Sivut

perjantai 20. marraskuuta 2015

Viikonlopun kynnyksellä


Miten minusta tuntuu, ettei näinä harmaina marraskuun päivinä viikossa ole muuta kuin maanantai ja heti sen perään perjantai. Viikot kulkevat hurjaa vauhtia ja tällä menolla kohta on joulu. Onhan siinä on se hyvä puoli, että pian joulun jälkeen alkaakin kevät.

Hämähäkin himmeli kenties

Pitkään saimme nauttia aurinkoisesta ja lämpimästä syksystä. Viikon ajan on ollut sellaista normi-suomalaista säätä eli harmaata, sateista ja ennenkaikkea pimeää. Jos viikossani on vain maanantai ja perjantai niin päivässä on aamupimeä ja sen jälkeen iltapimeä. Erilaiset valohärpäkkeet kodissamme lisääntyvät hurjaa vauhtia, sillä en erityisemmin välitä pimeydestä. Pienikin valonlähde virkistää melkoisesti.


Ukkokulta ryhtyi vihdoin viimein siivoamaan talon kattoa. Siinä hommassa hänellä onkin jo kolmas päivä meneillään, sillä katolla on aivan hillitön määrä neulasia ja muuta moskaa. Mielestäni kattoa ei kevään jälkeen ole kertaakaan siivottu, mutta Ukkokulta on asiasta eri mieltä. En viitsi ääneen sanoa, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Eli jos jättää kerran tai pari väliin, taatusti riittää siivottavaa yllin kyllin. Neulaset on pakko säännöllisin välein putsata katolta, ettei tiilikate sammaloituisi niin paljon. Ja ne rännitkin vetävät paremmin, kun kesän lehtimoska on niistä poistettu. Ukkokulta on sellainen viimetipan toimija ja alkaa olla se viimatippa käsillä, sillä luvassa on kylmenevää. Jo ensi yönä.


Olen käynyt siivoamassa katolta purkautuvaa jätettä käytäviltä. Eilen kärräsin kompostiin peräti neljä kottikärryllistä, joten saatatte hyvin kuvitella, millaisista määristä on kyse. Sen lisäksi Ukkokulta kävi talon toisen puolen rännit käsin läpi ja niistä tuli muutama ämpärillinen mädäntyvää lehteä ja neulasta.


Siemenautomaattien täyttäminen on tuonut pihalle aikamoisen vilskeen. Jos jonkinlaisten tinttien lisäksi pihassa pyörii kolme oravaa. Päivästä toiseen ne roikkuvat aikansa tuossa siemenautomaatissa ja sen jälkeen kipittävät kilvan kätkemään saalistaan jonnekin. Ensin luulin, että kyseessä on yksi ja sama orava, mutta kyllä niitä kolme hyörii usein ihan samanaikaisesti. Ajavat toisiaan takaa ja hyppivät oksalta toiselle kuin apinat konsanaan.


Juusokin näyttää kyllästyneen tähän oravavaellukseen. Näitä takkahuoneen ikkunasta näkyviä napostelijoita Juuso katselee ikkunalaudalta käsin, mutta ei enää edes naksuta suullaan, kuten alkuun teki. Tänään katselin, kun sekä Juuso että oravat olivat pihalla samanaikaisesti vain muutama metri toistensa välillä, eikä Juuso edes katsonut oravia päin. Sen sijaan se se yritti kyllä kovasti viestittää ikkunan läpi, että kiireesti mamma hakemaan minut pois täältä vesisateesta.


Juuso viihtyy huomattavasti paremmin ikkunalasin sisäpuolella. Alla kun hohkaa patteri ja vieressä on pehmeä nojatuoli, johon voi aikansa ulos tiirailtuaan kellahtaa päikkäreille.


Ukkokulta on jo pidemmän aikaa vastannut meidän huushollin ruokahuollosta. Eli siis hän päättää, mitä syödään ja myös valmistaa sen. Ja käy pääsääntöisesti kaupassa sen ruoan hakemassa. Leipomukset ja mahdolliset jälkiruoat ja kaikenlaiset erikoisuudet ovat minun heiniäni. En valita laisinkaan. On todella mukava syödä jonkun toisen valmistamaa ruokaa. Joskus tietysti toivoisin, että chiliä olisi vähemmän, eikä sentään ihan kaikessa.


