Sivut

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Yökyöpeli erämaalammen rannalla


Trallallaa, täällä taas yökyöpeli roikkuu langoilla. Nukkumatti on ilmeisesti kokonaan unohtanut meidän osoitteemme ja nakkaa unihiekat ihan muihin talouksiin. Tai on Ukkokulta onnistunut jotenkin oman annoksensa saamaan, joten ilmeisesti Nukkumatin unihiekka-annokset ovat näin vuoden lähestyessä loppuaan varsin minimissä ja niiden osuminen kohdalleen on sattumaa.


Järkevämmän unirytmin löytämisen helpottamiseksi ja unettomuuden torjumiseksi teimme päivällä pitkän lenkin erämaalammelle. Nyt on metsässäkin helppo kävellä, kun lumesta ei ole tietoakaan. Valkoisuus tulee lähinnä pakkasen aiheuttamasta kuurasta. Siellä täällä on ohuen ohut kerros rakeita, joita muutama ilta sitten maahan satoi.


Lammen jäähän oli ilmeisesti tuuli muodostanut hauskoja kuvioita. Rannoilla kasvavat heinätuppaat makasivat uneliaina kuin hiuspehkonsa levittäneet Elovena-neitoset.



Ranskalaiset letit ovat jääneet tekemättä ennen näiden elovenapeikkojen talviunia.


Tässä on kyllä ilmiselvästi pari ukkopeikkoa talviunilla. Hiuspehkot vain näkyvät.


Aurinko paistoi niin matalalla, että siitä riitti valoa kunnolla vain lammen toiselle puolelle. Eikä lampi todellakaan ole kovin suuri. 


Ensikatsomalla näyttäisi, kuin lammessa vesi lainehtisi. Jäässä on. Emme kuitenkaan kipaisseet kokeilemaan, kuinka jäässä. Olisi tullut liian hyinen kotimatka.


Kuka lie joskus rakentanut lautan ja sitonut sen jonkun souturetken päätteeksi rannan mäntyyn. Siihen se on jäänyt ja alkanut kasvaa puuta ja heinää. Eipä aikaakaan, kun luonto tässäkin tapauksessa ottaa omansa ja ihmisen kädenjälki katoaa.


Lampea ympäröivä metsä on täynnä olevia ja tulevia keloja. Joitakin sellaisia tuuli on tyrkännyt veteen, jossa ne jatkavat keloista oloaan.


Lammen tummassa vedessä ei suinkaan hait uiskentele, vaan myrsky on saattanut lennättää kappaleen puun kuorta rantaveteen, johon se on sitten jäätynyt.


Pakkanen on vanginnut lumpeenlehden jään sisään ja vieläpä hieman kuvioinut jäätä lehden ympärillä.


Aivan rannalla kasvavista puista on siellä täällä ravissut lunta lammen jäälle.


Lampea kiertää polku, jonka pinnassa kiemurtelevia puunjuuria jaksan joka kerran ihailla. Tällä kertaa kuvaamiseen oli vähän aikaa, koska Ukkokulta meni aina kymmeniä metrejä edelläni ja jouduin vähän väliä kuromaan välimatkaa lyhyemmäksi. Mitenkähän saisin Ukkokullan innostumaan kuvaamisesta? Olisi intressit sitten enemmän toistensa kaltaiset.


Sopu sijaa antaa. Mene sinä tuonne, minä menen tänne. Jollei mahduta rinnakkain, mennään sitten yltä tai päältä.


Sulaan aikaan joka paikassa ei pääse aivan lammen rantaan, sillä tällainen peikkohiusten keskittymä saattaa olla petollista ja yhtäkkiä huomaat pulahtavasi vetiseen hetteikköön. Nyt pakkanen oli kovettanut pinnan, mutta tässä kohdassa en silti arvannut käydä kokeilemassa sen kantavuutta.


