Sivut

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Sataa siellä, sataa täällä - ei kuitenkaan lunta

Kadriorgin palatsi, Tallinna

Päivä Tallinnassa 13-vuotiaan Siirin kanssa oli mukava, joskin melkoisen märkä. Tarkoitus oli ajaa Linnahallin pysäkiltä Kadriorgiin ratikalla, mutta kuinkas ollakaan, ratikkakiskot oilvat koko kaupungissa remontissa ja valitsemamme bussi meni hiukan sivuun. Jouduimme siis talsimaan meikäläisen huonon suunnistustaidon vuoksi jonkin verran ylimääräisiä katukilometrejä päästäksemme Kadriorgiin. Onneksi Siiri on aikamoisen reipas ja huumorintajuinen tyttönen ja pääsimme kohteeseemme tutustuen Tallinnan katuihin odotettua tarkemmin.


Sade kiihtyi kunnon ropinaksi juuri päästyämme palatsin pihalle, joten linnassa kiertely tuli ns. kreivin aikaan. Vai sanottaisiinko tässä tapauksessa tsaarin aikaan. Kadriorgin palatsin on rakennuttanut Venäjän tsaari Pietari Suuri vaimolleen Katariina I:lle vuonna 1718. Väliaikaiseksi kesäasunnoksi tarkoitetun palatsin suunnitteli italialainen arkkitehti Niccolo Michetti, joka myöhemmin keräsi kuuluisuutta suunnittelemalla Pietarhovin linnan. Nykyisin Kadriorgin barokkilinnassa on Viron taidemuseon ulkomaisen taiteen kokoelma.


Eremitaasin ja Pietarhovin käyneenä Kadriorg oli toki aika vaatimaton, mutta kyllä siellä kannattaa tovi käyttää Tallinnan vierailullaan. Etenkin puutarha on kaunis ja ensimmäisessä kuvassa näkyvä palatsin taakse jäävä ns. yläkukkatarha on äskettäin entisöity 1700-luvun mallin mukaan. Siihen voi tutustua käymättä itse palatsin sisätiloissa.


Sateesta huolimatta Kadriorgin puistossa oli paljon kävelijöitä ja katselijoita. Mustia joutsenia emme tällä kertaa nähneet. Ehkä linnut olivat lähteneet etsimään aurinkoisempia uintivesiä jostain muualta.


Puistoon on istutettu tuoksuvia kukkia ja se sai aistit avoimiksi nauttimaan kauneudesta.


Kaipasin jonkinlaista opasta tai karttaa puistosta ja palatsialueesta sekä istutuksista. Ainoastaan joutsenlammelta lähtevän käytävän päässä olevista massiivisista ruusuistutuksista oli portaikon alapäässä kartat, mutta lukuisten ihanien ruusujen nimet olivat tyystin unohtuneet portaiden yläpäähän kiivettyämme. Minä hölmö kun en huomannaut ottaa kuvaa myös siitä ruusuopastaulusta.


Myöskään palatsin myymälästä ei löytynyt linnasta sen enempää ilmaista kuin maksullistakaan opasta. Joitakin taidekirjoja ja muutamia Tallinna-oppaita sellaisilla kielillä, joita en hallitse, olisi ollut. Suomi-, ruotsi- ja englanti -hyllyt olivat tyystin tyhjinä.


Monet mielenkiintoisen näköiset rakennelmat jäivät osittain mysteereiksi, mutta ehkä minulla on joskus toiste tilaisuus saada riittävästi tietoa niistä.


Palatsin sisäänkäynnin edestä avautui pitkä käytävä kohti meren rantaa ja käytävän päässä häämötti kookas Rusalka-muistomerkki. Monet ovat sen varmasti nähneet esimerkiksi matkalla Piritan suuntaan. Rusalka on pystytetty Kardiorgin rantaan muistoksi niille 177 miehistön jäsenelle, jotka hukkuivat Helsinkiin matkalla olleen taistelulaiva Rusalkan mukana myrskyssä vuonna 1893.


Olimme suunnitelleet Siirin kanssa käyvämme kissakahvila Nurrissa (Tartu mnt 24), jonka ohi kävelimme matkallamme Kadriorgiin. Sateen yltyessä päätimme kuitenkin hypätä bussiin Narva mnt:lle päästyämme ja lopulta päädyimme vanhaan kaupunkiin salaattiannokselle. Piti myös löytää apteekki, sillä sateessa kastuneet kenkäni hiersivät kantapäihin ikävät matkamuistot. Yleensä minulla on ihan lyhyelläkin matkalla laastarit omasta takaa, sillä vaikka miten mukavat kengät jalkaan laittaisi, laastareille kyllä tuppaa käyttöä löytymään. No, tälle reissulle vaihdoin pienemmän laukun repun kaveriksi ja niin unohtuivat myös laastarit.


