Pyhäpäivän nuppuja

Särkynytsydän - Dicentra spectabilis

Kevään viimeistä päivää vietetään. Aurinko on paistanut vaihdellen, mutta tuuli on viilentänyt sen verran, että nipin napin on päästy +14 asteeseen. Juuri äsken huomasin taivaalle levittäytyneiden pilvien roiskasseen ihan kunnon sadekuuron. Sääli narulle kiikuttamiani pyykkejä.

Kevätkukkijoita on vielä runsaasti värittämässä puutarhaa. Tulppaaneistakin osa ihan nupulla. Pitäisiköhän syksyn tullen panostaa hiukan enemmän istutettavien sipuleiden merkitsemiseen. Eli siis tökkäisi kunkin istutetun sipulilajikkeen viereen nimikyltin, ettei näin keväällä tarvitsisi pohtia, kuka kukin on. Onhan minulla toki lista istuttamistani sipuleista ja niiden paikoista, mutta näköjään sekään ei täysin riitä. Jos on laikkuköynnöksen viereen istuttanut kahdenlaista tulppaania ja kumpikin on nupullaan liki samanlainen. Silloin ehkä siitä nimilapusta olisi hyötyä. Joskaan ei tämä nyt niin järin vakava asia ole.

Unikotkin ovat jo saaneet kasvatettua karvaiset palleronuppunsa. Siinä on taas niitä kasveja, jotka kasvavat tismalleen siellä, missä itse tykkäävät. Joitakin vuosia sitten siirsin unikoita omaksi ryppääkseen, mutta kas, parhaiten ne kasvavat edelleen pionien ja aroniapuskien välissä. Ihan hyvä paikka unikoille, mutta kuvaaminen ilman muiden kasvien tallomista ei oikein onnistu.

Kevätkaihonkukka on taasen kerran riistäytynyt pikkupuutarhan poluille. Osa versoista ilmeisesti vain haluaa pitää kiinni polun toisella puolella kasvavaa kaimaa kädestä, mutta osa on jo ulottanut lonkeronsa polun hiekkaan ja ryhtynyt siinä kasvamaan. Ihan lähipäivinä alkaa olla aika kitkeä polut puhtaaksi kevätkaihonkukista ja siinä ohessa purkitan joitakin muualle istutettaviksi.

Pionien kasvuvauhti on nyt hurjaa. Alkuviikosta laitoin niille tuet ja silloin kärjet hädin tuskin koskettivat tukiritilää. Tänään sitten huidellaan ja kirkkaasti kohti taivaita. Laitan yleensä nuo tuet asennusvaiheessa aika syvälle ja siten niitä voi käydä pionien kasvaessa kiskomassa ylemmäs. Tukevat aika hyvin kukkia sitten, kun ne vihdoin avautuvat täyteen loistoonsa.

Punalehtiruusu - Rosa Glauca

Rikkaruohohommaa alkaisi olla vähintäänkin yhden koko päivän puhteeksi, mutta muu elämä on nyt haitannut todella pahasti pihalle pääsyä. Tänään oli ihan pakko sulattaa kaappi- ja arkkupakastimet, jotta saisin inventoitua niiden sisällöin ennen uuden sadon valmistumista. Eilen nimittäin korjasin jo aikamoisen keon raparperia ja lisää valmistuu kaiken aikaa.

Eilen sekoitin 100 kg betonia ja laitoin muutamia raparperilaatteja tekeytymään. Löysin kellarista muovisia jäätelörasioita, jotka sopivat erinomaisesti reunakivien muoteiksi. Nyt on sitten kasvihuoneen vierustan laatta-ainekset valmistumassa. 

Kaikenlaista kannattaa näköjään säästää, jos vain on tilaa kaman varastoimiseen. Multasäkeistäkin laitan osan talteen, jotta voin käydä niihin hakemassa tutun tallilta hevonkakkaa. Nyt leikkasin osan säästetyistä säkeistä avoimiksi, jotta sain betonivalut suojattua niin auringolta kuin sateeltakin.

Kuusikin on muuten aika söpön näköinen pukatessaan uutta versoa oksien päihin. Kyllä maailmaan vaan mahtuu monenlaista vihreää. Sen huomaa, kun pysähtyy katselemaan ympärilleen tuolla pihamaalla.

Huomenna alkaa sitten virallisesti kesä ja monella jo kesälomakin. Niin etelässä kuin idässäkin on säätiedotusten mukaan aikamoisia helteitä, vaan ei täällä meillä. Helteistä en niin tiedä, mutta kyllä kesällä lämmintä saa olla. Sitä päin siis!

....juuri nyt ulkona sataa - vaihteeksi.

