voi kun muistaisi elää Tässä ja nyt-elämää, eikä miettisi menneitä ja tulevia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asioiden murehtiminen ei kyllä vie yhtään eteenpäin, mutta minkäs sitä itselleen mahtaa. Positiivinen ajattelu vaatii kyllä harjoittelua, mutta siihen oppii.

      Poista
  5. Sun poikasi on karulla tavalla joutunut oppimaan elämän tärkeitä asioita;mutta veikkaanpa,että hän on sisäistänyt ne huomattavasti paremmin nyt kuin moni muu koko elämänsä aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan se aikamoinen shokki nuorelle miehelle, joka on vasta oman elämänsä alussa. Harvoin tulee ajatelleeksi, miten tärkeää esimerkiksi lapset ja perheenperustaminen nuorelle ihmiselle on. Nyt se tuli konkreettisesti lähelle, kun poika ehti jo etukäteen surra, ettei hän ehkä tule koskaan saamaan omia lapsia. No, sen suhteen mitään ei ole vielä menetetty.

      Poista
  6. Kyllä puutarha hommelit nyt maistuu ihanan upeelta!
    Hyvä idea tuo sinun kukkapenkki homma missä lisäät vaan sitä katemultaa. Ajattelin hieman vielä lisätä mullan joukkoon hevosen peetä ja sekoitella hyvin.
    Aijon tehdä juuri noin kun pääsen hommaan käsiksi. Otan ensin pois vaan kaikki voikukan alut..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hevonpee onkin erinomaista ainetta. Minulla on sitä nyt vain kaksi säkkiä ja aion säästää ne kasvihuonetarpeita varten. Olen kyllä suunnitellut retkeä tuttavan hevostallille, josta saan kakkaa niin paljon, kuin jaksan kotiin rahdata.
      Voikukkia meillä ei onneksi kukkapenkeissä kasva. Nurmella sitäkin enemmän. Tosin tykkään kovasti kulkea nurtsilla nyppimässä voikukkia pois. Hullulla on halvat ilot - niinsanotusti.

      Poista
  7. tänään olikin mainio keli puutarhassa puuhasteluun, itse en vain rohjennut viel olla kauaakaan ulkona, josko jo huomenna hieman saisin kohennettua kukkapenkkejä samaan tapaa kuin sinäkin, kompostimultaa sentti pari pikku tiippojen pääl, pyrähtävät sit kunnolla kasvuun kun ilmat lämpeää. aurinkoista sunnuntaita Sinulle:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ilona! Eilen oli erinomainen puutarhatyöpäivä. Tänään oli äänestyspäivä, joten puutarhahommista oli vapaata.

      Poista
  8. Keväällä on piristävä voima. Jo ihan pienikin kevätpuuha tuo hyvän mielen http://www.oliaika.blogspot.fi/2015/04/varaslahto-kesaan.html
    Aurinkoista kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta, pihapuuhista tulee todella hyvä mieli ja terve uni.

      Poista
  9. Elämä välillä pysäyttää. Mutta on jännä, että minäkin olen lähipiirin sairastelujen jälkeen oppinut arvostamaan jokaista hetkeä ja nauttimaan aivan tavallisista asioista. Tajuaa, ettei elämä ole sitku...vaan se on tässä ja nyt.
    Voimia ja iloa teidän koko perheelle!
    P.S. Siellä näyttää jo tosi hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, usein juuri ne tavalliset arkiasiat ovat niitä parhaita. Sitä vain liikaa yritetään tavoitella jotain kummallista onnen lähdettä tietämättä itsekään, mitä se voisi olla.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  10. Kiva postaus:) Minä kokeilen tänä kesänä ensi kerran vastaavanlaisia laatikoita

    VastaaPoista
  11. Oletpa ollut tehoks, paljon olet saanut aikaan! Nuo laatikot ovat kauniita, Vai katemultaa :D minullakin on vielä katemullan levitys edessä, kompostia tuon kakunkoristeeksi meikkaamaan syksyn lehdet kukkamaan parannusaineeksi. Täälläkin opetellaan elämään tässä ja nyt, huomisesta ei vielä tiedä ja eilistä ei takaisin saa. Iloita saa jokaisesta aamusta ja illalla kiittää jokaisesta päivästä! Voimia sinne teidän perheelle ja iloisia pihatyöpäiviä!

    VastaaPoista
  12. Hyviä oivalluksia elämästä.
    Suikeroalpi on sitkeä kaveri, olen yrittänyt hävittää sitä kukkapenkeistä, mutta kasvakoon siellä kohtuullisesti.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!