Tänään Ukkokullalla on mennyt päivä katonsiivoushommissa ja se tosiaankin pitäisi saada pian valmiiksi, sillä pakkasella ei kattoa ole hyvä pestä. Niinpä viikkosiivouksen valmiiksi saatuani päätin tehdä päiväruoan. Tämä ei ole alkuunkaan mikään ruokablogi, eikä tästä sellaista tulekaan. Kerron kuitenkin teille hyvän ja nopean ateriavinkin ja ilman kuvia, sillä ateria on jo popsittu parempiin vatsoihin.

Helppo ja nopea sosekeitto

kilon pussillinen kukkakaali-parsakaali-porkkana -sekoitusta
pari kasvisliemikuutiota
1,5 l vettä
maustettua tuore- tai sulatejuustoa 

Lisää liemikuutiot ja pakastepussillinen kiehuvaan veteen. 
Anna vihannesten kypsyä hetken. 
Lisää tuore- tai sulatejuusto. Soseuta sauvasekoittimella.

Vihannekset kypsyvät nopeasti. Jääkaapista löytyi lasipurkki, jonka pohjalla oli muutama marinoitu valkosipuli. Lisäsin ne keittoon kypsymään. Lopuksi lisäsin ruohosipuli-savuporo-Koskenlaskijaa melkein koko paketillisen. Keitto valmistui alusta loppuun hiukan yli puolessa tunnissa ja se maistui hyvältä ruisleivän ja piimän kera. Tällä annoksella keittoa riittää kahdelle ihmiselle seuraavallekin päivälle. Ja sitä voi muunnella ja maustella mielin määrin.


Jokohan sitä piakkoin pääsee ne ensilumikuvat tältä talvelta ottamaan. Sinänsä ei kiirettä, mutta olisihan se luminen maisema hitusen valoisampi, kuin tämä marraskuinen harmaus. Viikonloppu on alkamassa ja pimeyskin jo laskeutuu. Minä lähden sytyttämään kynttilöitä ja keittämään iltapäiväkahvia. Kuuluu Ukkokultakin lopettelevan kattourakkaansa.

Oikein mukavaa viikonloppua ja paljon kynttilänvaloa teille kaikille! 
 

31 kommenttia:

  1. Meillä näyttää ihan samalta. Harmaata on tai nyt on jo pimeää.
    Viikot ovat tosiaan hurahtaneet vauhdilla täälläkin. Ei meinaa perässä pysyä. Meinasin, että ehdin tehdä marraskuussa mahdollisimman paljon jouluvalmisteluja. Saas nähdä kuinka käy.
    Oikein mukavaa viikonloppua vaikka harmaata olisikin! Ja tuo sosekeitto kuulostaa herkulliselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummasti sitä aina suunnttelee tekevänsä sitä ja tätä ja ajattelee, että aikaa on loputtomasti. Sitten huomaakin, että aika mennä hupsahti ja ne tekemiset on edelleen tekemättä. Olen yrittänyt opetella tässäkin suhteessa anteeksi antamista eli ellei ehdi, niin sitten ei ehdi. Mikään ei ole kovin vakavaa, ellei siitä sellaista tee.
      Vaikka on harmaata ja pimeää, en suostu ottamaan siitäkään mitään ongelmaa. Se kuuluu tähän suomalaiseen vuosirytmiin ja kohta se on taas tältä kerralta ohi.

      Poista
  2. Upea himmeli hämähäkeillä, kai nekin valmistautuu jouluun! Lumi tuo kyllä valoa ja joulumieltä, mutta myös liukkautta liikenteeseen! Ihanaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumisateet tulevat aina suomalaisessa liikenteessä yllättäen. Vaikka siitä kuinka etukäteen varoitettaisiin. Toivottavasti ihmiset ovat nyt ajaneet varovasti.

