Sivut

torstai 3. joulukuuta 2015

Bloggaamisen herättämiä ajatuksia


Pelaguu Kaaos kukkaruukussa -blogista kirjoitti oivallisesti hitaasta bloggaamisesta. Termille on tehty ihan oma tunnistekuvansakin, mutta sitä en liitä omaan blogiini, sillä vaikka hyväksyn joka ikisen hitaan bloggarin tunnusmerkin, en harmikseni pysty liittämään itseeni minkäänlaista hitauden määritelmää. Todellakin harmillista, koska hitaudesta olisi tässä maailmassa huomattavan paljon etua ja hyötyä. Ainainen hätäpäisyys aiheuttaa runsaasti huolta ja murhetta, stressistä puhumattakaan. Olen perinyt isäni ikiliikkujan luonteen ja aina on monta projektia samanaikaisesti menossa. Siten saa paljon aikaan, mutta myös uuvuttaa itsensä helposti ja totaalisesti.


Blogielämä on suosiostaan huolimatta vielä aika nuorta ja sääntöjä siellä olemiseen laaditaan sitä mukaa, kun niille löytyy tarvetta. Somelle ominaisesti joukkoon mahtuu monenlaisia ihmisiä, myös niitä, jotka eivät mistään säännöistä piittaa. Puutarhablogeissa yhteisymmärrys ja hengenheimolaisuus on ehkä yleisempää, kuin monissa muun alan blogeissa. Luonto, kasvit, eläimet ja niihin liittyvät asiat ovat hyvin positiivisia ja vaikka niistä oltaisiin eri mieltäkin, se kyetään ilmaisemaan rakentavassa hengessä. Sen sijaan, että tietoa ja kokemuksia pihdattaisiin viimeiseen saakka, ne halutaan mieluummin jakaa ja kertoa heti kaikille. Jaettu ilo on puutarhaihmisille suurempi ilo.


Kesäkukka kirjoitti 17. lokakuuta blogissaan Kosmosta ja leijonankitaa, kuinka hän koki pettymyksen tunteita huomatessaan joidenkin ihmisten luopuneen hänen bloginsa seuraamisesta. Kesäkukalle asia tiivistyi niinkin vakavaksi, että hän päätti luopua blogin kirjoittamisesta. Onneksi hän kertoi meille lukijoille päätöksestään, jolloin saimme hänet muuttamaan mielensä. Kesäkukalla on bloginsa myötä paljon annettavaa ja jaettavaa. 


Kesäkukan prosessi osoittaa, kuinka meille kaikille on tärkeää saada palautetta ja nimenomaan positiivista palautetta tekemisistämme. Se kertoo myös siitä, miten tärkeää on tehdä itselleen selväksi ne pelisäännöt, joiden puitteissa täällä blogimaailmassakin haluaa toimia. On päätettävä, millaisia tavoitteita blogilleen asettaa ja toimittava sitten niiden mukaan. On myös muistettava, että omiin päätöksiin voi vaikuttaa vain itse. Se, miten muut ihmiset käyttäytyvät, on useimmiten täysi arvoitus. Ja kun emme voi - eikä meidän pidäkään voida - vaikuttaa toistemme toiveisiin ja tavoitteisiin, emme myöskään voi päättää siitä, kuka mitäkin lukee ja kommentoi. 


Viime päivinä olen itse paininut vähän samanlaisten tunteiden vallassa, kuin Kesäkukka. Vaikka kuinka blogini aloittaessani päätin, että tämä on minulle puutarhapäiväkirja ja kaikki muu on bonusta sen päälle, en voi välttyä seuraamasta huolestuneena lukijämäärän heittelyä. Kun sivupalkissa näkyvä luku pienenee, ensimmäisenä ajattelee, että ketä olen loukannut? Mitä ja kenelle olen tullut sanoneeksi pahasti?


En alkuunkaan usko, että kukaan täällä on toisille tahallisesti ilkeä. Meillä on vain niin erilaiset kyvyt ja tavat kommunikoida. Eikä läheskään kaikilta sanallinen ja kirjallinen ilmaisu suju kuin vettä vaan.

Vaikka kuinka tahtoisi, ei millään pysty niin usein ja niin monelle kommentoimaan, kuin haluaisi. Yritän olla tasapuolinen ja jättää oman puumerkkini aina, kun se on mahdollista. En halua vääntää juttua väkisin, sillä välillä sanat eivät vain tule päästä eikä suusta. Ei sitten millään. Ihailen niitä bloggaajia, jotka rohkeasti kommentoivat yhdellä sanalla. Se riittää hyvin minullekin. Toki on todella kivaa, että tarinaa on runsaasti. Ymmärrän, ettei se aina ole mahdollista. Ei minulle eikä muille.

Juhannusruusu lokakuussa

En mitenkään pystyisi olemaan täällä blogimaailmassa näin aktiivinen, jos tekisin täyttä työpäivää tai minulla olisi esimerkiksi pieniä lapsia. Minulla on paljon vapaata aikaa ja vaikka inhoan itsekehuja, väitän olevani hyvä organisoimaan. Siis omaa ajankäyttöäni. Ja vähän Ukkokullankin, vaikka hän ei siitä yhtään tykkääkään. Ukkokultani on siitä ihana mieshenkilö, että hän tekee kiitettävästi oman osuutensa huushollitöistä, eikä meillä ole kovin tarkkaa jakoa naisten tai miesten töihin. Se tekee, joka osaa paremmin ja jolla on siihen aikaa. 