 

Tulpun metsästystä

Yritin etsiä eilen postaamani tulppaanin nimeä. Näitä tulppuja minulla kasvaa ainoastaan kaksi kappaletta alapihan Kiemurapenkissä. Viime syksynä en tuohon paikkaan ole istuttanut tulpun tulppua ja edellisistäkään mikään nimi ei osu kohdalleen. Viime kesänä olen samassa paikassa kuvannut tulppaania, jolle silloinkaan en ole löytänyt nimeä. Se on kuitenkin enemmän lilasävyinen. No, kertokoon ken tietää.

Pikkutalvio - Vinca minor

Tänään sataa vettä, joten on ollut sopiva päivä siivota sisällä. Kädet ovat täynnä ruusunpiikkejä, sillä eilen innostuin vielä illalla leikkaamaan kuolleita ruusupensaan oksia. Juhannusruusuni on aika huonossa hapessa. Siitä on talven aikana kuollut lukuisia oksia, eikä niissä ollut eloa laisinkaan. Olen huomannut, että jos juhannusruusun leikkaa tapille, se siirtyy versomaan toiseen paikkaan. Kovin montaa oksaa ei vanhaan paikkaan jäänyt, joten mitä mahtaa tapahtua perinneruusulleni? 

Ruusupensaideni alusta on täynnä pikkutalviota. Kysymys kuuluukin, viekö talvio levitessään elinvoiman ruusupensailta? Viekö se ylipäätään elinvoiman kaikilta muilta kasveilta kukkapenkeissä ja mihin sitä nyt onkaan istutettu? Tykkään kovasti pikkutalviosta ja etenkin tänä keväänä se on kukkinut erittäin runsaasti. Onko minun kuitenkin ryhdyttävä kiskomaan sitä pois penkeistä ja pensaiden juurilta? Mitä sanotte te viisaat?

Iloisena saatoin todeta, että Alppikärhö on ryhtynyt valloittamaan Pikkupuutarhaa vuorimännyn oksilla. Siitä ei olekaan enää pitkä matka angervopensaisiin ja pianhan kärhö sitten jo soitteleekin ovikelloa. Alppikärhön tutkimusretki innoitti minut suunnittelemaan uusien kärhöjen ja köynnösten hankkimista. Niinhän ne vaeltelevat alkuperäisillä synnyinsijoillaankin muiden kasvien lomassa. Ei siis ole mitään syytä rajoittaa upeaa köynnöstä vaikkapa tiettyyn köynnöskaareen vaan olkoon osaltaan luomassa puutarhaani vehreyttä ja runsautta.

Tänään piti kiertää pihaa rikkaruohoja kitkemässä. Onneksi meillä ei sentään ihan noin paljon ole voikukkia, kuin kuvassa. Jokunen on kuitenkin luimistelemassa kukkapenkissä ja aroniapensaiden joukossa. Niille tulkoon lähtö, mutta ei sitten tänään. Paljon muutakin piti tänään tehdä. Käydä läheisellä kesäkukkataimistolla ja osa ikkunoistakin on vielä pesemättä. Jos sade loppuu, saatan lähteä pihamaalle. Ikkunoita voi pestä muulloinkin.

Kevätvuohenjuuri - Doronicum oriental

Ja kas, juuri näitä sanoja kirjoittaessani aurinko pilkistää pilvien takaa. Ei muuta, kuin menoksi.

Mukavaa viikonloppua (taisin toivottaa samoin jo eilen, mutta haitanneeko tuo mitään).
 

Puutarhahörhöilyä tulppaanien lomassa

Tulipa Silver Parrot

Vihdoin aurinkoista, lämmintä, kesäistä. Aamukahvitkin on voinut juoda pihalla ilman villasukkia ja pitkähihaista vaatetta. Tämä on niin ihanaa, ettei paremmasta ole väliä.

Lämpö on saanut tulppaanit avautumaan. Näköjään syksyllä laitoin vähemmän tulppaaninsipuleita ja aiemmin istutetuista sipuleista on noussut yksilö sieltä täältä. Auringon lämmössä kukat avautuvat aivan levälleen, mutta viileiden öiden ansiosta niiden kukinta pitenee.

Vanhemmista tulpuista en ensihätään löytänyt nimilistoja. Niinpä tämäkin kaunotar saa toistaiseksi patsastella täällä nimettömänä. Varmasti joku teistä lukijoista aika pian löytää hänelle nimen.

Tulipa China Town ja Tulipa Florosa

Joko minulla on mennyt sipulipussit sekaisin ja mitä kummaa lienee istuttaessa tapahtunut, mutta vaaleanpunaisten vihreäraitaisten Florosa tulppujen joukosta nousee ainoastaan yksi oranssikukkainen vihreäraitainen China Town. Kumpaakin piti olla 10 kpl. Täytyy käydä laskemassa ylös nousseet ja ihmetellä asiaa uudelleen.

