Juuso ja pikkulinnut ilahduttavat

Tämä päivä meni täysin harakoille ja näyttää siltä, että niin menevät seuraavatkin. Aina ei elämä ole kivaa, vaikka kuinka niin haluaisimme. Pikkaisen ahdistaa, kun joulu lähestyy hurjaa vauhtia, enkä saa itseäni minkäänlaiseen joulufiilikseen ja rakentamaan puitteita juhlimiseen. Täytyy vain elää siinä toivossa ja uskossa, että innostusta edes vähäisessä määrin jostain löytyy. Milloinkaan en ole perheelle pelkkää valmismaksalaatikkoa joulupöydässä tarjonnut, vaikka ennenkin on käynnistysongelmia ollut.

Juuso sentään jaksaa ilahduttaa ja naurattaa. Aivan kuin se vaistoaisi, että mamma on alamaissa ja niinpä se yrittää nostattaa mielialaa. Katja blogissaan Päivänpesän elämää postasi juuri tänään näistä kissanomistajan kääntöpuolista eli karvoista ja kuraisista tassunjäljistä. 

Minkäs sille mahtaa, että kissa rakastaa puhtaita pyykkejä ja pehmoisia soppeja. Samalla ovenavauksella, kun vein vastasilitetyn pyykkipinon kaappiin, sinne mönki Juuso itseään pesemään ja pöllyttelemään. Mustat t-paidat ne vasta mukavia onkin kissankarvoilla somistettuina. Ehkä siinä olisi kierrätysidea ensi vuoden linnanjuhlia silmällä pitäen. Ei kahvikapselileninki tai videonauhasta ommeltu mekko vaan iltapuku maatiaiskissan karvoista. Varmaan kelpaa rotukissojenkin karvat. Uskoisin.

Vihertikka marjakuusessa kuvattuna ikkunan läpi

Sitten kun Juuso on kyllästynyt mamman viihdyttämiseen ja siirtynyt nojatuoliinsa torkkumaan, voinkin siirtyä katselemaan keittiön ikkunasta sitä mahtavaa lintujen kirjoa, joka ruokinta-automaatin ympärillä päivittäin pyörii. Tänään laskin peräti viisi mustarastasta, kaksi harakkaa, yhden käpytikan ja lukuisan määrän erilaisia tinttejä sekä närhen ja kolme kurrea. Ja muutama päivä sitten nauliinnuin ikkunan ääreen tuijottamaan vihertikkaa, joka ilahdutti käynnillään. Voisi tietenkin kuvitella tylsäksi ajankuluksi, mutta kyllä siinä yksi jos toinenkin tovi vierähtää lintujen touhuja seuraillessa.

Kampin kauppakeskus Helsingissä on paketoitu joululahjaksi.

Nyt on kuitenkin jo pilkkopimeää ja ulkona tihkuttaa vettä. Eipä uskoisi joulukuuksi, kun lämpötila on lähellä viime kesäkuun mittarilukemia. Hetki sitten radiossa kyllä hiukan lupailtiin jouluksi viilenevää ja ehkä myös lunta tänne eteläänkin. Kyllä kiitos. Johan sitä vettä ja tuulta on tässä saatukin.