Vinkiksi Tallinnan kävijöille: kannattaa ostaa päivälippu, jolla saa ajaa Tallinnan alueella rajattomasti päivän aikana. Lippuja myydään R-kioskeissa ja se maksoi nyt 5 euroa/hlö. Osa hinnasta koostuu kortin panttimaksusta eli korttia ei kannata hävittää matkan jälkeenkään, vaan siihen voi seuraavalla kerralla ladata uuden päivälipun (tai rahaa), jolloin säästää pantin hinnan. Korttia näytetään bussiin tai ratikkaan noustessa lukulaitteelle. Kätevää ja edullista. 

Maalauksia ja koristeta palatsin katossa

Rusalkalta lähtiessämme tungin kameran reppuun ja keskityin pitämään sateenvarjoa pääni päällä. Lyhyitä taukoja lukuunottamatta sadetta riitti matkan loppumetreille saakka, joten Kadriorgissa alkanut kuvaaminen päättyi joihinkin yksittäisiin hutilaukauksiin vanhassa kaupungissa. Sää oli sateesta huolimatta kesäisen lämmin, joten matka ei mennyt pilalle huolimatta läpimäristä housunlahkeista ja litinästä varpaiden välissä. Edelleen olen itselleni vähän kiukkuinen, kun en kauniista ajatuksista huolimatta pakannut aamulla matkaan mukaan sadetakkia.


Tallinnan reissuun meni keskiviikkopäivä ja Siiri jäi meille vielä torstaiksi ja perjantaiksi eli eiliseksi. Ulos ei juurikaan ole tehnyt mieli, sillä vettä on tullut tasaisen tappavaan tahtiin. Pelasimme Siirin kanssa yhden erän Trivial Pursuitia, johon saimme kulumaan kevyesti runsaan kaksi tuntia torstaipäivästä. Jatkoimme Skrabblella. Mitä nyt välillä syötiin, juotiin ja askarreltiin vähän kortteja. Sain Skrabblen joululahjaksi ja ennen tätä tiivistä kahden päivän pelisessiota olen pelannut sitä vain kerran Pojan kanssa. Innostuin ihan tosissaan sitä mukaa, kun pelin säännöt selkenivät ja tulin tutuksi pelin kanssa.


Siirin isä haki tytön eilen ja tänään on sitten ollut vuoro katsastaa pihan kunto vähän paremmin. Kummasti kolmen päivän poissaolo puutarhasta näkyy kaikkialla. Ja tietenkin myös jatkuvat sadekuurot. Pionit ovat lähes kaikki avanneet nuppunsa. Pitkänhuiskeiksi kasvaneet varret eivät ole jaksaneet kannatella vesisateen kastelemia kukintoja, vaan useimmat niistä notkuvat tukien reunojen yli surullisen näköisinä.


Nykyisin pionini kukkivat niin runsaina, että normikesinäkin olen jo raaskinut leikata muutamia kukkia maljakkoon. Tänään ei tuntunut yhtään pahalta napsia vaasi pullolleen ihania pioneja, koska siten tunsin tekeväni niille jopa palveluksen. Saavat vähän enemmän aikaa olla ihailtavina sen sijaan, että makaisivat sadekuurojen runneltavina kukkapenkissä. 


Yleissilmäyksen lisäksi ehdin aamupäivällä leikata nurmikon, kunnes kaukainen kumu ilmoitti lähestyvästä ukkosesta. Ei tullut päälle, ei edes lähelle, mutta vettä kyllä on tullut runsaasti. Pienet tauot sateessa ovat herättäneet lupauksen kirkkaammasta säästä, mutta ennen kuin on ehtinyt kesä sanoa, pilvet ovat jälleen vyöryneet mustina taivaan laelle ja jälleen ovat hanat auenneet.


Yritän olla optimisti ja positiivinen ja ties mitä mukavaa. Enkä kyllä suostu masentumaan näistä litsis-lätsis -keleistä. Pikkaisen kyllä potuttaa surkeasti voiva kasvimaa ja selvästi märästä säästä kärsivät pelargoniat ja muut kesäkukat. Kuinka juuri tänä kesänä päätinkin investoida pelargonioihin. Nehän eivät tykkää laisinkaan sateista.