Tulipa Spring Green

Kuten huomaatte, olen ihastunut näihin vihreäraitaisiin tulppuhin. Vaikka tuossa yhtenä päivänä jo ilmoitin, että taidan jättää tulppaanien istuttamisen tulevina syksyinä vähemmälle, niin luultavasti sipuliluetteloiden ilmestyessä olen taas tyystin unohtanut nämä keväiset höpötykseni. Toisaalta keksin hyvän paikan tulppaaneille. Meillä on rajattu paikka, jossa kasvaa tuoksuvatukkaa. Jonkun kerran olen yrittänyt sitä kaivaa pois, koska haluaisin tilalle jotain muuta, mutta varmaan pitäisi olla ikioma kaivuri. Leikkaan vatukat siitä paikasta joka syksy ihan alas, sillä sieltähän ne takuuvarmasti aina uudelleen kasvavat. Kasvu on kuitenkin sen verran hidasta, että ehtisin hyvin nauttia tulppaanien kukinnasta, kunnes vatukat vihdoin peittävät väsähtäneet tulpunlehdet alleen. Siinäpä oiva paikka tulpuille.

Tulipa Lilac Perfection

Tulipa Cummins

Parin vuoden takaisista ripsureunatulppaaneista nyt nousi mullasta yksi ainokainen. Samalla paikalla kasvoi myös Blue Heronia, mutta minusta tämä on Cummins.

Joskus ammoisina aikoina olen istuttanut myös ihan yksinkertaisia keltaisia tulppaaneja. Niistä nousee uskollisesti joka vuosi yksi tai kaksi yksilöä. Tänä vuonna kaksi. Itse asiassa ei yhtään hullumpi tämäkään. Voisinpa ajatella istuttavani tällaisia konstailemattomia tulppuja enemmänkin, jos ne ovat kestävämpiä, kuin nuo erikoiset sukulaisensa.

Tämä taasen ei ole tulppaani, vaan mamman puutarhakaveri, joka on ilmeisesti saanut vainun jostain ötökästä ja tarkkailee sitä lumimarjapensaassa. Ehkä siili, ehkä sammakko vai lintuko sinne pusikkoon on lentänyt? 

Tarkkailu taisi alkaa väsyttää ja Juuso palasi vartiointipaikalleen. Tästä ken sisälle kulkee, kompastuu ensin kissaan. Tällä kertaa Juuso oli hyvin hövelillä tuulella ja antoi mammankin loikkia ylitseen ilman kommentteja. Toisinaan se innostuu tarttumaan housunlahkeeseen tai sukkaan kiinni tullakseen varmasti huomatuksi. No, tänään mammalla ei ollut sen enempää sukkia kuin housunlahjettakaan. Shortsinpunttiin oli vähän pidempi matka.

Norjanangervot kukkivat nyt upeasti ja niiden tuoksu on aivan ihana. Ei laisinkaan liian massiivinen aiheuttaakseen päänsärkyä tai ellottavaa oloa. Ulkoilmaan tuoksuja mahtuu heikompipäisenkin haisteltavaksi.

Muutenkin puutarhassa kaikki kasvaa ja kukoistaa sellaista vauhtia, ettei millään tahdo perässä pysyä. Jossain vaiheessa kevättä ajattelin, että nyt tuleekin lokoisa kesä, kun ei ole kovin suuria projekteja suunnitteilla. Turha luulo. Ei tarvitse kuin hetkeksi istahtaa pihapöydän ääreen, niin päässä alkaa vipeltämään ideoita ja suunnitelmia sellaista vauhtia, ettei niitä edes paperille ehdi laittaa. Tai vähintäänkin siinä istuksiessa näkee jotain nypittävää, leikattavaa, korjattavaa ja kohta jo pitää lähteä kellariin hakemaan työkaluja.

Tänään oli tarkoitus pitää lepopäivä ja juoda kahvit ystävän kanssa ulkosalla. Sitä ystävää odotellessa ehdin kuitenkin leikkaamaan juhannusruusun kuolleita oksia ja nyppiä yhden jos toisenkin rikkaruohon sieltä täältä. Onneksi ystävä tuli ja oli pakko rauhoittua kahvikupin ääreen. Kunhan ensin oli kierretty puutarha ympäri ja syynätty puskat ja perennat. Ja siinä ohessa nypitty katsetta häiritseviä rikkoja sieltä täältä. Sellaista tämä puutarhahörhön elämä on. Minkäs mahdat.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille muille puutarhahörhöille!