En ole mikään tietotekniikkataituri, mutta kohtalaisen sinut sen kanssa kuitenkin. Lisäksi tietotekniikkatukea löytyy tarvittaessa omasta perheestä. Tykkään kirjoittamisesta ja sujuvammin se hoituu tietsikalla. Iltaisin luen sohvalla blogejanne tabletilta ja pyrin silloin niitä myös kommentoimaan. Tabletilla se on hidasta ja työlästä, kun en pysty käyttämään kymmensormijärjestelmää ja useimmiten unohdan poistaa automaattisen sanasyötön. Siitä siis johtuvat kaikenlaiset sanahirviöt, joita silloin tällöin korjaan ja pyytelen anteeksi. Syystä, jota en tiedä, en pysty tabletilla vastaamaan omaan blogiini tulleisiin kommentteihin. Ne täytyy hoitaa täältä "isolta koneelta". Välillä myös tabletin langaton yhteys takkuilee ja moni pitkä kommentti onkin kadonnut sinne kuuluisaan bittiavaruuteen. Hyvällä tahdollakaan ei enää samaa juttua jaksa ja pysty uudelleen kirjoittamaan. Ja nyt se vietävän tabletti sekosi kokonaan. 


Minusta herkkyys on hieno piirre ihmisessä. Tai siis se, että sen piilotetunkin herkkyyden pystyy tuomaan julki. Myös täällä blogimaailmassa. Toisen ihmisen herkkyyttä ei kuitenkaan ole lupa käyttää hyväksi. Ei missään olosuhteissa. Jokaisen blogin takana on ihan aito ihminen, herkkyyksineen. Sen yritän aina muistaa, vaikka se ei tekstissä ja kuvissa mitenkään näkyisikään. 

Kuten tiedetään, somessa on kovin helppo loukata toista ihmistä. Yksi enterin painallus ja sanat sinkoavat nettiin kaikkien luettaviksi ja nähtäviksi. Eikä niitä sieltä enää pois tahdo millään saada. Kunpa voisimme hyväksyä toistemme erilaisuuden myös täällä blogimaailmassa ja jättää vaikkapa sanomatta sen, mikä kenties haavoittaa toista. Käyttää mieluummin delete-näppäintä kuin enteriä, silloin kun oikein kiukuttaa.


Tällaisia olen tässä päivänä muutamana mietiskellyt. Pelaguun postaus avitti sanojen syntymisessä. Koska roikun vähän liikaakin täällä blogimaailmassa, en siis ole puhdasverinen "hidas bloggaaja". Siitä huolimatta nuo yhdeksän kohtaa ovat erinomainen evästys blogimaailman ihmisille. Erityisesti kohta 8 sopii eettiseksi ohjeeksi ihan meille kaikille.




Hidas bloggaaja:

1
Hidas bloggaaja kirjoittaa tai kuvaa ihmisille - ei hakukoneille eikä rankinglistoille.

2.
Hidas bloggaaja bloggaa siitä, mitä tekee tai ajattelee - mutta hän ei muuta tekemisiään eikä ajatuksiaan blogin vuoksi.
Hänen bloginsa ei ole hänen elämänsä - ja elämää eletään täysillä.
Hidas bloggaaja ei anna bloginsa vaikuttaa perhe- tai työelämäänsä eikä se estä hänen harrastuksiaan eikä sosiaalista elämäänsä.

3.
Hidas bloggaaja ei sitoudu postailemaan joka päivä - ei edes joka viikko.
Hän postailee silloin, kun häntä huvittaa eikä hän tunne huonoa omaatuntoa siitä, että postausvälit venyvät.

4.
Hidas bloggaaja syö ruokansa lämpimänä, hän viettää lomansa ilman ajastettuja postauksia ja jos hänen perhejuhlissaan kamera laulaa, päätyvät sen kuvat perhealbumiin eivätkä blogiin.
Hidas bloggaaja nukkuu yönsä ja näkee unia muusta kuin bloggaamisesta.

5
Hitaan bloggaajan elämässä on aina aikaa puhallella kukkasten lehtiä, katsella kynttilän liekkiä, kuunnella musiikkia, hiljentyä - tai matkustella, kulkea kulttuuritapahtumissa, harrastaa liikuntaa - ilman että bloggaaminen on edes mielessä. Tai kamera mukana.

6.
Hidas bloggaaja tekee yhteistyöpostauksia vain tuotteista, joista oikeasti pitää ja jotka hänen mielestään ovat sen arvoisia - ja hidas bloggaaja käy vain sellaisissa pr- ja verkostoitumistilaisuuksissa, jotka häntä itseään kiinnostavat.

7.
Hidas bloggaaja yrittää tuottaa laadukkaita julkaisuja mottonaan "vähemmän on enemmän" - eikä määrä tässä tarkoita sitä, että postausten pitäisi olla lyhyitä.

8.
Hidas bloggaaja ei tuomitse eikä arvostele toisten tapaa blogata vaan hän ymmärtää, että niin paljon kuin on erilaisia ihmisiä, on erilaisia blogejakin ja tapoja tehdä niitä. 

9.
Hidas bloggaaja ei ota mitään noista ylläolevista ukaaseista liian vakavasti.

43 kommenttia:

  1. Hyvä aihe! Bloggaaminen on harrastus muiden joukossa. Itselleni erittäin tärkeä. Lukijoita tulee ja menee, se on sitä valinnan vapautta. Onko määrä tärkeämpi kuin laatu? Itselleni ei ole. Olen erittäin iloinen vakkarilukijoistani, uudetkin ovat tietysti tervetulleita. Blogin kautta olen saanut virtuaaliystäviä/-tuttavia, joilla on samantapaisia ajatuksia puutarhasta ja lemmikeistä. Sinä olet yksi heistä, Between.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nettimartta! Näin se on eli samoin bloggaamisesta on tullut tärkeä harrastus, koska sen avulla voi helposti yhdistää niin kuvaamisen kuin kaiken puutarhaan liittyvän. Sen jälkeen, kun aloin kirjoittaa blogiani, tieto ja taito ovat lisääntyneet melkoisesti. Täällä on niin upeita ihmisiä ja jo muutama vakiokommentoija ja -bloggaaja saavat mielen iloiseksi ja tyytyväiseksi. Ja kuten sanoit, ihan jokainen uusi on yhtä tervetullut.
      Pääasiassa bloggaan kuitenkin itselleni, eikä tarkoitukseni ole saada isoja numeroita tai jotain muuta hyöytä.