Kuvittelin hetken jo olevani kotiloiden niskan päällä, mutta hyvin ne tuolla vedestä märkien kukkien joukossa porskuttavat. Kohta olen nakannut 10 kg:n säkillisen etanarakeita pitkin poikin ja näyttää vahvasti siltä, että vielä täytyy toinen säkillinen tänä kesänä hankkia. 


Joku hiivatin ötökkä on kalunnut kaikki latvukset punahatuista, joten yhtään kukkaa tuskin tänä kesänä niihin on tiedossa. Samoin punaherukoista kuivuu pystyyn oksa toisensa jälkeen. Siinä ohessa kussakin oksassa olevat marjat. Tuntuu jotenkin käsittämättömältä, että näiden sateiden jälkeen ylipäätään mikään puutarhassa kuivuu. Mikä lie tauti punaherukoihinkin on iskenyt.


Eiköhän tämä ruikutus nyt riittänyt. Seuraavaksi voikin taas oikaista selkänsä ja nostaa suupielet ylöspäin. Kesäähän on vielä runsaasti jäljellä ja kaikilla asioilla on ihan aina myös hyvät puolensa. Eipä ole tarvinnut pahemmin puutarhassa mitään kastella ja kaikki ötököiden kaluamat kasvitkin todennäköisesti heräävät taas ensi kesänä uuteen loistoonsa. 

Ihan hyvin on viime päivinä selvinnyt ilman villasukkiakin. Poika totesikin sadetta voivotellessani, että tämä kaikki vesi olisi voinut tulla räntänä tai lumena. Se on tullut kuitenkin vetenä, joka on huomattavasti mukavampaa näin heinäkuussa.


Ai niin, meinasi unohtua. Mikä on tämä kukka, jonka olen ilmiselvästi ihan omin kätösin kukkapenkkiini istuttanut viime syksynä, mutta jonka nimeä en löydä ainoastakaan paperista, joita olen kyllä vinon pinon tietsikalla väsännyt? Kuka tunnistaa? Hän saa lämpimän kiitokseni jo näin etukäteen.


34 kommenttia:

  1. Jestas miten upeassa kohteessa olette nuoren neidin kanssa vierrailleet. Ei tuossa sitten enää sateet tai ratikkaraiteiden puuttuminen tunnu missään, jos perillä on noin upea näky =) Isokonnantatar veikkaisin tuota nimensäkadottanutta kasvia =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jori, selvästikin konnantatar, mutta ainakin toistaiseksi melko matala. Ehkä se siitä innostuu kasvamaan. Minun puolestani sopisi matalanakin hyvin reunuskasviksi.
      Kadriorg on hieno nähtävyys, jonne on pitänyt kerran jos toisenkin, mutta aina on ollut muka jotain kiinnostavampaa. Harmi, että japanilainen puutarha jäi katsomatta. Sen verran sade haittasi, että ulkokohteita ei kovin pitkään jaksanut tiirailla.

      Poista
  2. Ihan hienoinen junttihetki menossa, kun tajusin että mulla on mennyt ihan ohi, että naapurissa on noin hieno vierailukohde. Pitää laittaa must-listalle :) Blogit on kyllä ihan parhaita juuri tällaisten vinkkien takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa vaan Kati, kuinka paljon mielenkiintoista olen itsekin näiden blogien kautta löytänyt. Siksi on kiva vinkata hyviä kohteita ja asioita muillekin.
      Kadriorg on hieno paikka ja sinne ehtii hyvin päivämatkankin puitteissa. Siellä olisi ollut enemmänkin katseltavaa (mm. japanilainen puisto sekä lähellä oleva Kumu eli modernin taiteen museo), mutta sade ja tohelointi suunnistuksen kanssa verottivat sekä käytössä olevaa aikaa että voimavaroja.

      Poista
  3. Mulla on tuan näkööne kasvi, joka on vuorikonnantatar 'Darjeeling Red'. Kukat muuttuu vanhetes tummemman punaasiksi. Kävin parivuatta sitte tuas samas paikas. Puiston toiselle lairalle oli tehty hilian japanilaanen puutarha, johona just silloon kukkiivat kirsikkapuut:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt nappasi, vuorikonnantatarhan tuo minunkin kasvini on. Kiitos kovasti tunnistuksesta!
      Japanilaiseen puutarhaan oli meidänkin tarkoitus mennä, mutta sade yltyi sen verran pahaksi, että suunnistimme pois puistosta. Seuraavalla kerralla sitten. Paljon muutakin mielenkiintoista jäi näkemättä.

