Sivut

tiistai 29. syyskuuta 2015

Puutarhan syystöitä


Aikansa kun haikailee menneen kesän perään ja vähän mariseekin aikaistuvaa pimeyttä ja lisääntyvää koleutta, huomaa kuitenkin kummasti solahtavansa tähän syksyn tunnelmaan. Pari viimeisintä yötä on jo ollut melko viileää, meidän alapihan mittari näytti viime yöltä +2 astetta. Auringonpaisteisella pihalla on mukava puuhata, vaikka syystyöt eivät niitä hauskimpia olekaan. Tai ehkä joku tykkää kesäkukkien kompostiin kantamisesta ja kasvihuoneen siivoamisesta. Minä en.


Eilen vuoroin paistoi, vuoroin taivas vetäytyi paksuun pilveen. Aamupäivän hennossa pilvisyydessä alkoi kuulua komeaa kurkien ääntelyä ja pitkään katselin noiden isojen lintujen kokoontumisajoja taivaalla. Kunnes ne vihdoin saivat porukan koolle ja sopivasti tuulta siipiensä alle jatkaakseen matkaansa ilmeisesti kohti meren rantaa.


Eilen päätin ryhdistäytyä ja laittaa syyssipulit maahan. 350 tulppaania, narsissia, laukkaa ja krookusta ja muutama muukin peittyi multaan. Muutaman liljansipulin laitoin maahan jo viikko sitten, kun siivosin kesäkukkaruukkuja. Tällä kertaa sipulitalkoot sujuivat helposti, sillä monessa kukkapenkissä on tapahtunut loppukesän aikana melkoista mylläystä, eikä siis tarvinnut kovin paljon varoa olemassa olevien kasvien juuristoja. Suurimman osan tulppaaneista laitoin naapurin aidan viereen loppukesästä rakentuneeseen ruusupenkkiin. Ruusupensaat ovat vielä sen verran matalia, että tulput näkyvät hyvin keväällä.


Ehkä sitä voisi vielä hakea kaupasta pikkusipuleita. Vaikkapa kevätkirjotähtiä ja scilloja tai mitä nyt kaupoista vielä löytyy. Muissa asioissa viikonvaihteessa puutarhakaupassa käydessäni totesin, että hyvin ovat hyllyt tyhjenneet.

Sipulit multaan saatuani leikkelin kuivuneita perennoja. Kurgaanista, väsähtäneiden pikkusydänten lehtien joukosta löysin tuon kuvassa olevan asterin. Milloin mahdan sen Kurgaaniin istuttaneeni, mutta sinne se on hukkunut pikkusydänten joukkoon. Nyt pelastin sen Kiemurapenkkiin. Väri on nimittäin aika kaunis.


Kyllähän pihasta löytyy tekemistä, vaikka toisille jaettavaksi, mutta pitkään mieltä nyppinyt nurmikon pätkä Hortensiapenkin ja Ruusukolmion välissä alkoi yksinkertaisesti suorastaan huutaa poistamista. Ei muuta kuin kottikärryt ja lapio paikalle ja nurmea kuorimaan. Koska varastoistani ei löytynyt palastakaan maanrakennuskangasta eikä yhtään hylättävää mattoakaan, kasasin mullasta kuorittuun paikkaan sanomalehteä ja päälle kivituhkaa. Sitten upotin kivituhkaan alkukesästä betonista valamani pitkulaiset kivet ja pyörylälaatat sekä muutaman kaivuuhommassa ylös nousseen pikkukiven. Taas on neliön verran vähemmän leikattavaa ja Kriikunapolku on saanut hiekkapinnan sen joka suunnasta.


Eilen päivä loppui kesken, joten tänään palasin pihamaalle heti aamusta. Päätin tyhjentää kasvarin, sillä ei siellä kannata enää pitää lämpöä muutaman tomaatin vuoksi. Vihreitä tomaatinraakileita oli kyllä kukkura vadillinen ja muutama chilinpoikanen siihen päälle. Päätin sisälle päästyäni googlettaa ohjeita, joilla voisin hyödyntää tomaatit.