Maanomistaja on pitänyt lampeen laskevia ja sieltä pois johtavia ojia kunnossa. Miltei jokaisen ojan yli on rakennettu pieni silta. Paikoitellen kyllä kaipaavat jo kunnostusta. Ohueen lumikerrokseen jääneet jäljet paljastavat, että kävijöitä lammella on muitakin. Yleensä emme näe ketään, mutta tänään vastarannalla kulki ihminen koiransa kanssa. Sillan yli on selvästi ajettu myös polkupyörällä tai mopolla. Sääli, jos tuonne erämaaparatiisiin mopopojat eksyvät hurjastelemaan.


Kello lähentelee kolmea ja aamulla on aikainen nousu. Pitää viedä äiti lääkäriin. Hänellä on polvi ollut useamman päivän kipeänä. Ei kertonut minulle, etten huolestuisi. No, heti huolestuin, kun hän viimein kertoi. Ja tuplasti enemmän, kun nyt syyttelen itseäni siitä, että jätin kahtena päivänä soittamatta. Tuudittauduin siihen, että kyllä vanhemmat soittavat, jos tarvitsevat apua. Eivät soita. Eivät halua huolestuttaa. Olisi ollut helpompi saada apua ja hoitoa jalkaan, jos ongelmaa olisi alettu purkaa heti maanantaiaamuna. No, nyt tehdään se, mikä voidaan. Ei vanhoja ihmisiä näköjään voi enää uusille tavoille opettaa. Itseni suhteen sentään luulisi olevan vielä mahdollisuuksia, joten jatkossa taas yritän soitella ahkerammin pysyäkseni perillä vanhempieni asioista. Taas tuli opittua, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. 


Herätyskellon soidessa taidan olla yhtä uppeluksissa, kuin tämä ruohomätäs. Siispä lähden nyt tavoittelemaan Nukkumatin maisemia.
 

31 kommenttia:

  1. Upeita kuvia olet lammelta vanginnut. Unihiekkaa on heiveröisesti täälläkin nakeltu. Mukavaa loppuvuotta ja uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samoin sinulle!
      Toivottavasti sait edes vähän nukuttua. Taas on uusi päivä ja täytyy lähteä matkaan.

      Poista
  2. No jo on luonto taas taiteillut,ja sulla on ollut silmää havaitakin se. Hienot kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luontoäiti se taitaa olla maailman paras taiteilija.

      Poista
  3. Hieno kuvasarja. Todella kauniita luontokuvia. Toivottavasti unirytmi löytyy. Samaa mieltä kanssasi; vanhempiin pitää itse aktiivisesti pitää yhteyttä, eli minulla on samanlaisia kokemuksia kuin sinulla. Hyvää uutta vuotta ja kiitos mukavasta blogikaveruudesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä se uni jossain vaiheessa tulee, kunhan aikansa valvoo.
      Tämän päivän vanhukset ovat tottuneet tulemaan omillaan toimeen, joten luultavasti heidän on vaikea asettua autettavan asemaan. Täytyy taas parantaa tapoja ja soittaa ahkerammin.
      Kiitos myös sinulle mukavasta blogikaveruudesta. Oikein hyvää uutta vuotta ja hienoja puutarhapäiviä!

      Poista
  4. Huikeita kuvia! Eipä meinaa uni tulla illalla mullekaan, lähes kahteen valvoin viimekin yönä. Olihan tässä kuukin isona, mutta ei enää pitäis vaikuttaa. Joskus olen kokeillut Melatoniiniä ja koin että se sitten syvensi unta, kun vaan sain siitä kiinni :)
    Toivottavasti unijukka löytyy ja saat sen kiinni :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiukan saan unettomuudesta syyttää itseäni, kun tässä loppusyksyn ja joulun aikaan olen totuttanut itseni valvomaan ihan liian myöhään. Unirytmi on keikahtanut täysin nurinniskoin. Kyllä se sieltä taas löytyy, mutta ilmeisesti asiaan täytyy paneutua kunnolla.

      Poista
  5. Hienoja kuvia, erityisesti elovenapeikot! Nukkumatin kanssa erimielisyyksiä täälläkin. Siksi luen niin paljon - öisin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukemiseen minunkin yöni etupäässä kuluvat. Välillä on niin mielenkiintoinen kirja, ettei sitä malta laskea käsistään ja niin katosi uni jonnekin. Nyt täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhtyä tositoimin muuttamaan rytmiä arkisemmaksi.

