Sivut

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Puutarhan osoitteet

Näkymä yläpihalta alapihalle

Nyt kuulkaa tuli hurjan pitkä sepustus, joten jaksakaa loppuun tai lopettakaa kesken. Pakko oli pulputtaa tämä tarina, kun nuo sormet alkoivat näppäimistöllä taas tanssimaan. 

Löytyykö teidän puutarhoistanne osoitetietoja? Miten kirjaatte istutuspaikat muistiin, jos siis ylipäätään kirjaatte? Miten puhuttelette kukkapenkkejänne? Huomaan, ettei ainakaan oman pääni muistitietoihin ole luottamista ja siksi pyrin kirjoittamaan istutustiedot paikkaan, josta löydän ne tarvittaessa myöhemminkin. Vasta vuosien kokeilujen tuloksena näyttää nyt syntyneen käyttökelpoinen systeemi tälle kirjaamiselle eli olen nimennyt kukkapenkit ja istutuspaikat. Olen laatinut Istutuskartan nimellä kulkevan luettelon kolmen viimeisen vuoden uusista istutuksista. Tarkoitus on ajan kanssa laajentaa tuo "kartta" koskemaan kaikkiin olemassa oleviin istutuksiin.

Vasemmalla Hortensiapenkki, joka kaartuu oikealle Kriikunapolkuna, etualalla Kurgaani ja sen takana osa Päivänliljapenkistä.

Joidenkin puutarhaosioiden nimet ovat tulleet ajan myötä ja jotkut ovat syntyneet heti jostain lausahduksesta tai penkin rakentamiseen liittyvästä seikasta. Joku kukkapenkki on hetken elänyt tietyllä nimellä, mutta penkin kasvaessa nimi on muuttunut kuvaamaan enemmän kyseisen penkin uutta olemusta. Näin kävi esimerkiksi Päivänliljapenkille, joka alkoi pienenä pyörylänä, jonka keskellä oli pari kärhöä ja sen ympärillä jaloruusuja. Penkki oli siis alkuun välillä Kärhöpenkki ja välillä Ruusuympyrä. Kun sitten jatkoin penkkiä kasvihuoneen suuntaan ja istutin siihen päivänliljoja, sen nimi muuttui Päivänliljapenkiksi.

Oikealla Kiemurapenkin pää, sen taustalla Herukkapensaat, vasemmalla Kurgaani ja keskellä Hedelmätarhan edessä Päivänliljapenkki.

Päivänliljapenkin takana on Hedelmätarha eli omenapuut ja viime loppukesästä sinne syntyi myös Mustikkapenkki, johon istutin saamani pensasmustikat. Päivänliljapenkin päähän sijoitimme eräältä rivitalorakennustyömaalta saamani betoniraudoitusverkon, jonka Ukkokulta kiinnitti puupylväisiin. Ehkä se olisi ollut paremman näköinen hiukan matalampana, mutta taloudesta ei löytynyt sellaista vekotinta, jolla raudan olisi saanut taivutettua tai peräti pätkittyä. Toivottavasti laikkuköynnös ja köynnöskuusama valloittavat verkon ajan myötä korkeuksiin saakka.

Taustalla Kasvihuone ja Kasvimaalaatikot, etuoikealla Ruusupuska, joka jatkuu vasemmalle Kiemurapenkkinä.

Alapiha oli omenapuita ja marjapensaita sekä kasvimaata lukuunottamatta nurmena. Lasten kasvaessa sieltä lähti ensin keinu ja vähitellen tuli ajatus muuttaa laaja nurmikko kasveilla täytetyksi puutarhaksi. Sillä tiellä tässä ollaan, joskin matkaa on edessä melkoisesti.

Nurmikonhävitysprojekti lähti tuosta Ruusupuskasta, jonne siirsin yläpihalla leviämään lähteneen Juhannusruusun. Sitten siihen viereen tuli Punalehtiruusua, Hansaruusua ja Metsäruusua. Uutena istutin tänä keväänä Omenaruusun. Pikkutalvio on levinnyt ruusujen alustalle. Ruusupensaan takana on kaivonkansi. Nykyisin meillä on kunnallistekniikka ja vanhaa porakaivoa käytämme lähinnä kasteluvetenä. Kauempana taustalla näkyvässä betonirenkaassa poltamme lähinnä hävitettäväksi tarkoitettuja juuria ja jotain pientä silloin tällöin.