      Poista
  2. Kyllä kirjoitit hyvästä aiheesta ja tämä asia on minua useasti mietityttänyt, minähän olen tosi hidas bloggaaja ja monesti on mielessäni käynyt ajatus, että mitä hyötyä on minulle tästä bloggaamisesta. Hyöty sana tässä käytettynä ei tarkoita aineellista hyötyä vaan sitä, että onko tästä blogistani kenellekään mitään iloa tai asiallista hyötyä kuten kissat ja puutarha ym.
    Minä ihailen juuri sinun tapaasi käsitellä asioita elämästä ja siihen liittyvistä harrastutkista ja juuri puutarhasta joka on minullekin hyvin tärkeä.
    Kommentit ovat mieluisia ja toki niistä olen iloinen, mutta luulen blogiini aiheet ehkä liian arkipäiväisistäkin ja sisällön ei niin kiinnostavaksi.
    Tällaisia ajatuksia nyt...........kissat myös kuuluvat minun blogiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molley, jos itse tykkäät kirjoittaa blogia ja koet siitä jotain myönteistä saavasi, silloin kaikki kirjoittamasi on paikallaan. Hyödyt voivat olla moninaisia, eikä mitenkään konkreettisesti käsiteltäviä. Itse ainakin saan hyvin paljon iloa ja mukavia kokemuksia kuin myös valtavasti mielenkiintoista puutarhatietoutta ja uudenlaisia iloja. Kaikki jutut kissoista, luonnosta ja milloin mistäkin ovat plussaa. Etenkin näin puutarhakauden ulkopuolella on kiva lueskella laajemmin erilaisista aiheista. Täällähän on kaikilla vapaus valita, mitä lukee ja kuinka usein. Viis siitä, lukeeko yksi tai sata, jos blogin kirjoittaja on tyytyväinen. Uskon, että meistä jokaisella on jotain annettavaa toisillemme. Ei välttämättä tänään tai huomenna, mutta varmasti jonain päivänä. Ja arjesta ne usein parhaimmat jutut tulevat. Ei kenenkään elämä ole pelkkää juhlaa.
      Luultavasti nimenomaan sinun ihanan kissasi houkuttelivat blogisi pariin, mutta onhan sinulla paljon muutakin annettavaa.

      Poista
  3. Minäkin olen joskus miettinyt lukijamäärän katoa, mutta eipä se sittenkään niin tärkeää ole. Kerran ihmettelin mihin kaikki blogit.fi blogilistan seuraajat ja oma blogilistani ovat kaikonneet. Siellä sivulla täytyykin kirjautua, jotta seurattavat blogit pysyvät tallessa.

    Täällä blogistaniassa on kuitenkin "tuttuja", jotka käyvät kylässä ja kommentoimassa. Se on oikein ihanaa. Minusta tuntuu että tuntisin heidät vaikkein ole yhteenkään blogitapaamiseen uskaltautunut.

    Itselläni on ajankohtainen tuo kohta 6. Mietin tovin lähdenkö mukaan, mutta kyllähän kasvit ovat aina tervetulleita. Jännitti myös tehdä tuo ihan eka postaus hyasinteistä. Kirjoitan kuitenkin persoonallisesti, ja mietin voinko edelleen tehdä niin (toki voin) silti mietin ;)

    Sinulla on aina niin mukavia kirjoituksia, tämä varsinkin on erityisen mukava ja ajatuksia herättävä. Älä vaan missään nimessä poistu blogistaniasta (tai sitten tulen henk.koht kylään, heh,heh)

    Olen kiitollinen myös siitä että kommentoit postauksiini ihan pitkilläkin tarinoilla. Itse taidan kuulua useimmiten tuohon yhden sanan kommentointiin. Sillä haluan kertoa bloggaajille, että postaus on kiva ja mielenkiintoinen, ja että on mukavaa seurata tarinoita. Kesäisin minulla on aina kiire, ja en ehdi lukemaan postauksia, tai edes kommentoimaan kaikkia. Tulee sitten luettua useampi postaus peräjälkeen, mutta tämähän on tyypillistä puutarhaihmisille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirjo, luultavasti verkostoituminen on tässä vaiheessa sinulle ammatillisesti oikea ratkaisu, sillä varmasti kontaktit helpottavat myöhemmin toimimista puutarha-alalla. Mutta ymmärrän, että sitä joutuu hetken miettimään.
      Olen huomannut, että kun aikansa lukee ja kommentoi, oppii myös tuntemaan ihmisiä paremmin. Saattaa olla vaikea uskoa, että pelkkien sanojen avulla tutustuisi virtuaalisiin ihmisiin, mutta takuuvarmasti ihminen vähitellen paljastaa itsestään enemmän ja enemmän, jos vain haluaa ja luottaa muihin. Se juuri täällä puutarhablogeissas on niin mukavaa, että ihmiset tuntuvat olevan aitoja ja konstailemattomia. Tietenkin toisista oppii enemmän kuin toisista. Toivon, että minulla olisi joskus mahdollisuus tavata sinut ihan livenä, sillä blogiasi seuranneena koen sinut hyvin lämpimäksi ja aidoksi ihmiseksi. Vaikutat hieman ujolta ja usein aika vaatimattomaltakin. Sinulla on kuitenkin aivan ihana blogi, joka kertoo kahdesta upeasta puutarhasta. Tuskin kenellekään on jäänyt epäselväksi, kuinka mahtava multasormi sinulla on ja kuinka taitavasti rakennat pihaasi niin kotona kuin mökilläkin. Eikä pidä unohtaa mahtavia kuviasi.
      Mielestäni sinulla on hurjan paljon syitä röyhistää rintaasi ja sanoa HYVÄ MINÄ!