      Poista
  4. Onpas vain upeaa Tallinnassa ja sun pihassa. Harmi vaan ne sadesäät. Tääläki taas kylmeni että ois voinu villasukat ja lapaset laittaa käteen. Jotaki positiivista ettei sentään lunta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pelaguu! Oli kiva käydä Tallinnan reissulla vaihteeksi jossain muualla, kuin pelkästään vanhassa kaupungissa. Siellä olisi paljon mielenkiintoista nähtävää, mutta päiväreissulla harvoin ehtii kovin moneen paikkaan.

      Poista
  5. Hienon reissun olette tehneet. Itse en ole käynyt linnassa sisällä, mutta puutarhaa olen tutkinut useastikin.
    Surutta voi nyt pioneja kerätä sisälle maljakkoon. Ulos ei oikein edes pääse, kun koko ajan sataa. Meillä meni tänään ukkoskuuro pihan lävitse ja vettä sen mukaisesti. Mutta leuka pystyyn ja odotellaan taas huomiseksi parempia kelejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänäänkin on satanut niin runsaasti, että taidan kohta hakea lisää pioneja vaaseihin. Kukkapenkissä ne nuokkuvat pää raskaana alaspäin ja ovat alkaneet huolestuttavasti ruskettua. Maljakossa kestävät yllättävän pitkään.
      Taidan mennä Kardiorgin puistoa ihailemaan toisenkin kerran. Nyt kiersimme palatsia sisältä ja vesisateen vuoksi ulkonähtävyydet jäivät vähemmälle.

      Poista
  6. Hieno kuvaus ja myöskin valokuvaus reissustanne, enpä ole tuolla käynyt!
    Pionit valloittavat aian!
    Samoin ,ei tästä säästä jaksa enää masentua, onneksi ei sada lunta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä sää murjottamalla sen paremmaksi muutu, mutta sateisestakin ilmasta saa enemmän irti, kun katselee sitä positiivisella asenteella. Tai ainakin yrittää katsella...

      Poista
  7. Kiva kuvaus reissusta.
    Komeita pioneja. Totta että tänä vuonna kesä ei ole näyttänyt parasta keliään, mutta eipä ole tarvinnut vähään aikaan kastella uusia istutuksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti kosteuden ja viileyden vuoksi pionien kukinnotkin näyttävät nyt aivan jättisuurilta. Taidan kerätä niitä lisää maljakkoon, kun jatkuvat sateet painavat ne ihan nuokuksiin.

      Poista
  8. Ihanat pionit ja kiva matkakertomus hienoine kuvineen. Täytyykin panna muistiin tämä palatsi.
    Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kadriorgiin on helppo mennä (kunhan laatii suunnitelma B:n kiskoremontin varalta) ja kyllä se on ihan näkemisen arvoinen paikka. Aion mennä sinne toistekin siten, että keskityn enemmän ulkoalueisiin ja käyn myös japanilaisessa puutarhassa.

      Poista
  9. Hyvä tietää, että Tallinnasta löytyy noin upea vierailukohde, hienot kuvat! Ihania pioneja, niiden kukinta tuntuu aina ihan juhlalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä joka kesä odottaa pionien kukintaa kovasti - niin ja toivoo samanaikaisesti auringonpaistetta. No, kaikkea ei voi näköjään saada, joten nautitaan nyt pioneista. Vaikkapa sitten maljakossa, jossa kestävät yllättävän pitkään. Nyt niitä raaskii poimia, kun muuten ovat sateen hakkaamina.

      Poista
  10. Upea vierailupaikka! Enpä tiennyt tuollaista Tallinnassa olevankaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä Kadriorg ole edes kovin kaukana, joten sinne ehtii hyvin päiväreissunkin puitteissa. Ehkä meidänkin olisi pitänyt mennä taksilla, niin aikaa olisi jäänyt enemmän itse kohteeseen sen sijaan, että hortoilimme alkuun väärillä kaduilla.

      Poista
  11. Komea tuo palatsi ja sen puutarhat. Viron kannattaisi sitä jopa vähän mainostaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matkaoppaissa Kadriorg yleensä mainitaan, mutta viitoitus sinne oli onneton. Tosin ihmiset neuvoivat hyvin ystävällisesti ja perinpohjaisesti. Eikä sinne ollut laisinkaan vaikeaa edes mennä, kunhan mokasin suunnistuksen kanssa.