Kiemurapenkki

Ruusupuskista istutusalue lähti leviämään nurmikon keskustaa kohti. Alkuun kaivoin istutukset suoraan maahan poistamalla vain nurmikon sopivalta alalta. Koska istutettavat eivät heti vallanneet koko aluetta, peitin mulloksen sanomalehdillä ja hakkeella. Siten kukkapenkeissä ei juurikaan ole ongelmia rikkaruohojen tai nurmikosta lähteneen ruohon kanssa. Nyttemmin olen siirtynyt kohopenkkeihin, jolloin en välttämättä poista nurmikkoa laisinkaan, vaan kanttaan sopivan alan ja peitän sen sanomalehdillä, joiden päälle sitten kokoan kohopenkin.

Kurgaani

Ensimmäiset kohopenkit syntyivät vahingossa, kun kaivoin uutta kukkapenkkiä jonnekin ja siitä syntyvä maa-aines piti kasata toisaalle. Kurgaani esimerkiksi on Kriikunapolun alta poistettua maata, joka sai muhia pari kuukautta sanomalehtien, oksahakkeen ja pressun alla. Ajattelin, että siellähän maa muhii, kunnes keksin läjälle käyttöä. Kurgaanin laelle istutin riippahernepuun ja reunoille peittokurjenpolvea, sammalleimua, pikkusydäntä, ketoneilikkaa. Kurgaanissa kasvaa myös kolme pionia ja joitakin sipulikukkia. Vielä siihen jotain mahtuu, kunhan keksin, mitä. 

Ruusukolmio, jonka kulmissas kasvaa ruusupensaat 'Sävel', Tornionlaaksonruusu ja Ritausma sekä Kirjoapteekkarinruusu.

Kun innostuin hankkimaan lisää pensasruusuja, piti niille löytää paikka. Pihamme aurinkoisin ja lämpimin paikka on lähellä Kriikunapuita, joten siihen vain lapio multaan. Kolmiomainen lämpäre keskellä nurmikkoa näytti ihan hoopolta ja niinpä kiirehdin sille jatkoa. Aloin rakentaa Kriikunapolkua. Ei kannata rakentaa valtavia kukkaistutuksia, joita ei sitten pääse hoitamaan. Jollei pääse ympäri, on tehtävä jonkinlainen huoltopolku istutusten keskelle. Kriikunapolku oli jonkin aikaa valmiina kuitenkin ilman varsinaista polkua eli kiveystä ja rapskulaattoja. Ne sain laitettua lopullisesti kuntoon vasta viime syksynä. Niin ja nimi paikalle tuli reunalla kasvavasta kriikunapuusta.

Rajamäntypenkki

Tonttimme rajalla, naapurin aidan kulmauksessa kasvaa iso mänty. Rakentaessamme se oli ihan pikkuinen, mutta nyt jo kasvanut melkoiseksi puuksi. Vuosien mittaan olen sahannut siitä lukuisia kuivahtaneita oksia, jotka muuten olisivat vähitellen pudonneet nurmikolle. Nyt en enää pitkilläkään tikkailla ylety alimpiinkaan oksiin. Männystä tulee aivan valtavasti neulasia, joten ilmeisesti maa sen vaikutusalueella on aika hapanta. Nurmikko on vähitellen muuttunut varsin sammaleiseksi, mikä osittain johtunee myös lähiympäristön puuston kasvamisen aiheuttamasta varjoisuudesta. Jossain vaiheessa tein männyn viereen sellaisen "Istutan-kun-en-muualle-keksi" -alueen. Nimi muuttui aika pian Rajamäntypenkiksi. Nyt siellä kasvaa lähinnä Töyhtöangervoa, jonka siementaimia pulpahtaa joka vuosi lukuisia. Penkissä on myös Poimulehteä ja Juhannusruusua.

Naapurirengaspenkki

Naapurin aidan vieressä kasvoi aikanaan melkoinen rypäs leppää. Meni vuosia saada viimeisetkin maasta versovat lepäntaimet kokonaan pois. Rakennusajalta jäi kaksi ylimääräistä betonista kaivonrengasta, jotka piti naamioida jotenkin. Niitä kun ei liikutella ihan helposti sinne tänne. Toinen rengas kieritettiin jossain vaiheessa odottamaan jatkokäyttöä lepikon reunaan ja siinä se yhä nököttää. Renkaaseen olen yleensä istuttanut krassia, joka vyöryy kesän mittaan ylös, alas ja sivuille ja tuo mukavasti väriä kukintansa lopettaneen norjanangervon vihreyteen. Viime keväänä istutin renkaaseen kaksi kärhöä, joista ainakin toisessa näyttää jo olevan eloa.

