Ruusu(pensaista) juhannuspäivää

Metsäruusu - Rosa majalis

Vihdoin näyttää alkavan ruusupensaiden kukinta. Yleensä ensimmäisenä kukkaan ehtii Juhannusruusu, mutta tänä vuonna se on edelleen nuppuinen, joskin jo pikkainen aavistus avautumisesta näkyvissä. Metsäruusu ehti ensimmäiseksi ja se on minusta kauneimmillaan silloin, kun yhä uusia kukkia avautuu ja ne tuoksuvat pensaan ohi kävellessä. Tätä hetkeä pitänee vielä odotella, sillä sateinen pilvisää tuskin houkuttelee nuppuja avautumaan.

Puutarhassani alkaa olla metsäruusua vähän joka nurkalla. Se tekee runsaasti juurivesoja, joita olen istutellut eri paikkoihin pihalle. Pääpensas kasvaa nurmikolla, jolloin voin lyhentää mahdolliset juurivesat nurmikonleikkuun yhteydessä. Sen sijaan pikkupuutarhaan istuttamani taimi on saanut vesoa tehokkaasti. Siellä metsäruusulla on tilaa ja saakin olla vähän villinä.

Juhanusruusu - Rosa pimpinellifolia 'Plena'

Tänä vuonna juhannusruusuni on kovin kärsineen oloinen. Talven aikana siitä oli kuollut useita oksia ja jäljellä on vain muutamia pitkiä oksia, joihin kyllä on tullut nuput. Myös vattukärsäkäs löysi pari vuotta sitten tiensä puutarhaamme ja se peijakas käy järsimässä nuput siististi poikki, kuin veitsellä leikaten. Ensimmäisen kerran ilmiöön törmätessäni ihmettelin kovasti, kuka kumma tekee tämmöisiä ilkitöitä. Googlettamalla ilkimys selvisi. Aika vaikea tätä on yksinään torjua, kun ympäristössä on runsaasti luonnonvadelmaa, joka kuulemma houkuttelee vattukärsäkkäitä.

Teresanruusu - Rosa Therese Bugnet

Teresanruusun istutin toukokuussa ja se on tehnyt jo yhden nupun, jonka avautumista odottelen innolla. Aina välillä ruusupensaita tutkiessa tulee sellainen tunne, että kannattaako näiden kaikkien ötököiden ja ruusutautien kanssa tapella. Vaan kyllä se kannattaa. Yksikin kukka saa mielen nousemaan jonnekin ihan uusiin ulottuvuuksiin ja sitä ainokaista täytyy käydä ihailemassa joka suunnasta. Puhumattakaan siitä mahtavasta ilosta, kun pensas kasvaa ja kukkia puhkeaa toinen toistaan upeampia.

Punalehtiruusu - Rosa Glauca

Punalehtiruusuunkin on jo nuput ilmestyneet. Pidän kovasti punalehtiruususta. Sen kukka on melko vaatimaton, mutta lehdistö aivan ihana. Ja syksyllä tulevat hienot kiulukat.

Hansaruusu - Rosa rugosa 'Hansa'

Hansaruusun olen istuttanut aivan puutarhamme ensimmäisinä vuosina. Silloin tunsin huonosti kasveja ja ruusuistakin tutumpia olivat jaloruusut. Jaloruusut ovat toki kauniita, mutta minusta ne vaativat aika paljlon enemmänt työtä ja ovat alttiimpia menehtymään talven aikana. Lisäksi jaloruusupenkki on minusta liiankin pitkään keväällä autio, ellei sitten täytä ruusujen välejä vaikkapa maanpeitekasveilla. Pensasruusut kiinnostavat vuosi vuodelta enemmän ja nyt niitä onkin alkanut tupsahdella puutarhaani vilkkaassa tahdissa.

Tove Jansson - Rosa 'Tove Jansson'

Tove Janssonin istutin Pikkupuutarhaan vuosi sitten keväällä. Silloin jo se teki muutaman kukan. Pensas on vielä aika pikkuinen, mutta tomerana siinä on jälleen nuppuja ja luultavasti lähiaikoina pääsen näkemään kirkkaanpunaiset kukat avonaisina.

Muissakin ruusupensaissa on jo nuppuja, joiden avautumista odottelen innolla ja esittelen niitä myöhemmin lisää.

Akileija - Aquilegia vulgaris 'Petticoat Pink'

Viime kesänä kasvatin siemenistä akileijoja, mutta eiväthän ne silloin vielä kukkineet. Olin jo unohtanut nämä hienohelmat, joten yllätys oli iloinen nämä nähdessäni kukkapenkissä.

Sormustinkukka - Digitalis purpurea

Sormustinkukka on viime kesänä siementänyt todella vallattomasti. Sitä nousee miltei jokaisesta kukkapenkistä ja myös niiden ulkopuolelta. Omenapuiden juurelta, kasvimaalta ja sieltä sun täältä. Joillekin sormustinkukka on inhokki, joka kitketään oitis pois näkyvistä, mutta minä pidän siitä. Alan yhä enemmän tykästyä tällaisiin villikoihin, jotka haluavat itse päättää kasvupaikkansa. Aikanaanhan kuvittelin, että akileijat, sormustinkukat, varjoliljat kaikki tyynni täytyy istuttaa ja saada pysymään niille määrätyillä paikoilla. Eivät pysyneet ja se oli erinomainen opetus tällaiselle perfektionistille, ettei luonnon kanssa sovi ryhtyä kilpasille. Viime kädessä luonto aina päättää.

Myös unikot kuuluvat niihin villikoihin, joita ei näköjään parane mennä määräilemään. Vuosi toisensa jälkeen ne tykkäävät eniten kasvaa pionien ja aroniapensaiden välissä. Paikassa, joka aronioiden kasvettua suuriksi jää lähes näkymättömiin. Aikani siirtelin unikoita omaan paikkaansa ja sen seurauksena niitä jokunen siinä edelleen on. Valtaosa kuitenkin päätti kasvaa ja kukoistaa aronioiden juurella, joten siellä saavat olla. Portaiden yläosasta niitä voi käydä kurkistelemassa ja näkyväthän ne hyvin alapihalle.

Alapihalle johtavat portaatkin ovat muuttuneet kukkapenkiksi. Aina välillä kitken kaikki kasvit pois portaikon hiekkapitoisesta maasta, mutta yhä uudelleen niitä sinne ilmestyy. Hyvinhän tuosta pääsee pujottelemaan, akileijojen, sormustinkukan ja taponlehden välistä. 

Eipä ollut juhannusaatto kovin lämmin, eikä paljon paremmalta näytä tämä juhannuspäiväkään. Vettä on tullut taas ihan kaatamalla, mutta nyt näyttäisi hiukan kirkastuvan. Ainakin hetkellisesti säätietojen mukaan.

Mikäs tässä on ollessa. Villasukat jalassa ja vino pino kirjoja luettavana. Ruokaakin on niin mahassa kuin kaapissa ja kissa kuorsaamassa olohuoneen pöydän alla olevassa korissa. Juhannuksia tulee ja menee ja varmasti niitä aurinkoisiakin kesäpäiviä vielä tulee. Niitä odotellessa voidaan vaikka vetää vähän lonkkaa.

Ronja Ryövärintytär, Kati, Johanna ja Vanilja, olette lämpimästi tervetulleita blogini pariin.