Ahkerointiputki päällä

Pioni 'Jan van Leeuwen'

Mitäpä sitä puutarhaihminen kauniilla ilmalla muuta tekisi kuin ahkeroisi. Toki joskus mielessä välähtää, että kesälomalla on tapana ottaa lungisti, istua auringossa kirjaa lukien ja paljaita varpaita heilutellen. Sattumoisin olen sellainen tyyppi, joka viihtyy paremmin touhuten ja mielellään vieläpä jotain näkyvää aikaansaaden.

Pioni 'Sarah Bernhardt'

Eilen kävin pesemässä muutaman maton ja sängynpeitteet. Muut vuodevaatteet ehdin pestä jo alkukesästä. Missään järven tai meren rannassa en ollut pyykillä, enkä edes matonpesupaikalla. Kävin Espoon puolella naapurin vinkkaamassa itsepalvelupesulassa lykkäämässä pyykit koneeseen ja sitten istuskelin tabletilta lehtiä lukien odottamassa pesun päättymistä. Eipä tarvinnut edes pesuainetta itse laittaa, eikä konetta käynnistää. Sen hoiti pesulan työntekijä. Aika helppoa itsepalvelua.

Pioni 'Duchesse de Nemours'

Maanantaina ei aamupäivällä satanut ja niinpä menin pihalle toteuttamaan jo jonkin aikaa päässä muhinutta muutosta Pikkupuutarhaan. Siellä olevan ison kiven ympärillä on kasvanut vuorenkilpiä. Sinänsä minulla ei ole mitään vuorenkilpiä vastaan, mutta jotenkin ne ovat kaiken aikaa tökkineet juuri tuossa paikassa. Lapio kouraan ja hommiin. Vuorenkilvet saivat kyytiä.

Samalla levensin Pikkupuutarhan tuossa osiossa olevia polkuja, sillä niin se vain on, että kottikärryjen kanssa tulee päästä mahdollisimman lähelle sellaisia paikkoja, joissa joutuu vähänkin jotain kuskaamaan. Multaa tuossa kiven juurella on todella hyvin, sillä Pikkupuutarhan rakentamiseen saakka kaikki tilatut multakuormat kipattiin noille sijoille ja aina niistä jäi osa odottamaan aikoja parempia.

Tuo vihreä muovinen reunanauha ei ole niitä kaikkein kauneimpia virityksiä, mutta jollain oli pakko erottaa kivituhkapintainen polku ja multatila. Kasvien rehevöidyttyä reunanauha peittyy. Reunanauhaa on myös ruskeanmustana, mutta eipä nyt kellarista ensimmäiseen hätään sopivia sävyjä löytynyt, joten hyödynsin tuossa kivipenkin reunassa aiemmin olleet materiaalit. Kyllä sitä puutarhaan saa rahaa hukkumaan ihan riittävästi muutenkin, joten välillä on pieni pakko nuukailla.

Mitäkö kasveja penkkiin istutin. Siirsin toukokuisen Marketanpuiston tuliaisen eli ruusuherukan kiven viereen ja sen toiselle puolelle viljaminkeltaruusun. Lisäksi istutin kasvihuoneeseen jokin aika sitten huonosta paikasta pelastetut pionit kiven toiselle reunalle. Ja lopuksi vielä kahdessa saviruukussa kesäänsä viettävät kruunuvuokot ja anopilta saadun äitienpäiväruusun. Tähän hätään ne saavat kelvata, kunnes keksin penkkiin muuta. 

Alimman kuvan alareunasta lähti siis viljaminkeltaruusu ja samalla siirsin myös pensashanhikit riviin polun reunaan. Niitä ressukoita on tässä pihassa riepoteltu sinne tänne, eivätkä oikein mistään löydä sopivaa sijaa. Ilmankos ovat aikamoisia ruppanoita, mutta ihan vielä en niitä kompostiinkaan raaskinut nakata. Kevätkaihonkukkien päällä on nyt sitten tepasteltu oikein urakalla, mutta kokemuksesta tiedän niiden kummasti virkistyvän. Jos ehtivät, sillä kuvan alalaitaan olisi tarkoitus hankkia pari ruusua.

Tämän päivän urakkana olikin sitten Ukkokullan rakentaman puuvajan edusta. Pitkään olen miettinyt, mihin sijoittaisin vuosikausia toimettomana lojuneet seitsemän harmaata betonilaattaa. Nyt niille löytyi käyttöä. Nehän painoivat aivan tajuttoman paljon ja kärräsin ne lehtikompostin takaa sellaisella vironlaivaviinakärryllä. Mistä meille sellainenkin on tullut, sillä enpä juuri harrasta kalja- sen enempää kuin viinalaatikoidenkaan rahtaamista. Viiniä olen tuonut, mutta ei siihen mitään kärryjä tarvita. Joka tapauksessa kärryt säästivät niin selkää kuin käsiäkin. Yksinään betonilaatat olisivat olleet hiukan tylsät, joten väleihin laitoin aiemmin kesällä jäätelölaatikoilla tekemiäni pitkulaisia betonikiviä ja somisteeksi vielä muutama pikkuinen kivenmurikka. Väleihin kivituhkaa, jota luultavasti pitää vielä vähän tuoda lisää.

Arvatkaapas, mitä laitoin tuonne alle, kun kellarissa ei ollut palaakaan maanrakennuskangasta? Siellä uinuu tummansininen parisängyn patjansuojus. Pehmoista froteeta, joka oli pesuissa nukkaantunut ja odotti kohtaloaan. Nytpä sen sitten kohtasi. Ehkä upotan vielä tuohon etureunaan muutamia kivenmurikoita, jotta kivituhka olisi paremman näköinen ja ruohonleikkuri ei veisi sitä mennessään.

Ukkokulta on koko päivän korjannut leikkimökin kattoa. Viimeiset huopaviipaleet alkavat kohta olla naulaamista vaille. Onhan sitä näiden isompien touhujen lomassa tullut tehtyä monenlaista pientäkin, mutta sellaiset puuhat kuuluvat jokapäiväiseen elämään. Eilen illalla sentään muistin käydä sitomassa irikset lyhteiksi, kun sateiden jäljiltä rojottivat kulkuväylillä. 

Tänään on ollut siitä merkillinen päivä, että aurinko on paistanut taivaan täydeltä lämmittäen kesäiseen malliin. Eikä ole satanut laisinkaan. Ei pisaaraakaan. Matot ovat viittä vaille kuivat ja kohta käyn hakemassa ne sisälle yöksi, sillä ei mannaa mahan täydeltä eli en luota siihen, etteikö myöhemmin illalla tahi yöllä sataisi.

Juuso oli aamupäivän kanssani alapihalla, mutta sitä ärsytti silmin nähden metsikön takaa kuuluva naapurin kattoremontista johtuva pauke ja meteli. Siirsin Juuson yläpihalle ja sieltä se löysikin sopivan varjoisan nukkumapaikan. Ukkokulta joutui kyllä omalla kattotyömaallaan väistelemään Juuson flexiä ja juoksunarua, mutta sellainen on meillä arkista touhua.