Pihalle palaa eukkosen mieli...

Kotkansiipi päältä

Kesä on selvästi tullut. Tänään juotiin aamukahvit pihalla - ei kylläkään ihan paitahihasilla. Käki on kukkunut monena iltana ja pääskysetkin lentelevät korkeuksissa. Räkättirastailla taitaa jo olla ensimmäiset poikaset opastettavina, kun Juuson kanssa ei enää metsikössä ihan joka paikkaan ilman räkättien pontevaa vastustusta voi mennä.

Kotkansiipi sivusta

Nyt on pari päivää vapaata omaishoidosta ja muistakin menoista, joten pihamaalle on taas kiire. Tai kiire ja kiire. Siellä on yksinkertaisesti niin huikean kiva puuhata, ettei millään tahtoisi sisällä aikaa viettää. Kotihommat tulee tehtyä vähän sinne päin, mutta ehtiihän sitä taas paikkoja puunailla talvellakin.

Kotkansiipilapsonen nojaa kompostiin

Nautiskelkaa tästä kevään viimeisestä viikosta. Maanantaina siirrymme sitten virallisesti kesään, ainakin allakan mukaan. Kaikki kiva odottaa pihalla, joten heippa taas vähäksi aikaa.
 

Puutarhan osoitteet

Näkymä yläpihalta alapihalle

Nyt kuulkaa tuli hurjan pitkä sepustus, joten jaksakaa loppuun tai lopettakaa kesken. Pakko oli pulputtaa tämä tarina, kun nuo sormet alkoivat näppäimistöllä taas tanssimaan. 

Löytyykö teidän puutarhoistanne osoitetietoja? Miten kirjaatte istutuspaikat muistiin, jos siis ylipäätään kirjaatte? Miten puhuttelette kukkapenkkejänne? Huomaan, ettei ainakaan oman pääni muistitietoihin ole luottamista ja siksi pyrin kirjoittamaan istutustiedot paikkaan, josta löydän ne tarvittaessa myöhemminkin. Vasta vuosien kokeilujen tuloksena näyttää nyt syntyneen käyttökelpoinen systeemi tälle kirjaamiselle eli olen nimennyt kukkapenkit ja istutuspaikat. Olen laatinut Istutuskartan nimellä kulkevan luettelon kolmen viimeisen vuoden uusista istutuksista. Tarkoitus on ajan kanssa laajentaa tuo "kartta" koskemaan kaikkiin olemassa oleviin istutuksiin.

Vasemmalla Hortensiapenkki, joka kaartuu oikealle Kriikunapolkuna, etualalla Kurgaani ja sen takana osa Päivänliljapenkistä.

Joidenkin puutarhaosioiden nimet ovat tulleet ajan myötä ja jotkut ovat syntyneet heti jostain lausahduksesta tai penkin rakentamiseen liittyvästä seikasta. Joku kukkapenkki on hetken elänyt tietyllä nimellä, mutta penkin kasvaessa nimi on muuttunut kuvaamaan enemmän kyseisen penkin uutta olemusta. Näin kävi esimerkiksi Päivänliljapenkille, joka alkoi pienenä pyörylänä, jonka keskellä oli pari kärhöä ja sen ympärillä jaloruusuja. Penkki oli siis alkuun välillä Kärhöpenkki ja välillä Ruusuympyrä. Kun sitten jatkoin penkkiä kasvihuoneen suuntaan ja istutin siihen päivänliljoja, sen nimi muuttui Päivänliljapenkiksi.

Oikealla Kiemurapenkin pää, sen taustalla Herukkapensaat, vasemmalla Kurgaani ja keskellä Hedelmätarhan edessä Päivänliljapenkki.

Päivänliljapenkin takana on Hedelmätarha eli omenapuut ja viime loppukesästä sinne syntyi myös Mustikkapenkki, johon istutin saamani pensasmustikat. Päivänliljapenkin päähän sijoitimme eräältä rivitalorakennustyömaalta saamani betoniraudoitusverkon, jonka Ukkokulta kiinnitti puupylväisiin. Ehkä se olisi ollut paremman näköinen hiukan matalampana, mutta taloudesta ei löytynyt sellaista vekotinta, jolla raudan olisi saanut taivutettua tai peräti pätkittyä. Toivottavasti laikkuköynnös ja köynnöskuusama valloittavat verkon ajan myötä korkeuksiin saakka.

Taustalla Kasvihuone ja Kasvimaalaatikot, etuoikealla Ruusupuska, joka jatkuu vasemmalle Kiemurapenkkinä.