Norjanangervot ovat peittäneet renkaan erinomaisesti, mutta viime vuoden keväällä oli vaihteeksi pakko leikata angervot tapille, koska ne olivat totaalisesti ränsistyneet ja kukkiakin oli lähinnä latvoissa. Aikanaan olen ympäröinyt penkin kivillä, joiden alle olen laittanut maanpeitekangasta. Maa laskee tuosta penkistä jonkin verran kuvan etualaa kohti. Ja kuten kuvasta näkyy, angervot ovat peittäneet alueen niin tehokkaasti, ettei niiden latvuston peittoalueella ole kasvanut edes nurmikko. Paikka on nyt varsin ruman näköinen, mutta asia korjaantuu angervojen kasvun myötä. Eikä siihen mene kauaa.

Naapuriaita Kakkonen

Naapurirengaspenkin oikealla puolella on penkki nimeltä Naapuriaita Kakkonen. Se ei ole vielä lähellekään valmis. Nurmikko (tai pikemminkin sammalikko) on katettu vasta toissa kesänä ja paikka on edelleen muhimassa. Muhiminen tarkoittaa sitä, että torjun rikkaruohoja peittämällä alueita sanomalehdellä ja oksahakkeella. Harmillista on, että naapurin puolelta vyöryy jatkuvasti uusia ja uusia voikukka- ja rönsyleinikkikasvustoja, joiden kurissapitäminen on työlästä. 

Tuohon oikeaan nurkkaan olen siirtänyt aikanaan tien vierelle aidanteeksi istutettua kiiltotuhkapensasta ja viime kesänä istutin paikalle Isabellansyreenin ja jalosyreeni 'Sensation'. Tämä penkki on puutarhamme peränurkkaa, eikä sen laittaminen ole ollut listan kiireisimmässä päässä. Sinne olen tyrkännyt muualta pois joutaneita vuorenkilpiä, ettei paikka olisi ihan pelkkää oksahakekeskittymää.

Naapuriaita Ykkönen

Vastaavasti Naapurirengaspenkin vasemmalla puolella on penkki nimeltä Naapuriaita Ykkönen. Sen oikeassa reunassa kasvaa kaksi iäkästä punaherukkaa, jotka tuottavat erinomaisen runsaasti marjoja joka vuosi. Penkin toisessa päässä taasen on pari tuijaa. Keskellä on Valamonruusu ja muuten penkissä kasvaa matalaa jaloangervoa, kaunokaista ja joka paikkaan levinnyttä lemmikkiä sekä kevätkaihonkukkaa.


Aidan edessä, penkin keskellä on myös kaksi tuijaa, jotka viettivät viime kesän sisääntulon isoissa ruukuissa. Istutin ne syksyllä maahan, mutta ne kumartavat edelleen maata kohden talvisen tykkylumen jäljiltä. Olisi pitänyt käydä ajoissa putsaamassa lumet tuijien hennoilta harteilta. Toivottavasti tuijat vielä tuosta jaksavat selkänsä suoristaa.

Kriikunapolku

Vastapäätä naapurin aidan edessä olevia penkkejä on jo aiemmin mainittu Kriikunapolku, joka oikeastaan koostuu useammasta penkistä. Ensin tuohon vasemmalle muutti metsäruusu. Sen paikalta löytyi iso kivi, jota ei kaivamalla ylös saanut ja kuitenkin sen kärki piti aina muistaa nurmikkoa leikattaessa. Niinpä päätin tehdä kiven lomaan kukkapenkin. Metsäruusu on kaunis kukkiessaan yksinkertaisin vaaleanpunaisin kukin, mutta se on hurja tekemään juuriversoja. Nurmikon puolella ne on helppo pitää kurissa, mutta samaa ei voi sanoa kukkapenkin puolesta. Penkin oikeassa reunassa on Hortensiapenkki ja taustalla oikealla Ruusukolmio.


Kriikunapolku viistosti naapurin aidan suunnasta. Edessä keskellä on Ruusukolmio, oikealla yläkulmassa näkyy Hortensiapenkki ja oikeaan etukulmaan jää metsäruusu, vasemmalla kriikuna. Kriikunapolku haarautuu kolmeen suuntaan.