      Poista
  3. MInustakin viikot menee nopeasti ja koko marraskuu on mennyt nopeaan. Ei ehdi valittelemaan syksyn pituutta ;) Kiva kun kissoilla on teatteri sisällä, ei tarvii tassujaan kastella. Hyvän keittoreseptinkin olet laittanut. Teen usein just tuon tapaisia, kun en lihaa syö. Joskus heitän linssejä joukkoon ;) Hyvät kuvat. Ihan oma tunnelmansa tällaisissa kosteissa syyskuvissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linssit kävivät mielessä, mutta nyt niitä ei ollut kotona yhtään. Tykkään kovasti kaikenlaisista sosekeitoista ja tämä on helppoudessaan kerrassaan kiitettävä.

      Poista
  4. Tänne tupsahti lumipeite tänään, tosin vain vilaisin sitä ikkunasta. Valoja meillä on ripoteltu puutarhaan ja myös sisälle, muuten tätä kautta en kestäisi. Hyvää viikonloppua sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä syksy saa minutkin tuskastumaan ainaiseen pimeyteen, mutta tämä syksy on ollut poikkeus. Eiköhän tämä loppusyksykin tästä nopeasti ohi mene.

      Poista
  5. Tuolla yhdellä oravalla on todella pullukan näköinen massu ;-)

    Meille tuli tänään lunta tai räntää, jompaa kumpaa. Valkoista ja märkää on.

    Oikein mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ihme, että oravat ovat pullukoita. Kaiket päivät napostelevat noita siemeniä.

      Poista
  6. Niin juuri tänne tupsahti lumipeite, tosin aika märkää sorttia. Katselin tuota viimeistä kuvaa ja kyllä on näkymä ovat muuttuneet ajasta jolloin eka kertoja kävin blogillasi, eikös siinä jossain lähellä leikkimökkiä kasvanut iso koivu?
    Ei tee kissojen mieli edes tarhaan ja Pena-kissa vain pyörähti ovella kun olisi ollut mahdollisuus ulos lenkille, samoin teki Maija pienet pyörähdykset.
    Toivottavasti ei yön aikana sada paljon lunta lisää, meidän pitäisi ajaa aamulla ani varhain tuonne kesäkodin maisemiin, ( 175 km ) ystävämme ja naapurimme iäkäs henkilö siunataa jo klo 10 eli kiirettä pitää. Takaisin ajamme jo huomen illalla ja siksi en toivo kovasti huonoa keliä.
    Täälläkin olen laittanut melkein kaikki jouluiset valot ja muutaman kynttilän käyn vielä sytyttämässä.
    Hyvää viikonloppua sinne ja tietysti rapsutukset Juusolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi oikein korjata kirjoitusvirhe, eli kyllä on näkymä muuttunut ajasta......

      Poista
    2. Nyt sitä lunta tuli meillekin. Märkää on, tuskin pitkään pysyy, ellei tule pakkasia.
      Ajosäät eivät tainneet olla laisinkaan parhaasta päästä, joten toivottavasti olette selvinneet ilman ongelmia. Mikä siinä on, että aina hautajaisaikaan sattuu kylmää ja koleaa tai muuten kurjaa säätä.
      Muistat oikein, leikkimökin läheisyydessä oli vielä pari vuotta sitten valtava koivu. Se alkoi kallistumaan pahan näköisesti ja kaadettaessa todettiinkin sen olevan osittain laho. Koivu oli aikamoinen sotkun aiheuttaja kaikkina vuodenaikoina. Nyt talon katto pysyy paremmassa kuosissa, kun koivu poistettiin.
      Juuso kiittää rapsutuksista ja huomauttaa, että mamman pitää lähettää vastarapsutukset sinne teidän kissoille. Täältä ne tulevat....

      Poista
  7. Täällä meilläkin on ollut kovasti harmaata ja pimeää ja kuten sanoit, nyt on hyvä sytytellä lisää valonlähteitä pimeää karkoittamaan. Mikähän siinä mahtaa olla, että mitä vanhemmaksi sitä tulee, sitä nopeammin viikot ja vuodet tuntuvat kuluvan.
    Mukavaa alkanutta viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta, aika kulkee ihan hurjaa vauhtia. Ei tahdo perässä pysyä.