      Poista
  4. Hienoja ajatuksia ja mietelmiä. Itse olen hidas bloggaaja ja itsekkäästi en suostu ottamaan mitään paineita bloggaamisesta. Kirjoitan silloin, kun aikaa liikenee ja minulla on siihen tarve. Perhe, lastenlapset, harrastukset ja koti kaikkineen ovat tällä hetkellä ja ovat aina olleet ne elämäni ykkösjutut. Blogimaailma on sitten todella kiva ja piristävä lisä näihin edellämainittuihin. Onneksi blogiystäväni ovat muistaneet minua ihailtavasti aina positiivisilla kommenteillaan ja voin rehellisesti sanoa, että yhtään ilkeämielistä kommenttia en ole osakseni tämän blogitaipaleeni aikana saanut ja siitä olen todella iloinen. Meitä bloggaaja on onneksi erilaisia ja se on mielestäni vain rikkaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kruunu Vuokko, juuri noin. Blogin kirjoittaminen täytyy sopia omiin mittoihin ja omiin kuvioihin. Jos siitä tulee jotain muuta, silloin se ei enää ole mukavaa ja se on syytä lopettaa. Meitä bloggaajia on tosiaan monenlaisia ja kuten sanoit, se on pelkästään rikkautta. Seuraan hyvin monenlaisia ja monentasoisia blogeja ja ihan jokaisessa on oma ideansa. Ja uusia löytyy kaiken aikaa. Tämä on ihana harrastus ja tänne sopii hitaat ja nopeat ja kaikki siitä väliltäkin.

      Poista
  5. Hyviä ajatuksia.

    Pakko myöntää, että en taida lukeutua hitaisiin bloggaajiin. Minulla on bloggaamisessa harrastuksen lisäksi myös tärkeä tavoite, nimittäin luonnonrakkauden ja luontotietouden välittäminen eteenpäin, ja sitä kautta luonnonsuojelun ja kohtuutalouden edistäminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sussi, sinun blogillesi asetetut tavoitteet toteutuvat hienosti ja linjasi on selkeä ja vakaa. Jotenkin myös rivien välistä on havaittavissa, että olet itsekin sinut blogisi kanssa ja se on minusta ihailtavaa. Minä joudun aina kahlaamaan näiden itsetunto-ongelmien kanssa - täällä blogimaailmassakin..

      Poista
  6. Ihan hyvä on välillä pysähtyä pohtimaan myös bloggaamistaan niinkuin elämää ylipäänsä. Onko tyytyväinen itse siihen, mitä tekee ja miten tekee.
    Mutta, toivon, ettei näistäkin määritelmistä tulee ihmisille paineita."Nyt siis kuuluu olla "hidas Bloggaaja" (vrt ns. hyvä ihminen). Olenko minä sellainen ja pitääkö minun muuttaa itseäni tai käytöstäni mahtuakseni näihin jonkun muun määrittelemiin raameihin."
    Huomaan, että itse lukeudun joidenkin kriteereiden puolesta hitaisiin ja toisten taas en. Se siitä.
    Toivon, ettet pahoita mieltäsi näiden kriteereiden edessä ja jatkat runsassanaistasi ja rehellistä tekstiäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, en laisinkaan pahoita mieltäni, sillä kiteytit hyvin sen, millaisia ajatuksia minunkin mielessäni heräsi luettuani noita hitaan bloggarin määritelmiä. Luulen myös, että nuo määritelmät ovat nousseet siitä, että joku on kokenut aktiivisen postaamisen itselleen liian vaativaksi. Hitaan bloggarin määreissä on paljon hyviä elämänohjeita, joista moni sopii ihan meille kaikille. Silti niitä ei tarvitse ottaa omaa toimintaa ohjaaviksi elementeiksi, jollei niin halua. Siksi en sitä hitaan bloggarin tunnistekuvaakaan omaan blogiini laittanut, sillä en näe itseäni sen enempää hitaana kuin minään muunakaan juuri tietynlaisena bloggarina. Kuten sanoit, tuskin meidän tarvitsee ahtaa itseämme tai toisiamme tiettyihin raameihin. Jokainen olkoon ihan mitä itse haluaa ja hyvä niin.

      Poista
  7. Hieno postaus!
    Itse en varsinaisesti ole puutarhabloggaaja, minulla kun ei ole puutarhaa vain pieni rivarin piha, missä on kyllä mielenkiintoisia ötököitä:) Mutta, nautin teidän upeista puutarhoistanne ja hyvistä vinkeistä.

    Mikään sanaseppo en myöskään ole, enemmänkin puhun kuvien kautta. Välin kuvia tulee tiheään tahtiin, välin taas harvakseen.
    Kaiken kaikkiaan hieno harrastus etenkin tällaiselle eläke-mummolle tämä bloggaaminen on!

    Kiitos Between, kun käyt blogissani kommentoimassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirpa, blogisi seuraajat tuntevat sinun tapasi blogata ja ovat syystä jääneet vakiolukijoiksi. Minä tykkään kovasti laadukkaista kuvistasi ja hyväksyn sinun tapasi toteuttaa blogia. Minusta on tosi mukavaa, että meitä on niin monenlaisia ja ihan jokaisella on jotain annettavaa. Voisi olla aika ankeaa, jos pitäisi ryhtyä vääntämään runsassanaisia tarinoita, jollei laisinkaan ole sanaseppo. Jatka vain valitsemallasi linjalla. Nostan hattua kaikille eläkemummoille, jotka ryhtyvät bloggaamaan.

      Poista
  8. Minäkin luin hartaasti "vuodatus"-postauksesi. Meillä on niin monenlaisia syitä kirjoitella ja lukea blogeja ettei aina itsekään muista palata tutumpiin blogeihin. Oma tyylini on myös kirjoittaa blogissani omia asioitani muistiin, ja kun olen jo ikäihminen, niin yritän viestittää "vertaistukea" samanhenkisille. Ei lannistuta vaikka käyrä ei olisikaan kjoka viikko nousujohteinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokainen tietenkin kirjoittaa blogia omista lähtökohdistaan ja omalla tavallaan. Minulla on tapana laittaa itseni likoon ja kirjoittaa myös arjesta ja elämän huonoistakin päivistä. Vaikka puutarha on pääteemani, ei sitä voi irroittaa muusta elämästä. Ei voi enkä halua. Jatketaan siis juuri sellaisina, kuin on tähänkin asti oltu.