      Poista
  6. Ihania kuvia kaikki, ihastelin vallankin noita jääkuvia, luulin aluksi että olit kuvannut jäätynyttä virtaavaa vettä kun oli tuollainen kuviointikin! Upeita peikonpäitä rannalla!

    Voi Sinua yökyöpeliä...tänne on varmaan nukkumatin unihiekkapussi tyhjennetty kokonaan! Mulla elimistöllä on sellainen roti, että illalla kun hampaat ja kasvot on pesty on paras mennä oikoseen mahdollisimman pian, kaksi minuuttia...ja sitten onkin aamu. Tykkäisin lukea illalla sängyssä, turha yrittää, ei onnistu! luen sitten päivällä jos ehdin mutta olisihan se luksusta! Toivottavasti pääset illalla unen päästä kiinni ja nukut aamuun katsellen kauniita kukkaunia!

    Noiden vanhusten kanssa on vähän noin, kuten kerroit. Meillä äiti välillä soittelee ja hätäilee ja sitten taas on hiljaista vaikka apua tarvittaisiin. Onneksi kotipalvelu käy äidillä kolme kertaa päivässä ja se helpottaa meidän lasten oloa suunnattomasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luultavasti tuuli on painanut vettä rantaa kohti juuri jäätymisen ensivaiheessa ja siitä nuo kuviot.
      Elämänmeno vaihtelee ja nyt on näköjään tällainen vaihe. Olen kyllä osittain itse unettomuuteen syyllinen, sillä olen lukenut niin innolla kirjoja sängyssä, ettei aina malta ajoissa lopettaa. Kun syvin väsymys on ohi, nukahtaminen onkin sitten vaikeampaa. Mutta kyllä se unirytmi sieltä taas löytyy.
      Sain vanhemmilleni kotipalvelun vasta viime maaliskuussa ja he käyvät toistaiseksi vain kahden viikon välein jakamassa lääkkeet ja tekemässä mittauksia. Vanhempani ovat ikänsä tottuneet tulemaan toimeen omin avuin ja heille on ilmeisen vaikeaa oppia pyytämään apua muilta. Vaikka kuinka vannotan, että minulle pitää ja voi soittaa milloin tahansa, he soittavat vasta sitten, kun apua jo todella kipeästi tarvitaan. Yleensä sen muistan, mutta oma käsikipu vei nyt niin suuren huomion, että luotin liikaa vanhempien pärjäämiseen. Joskus myös toivoisin, että muut sisarukset ottaisivat enemmän vastuuta, mutta eivät vain ota. Enkä jaksa ryhtyä siitä heidän kanssaan riitelemään.

      Poista
  7. Ihanan alkutalven kuvia. Kauniissa auringonvalossa tulee mahtavat kuvat. Välillä minäkin olen yökyöpelinä. Nyt joulun aikaan unirytimit ovat menneet sekaisin ja välillä kuu on möllöttänyt suoraan sänkyyn. No onneksi toisina öinä uni tulee helposti ja riittää koko yölle. Huonon yön jälkeen koko päivän on kuin unissakävelijä. Toivottavasti seuraavina öinä saat hyvin nukuttua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huonon unen jälkeen on todellakin kuin unissakävelijä. Olen lukenut jostain, että yksi valvottu yö vastaa muutaman promillen humalatilaa. Onneksi uni aina viimein voittaa. Aikansa kun valvoo, lopulta sitä taas nukkuu.