Leikkimökkirinne

Tonttimme on kahdessa tasossa. Ylä- ja alapihan jakaa lähes koko tontin levyinen rinne. Edellinen naapuri rakensi aikanaan aivan tontin rajalle autokatoksen ja maakellarin. Sitä varten paikalle tuotiin paljon maa-ainesta. Sitä sitomaan he istuttivat kuusiaidan ruskean puuaidan sisäpuolelle. Kuusiaita jäi leikkaamatta ja hoitamatta ja nykyinen naapuri onkin kaatanut rivistä useamman puun. Jokunen on vielä jäljellä. Me tuimme oman puolen rinnettämme aluksi pengertämällä sen puurakenteilla. Eivät kestäneet aikaa ja maan voimaa. Muutama kesä sitten Ukkokulta muurasi harkoista tukevan muurin sekä rinteen naapurin puoleiseen että puiston puoleiseen päähän. Muurin ja naapurin lauta-aidan väliin jää sopivan levyinen kulkuväylä vaikka kottikärryjä varten.

Lautarakenteiset porrastukset sijaitsivat kuvassa näkyvien vuorenkilpien oikealla puolella. Muurin ja maan väliin jäi syvänne, jota olen täyttänyt haravointi- ja kaivujätteellä. Nyt näyttää siltä, ettei maa pahemmin enää painu. Rinteen oikeaan yläkulmaan olen vuosia sitten istuttanut näköesteeksi naapuriin päin tuoksuvatukkaa. Enää en istuttaisi, sillä se on hurja leviämään. Leikkimökin päädyssä kasvaa syreenejä ja niiden reunalla laakakatajaa. Monet eivät pidä vuorenkilvestä, mutta tällaisiin ongelmallisiin rinteisiin se on oiva ratkaisu..

Leikkimökkirinteen polku

Polku leikkimökkirinteeseen valmistui vasta runsas kuukausi sitten. Täysin valmis se ei ole vieläkään, eikä ihan kokonaan valmistukaan ennen kuin saan vuosikausia sitten kaadetun koivunkannon jämät kokonaan pois. Juuso kuitenkin tykkää oikaista juuri tästä ja helpottaa melkoisesti, kun voi itse kulkea sen perässä.


Rinne jatkuu tontin toista reunaa kohden tehden pienen mutkan. Näkyvyyden peittävät vuorimännyt, joiden systemaattisen leikkaamisen aloitin aivan liian myöhään. Onneksi sentään edes silloin, sillä ne ovat kohtalaisen siedettävän näköisiä ja tuuheita.

Oikearinne 
 
Alapihalle johtavat portaat jakavat rinteen kahtia. Olen nimennyt puolikkaat Oikeaksi ja Vasemmaksirinteeksi. Rinteen yläreunassa kasvaa marja-aroniaa, jonka leikkasin toissa keväänä matalaksi. Koristemarja-aroniakin tuppaa risuuntumaan, ellei sitä sopivin väliajoin leikkaa. Nyt yritän kunnostautua aroniankin suhteen siten, että leikkaan uudesta kasvustosta osan pois, jolloin se tuuheutuu alhaalta lähtien, eikä risuunnu niin nopeasti.

Oikeanrinteen kaivoin muutama kesä sitten kokonaan auki, sillä mm. apila alkoi vallata liikaa tilaa ja ruoho kasvoi sammalleimua paremmin. Oli kyllä iso urakka kaivaa paikka kokonaan auki, putsata kasvit ja istuttaa ne uudelleen. Rinteeseen on upotettu yksi suurikokoinen olohuoneen matto ja maanpeitekangasta, jotta mahdollisesti multaan jääneet rikkaruohot eivät riehaantuisi. Yllättävän nopeasti sammalleimu, sulkaneilikka, maksaruohot, hopeatäpläpeippi ja muut kasvit ovat täyttäneet rempan jäljiltä melko paljaan rinteen.

Vasenrinne
 
Vasemman puoleisessa rinteessä ei ole ollut samanlaista rikkaruoho-ongelmaa, sillä hopeahärkki on peittänyt sen varsin tehokkaasti. Härkille olen antanut kavennustuomion, eli se tulee saamaan seurakseen muutakin kasvia. Syksyllä keksin ensimmäistä kertaa istuttaa rinteeseen tulppaanin sipuleita. Voi olla, etteivät tuohon saa jäädä, mutta kukkikoon nyt tämän kevään. Viime kesänä istutin rinteeseen kurjenpolvea ja jalopähkämöä. Rinteeseen on levinnyt runsaasti scillaa ja helmililjaa. Nyt rinteessä rötköttääkin ylenmäärin nuutuneita scillanlehtiä.