      Poista
  9. Between, kommentoin tätä muistaakseni jo Lady of the Messin blogissa, josta sieppasin kuvan mukasani, mutta en ottanut sitä vielä käyttöön. Haaveilen hitaasta bloggaamisesta, mutta en taida siiehn ihan vielä pystyä. Somehow, someway...ja ihan sitten kun tisestä siltä tuntuu.

    Netissä käytöksen pitää olla vieläkin parempaa kuin livesti, sillä puuttuvat äänenpainot ja kasvojen ilmeet, myös kehon kieli puuttuu. Luojalle kiitos edes syämistä ja hymiöistä!

    Mukavaa jatkoa ja joulukuun tuiketta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, sinulla on niin valtavan paljon kirjatietoutta, että postauksista taitaisi tulla aikamoisia maratoonijuttuja, jos niitä yrittäisi tehdä harvaan tahtiin. Ja kun lisäksi aiheinasi ovat myös puutarha, ruoka ja matkatkin.
      Kannattaako hidasta bloggaamista tavoitella, jos juttua riittää aktiivisempaankin tahtiin. Mutta ihan omilla ehdoilla tätä on hyvä tehdä. Mikä itsestä tuntuu hyvältä, on tärkeää.
      Kunpa ihmiset ajattelisivatkin enemmän sitä, mitä tänne nettiin sormistaan päästävät. Valitettavasti some-elämä on tehnyt ilkeiden sanojen levittelyn ja toisten herjaamisen todella helpoksi.
      Ulkona sataa vettä, mutta sisällä on lämmintä ja valoisaa. Ja joulukin tuikkii tullessaan.

      Poista
  10. Minusta on kiva kun kirjoitit tästä aiheesta. On ihanaa kun olet ikiliikkuja ja nopea käänteissäsi, ole ylpeä siitä :) Meitä on täällä moneen junaan ja niin kuuluukin olla. Itse olen niin tumpelo (ja kirjoittelen sen verran antiikkisilla työkaluilla vissiin), että vasta joku aika tajusin mistä näkee minun blogini lukijat. Ja muutenkin olen ylikuormittunut töissä raatava perheenäiti, unohdin jopa tässä eräänä päivänä mikä sukunimeni on kun vastasin puhelimeen, siksi on niin vaikea muistaa välillä onko kommentoinut vai ei ja jos niin minne...on vain niin valtavan ihanaa, että ihmiset jaksavat jakaa puutarhajuttuja blogeissaan. Jos ihan realistisia ollaan niin tuollaista hitaan bloggaajan kriteerit omaavaa tuskin on olemassakaan. Minun on esimerkiksi vaikea hyväksyä tuotteiden mainostamista (niiden saatujen, ei omilla rahoilla ostettujen=kiinnostaa ihan todella) väkipakolla mainostamista eikä sellainen kiinnosta minua. Mutta olisi kuitenkin mukavaa, että blogimaailma säilyisi kohteliaana, huomioonottavana ja kannustavana.

    VastaaPoista
  11. Hienosti kirjoittelit tästä bloggaamisesta ja sen tuomista ajatuksista. Minäkin pitkästä aikaa ennätin tänne lukaisemaan kirjoituksiasi. Taidan löytää nyt itsestäni erittäin hitaan bloggaajan. Olen ollut aina sitä mieltä, että harrastuksesta ei saa ottaa stressiä. Niin se on tämän blogimaailmankin kohdalla.

    VastaaPoista
  12. Olen samaa mieltä kuin useimmat muutkin, eli oli hyvä postaus. Kiva kun kirjoitit tällaisesta aiheesta. Meitä on moneen junaan, toiset ovat hitaampia ja toiset nopeampia bloggauksissaan. Bloggaajilla on erilaisia intresseja bloggaukseen liittyen. Itse olen ollut bloggaajana vasta vuoden ajan ja olen viihtynyt blogimaailmassa erittäin hyvin. Arvostan sitä, että blogikaverit ovat kannustavia ja ihastuttavia. Uskon, että bloggauksen kautta saattaa syntyä hyviä kaveruus- tai jopa ystävyyssuhteita. - Ihanaa joulukuun jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
  13. Hyvä kun tartuit tähän aiheeseen, Between, ja kirjoitit monipuolisesti sekä tekstissä että vastauksissasi. Omassa pikku blogissani eivät tällaiset asiat ole tulleet vastaan ja raapustelen sitä varsin sinisilmäisesti. Olen aivan ihastuksissani kaikista blogeista, joita saan lukea ja kiitän kaikkia, joiden sivuilla käyn. Jatkossa kommentoin ahkerammin, koska se on monille tärkeää. Olen juuri keskustellut erään nuoren bloggarin kanssa, joka on lopettamassa blogiaan, vaikka sivuilla käy mukavasti lukijoita, mutta juuri kukaan ei jätä kommenttia. Siispä huomioidaan, että kaikki me teemme tätä eri lähtökohdista ja erilaisin odotuksin! Joulumieltä kaikille!

    VastaaPoista
  14. Mielenkiintoisia pohdintoja. Olen miettinyt, että jospa blogin lukijoiden lähteminen ei liitykään millään tavalla bloggaajaan, vaan ihmisten omaan elämäntilanteeseen: esimerkiksi ei ole aikaa lukea blogeja tai lukija on luopunut puutarhaharrastuksesta.

    Näin aloittelevana puutarhabloggaajana on ihan mahtavaa saada kommenteja, vaikka ihan yksittäisiä. Blogi on ilman muuta kiva puutarhapäiväkirja ja paikka pihasuunnitelmien kirkastumiselle, mutta kommentit tuovat siihen oman ulottuvuutensa.
    Between, mielestäni sä olet todella hyvä kommentoimaan, monessa blogissa törmään sun mukaviin sanoihin. Yritän itsekin aina vapaan hetken tullen kirjoittaa edes muutaman sanan pituisen kommentin, mutta ei se aina onnistu. Vaikka tykkäisinkin postauksesta, joskus en vain osaa pukea ajatuksiani kommentiksi.