Alapiha oli omenapuita ja marjapensaita sekä kasvimaata lukuunottamatta nurmena. Lasten kasvaessa sieltä lähti ensin keinu ja vähitellen tuli ajatus muuttaa laaja nurmikko kasveilla täytetyksi puutarhaksi. Sillä tiellä tässä ollaan, joskin matkaa on edessä melkoisesti.

Nurmikonhävitysprojekti lähti tuosta Ruusupuskasta, jonne siirsin yläpihalla leviämään lähteneen Juhannusruusun. Sitten siihen viereen tuli Punalehtiruusua, Hansaruusua ja Metsäruusua. Uutena istutin tänä keväänä Omenaruusun. Pikkutalvio on levinnyt ruusujen alustalle. Ruusupensaan takana on kaivonkansi. Nykyisin meillä on kunnallistekniikka ja vanhaa porakaivoa käytämme lähinnä kasteluvetenä. Kauempana taustalla näkyvässä betonirenkaassa poltamme lähinnä hävitettäväksi tarkoitettuja juuria ja jotain pientä silloin tällöin.

Kiemurapenkki

Ruusupuskista istutusalue lähti leviämään nurmikon keskustaa kohti. Alkuun kaivoin istutukset suoraan maahan poistamalla vain nurmikon sopivalta alalta. Koska istutettavat eivät heti vallanneet koko aluetta, peitin mulloksen sanomalehdillä ja hakkeella. Siten kukkapenkeissä ei juurikaan ole ongelmia rikkaruohojen tai nurmikosta lähteneen ruohon kanssa. Nyttemmin olen siirtynyt kohopenkkeihin, jolloin en välttämättä poista nurmikkoa laisinkaan, vaan kanttaan sopivan alan ja peitän sen sanomalehdillä, joiden päälle sitten kokoan kohopenkin.

Kurgaani

Ensimmäiset kohopenkit syntyivät vahingossa, kun kaivoin uutta kukkapenkkiä jonnekin ja siitä syntyvä maa-aines piti kasata toisaalle. Kurgaani esimerkiksi on Kriikunapolun alta poistettua maata, joka sai muhia pari kuukautta sanomalehtien, oksahakkeen ja pressun alla. Ajattelin, että siellähän maa muhii, kunnes keksin läjälle käyttöä. Kurgaanin laelle istutin riippahernepuun ja reunoille peittokurjenpolvea, sammalleimua, pikkusydäntä, ketoneilikkaa. Kurgaanissa kasvaa myös kolme pionia ja joitakin sipulikukkia. Vielä siihen jotain mahtuu, kunhan keksin, mitä. 

Ruusukolmio, jonka kulmissas kasvaa ruusupensaat 'Sävel', Tornionlaaksonruusu ja Ritausma sekä Kirjoapteekkarinruusu.

Kun innostuin hankkimaan lisää pensasruusuja, piti niille löytää paikka. Pihamme aurinkoisin ja lämpimin paikka on lähellä Kriikunapuita, joten siihen vain lapio multaan. Kolmiomainen lämpäre keskellä nurmikkoa näytti ihan hoopolta ja niinpä kiirehdin sille jatkoa. Aloin rakentaa Kriikunapolkua. Ei kannata rakentaa valtavia kukkaistutuksia, joita ei sitten pääse hoitamaan. Jollei pääse ympäri, on tehtävä jonkinlainen huoltopolku istutusten keskelle. Kriikunapolku oli jonkin aikaa valmiina kuitenkin ilman varsinaista polkua eli kiveystä ja rapskulaattoja. Ne sain laitettua lopullisesti kuntoon vasta viime syksynä. Niin ja nimi paikalle tuli reunalla kasvavasta kriikunapuusta.

Rajamäntypenkki

Tonttimme rajalla, naapurin aidan kulmauksessa kasvaa iso mänty. Rakentaessamme se oli ihan pikkuinen, mutta nyt jo kasvanut melkoiseksi puuksi. Vuosien mittaan olen sahannut siitä lukuisia kuivahtaneita oksia, jotka muuten olisivat vähitellen pudonneet nurmikolle. Nyt en enää pitkilläkään tikkailla ylety alimpiinkaan oksiin. Männystä tulee aivan valtavasti neulasia, joten ilmeisesti maa sen vaikutusalueella on aika hapanta. Nurmikko on vähitellen muuttunut varsin sammaleiseksi, mikä osittain johtunee myös lähiympäristön puuston kasvamisen aiheuttamasta varjoisuudesta. Jossain vaiheessa tein männyn viereen sellaisen "Istutan-kun-en-muualle-keksi" -alueen. Nimi muuttui aika pian Rajamäntypenkiksi. Nyt siellä kasvaa lähinnä Töyhtöangervoa, jonka siementaimia pulpahtaa joka vuosi lukuisia. Penkissä on myös Poimulehteä ja Juhannusruusua.