Tonttimme rajoittuu yhdeltä sivulta naapurin pihaan, toiselta tiehen ja kahdeltla muulta sivulta kunnan puistoalueeseen. Puita ja pensaita en ole alapihalle pahemmin istuttanut, koska en halua sinne liikkaa varjoa. Nyt on kuitenkin kunnan rakennussuunnitelmat edenneet sen verran, että tonttimme yhdelle sivulle on tulossa korttelikenttä ja toiselle sivulle sinne johtava kävelytie. Tämä tietää sitä, että tarvitsemme ehkä enemmän näköesteitä ja toisaalta myös sitä, että tonttiamme runsaasti varjostavat suuret puut kunnan alueella tulevat harventumaan. Se taasen lisää kauan kaivattua valoa pihaamme.

Vielä muutama vuosi sitten alapiha oli hedelmäpuita, marjapensaita ja kasvimaata lukuunottamatta lähinnä nurmikkoa. Tarkoitus on vähentää nurmikkoa ja lisätä muita istutuksia. Tähän saakka olen perustanut kukkapenkkejä siten, että niitä olisi helppo hoitaa ja niiden ympäriltä ajaa nurmikkoa niin kauan kuin nurmikkoa vähänkin on. 

Rajamänty

En ole laatinut minkäänlaista kokonaissuunnitelmaa, vaan etenen enemmänkin jonkinlaisen hämärän viidakkovision perusteella. Jos laadin tietynlaisen suunnitelman, tulee tunne, että sitä on pakko noudattaa. Tunnen itseni ja tiedän hyvienkin suunnitelmien elävän ja muuttuvan kaiken aikaa ja pakon vain rajoittavan elävyyttä. Oman rajoituksensa tuovat myös rajallinen budjetti, aika ja voimavarat. 
 
Istutuskartta
  
Kasvivalinnat ovat olleet aika yksipuolisia, mikä johtuu pitkälti siitä, että oman pihan jakotaimia on ollut kätevintä tyrkätä toisaalle pihaan. Siten on säästynyt rahaa ja uudet alueet on näin saanut nopeammin täyttymään. Blogin aloittamisen myötä olen ihan uudella tavalla innostunut pihan rakentamisesta, oppinut valtavasti hyödyllisiä asioita ja lisäksi löydän jatkuvasti mielenkiintoisia kasviehdokkaita, jotka omalta osaltaan lisäävät vaihtoehtoja alapihan muuttamiseen nurmikosta viidakoksi.


Puutarha on minun harrastukseni ja kiinnostukseni kohde, joten kaikenlainen urakointi on ihan itse hoidettava. Ukkokulta vain elää tarvittaessa hengessä mukana ja ihmettelee, kuinka monta "kirjovehkaa" minun oikein pitää pihalle hommata. No, kyllä hän silloin tällöin jonkun puurakenteen minulle naputtaa kokoon, kun sen ensin suunnittelen ja pitkään asian perään ruikutan. 

Naapuri seisoo toisinaan osaaottavan näköisenä aidan vieressä ja surkuttelee, kuinka minulla on niin hurja urakka nurmikonleikkuussa, kun olen täplittänyt pihani moisilla kukkapenkeillä. Eikö olisi parempi laittaa vain kaikki silkin sileäksi nurmeksi, on hänen mielipiteensä. Silloin saisi huristeltua nurmikon leikkurilla läpi hetkessä. Silloin käännyn leikkurin kanssa toiseen suuntaan muistellen vanhaa sanontaa, ettei "hullulle ja lapselle pidä näyttää keskeneräistä työtä". Kuvitteleeko joku vielä kaikkien näiden kaivuuhommien jälkeen, että haluan viettää kesäni nurmikkoa leikaten?

Ruusuherukka

Näin siis meni tämä helluntai. Ilman puutarhatöitä, mutta "garden on my mind" kuitenkin. Huomenna alkaa tämän toukokuun viimeinen viikko ja monelle se tietää päättäjäisiä ja juhlia. Meillä ei tänä keväänä ole minkäänlaisia kouluun tai opiskeluun liittyviä juhlia, mutta mikä estää juhlimasta kesän alkamista. Ei sitten mikään. Mukavaa viikkoa kaikille!