    Itsekään en ihan taivu hitaan bloggaajan malliin. Voin nimittäin ihan rehellisesti tunnustaa, että otan tietoisesti kuvia blogia varten enkä pelkästä kuvaamisen ilosta :) Blogini postaustahti on kuitenkin selvästi hidastunut sekä talven että työkiireiden takia, enkä aio ottaa siitä paineita.
    Mutta tärkeimpänä listalla ovat ilman muuta kohdat 8 ja 9. Allekirjoitan ne täysin.

    VastaaPoista
  15. Luin aiemmin kanssa tuon Pelaguun postauksen, se oli todella mielenkiintoinen. Tunnistan itsessäni monia hitaan bloggaajan piirteitä. Pakko kuitenkin tunnustaa, että välillä omatunto alkaa soimata, jos postausvälit ovat venyneet tolkuttoman pitkiksi.

    Podin blogialakuloa syksyllä, kun siihen päälle lisättiin muutamien lukijoiden häipyminen, tuli vähän sellainen tunne, että mitäs sitä näkee vaivaa, jos ei postaukseni kerran ketään kiinnosta?! Vaikka nautinkin postausten tekemisestä, kuluu niiden valmistamiseen usein yllättävän paljon aikaa. Varsinkin kuvien kokoamiseen.

    No... Ylidramatisoin tilannetta (olen muuten pirun hyvä siinä) ja nyt jälkeenpäin hävettää,
    etten juuri sillä hetkellä osannut arvostaa riittävästi niitä lukijoita, jotka ovat pysyneet kyydissä - ja pysyivät vielä tuon minun "draama queen" -episodin jälkeenkin.

    Blogimaailma on onneksi täynnä ihania ja ymmärtäväisiä ihmisiä, erityisesti sinä Between onnistuit puhumaan järkeä päähäni! Kiitos siitä vielä kerran!

    Niin, ja olen vakaasti päättänyt olla tuijottamatta enää mitään lukijamääriä. Paljon on varmasti sellaisiakin vakituisia blogiseuraajia, jotka eivät seuraa blogia minkään "härpäkkeen" (Google-käyttäjäraati, Bloglovin tms.) kautta. Sellainen ikään kuin näkymätön lukija olin monelle blogille itsekin, niin kauan kunnes ryhdyin kirjoittamaan omaa blogia.

    Jännää, että sinulla on ollut nyt samanlaisia aatoksia mitä itselläni oli aiemmin syksyllä. Itselleni tekee hyvää kuulla, ettei se muidenkaan blogielämä aina ole yhtä ruusuilla tanssimista, siitä saa jotain vertaistukea. =)

    Tsemppiä Between! Sun blogi on niin taattua laatua postauksesta toiseen! Minä en osaisi kuvitellakaan puutarhablogien maailmaa ilman Rikkaruohoelämää! ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, minä olen yksi noista tilastoissa näkymättömistä lukijoistasi! Jatka vaan, bloggaaminen on antoisa harrastus, kun pitää sen omanaan eikä anna muiden vietäväksi!

      Poista
  16. Koko postaus täyttä asiaa!
    Jokainen tekee tyylillään ja omasta tilanteestaan käsin.
    Hyvää jatkoa sinulle ja blogillesi!!! <3

    VastaaPoista
  17. Mainiosti kirjoitat. Kiitos maininnasta ja inspiraationa olemisesta. :) Itse olen vähän liiankin harkitseva, monelta kulmalta asiaa katsova.. Pähkäävä. On totta että kirjoittaessa tai tässä voi helposti ymmärtää väärin mitä tarkoitetaan.. Monesti itselläni on vaikea tuottaa minkäänlaista kommenttia. Ilmaisu on.... No keskinkertaista. Tai no jonkinlaista mutta kovin vähäsanaiseksi se yleensä jää. Jatketaan kukin tyylillämme. Jokainen tyyli on oikea ja hyvä tyyli!

    VastaaPoista
  18. Kävin kans lukemas Pelaguun kiriootuksen ensi. Se laittoo miättimähän. Hm. Myännän että plokkaamine on lisänny koneella istumista aikalailla. Enemmä ku osasin orottaa. Tuloo se unihinki joskus, mutta sehän johtuu siitä, että roikun koneella nii myähä. Mutta on tämä nii miälenkiintoosta, positiivista ja kannustavaa. Kaikkia kivoja plokia ei yksinkertaasesti kerkiä lukia tai seurata tai kommentoora.... Eiköhän se nii oo, että kuki taaplaa tyylillään :)

    VastaaPoista
  19. Tosi hyvä lukea pureskeltuja ajatuksiasi, kiitos kun kirjoitit ja kannatti lukea!

    Itselläni on ammatillisia tavotteita bloggaamisessa, aloitinkin bloggaamisen sen vuoksi, että ymmärtäisin paremmin, mitä se on ja millainen sosiaalinen media on luonteeltaan. Sen vuoksi muutokset lukijavirrassa ja kommentoinnissa ovat ehkä erilaisessa asemassa kuin monella muulla. Kun joku kirjoittaa provokatiivisen kommentin, minun reaktioni on pikemminkin jes! kuin henkilökohtainen loukkaantuminen. Tietysti jonkun minulle merkittävän asian dissaaminen kolahtaa myös jonkin verran tunteisiin (koska pyrin bloggaamaan personani kautta), mutta koska tiedän, että kyseessä on ilmiö, joka kertoo enemmän kirjoittajasta kuin minusta, herää mielenkiintoni: Mitä tapahtuu, jos reagoin tähän positiivisesti? Entä jos jätän kommentin julkaisematta? Entä, jos postaan heti saman tyylisen jutun perään, yltyykö kommentointi? Vielä en ole kuitenkaan uskaltanut testata, mitä tapahtuu, jos lähden lyttäämään tällaista kommentoijaa, ehkä siinä mennään eettisen rajani yli. Myös kommentoijia on kunnioitettava, aivan sama kuinka hankalia tai ärsyttäviä he ovat (mutta lapsiin kohdistuvat ilkeydet jätän julkaisematta).