Mielessäni pyöri koko ajan "Paistetut vihreät tomaatit" -niminen elokuva vuodelta 1991. Siinä muistaakseni vihreät tomaatit siivutettiin ja paistettiin pannulla. Siihenkin löysin ohjeen, mutta paremmaksi koin kuitenkin säilykkeet. Niinpä minulla on nyt muutama purkillinen etikkaisessa mausteliemessä keitettyjä kokonaisia tomaatteja ja valkosipulilla ja mausteilla höystettyä tomaattimarmeladia.


Kasvimaalta löytyi myös yksi ainokainen kurpitsanmöllykkä. Se painoi reilun kilon ja lohkeili pudotessaan vaa'alta. Siemenpussin mukaan tästä piti tulla jättikurpitsa, mutta taisi kesän päättyminen katkaista kasvun tykkänään. Hedelmäliha oli kauniin keltaista, joten siitäkin piti keksiä jotain herkullista.


Valmistin kurpitsasta sitruunaista, mausteilla höystettyä marmeladia. Ihka ensimmäisen kerran elämässäni. Yleensä meillä kurpitsat ovat päätyneet pikkelsiksi ja sen tekeminen on ollut Ukkokullan heiniä. 


Joitakin kuivuneita perennoja olen penkeistä leikannut ja silpunnut kompostiin. Huolestuneena katsoin tänään, miten kaikki kompostit täyttyvät uhkaavasti ennen kuin ollaan päästy syystöiden alkua pidemmälle. Yleensä pyrin huolehtimaan siitä, että ainakin kaksi neljästä lehtikompostista on näin syystöiden alussa tyhjillään. Loppukesään ajoittuneet kukkapenkkien myllerrykset ovat täyttäneet kompostit ja nyt pitää keksiä, minne kaikki maatumisvuoroaan odottavat puutarhajätteet sijoitan. Pitäisiköhän rakentaa vielä yksi lehtikomposti?


Haravoimista ei kannata vielä edes aloittaa. Tosin hiekkakäytäviltä käyn välillä rapsuttamassa ylimääräiset lehdet pois. Ne kun tuppaa tulemaan jaloissa sisälle. Sisäänkäynnin isoihin ruukkuihin ostin 80-senttiset sypressit talveksi. Joskus olen laittanut niihin joulun aikaan valot. Yritin valita mahdollisimman suorat puut, mutta ne olivat olleet varmaankin kaupan säilytyksessä sellaisessa kasassa, ettei hyvällä tahdollakaan löytynyt suoria sypressejä. Koitin suoristaa niitä istuttamalla multapaakut vinoon, mutta yhä ovat kallellaan. Täytyy kehitellä jotain.


Puutarhassa on vielä kohtalaisen vihreää ja runsaan näköistä, mutta paljaitakin paikkoja sinne tänne syntyy. Lähialueen koivut ovat jo osan lehdistään pudottaneet ja muissa puissa keltaisuus alkaa olla vallitsevaa. Muutama kunnolla kylmä yö ja lehtien rapina kiihtyy. Omenapuut tosin tyhjenevät syreenien kera vasta viimeisinä.


Syysvuokko ei pienistä halloista näytä pelästyvän. Se avaa nupun toisensa perään. Paljon olen kukkapenkkejä tänä kesänä muokannut ja uusiakin kasveja istuttanut. Tulee olemaan jännittävää seurata, mitä mistäkin keväällä nousee. Nyt vain pitäisi malttaa elää tämä syksy ja talvi pois päiväjärjestyksestä ja sitten on taas kevät. Kylläpä jo vatsanpohjassa kutkuttaa.
 

14 kommenttia:

  1. Ihanan väriset lehdet tuossa eka kuvassa <3 ja muutoinkin mielenkiintoinen julkaisu :)

    - Maija -

    VastaaPoista
  2. Ooppas ollu ahkera :) Aina on joku kohta mille pitääs jotaki teherä, mutta se jää ja jää. Eikä siinä tekemises useen loppujen lopuksi kauaa eres meekkää. Nuan tuli sullaki taas ykskohta valamihiksi. Meillä oli yällä -1. Joihinki kasviihi jäi jo merkit.

    VastaaPoista
  3. Oletpa saanut paljon aikaan!!! Minä yritän joka päivä ehtiä pihalle, siis työpäivän jälkeen. Välillä tekee tiukkaa ja välillä taas sade häiritsee. Mutta pienin askelin valmistaudun syksyyn ja talveen.