      Poista
  8. Aivan mahtavia kuvia! Noilla pystyi kuvittelemaan itsensä tuolle reitille kävelemään. Kiitos!
    Toivottavasti jaksoit nousta ylös kellon soidessa. Unettomuus on kurja asia, toivottavasti nukkumatti taas muistaa sinutkin.
    Minulla on yli 10 vuotta ollut tapa, että soitan äidilleni joka päivä. Se alkoi kun isäni kuoli yllättäen 56-vuotiaana ja äiti oli surusta ihan sekaisin. Nyt siitä on tullut niin tapa, että jos jonain päivänä en ehdi heti töiden jälkeen soittaa niin kyllä äiti jo jossain vaiheessa kyselee, että missä olen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdin nukkua pari tuntia ennen kellon soittoa ja kyllä se rämisikin aivan kauheasti. Taatusti siihen heräsi. Yleensä uni tulee, kun aikansa valvoo.
      Täytyy tosiaan terästäytyä tuon soittamisen kanssa. Oma käsikipu sai minut jotenkin pois päiväjärjestyksestä ja ajattelin vanhempien pärjäävän. Heillä on onneksi toisensa, joskin kahdesta vaivaisesta ei paljon ole tiukassa tilanteessa apua.

      Poista
  9. Toivottavasti nukkumatti uuden unihiekkalastin kanssa löysi lopulta perille!
    Ihanat lampikuvat. Tuo haikuva on kyllä hyytävä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä muutaman valvotun tai huonosti nukutun yön jälkeen kaatuu kokonainen rekkakuorma unihiekkaa meikäläisen niskaan.
      Taisi hai tulla mieleen tässä yhtenä päivänä osittain katsotusta nollaluokan kauhuleffasta, jossa hait hyökkäsivät ihmisten kimppuun.

      Poista
  10. Ihania luontokuvia, erityisesti tykkään noista alkupään sinisävyisistä kuvista ja hauskoista heinätuppaista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kamerassa oli päivänvaloasetus ja lammen varjoisalla puolella kaikista kuvista tuli sinisävyisiä. Tuo lampipaikka on kyllä niin ihana ja varsinainen hermojenlepuutuspaikka. Heinätuppaissa on jotain hyvin inhimmillistä ja sympaattista. Joka kerta niitä pitää käydä kuvaamassa.

      Poista
  11. Vastaukset
    1. Kiitos Sussi! Erämaalampi on kyllä yksi meidän lempiretkikohteistamme.

      Poista
  12. Minullakin unirytmi mennyt muutamasta vapaapäivästä ihan sekaisin. Valvon yhteen asti, vaikka aamulla on aikainen herätys ja iltapäivällä nukahdan sohvalle. Siitä se kierre taas alkaa. Toivottavasti saat unen päästä kiinni! Ja voimia lääkärireissuun, olet varmasti suuri apu ja tuki vanhemmillesi, vaikka siltä ei aina tuntuisikaan.
    P.S. Kauniita talvikuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama vika täällä. Unirytmi on ihan sekaisin, joten sen muuttamiseen on oikein huolella paneuduttava, jotta selviää taas tulevista arkipäivistä.
      Onneksi äidin jalassa ei ollut mitään vakavaa, mutta pitkä hoitoputki siitä taas tulee. Kuvittelin joskus aikanaan, että vanhempien hoitaminen olisi työlästä. Kyllähän siinä hommaa riittää, mutta kun kuitenkin on kyseessä omat vanhemmat, jotka vielä osoittavat selkeästi arvostavansa panostani, en koe tehtävää ylivoimaiseksi.

      Poista
  13. Hienoja kuvia elovenapeikkojen kutreista ja rantapolulta. Tuollainen lampi onkin oiva kuvauskohde, kaikkina vuodenaikoina.

    VastaaPoista
  14. Kaikki tämmöset lammet ovat sitten upeita kesällä ja talvella!

    VastaaPoista
  15. Toivottavasti se unikin vielä löytyy. Kauniita kuvia! Pienet erämaalammet ovat suloisia. Vuoden kiertokulkua on mukavaa niissä seurata.

    VastaaPoista
  16. Todella hienoja kuvia ja sellaisia, että uskon kuin olisin siellä myös mukana kulkemassa.
    Uni on ihmeellinen asia ja se joskus tekee todella pahoja yllätyksiä ja tuntuu siltä, että jää tavallaan unettomuuden verkkoon ja poispääsy on vaikeata.

    VastaaPoista
  17. Huikeita kuvia. Toivottavasti unirytmisi taas kohta palautuu normaaliksi.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!