    Ehkä minustakin tulee vielä hidas bloggaaja, kun jossain vaiheessa ammatillinen kiinnostukseni blogistaniaan hiipuu tai tulee tyydytetyksi. Sitten minäkin lasken pursiani hitaan ja pienestä liplatuksesta nauttivan postausvirran vietäväksi, mutta sen aika ei ole ainakaan vielä.

    Kiitos blogistasi ja hyvästä asenteestasi!

    Sini K.
    Viherpihan Kasvihormoni-blogista

    VastaaPoista
  20. Hei! Kirjoitat täyttä asiaa - kuten aina - ja kuvat ovat hienoja. :)
    Tuon Google-käyttäjäraadin numeroista on pakko mainita, että muutama ilta sitten kävin pitkästä aikaa Google+:ssa ja lisäsin sinne muutaman kuvan. Suunnilleen samalla hetkellä blogini seuraajista oli "kadonnut" kuusi. "Tarkistuslaskenta" osoitti, ettei kukaan ollut lakannut seuraamasta blogiani, mutta numero on ja pysyy vääränä. Ehkä tapahtuma ei liity Google+:aan mitenkään eikä kaikilla Google+-profiilia olekaan, mutta luulen että joskus lukujen vaihtelu voi johtua jostain teknisestä virheestä.
    Hyvää viikonloppua ja tunnelmallista joulunalusaikaa kaikille!

    VastaaPoista
  21. Puutarhablogit muodostavat tosiaan ystävällisen vyöhykkeen netin ihmeelliseen maailmaan. Se on yllättänyt minut positiivisesti.

    Itse en ole katsellut lukijamääriä, vaan lähinnä kommentteja. On kuitenkin hyvä muistaa, että ihmisillä on elämää blogin ulkopuolellakin ;) Jos lukijamäärä tipahtaa, niin ihmisillä saattaa olla muita kiireitä. Itsellä oli esimerkikisi viime vuonna todella hektistä, joten postaus ja blogien seuraaminen kärsivät.

    VastaaPoista
  22. Olipas hyvä kirjoitus, pisti oikein miettimään. Allekirjoitan omalta osaltani hitaan bloggaajan tunnusmerkit, paitsi kuvia on tullut nyt laitettua paljon, kun olen tehnyt pihani kasvilistausta. Siinäkin on nyt ollut pitempi tauko, mutten ressaa ;)
    En ymmärrä sitten alkuukaan että joku haluaisi tieten tahtoen loukata toista! Puutarhaihmisenä pidän tärkeänä tukea ja kannustaa muita itselle mieluisassa harrastuksessa ja annan mielelläni oman vähäisen tietämykseni yleiseen käyttöön. Pidetään me puutarhabloggaajat yhtä :)

    VastaaPoista
  23. Postauksesi aihe oli erittäin mielenkiintoinen ja ajankohtainen. Satuin lukemaan Lady of the Mess:n hidasta bloggaaamista koskevan postauksen päivää aikaisemmin, joten ehdin miettiä asiaa yleisemmin kuin puutarhabloggaamisen kannalta. Olen aloittelija bloggaajana, koska olen kirjoittanut harrastusmielessäni puutarhamatkailu+puutarha blogiani vasta vuoden. En ole törmännyt onneksi koskaan puutarhablogien puolella keneenkään bloggaajaan, joka hakisi bloginsa avulla näkyvyyttä ja lukijoita lähes keinolla millä hyvänsä, kuten olen nähnyt tapahtuvan joillakin muilla aihealueilla ”ammattimaisten” bloggaajien toimesta.
    On aina kiva saada kommentteja lukijoilta, mutta olen itse valitettavasti huono kommentoija. Aloitin aktiivisen some-elämän Facebookin puolelta, jossa olen tutustunut mukaviin puutarhaharrastajiin puutarharyhmien kautta ensin virtuaalisesti ja nykyisin tapaamme toisiamme livenä muutaman kerran vuodessa. Seuraan Facebookin puutarharyhmäämme päivittäin, mutta blogeja luen usein monta postausta kerralla samalta bloggaajalta. Tuntuu nololta kommentoida monta päivää tai jopa viikkoa sen jälkeen kun juttu on julkaistu. On kiva tutustua toisiin puutarhaharrastajiin virtuaalisesti blogien kautta ja vielä mukavampaa on tavata puutarhaharrastaja-bloggaajan livenä, kuten me tapasimme valokuvauskurssilla 
    Olen todella hidas bloggaaja, koska kirjoitin tänään Ateenan matkajutun puolen vuoden viiveellä. Ihailen bloggaajia, jotka ehtivät kirjoittaa blogia matkoilla samaa tahtia kuin matkustavat. Minä haluan pelkästään nauttia puutarhoista ym. kohteista matkoillani ja myöhemmin muistella matkaa valokuvien ja blogijutun myötä. Samoin käy joillekin puutarhajutuillenikin, jotka ovat työläämpiä kirjoittaa. Kukkasipulien istutusjuttu ilmestynee vasta ensi vuoden puolella, koska istutettujen kukkasipulilajien dokumentointi on aika tylsää kirjoitettavaa. Lähettämäsi haasteeseen vastaaminenkin jää alkuvuoteen, vaikka luulin ehtiväni vastata siihen aika nopeasti.
    Postauksessasi oli upeita talvikuvia. Oletko kuvannut ne tänä syksynä vai aikaisemmin?