      Poista
  12. Sinulla on ollut hieno reissu. Mahtava palatsi ja ihana puutarha, Pionit ovat ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kadriorgin puisto on iso ja osittain miltei luonnontilassa. Sen sijaan palatsin ympäristön puutarha oli hyvin hoidettu ja kaunis. Olisi siellä ollut japanilainen puutarhakin, mutta sateen vuoksi se jäi toiseen kertaan.

      Poista
  13. Joksikin tatariksi tunnistan minäkin. Mulla kovasti levinnyt.
    Komea paikka, josta en mitään ole tiennyt minäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Navettapiika osui tunnistuksen kanssa oikeaan. Vuorikonnantatar kasvini näyttää olevan.
      Olen jo monen monta kertaa ollut menossa Kadriorgin palatsiin, mutta vasta nyt se toteutui. Se on kyllä vierailun arvoinen kohde ja ihan sopiva myös päiväreissulla käytäväksi.

      Poista
  14. Upeat pionit ja hienot kuvat reissustanne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sussi! Oli mukava päivä Siirin kanssa ja puistoa sekä puutarhaa olisi tutkinut enemmänkin, mutta sade muutti suunnitelmiamme. Kadriorgiin ehtii toki päiväreissun puitteissa, joten sinne aion mennä uudelleenkin.

      Poista
  15. Upea paikka tuo Kadriorg, sisällä en ole koskaan käynyt ja puistossakin vain pikaisesti. Kyllä sinulla on upeat pionit!!!! niitä ihailen mielelläni blogeissa, koska omani kukki vain lyhyen aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monta vuotta jouduin nykyisenlaista pionikukintaa odottelemaan, mutta kyllä se nyt palkitsee. Edelleen tuntuu ihmeelliseltä käydä leikkaamassa jopa maljakkoon pioneja. Alkuun kun tuli ihailtua niitä pelkästään pihassa. Kukapa sitä ainokaisiaan kävisi maljakkoon napsaisemassa.
      Palatsissa olisi ehkä ollut enemmänkin tutkittavaa, mutta nuori matkakumppani oli hivenen kärsimätön pääsemään eteenpäin.

      Poista
  16. Teillä on ollut mukava matka, toki poutaa olisi saanut olla. Kadriorg, siellä varmasti menisi paljonkin aikaa puisto ja itse palatsi ovat mielenkiintoisen oloisia ja ainakin kuvat kertovat menneen ajan loistosta.
    Pionit ovat täälläkin kukassa ja sade niitä runtelee, tosin osa on vielä nuppuasteella, jospa sade nyt vihdoin hellittäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usein juuri pionien kukinta-aikaan sataa, mutta kyllä tämä kesä on ollut hyvin säälimätön noille suurille ja komeille kukinnoille. Aamulla katselin, kuinka monet sarahin kukinnot ovat aivan ruskeita ja litimärkiä. Auringossa ne kukkisivat yhä. Onneksi on vielä avautumattomia nuppuja, elleivät ne sitten mätänä sellaisinaan. Tänäänkin nimittäin sataa taas ihan kunnolla - ukkoskuuroja.
      Kadriorgin palatsi on hiljattain remontoitu ja se oli hyvässä kunnossa sisältä. Myös puutarha oli siisti ja hoidettu. Samalla alueella on useita eri tyyppisiä museoita, joihin taidan joskus toisen kerran käydä tutustumassa.
      Taas on naama täynnä karvoja, kun Juuso pyörii tässä näytön edessä ja haluaa annoksen hellyyttä.

      Poista
  17. Ihana Kadriogin puisto ja luigejarv, joutsenlampi! Nuoruuteni ihanuuspaikka jossa hyvän ystäväni kanssa joskus tuhat vuotta sitten kuljimme, sinne kuuluvat ihanan kauniit muistot ja matkakuume siis iski!

    Voi miten kauniisti pionisi kukkivat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulipa romanttinen olo kertoessasi kuljeskelleesi tuhat vuotta sitten kauniissa puistossa. Kuin vanhassa laulussa tai runossa. Jospa pääsetkin vielä Kadriorgiin ihan paikan päälle katselemaan ja muistelemaan.
      Tallinnassa on muitakin hienoja puistoja, mutta Kadriorg lienee niistä suurin. Sinne täytyy mennä toisenkin kerran. Josko aurinko silloin paistaisi. Ja joutsenet lipuisivat hiljaa lammellaan. Ne kuuluisat mustat joutsenet, joista olen kuullut paljon puhetta.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!