Kesäpäivä pihamaalla

Jihuu, tänään on ihan oikea kesäpäivä. Aurinko paistaa, linnut laulavat ja lämmintä on. Niin lämmintä, että tarkenee shortseissa ja t-paidassa. Huikean ihanaa. Syötiinkin pihapöydän ääressä, kuten oikeaan kesään kuuluukin.

Unikkoa väsyttää

Unikot kukkivat lautasenkokoisina väriläiskinä. Ne ovat viime vuosina lisääntyneet mukavasti ja niitä on sekä ylä- että alapihalla. Näin kukinta-aika pitenee, kun valo-olosuhteet ovat erilaiset, eikä aurinko paista molempiin paikkoihin yhtä intensiivisesti. Osa unikoista on jo pudottanut terälehtensä ja kohta siemenkodat ovat täynnä heliseviä minisiemeniä.

Kattomehitähti - Sempervivum tectorum

Näyttäviä pioninkukintoja odotellessa sopii ihastella myös puutarhan pienempiä kukkia. Kattomehitähti on läheltä katsottuna tavattoman kaunis ja ansaitsee parikin polvistumista sen ääreen ihailemaan.

Synnyinsijoillaan kärhöt kiipeilevät isojen puiden ja pensaiden lomassa, niiden oksilla ja rungoilla. Muutama vuosi sitten istutin Multi Blue -kärhön Pikkupuutarhan kriikunan juurelle. Se ei ole kuollut, mutta ei juuri kasvanutkaan. Viime kesänä kärhö otti kunnon kasvuspurtin ja sai aikaan yhden kukankin. Tänä vuonna se on jo ohittanut kriikunan alimmat oksat ja versoissa pullistelee mehevän näköisiä nuppuja. Ilmeisesti kärhöt vaativat oman aikansa kotiutumiseen ja kukinnan aloittamiseen. Ei siis kannata mennä niitä kaivelemaan ja häiritsemään, vaan odottaa rauhallisesti niiden juurtumista.

Sammalruusu - Rosa centifolia muscosa

Sammalruusussa on nuppuja ja niiden avautumista odotan innolla. Kukka on voimakkaan vaaleanpunainen ja kerrottu. Tosi kaunis. Nupussa ei suinkaan ole vihreitä kirvoja vieri vieressä vaan se on ikäänkuin sammaloitunut. Siitä tulee ruusun nimikin.

Sisäänkäyntiä vastapäätä on meidän Bermudan kolmiomme. Nimi juontuu siitä, että kuvassa oleva kuunlilja kasvaa kukkapenkin nurkassa ja sen molemmin puolin käytävää reunustamassa on niinikään rivi kuunliljoja. Aikanaan istutin mielestäni tismalleen samaa kuunliljaa, mutta kuinka ollakaan, tähän kulmaukseen sattui isompikokoinen lajike. Koko penkki sai nimekseen Bermudan kolmio. Onneksi se ei ole mikään musta aukko, jonne kasvit katoavat, vaan mieluinen silmänilo.

Tässä sama paikka kauempaa kuvattuna. Tulppaanit ovat jo lopettaneet ja laukatkin vetelevät viimeisiään. On hetki ennen liljoja ja syysleimuja. Ehkä nuo kuunliljatkin pitäisi vähitellen jakaa, mutta odottakoon toistaiseksi.

Juuso tuli komentamaan mammaa alapihalle niin pitkälle, kuin yläpihan juoksunaru ja flexi antoivat myöten. Ajattelin siirtää sen seurakseni kiinnittämällä flexin omenapuuhun, mutta Juusollapa oli kiire sisälle. Aina, kun menin se lähelle, se kipitti portaita pitkin yläpihalle ja kun etäännyin, kissa tuli perässä kutsumaan minua. Täytyi päästää Juuso sisälle ruokailemaan ja päikkäreille.