Naapurirengaspenkki

Naapurin aidan vieressä kasvoi aikanaan melkoinen rypäs leppää. Meni vuosia saada viimeisetkin maasta versovat lepäntaimet kokonaan pois. Rakennusajalta jäi kaksi ylimääräistä betonista kaivonrengasta, jotka piti naamioida jotenkin. Niitä kun ei liikutella ihan helposti sinne tänne. Toinen rengas kieritettiin jossain vaiheessa odottamaan jatkokäyttöä lepikon reunaan ja siinä se yhä nököttää. Renkaaseen olen yleensä istuttanut krassia, joka vyöryy kesän mittaan ylös, alas ja sivuille ja tuo mukavasti väriä kukintansa lopettaneen norjanangervon vihreyteen. Viime keväänä istutin renkaaseen kaksi kärhöä, joista ainakin toisessa näyttää jo olevan eloa.

Norjanangervot ovat peittäneet renkaan erinomaisesti, mutta viime vuoden keväällä oli vaihteeksi pakko leikata angervot tapille, koska ne olivat totaalisesti ränsistyneet ja kukkiakin oli lähinnä latvoissa. Aikanaan olen ympäröinyt penkin kivillä, joiden alle olen laittanut maanpeitekangasta. Maa laskee tuosta penkistä jonkin verran kuvan etualaa kohti. Ja kuten kuvasta näkyy, angervot ovat peittäneet alueen niin tehokkaasti, ettei niiden latvuston peittoalueella ole kasvanut edes nurmikko. Paikka on nyt varsin ruman näköinen, mutta asia korjaantuu angervojen kasvun myötä. Eikä siihen mene kauaa.

Naapuriaita Kakkonen

Naapurirengaspenkin oikealla puolella on penkki nimeltä Naapuriaita Kakkonen. Se ei ole vielä lähellekään valmis. Nurmikko (tai pikemminkin sammalikko) on katettu vasta toissa kesänä ja paikka on edelleen muhimassa. Muhiminen tarkoittaa sitä, että torjun rikkaruohoja peittämällä alueita sanomalehdellä ja oksahakkeella. Harmillista on, että naapurin puolelta vyöryy jatkuvasti uusia ja uusia voikukka- ja rönsyleinikkikasvustoja, joiden kurissapitäminen on työlästä. 

Tuohon oikeaan nurkkaan olen siirtänyt aikanaan tien vierelle aidanteeksi istutettua kiiltotuhkapensasta ja viime kesänä istutin paikalle Isabellansyreenin ja jalosyreeni 'Sensation'. Tämä penkki on puutarhamme peränurkkaa, eikä sen laittaminen ole ollut listan kiireisimmässä päässä. Sinne olen tyrkännyt muualta pois joutaneita vuorenkilpiä, ettei paikka olisi ihan pelkkää oksahakekeskittymää.

Naapuriaita Ykkönen

Vastaavasti Naapurirengaspenkin vasemmalla puolella on penkki nimeltä Naapuriaita Ykkönen. Sen oikeassa reunassa kasvaa kaksi iäkästä punaherukkaa, jotka tuottavat erinomaisen runsaasti marjoja joka vuosi. Penkin toisessa päässä taasen on pari tuijaa. Keskellä on Valamonruusu ja muuten penkissä kasvaa matalaa jaloangervoa, kaunokaista ja joka paikkaan levinnyttä lemmikkiä sekä kevätkaihonkukkaa.

Aidan edessä, penkin keskellä on myös kaksi tuijaa, jotka viettivät viime kesän sisääntulon isoissa ruukuissa. Istutin ne syksyllä maahan, mutta ne kumartavat edelleen maata kohden talvisen tykkylumen jäljiltä. Olisi pitänyt käydä ajoissa putsaamassa lumet tuijien hennoilta harteilta. Toivottavasti tuijat vielä tuosta jaksavat selkänsä suoristaa.

Kriikunapolku

Vastapäätä naapurin aidan edessä olevia penkkejä on jo aiemmin mainittu Kriikunapolku, joka oikeastaan koostuu useammasta penkistä. Ensin tuohon vasemmalle muutti metsäruusu. Sen paikalta löytyi iso kivi, jota ei kaivamalla ylös saanut ja kuitenkin sen kärki piti aina muistaa nurmikkoa leikattaessa. Niinpä päätin tehdä kiven lomaan kukkapenkin. Metsäruusu on kaunis kukkiessaan yksinkertaisin vaaleanpunaisin kukin, mutta se on hurja tekemään juuriversoja. Nurmikon puolella ne on helppo pitää kurissa, mutta samaa ei voi sanoa kukkapenkin puolesta. Penkin oikeassa reunassa on Hortensiapenkki ja taustalla oikealla Ruusukolmio.