    VastaaPoista
  4. Kylläpä sitä näin syksylläkin riittää hommaa puutarhassa. Hurjan paljon olet sinäkin istuttanut kukkasipuleita. Niistä tulee varmasti kaunis kukkamaa sitten keväällä!

    VastaaPoista
  5. Hui, mikä sipulinistutusurakka. Sinulla on tiedossa keväällä upeaa kukintaa.

    VastaaPoista
  6. Hommia riittää tosiaan vaikka muille jakaa! Ollaan miehen kanssa yhdessä katkottu perennojen varsin jo useita kottikärryllisiä ja homma on vasta alussa! Mukavaa syksyn jatkoa ja työn iloa puutarhaan!

    VastaaPoista
  7. Kylläpä oletkin saanut paljon aikaiseksi. En ikimaailmassa jakasaisi kerralla istuttaa satoja sipuleita, muutamassa pussissa oli kylliksi. Mutta keväällä työ palkitaan!

    VastaaPoista
  8. Kyllä nyt on puutarhassa töitä minäkin olen tyhjentänyt kasvihuoneen tomateista ja kurkuista
    minullakin on paljon vihreitä tomatteja taidan säitöa samalla tavalla kuin sinä. kyllä sinä olet ollut ahkera paljon olet saanut yhtenä päivänä aikaiseksi :)

    VastaaPoista
  9. Oletpa ahkeroinut! Minulla on vielä kaikki syyshommat tekemättä...

    VastaaPoista
  10. Paljon olet sipuleita laittanut maahan ja ensi keväänä työsi palkitaan. Minä tein päätöksen, että en ainakaan kesäkodin pihalle istuta yhtään uutta sipulia, tosin ehkä tänne rivitalon pihaan laitan jos suinkin saan uudet suunnitelmani valmiiksi johonkin mittaan. Tulopihalta lähtee pois tuo typerä virpiangervopuska ja tilalle olen hankkimassa pensasruusun ja muutakin remonttia piha kaipaa.
    Paljon olet taas ahkeroinut ja valmista on tullut ihan ihmeen paljon, melkein hengästyn kun luin blogiasi. Juusolle silitykset.....

    VastaaPoista
  11. Minullakin kutkuttaa tuo tuleva kevät ihan hirmuisesti vatsanpohjassa. Niin paljon on tullu tänä kesänä istutettua uusia kasveja, että on ihme, jos kaikki selviävät talven yli. Tuo asterisi näyttää samanväriseltä kuin mikä minullakin on, erittäin kaunis väri.

    Ja kyllä on kaunis kuva syysvuokosta. Pääsin istuttamaan sitä ihanuutta viime viikonloppuna mökille, koska sain ystävältäni jakopaloja. Nyt laitoin vielä väliaikaisistutukseen, koska ei ole valmiina vielä ns. oikeat paikat mutta keväällä sitten siirtelen.

    VastaaPoista
  12. Olet jo saanut putsattua puutarhan syyskuntoon ja sadon talteen. Minulla on vielä kaikki tekemättä, kun on kaikki aika mennyt Helsingissä tädin asunnon tyhjentämisessä. Mutta lokakuussa meilläkin nuo hommat käynnistyvät. Ihan jo sormet syyhyää ulos hommiin.

    VastaaPoista
  13. Ihana tuo kevään kutkutus!
    Nyt säätiedotus lupasi vielä tavallista lämpimämpää lokakuuta, joten vielä ehtii hyvin kuopsuttelemaan, haravoimaan ja istuttelemaan kukkasipuleita. Minäkin ostin tänään vihdoin ensimmäiset kukkasipulit. Sulla onkin mahtavaa kukkaloistoa tulossa.
    Kiva muuten nähdä laajempia kuvakulmia kauniista puutarhastasi. Vihreältä edelleen näyttää, ei onneksi niin syksyiseltä vielä.
    Kyllä me selvitään talven yli kevään voimalla. Laitellaan pimeimpään aikaan paljon kesäkuvia toistemme tsemppaukseksi ja piristykseksi tänne blogistaniaan!

    VastaaPoista
  14. Olet tosi reipas, tuollaisen sipulimäärän istuttaminen ei käy ihan käden käänteessä. Nyt talven sopii tulla, tuossa yhdessäkin kuvassa puutarhasi näyttää niin hyvin hoidetulta että hyvin kukkaset pärjäävät ensi kevääseen :).

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!