Monissa kissatalouksissa vieraillessani olen huomannut, että lemmikkien käytössä olevat astiat ovat kaikenkirjavia. En tarkoita, että omalle kissalle tai koiralle pitäisi hankkia maailmallakin tunnettuja brändiastioita tai kotimaisten hopeaseppien takomia perintölautasia. Lähinnä ajattelen sitä, millaisesta astiasta eläimen olisi helpointa ruokansa nauttia. Myös astioiden puhtaanapitämisellä on suuri merkitys.
Juuso ainakin sotkee välillä syödessään aika lailla. Raksut lentelevät pitkin nurkkia ja märkäruokakin löytää tiensä kupin ulkopuolelle. Emme anna Juusolle kovin isoja annoksia kerrallaan, mutta silti siltä tuppaa aina jäämään vähän ruokaa kuppiin. Nopeasti ruoka kuivuu kupin pohjaan ja sitä saa hinkata pois. Myös ruokakupin muodolla on merkitystä, sillä kissan on selvästi helpompi saada ruoka suuhunsa hiukan levenevästä kulhosta, kuin esimerkiksi tasapohjoisesta (kuten kuvan oikealla oleva vesikuppi).
 |
| Juuson ruokapaikka. |
Juusolla on omat ruoka-astiansa. Ostin aikanaan sekä noita lasisia pikkukulhoja että keraamisia valkoisia kulhoja vartavasten Juusolle. Maksoivat vain muutaman kymmenen senttiä kappale ja niitä on sen verran, että vähintään yksi on puhtaana muiden ollessa käytössä ja tiskikoneessa. Raksuja Juusolla on yleensä aina, samoin vettä. Märkäruokana Juuso syö tällä hetkellä 100 gramman annospusseja, jolloin annan kerrallaan joko puolet tai kolmanneksen pussin sisällöstä. Se riittää, eikä ruokaa mene niin paljon hukkaan. Jos laittaisin koko pussillisen, suurin osa siitä jäisi kuivumaan. Kuivunut ruoka ei välttämättä mene niin hyvin kaupaksi, joten turha sitä on laittaa liikaa lautaselle odottamaan. Tietenkin, jos olemme pidemmän päivän poissa, annamme kerralla isomman annoksen ja yleensä kuppi on tyhjä kotiin palatessamme.
Juuson ruoka-astioiden alla käytän ribbitabletteja. Näin ruokakupit pysyvät paremmin paikallaan, eivätkä kolise pitkin lattiaa. Samoin tabletti on helpompi laittaa pyykkiin, kuin kynsiä kuivunutta kissanruokaa parketista. En myöskään tykkää, että Juusolla on kaiken aikaa erilaisia ruokavaihtoehtoja tarjolla. Raksut ja yhdensorttinen märkäruoka kerrallaan. Jollei vähään aikaan kelpaa, korjaan pois. Ei kissa tarvitse jatkuvaa buffettilounastarjoilua.
Karvaisen eläimen kun ottaa lemmikikseen, on syytä tottua myös ylimääräisiin karvoihin. Juuri nyt tuntuu Juusolla olevan jonkinsortin karvanvaihtoviikot meneillään, sillä irtokarvaa on sen nukkumapaikoillakin tavallista enemmän. Pitäisi harjata sitä säännöllisesti, mutta se sietää varsin lyhyitä harjaussessioita kerrallaan.
Juuso nukkuu enimmäkseen takkahuoneeseen sijoitetussa isossa nojatuolissa. Eihän siihen tuoliin kellään muulla juurikaan ole asiaa, mutta silti suojaan tuolin fleecepeitolla. Sellainen on helppo pitää puhtaana ravistelemalla, imuroimalla ja laittamalla aika-ajoin pesukoneeseen. Ja se peiton saa nopeasti otettua pois, jos istumapaikkoja tarvitaan syystä tai toisesta lisää, eikä esimerkiksi vieraiden tarvitse pois lähtiessään hinkata housuntakamuksestaan sinne tarttuneita kissankarvoja. Totuus on, että kissan säännölliseen nukkumapaikkaan jää karvojen lisäksi myös rasvainen läiskä. Havunneulasten, hiekan ja kaiken muun ulkoa kantautuvan roskan lisäksi. On helpompi suojata huonekaluja tilapäisillä ratkaisuilla kuin verhoiluttaa sohvia uudelleen. Samoin Juuson toiseen suosikkipaikkaan eli sen omaan koriin, laitan froteepyyhkeen, joka sekin on helppo välillä nakata pesukoneeseen.
En ole mikään siivousfriikki, mutta toki pidän siisteydestä ja järjestyksestä. Siivoaminen ei ole lempiharrastuksiani, joten pyrin keksimään mahdollisimman paljon imurointia ja puunauksia vähentäviä ja elämää helpottavia kikkoja.
Millainen on sinun lemmikkisi ruokailupaikka? Miten helpotat käytännön toimia lemmikkisi arjessa?