Kriikunapolku viistosti naapurin aidan suunnasta. Edessä keskellä on Ruusukolmio, oikealla yläkulmassa näkyy Hortensiapenkki ja oikeaan etukulmaan jää metsäruusu, vasemmalla kriikuna. Kriikunapolku haarautuu kolmeen suuntaan.

Leikkimökkirinne

Tonttimme on kahdessa tasossa. Ylä- ja alapihan jakaa lähes koko tontin levyinen rinne. Edellinen naapuri rakensi aikanaan aivan tontin rajalle autokatoksen ja maakellarin. Sitä varten paikalle tuotiin paljon maa-ainesta. Sitä sitomaan he istuttivat kuusiaidan ruskean puuaidan sisäpuolelle. Kuusiaita jäi leikkaamatta ja hoitamatta ja nykyinen naapuri onkin kaatanut rivistä useamman puun. Jokunen on vielä jäljellä. Me tuimme oman puolen rinnettämme aluksi pengertämällä sen puurakenteilla. Eivät kestäneet aikaa ja maan voimaa. Muutama kesä sitten Ukkokulta muurasi harkoista tukevan muurin sekä rinteen naapurin puoleiseen että puiston puoleiseen päähän. Muurin ja naapurin lauta-aidan väliin jää sopivan levyinen kulkuväylä vaikka kottikärryjä varten.

Lautarakenteiset porrastukset sijaitsivat kuvassa näkyvien vuorenkilpien oikealla puolella. Muurin ja maan väliin jäi syvänne, jota olen täyttänyt haravointi- ja kaivujätteellä. Nyt näyttää siltä, ettei maa pahemmin enää painu. Rinteen oikeaan yläkulmaan olen vuosia sitten istuttanut näköesteeksi naapuriin päin tuoksuvatukkaa. Enää en istuttaisi, sillä se on hurja leviämään. Leikkimökin päädyssä kasvaa syreenejä ja niiden reunalla laakakatajaa. Monet eivät pidä vuorenkilvestä, mutta tällaisiin ongelmallisiin rinteisiin se on oiva ratkaisu..

Leikkimökkirinteen polku

Polku leikkimökkirinteeseen valmistui vasta runsas kuukausi sitten. Täysin valmis se ei ole vieläkään, eikä ihan kokonaan valmistukaan ennen kuin saan vuosikausia sitten kaadetun koivunkannon jämät kokonaan pois. Juuso kuitenkin tykkää oikaista juuri tästä ja helpottaa melkoisesti, kun voi itse kulkea sen perässä.

Rinne jatkuu tontin toista reunaa kohden tehden pienen mutkan. Näkyvyyden peittävät vuorimännyt, joiden systemaattisen leikkaamisen aloitin aivan liian myöhään. Onneksi sentään edes silloin, sillä ne ovat kohtalaisen siedettävän näköisiä ja tuuheita.

Oikearinne

 

 

Alapihalle johtavat portaat jakavat rinteen kahtia. Olen nimennyt puolikkaat Oikeaksi ja Vasemmaksirinteeksi. Rinteen yläreunassa kasvaa marja-aroniaa, jonka leikkasin toissa keväänä matalaksi. Koristemarja-aroniakin tuppaa risuuntumaan, ellei sitä sopivin väliajoin leikkaa. Nyt yritän kunnostautua aroniankin suhteen siten, että leikkaan uudesta kasvustosta osan pois, jolloin se tuuheutuu alhaalta lähtien, eikä risuunnu niin nopeasti.

Oikeanrinteen kaivoin muutama kesä sitten kokonaan auki, sillä mm. apila alkoi vallata liikaa tilaa ja ruoho kasvoi sammalleimua paremmin. Oli kyllä iso urakka kaivaa paikka kokonaan auki, putsata kasvit ja istuttaa ne uudelleen. Rinteeseen on upotettu yksi suurikokoinen olohuoneen matto ja maanpeitekangasta, jotta mahdollisesti multaan jääneet rikkaruohot eivät riehaantuisi. Yllättävän nopeasti sammalleimu, sulkaneilikka, maksaruohot, hopeatäpläpeippi ja muut kasvit ovat täyttäneet rempan jäljiltä melko paljaan rinteen.