      Poista
  8. Meille tupsahti tänään valkoinen maa, tiedä sitten kauanko kestää. On se vaan valoisampaa, kun on lunta. Eiköhän sen muutaman kuukauden kestä, kun saa alkaa joulun jälkeen odottaa kevättä...
    Hurjan nopeaan on marraskuu kyllä mennyt. Pihavalojen lisäksi aion laittaa tänä viikonloppuna myös ikkunoille valoja, joulumarkkinoiden kunniaksi. Teen usein samantyyppistä keittoa, monesti raaoistakin kasviksista, kestää kypsennys vähän kauemmin. Ne on aina kaapintyhjennyskeittoja! Hyvää viikonloppua teillekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän se kevät ihan heti joulun jälkeen ala, mutta kevään odotus kylläkin. Meikäläisen vuodessa on kaksi merkkipylvästi; toinen on kesä ja toinen joulu ja sitä kesää odotan aina enemmän.

      Poista
  9. Täällä on koko päivän satanut lunta, hyvin märkää. Valkoinen maisema näyttää kuitenkin tosi kauniilta -ainakin nyt aluksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lunta tuli nyt tännekin. Märkää ja sen oloista, ettei vielä maahan pitkäksi aikaa jää.

      Poista
  10. Onpas upea sammalkivi! Meillä on nyt ihanan jouluisen näköistä, kun on satanut lunta koko päivän. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakennusvaiheessa traktoriurakoitsija nakkasi kiven kunnan puistoon ja odotan, että jollain keinolla sen vielä sieltä saan takaisin.

      Poista
  11. Ois se auringon paiste kyl pal parempi. Nythä se talvi sit voikin tulla, kun teil on puhdas kattokin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei saanut Ukkokulta kattoa vielä täysin valmiiksi, mutta viime öinen lumisade siirtää homman lopetusta ties kuinka pitkälle. Ehkä jopa ensi kesään.

      Poista
  12. Kukahan meillä putsaisi rännit? Teillä on aina jotain puuhaa meneillään. Jospa ottaisin jo hieman tuikkua esiin. Pimeässä tullut soudettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä osaan rännit putsata, mutta tasapuolisuuden vuoksi se kuuluu Ukkokullan reviiriin. Omakotitalossa on kyllä ihan valtavasti hommia, joita varten soisi jonkun miehen olevan lähipiirissä. Ihan kauhulla ajattelen niitä aikoja, jolloin ei enää jaksa kaikesta huolehtia.

      Poista
  13. Vielä näkyy kuitenkin vihreääkin. Mukavaa viikonloppua

    VastaaPoista
  14. Ihana sammaleinen kivi. Yöllä tuli lunta kolattavaksi asti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillekin tuli yöllä lunta, mutta kolattavaksi tuota ei vielä ole. Juuri eilen sanoin Ukkokullalle, että haetaan lumikolat kellarista talon seinustalle. Se on varma tae siitä, ettei lunta ihan heti joudu kolaamaan.

      Poista
  15. No siellähän se kivikin! Juhlavaate päällä vastaanottamassa talvea. Minullakin sammalsohva on ollut niiiin vihreä, samoiten ruusuportin katto.
    Minunkin ukkokulta tykkäsi aikoinaan laittaa ruokaa, kokeili kaikenlaista uutta ja paistoi sämpylöitä. Oli mukava tulla kotiin työstä, kun kahvi ja ukko odottivat pöydän ääressä. Silloin kun hän vielä jaksoi. sitten tulivat vaikeammat ajat. Itse keitin kahvet ja vein ukolleni TV-sohvan ääreen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä sitä tule aina muistaneeksi, kuinka tärkeä se toinen ihminen on. Usein vasta sitten huomaa, kun jää yksin. Toivottavasti meillä on Ukkokullan kanssa vielä monen monta vuotta yhteistä eloa edessä.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!