    VastaaPoista
  24. hyvä ja tarpeellinen postaus Between, täytyypä käydä kukkimassa muuallakin, mitä ihmiset kirjoittavat hitaasta bloggaamisesta. mul pisin tauko ollut vuoden, nyt tauot olleet pari-kolme viikkoa eli aika ajoin olen hyvinkin hidas bloggaaja ja se sopii minulle. lukijota tulee ja menee, kommentteja vaihtelevasti, en seuraa sen tarkemmin lukumääriä, mut jokaisesta lukijasta ja kommentista olen joka kerta todella iloinen:))

    VastaaPoista
  25. Hih, olen mielestäni hidas bloggaaja, mutta en allekirjoita kaikkia noita väitteitä - onneksi tuli sitten se viimeinen kohta :-D
    Voi kauheeta, mä olen joskus karsinut lukemiani blogeja, tai oikeammin vaihdellut, sen mukaan, kun tulee joku uusi seurattava blogi, niin joskus olen jättänyt jonkin toisen sitten tauolle, kun kaikkia ei millään ehdi seurata muuten niin, että pysyisi jotakuinkin kärryillä. En ole ajatellut, että joku voisi siitä loukkaantua - kamalaa. En kyllä seuraa omankaan blogin lukijatilastoja juuri ollenkaan. Ihmisiä tulee ja menee, eri elämäntilanteet vievät mennessään ja joku joskus palaa, se on elämää.

    VastaaPoista
  26. Bloggaajia on moneen junaan ja se täss just on se rikkaus!
    Melkos vähän seurailen oman blokin lukijatilastoja. Lukijoita tulee ja menee..
    Hidasblokkaaja sanast tulee eka mielee ett kirjottaa yhdell sormell..heh
    No on miten on mutt mikä sen hitauden määrittää koska on hidas? Mikä on sopiva postaustiheys?
    Riippuu ihan juur blokin kirjoittajast. Jos mielenkiintoinen bloki niin voin odotell postausta vaikk kuukauden ja näkeehän sen sivupalkista ja luettelosta. Ei oo mitenkää mustavalkone tää juttu.
    Kommentit minustaki on mahdottoma kivoja tiedän ett lukijoita käy mutt kaikki ei jätä kommenttia..
    kommentin voi sitt kuulla vaikk työmaalla.
    Oikke kiva postaus.

    VastaaPoista
  27. Viisaita sanoja Between, oikein viisaita! Tässä olen syksyn mittaan miettinyt kun aika lentää siivillä ja blogistaniaan en ole ehtinyt kirjoittamaan saati kommentoimaan, vaikka täältä kaikkea kivaa ja hyvää mieltä löytyykin! Mutta olen kuitenkin niin iloinen että kirjoituksiani ja kuviani kommentoidaan ja teen niin itsekin, sekin on niin kivaa! Niin paljon kaikkia kivoja juttuja täältä olen elämääni ja puutarhaani löytänyt, siitä Sinullekin kiitos!

    VastaaPoista
  28. Olipa hyvä postaus!!!! Minä vietän täällä blogimaailmassa vähän aikaa, ja joskus jotain tärkeää menee ohikin (kuten tämä postaus meinasi mennä). Minä pähkäilin alkuvaiheessa myöskin lukijamäärien kanssa, mutta sitten muistutin itselleni, miksi minä rupesin kirjoittamaan. Muistutin itseäni, että itseäni varten minä sitä kirjoitan, koti- ja puutarhapäiväkirjaa. Nyt kirjoitan, kun on asiaa, enkä ota stressiä vähäisistä postausmääristä.

    Blogiasi on ihana lukea ja kuvasi ovat ihan huippuhyviä!!!

    VastaaPoista
  29. Erittäin hyvä kirjoitus Etsinkin tätä tänään. Kirjoitat niin asiaa.
    Laitan omaan tekstini linkin sinun juttuun.

    Minulle kävi tänään niin, etä otin pois blogeja, mutta bloggeri oli höveli ja vetikin 2 alta ja 2 yltä. En ehtinyt reagoida.

    Yritin löytää blogeistani vastavuoroiset blogit. Eli tuo lukijoiden katoaminen voi tapahtua noinkin. Varmasti huomaan virheeni, mutta...

    VastaaPoista
  30. Mainioita pohdintoja. Ihmisillä on erilaisia syitä poistua blogien lukijalistoilta, en ota sitä henkilökohtaisena loukkauksena. Lukijoita tulee ja menee. Itse en ole koskaan kirjautunut ulos lukemistani blogeista, vaikka joskus seuraan joitakin harvemmin. Haluaisin lukea kaikki lukijoideni päivitykset ja kommentoida, mutta aika ei vain riitä. Olen selkeästi hidas bloggaaja, elämässä on erilaisia kausia, postaustahti vaihtelee sen mukaan. Minusta on ihanaa, että voin blogimaailmassa olla vuorovaikutuksessa monien erilaisten ihmisten kanssa, tosin samanhenkiset näyttävät lyöttäytyvän yhteen ja löytävän toisensa täälläkin.

    VastaaPoista
  31. Tämä oli ajatuksia herättelevä teksti. Kirjoittelen kahta blogia ja molempia aika verkkaista tahtia. Kesällä puutarhablogi elää vilkkaampaa elämää ja haluaisin kirjoitella enemmän molempiin blogeihini mutta välillä sitä ei vain jaksa istahtaa enää illalla koneelle valokuvien ääreen, vaikka muistikortti saattaa suorastaan pursuta uusia kuvia. Pitkät työpäivät ja harrastukset aiheuttavat sitä, ettei illalla jaksa enää muuta kuin vääntää pakolliset kotityöt ja sitten katseleekin hetken hömppäohjelmia, lueskelee toisten blogeja tai surffailee facebookissa.

    Taukoja tulee, pitkiäkin, ja luulen, että monet kaipaavat ahkerampaa julkaisutahtia seuratakseen blogia. Kenties sen vuoksi silloin tällöin joku lukijaksi liittynyt poistuu. On ehkä hassua kirjoittaa kahta blogia sillä seurauksella, että molemmat päivittyvät keskimäärin harvoin mutta olen päättänyt, että haluan pitää hyvin erityyppiset aiheet eri blogeissa. Ensisijaisesti blogit ovat kuitenkin omia päiväkirjojani vaikka tottahan toki onhan se mukavaa, jos omia sepustuksia ja kuvia joku on kiinnostunut seurailemaan.

    Itse olen sellainen lukija, että jos tykkään sisällöstä, pysyn blogin lukijana, vaikka julkaisuja tulisi vain kaksi tai kolme vuodessa. :)

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!