Vasenrinne

 

Vasemman puoleisessa rinteessä ei ole ollut samanlaista rikkaruoho-ongelmaa, sillä hopeahärkki on peittänyt sen varsin tehokkaasti. Härkille olen antanut kavennustuomion, eli se tulee saamaan seurakseen muutakin kasvia. Syksyllä keksin ensimmäistä kertaa istuttaa rinteeseen tulppaanin sipuleita. Voi olla, etteivät tuohon saa jäädä, mutta kukkikoon nyt tämän kevään. Viime kesänä istutin rinteeseen kurjenpolvea ja jalopähkämöä. Rinteeseen on levinnyt runsaasti scillaa ja helmililjaa. Nyt rinteessä rötköttääkin ylenmäärin nuutuneita scillanlehtiä.

Tonttimme rajoittuu yhdeltä sivulta naapurin pihaan, toiselta tiehen ja kahdeltla muulta sivulta kunnan puistoalueeseen. Puita ja pensaita en ole alapihalle pahemmin istuttanut, koska en halua sinne liikkaa varjoa. Nyt on kuitenkin kunnan rakennussuunnitelmat edenneet sen verran, että tonttimme yhdelle sivulle on tulossa korttelikenttä ja toiselle sivulle sinne johtava kävelytie. Tämä tietää sitä, että tarvitsemme ehkä enemmän näköesteitä ja toisaalta myös sitä, että tonttiamme runsaasti varjostavat suuret puut kunnan alueella tulevat harventumaan. Se taasen lisää kauan kaivattua valoa pihaamme.

Vielä muutama vuosi sitten alapiha oli hedelmäpuita, marjapensaita ja kasvimaata lukuunottamatta lähinnä nurmikkoa. Tarkoitus on vähentää nurmikkoa ja lisätä muita istutuksia. Tähän saakka olen perustanut kukkapenkkejä siten, että niitä olisi helppo hoitaa ja niiden ympäriltä ajaa nurmikkoa niin kauan kuin nurmikkoa vähänkin on. 

Rajamänty

En ole laatinut minkäänlaista kokonaissuunnitelmaa, vaan etenen enemmänkin jonkinlaisen hämärän viidakkovision perusteella. Jos laadin tietynlaisen suunnitelman, tulee tunne, että sitä on pakko noudattaa. Tunnen itseni ja tiedän hyvienkin suunnitelmien elävän ja muuttuvan kaiken aikaa ja pakon vain rajoittavan elävyyttä. Oman rajoituksensa tuovat myös rajallinen budjetti, aika ja voimavarat. 
 

Istutuskartta

  

Kasvivalinnat ovat olleet aika yksipuolisia, mikä johtuu pitkälti siitä, että oman pihan jakotaimia on ollut kätevintä tyrkätä toisaalle pihaan. Siten on säästynyt rahaa ja uudet alueet on näin saanut nopeammin täyttymään. Blogin aloittamisen myötä olen ihan uudella tavalla innostunut pihan rakentamisesta, oppinut valtavasti hyödyllisiä asioita ja lisäksi löydän jatkuvasti mielenkiintoisia kasviehdokkaita, jotka omalta osaltaan lisäävät vaihtoehtoja alapihan muuttamiseen nurmikosta viidakoksi.

Puutarha on minun harrastukseni ja kiinnostukseni kohde, joten kaikenlainen urakointi on ihan itse hoidettava. Ukkokulta vain elää tarvittaessa hengessä mukana ja ihmettelee, kuinka monta "kirjovehkaa" minun oikein pitää pihalle hommata. No, kyllä hän silloin tällöin jonkun puurakenteen minulle naputtaa kokoon, kun sen ensin suunnittelen ja pitkään asian perään ruikutan. 

Naapuri seisoo toisinaan osaaottavan näköisenä aidan vieressä ja surkuttelee, kuinka minulla on niin hurja urakka nurmikonleikkuussa, kun olen täplittänyt pihani moisilla kukkapenkeillä. Eikö olisi parempi laittaa vain kaikki silkin sileäksi nurmeksi, on hänen mielipiteensä. Silloin saisi huristeltua nurmikon leikkurilla läpi hetkessä. Silloin käännyn leikkurin kanssa toiseen suuntaan muistellen vanhaa sanontaa, ettei "hullulle ja lapselle pidä näyttää keskeneräistä työtä". Kuvitteleeko joku vielä kaikkien näiden kaivuuhommien jälkeen, että haluan viettää kesäni nurmikkoa leikaten?

Ruusuherukka

Näin siis meni tämä helluntai. Ilman puutarhatöitä, mutta "garden on my mind" kuitenkin. Huomenna alkaa tämän toukokuun viimeinen viikko ja monelle se tietää päättäjäisiä ja juhlia. Meillä ei tänä keväänä ole minkäänlaisia kouluun tai opiskeluun liittyviä juhlia, mutta mikä estää juhlimasta kesän alkamista. Ei sitten mikään. Mukavaa viikkoa kaikille!