Sivut

tiistai 12. tammikuuta 2016

Amaryllisten loppukiri


Ulkona sataa lunta ihan kunnolla ja pyryn on ennustettu jatkuvan pitkälle huomiseen. Ukkokulta teki aamulla ensimmäiset lumityöt päästäkseen hakemaan anoppia sairaalasta. Ei onneksi mitään vakavaa, pieni leikkaus, mutta vanhalta ihmiseltä sellainenkin voi viedä voimat tehokkaasti.


Uutisten mukaan liikenne takkuaa pitkin Uuttamaata ja Etelä-Suomea. Monet ovat ilmeisesti päättäneet pitää etäpäivän ja teillä on kohtalaisen väljää. Autoilijat eivät kuitenkaan näytä ymmärtävän, kuinka pöllyävä lumi ja liukas tie voivat olla kohtalokas yhdistelmä. Vakavia onnettomuuksia ei kuulemma ole sattunut, mutta esimerkiksi Kehä III:n oli tunteja suljettuna, kun lumeen juuttuneita raskaita ajoneuvoja siirrettiin pois ajoväyliltä. Olkaa siis varovaisia siellä liikenteessä. 

Hentoa vaaleanpunaista valkeissa lehdissä

Amarylliksistä on viime vuosina tullut lempijoulukukkani. Valkoiset ovat siitä ihania, että niitä jaksaa katsella pitkälle joulun jälkeenkin. Ei sillä, ettäkö nakkaisin punaiset amaryllikset heti joulun jälkeen roskikseen. Ei suinkaan. Nautin niistä ihan yhtä paljon, kuin valkoisistakin.

Ei sellainen pinkki, joksi kyltin perusteella oletin. Kaunis kuitenkin.

Amaryllistä ostaessa ei näköjään välttämättä voi tietää, millaisen kukan saa. Plantsusta joulun alla edullisesti ostamissani amarylliksissä ei ollut minkäänlaisia lappuja. Toisessa hyllyssä oli punaisia ja toisissa valkoisia. K-raudasta ostin yhden amarylliksen, jonka kohdalla hyllyssä oli teksti kukinnon olevan pinkki.


Ukkokulta toi minulle joulukukaksi ihastuttavan punaisen amarylliksen. Sen ensimmäisen vanan kuudesta kukinnosta leikkasin tänään neljä kuihtunutta pois. Kaksi kukkaa on vielä voimissaan ja kaksi vasta avautumassa. Toisen vanan ensimmäisten kukkien puna vielä kurkistelee, joten iloa on vielä runsaasti edessäpäin.


Toinen Plantsusta ostettu amaryllis on ensimmäisen kukkavanansa kukkinut. Toinen kukkavana availee nuppujaan. Nuo avautumaisillaan olevat nuput ovat tavattoman ihastuttavia ja kiehtovia. Samanlaisia hykerryksen tunteita saan kesällä katsellessani liljojen nuppuja.


En tiedä, mitä amaryllis siitä ajattelee, että pyörittelen sen purkkia nähdäkseni kukan jokaiselta puolelta. Aikamoinen sykerö, joka kuitenkin suoristaa terälehtensä nopeasti valtavaksi kukaksi.


Tämän amarylliksen kukan muoto on aivan erilainen, kuin Ukkokullan tuomassa punaisessa amassa. Tästä tulee mieleen enemmänkin orkidea. Vana oli pakko leikata maljakkoon, sillä raskaana se taipui ja oli jo aivan mutkalla.


Äidiltä jouluksi saatu valkoinen amaryllis on kuin prinsessan tyllimekko. Tämän aman kukkiminen ei kestä helmikuulle, kuten viimejouluinen kerrottu amaryllis teki. Toinen vana on jo kukkimisensa kukkinut ja toinenkin on jo melkoisessa vauhdissa. Kolmas vanakin oli tulossa, mutta se oli jo kukan saadessani hyvää vauhtia kuivumassa. Yhtenä aamuna totesin vanan aivan kuolleeksi. Sääli.


Poika tuo minulle joka joulu pienen marsipaaniporsaan. Tänä jouluna vieläpä aika kookkaan, kun pienemmät olivat kuulemma loppu. Aikanaan kerroin hänelle oman lapsuusjoulumuistoni, kuinka isäni antoi meille lapsille muutamana jouluna pienen marsipaaniporsaan. Oma lapsuuteni ei ollut yltäkylläisyydellä silattu. Kuten ei monella muullakaan 50-60 -luvun lapsella. Siksi tuollainen pieni marsipaaniporsas on jäänyt mieleen harvinaisena muistona.


Poikani päätti tehdä marsipaaniporsaan antamisesta oman jouluperinteensä. Arvatkaa vain, kuinka aattona lämmittää mieltä avata pahvirasia ja löytää sieltä vaaleanpunainen possu. Koskaan en ole raaskinut possua heti syödä, vaan olen odottanut sopivaa hetkeä päättää joulu sen popsimiseen. Tänään oli sitten tämän possun viimeinen hetki. Aika makeaahan tuo marsipaani on, eikä kaikki edes siitä tykkää. Pieni possu on sopiva annos. Hyvästi joulu tältäkin osin.


Minikasvarissa oli joulun ajan pieni valokuusi. Sekin on saanut lähteä ja tilalle kasvariin muutti Tallinnasta tuotu keramiikkakissa. Pienistä nukeista katti taitaa näyttää suorastaan elefantilta, mutta ihan hän on kiltti ja rauhallinen. Hivenen ehkä velmuileva, mitä nyt tuosta ilmeestä voi päätellä.

Taidanpä lähteä lumitöihin. Mukavaa tiistai-iltaa kaikille!
 

33 kommenttia:

  1. Upeita amarylliksiä sinulla. Tietysti nuo punaiset, mutta ah tuota kerrottua valkoista ja tuota joka punastelee hieman! Amaryllis on minunkin lempijoulukukkani, en tykkää joulutähdistä.

    Lunta tulee joopa joo, lumitöitä riittää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, kerrottu valkoinen on ihastuttava. Samoin tuo punasteleva oli hyvin iloinen yllätys.

      Poista
  2. Ihania ovat nuo amarylliskuvat. Meillä lumisade ei ole vielä alkanut, pitäisi alkaa nyt illalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä lunta tulee ja tulee. Myönteistä siinä on lumen keveys.

      Poista
  3. Ihania amarylliksiä! Minullakin oli tänä jouluna kerrottu valkoinen, joka tekee nyt toista kukkavanaa ja yksi nuppu vielä odottaa. Jokajouluinen marsipaanipossu on ihan ihana perinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienet ilot ovat usein kaikkein merkityksellisimpiä.

      Poista
  4. Upeita amarylliksia vielä kukassa, nuo kerrotut ovat hurmanneet ihan täysin! Onpa teillä mahdottoman paljon lunta, kaunista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lunta on satanut koko päivän ja ennusteen mukaan sataa huomennakin. Se on hyvin kevyttä, mikä helpottaa sen kolaamista.

      Poista
  5. Tuo marsipaanipossu on mulle ihan uus juttu. Aina oppii jotain uutta. Kauniit amaryllikset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin etsiä tietoa marsipaanista ja marsipaanipossuista, mutta mitään kovin tarkkaa en löytänyt. Marsipaani kuuluu ainakin ruotsalaisten joulun jälkiruokaherkkuihin, joten tulisikohan tapa sieltä. Isäni nimittäin haki aikoinaan marsipaanipossut Helsingin Stockmannilta ja sieltä myös poikani possun käy ostamassa.

      Poista
  6. Talviliikenteessä on mielenkiintoinen seikka se, että vaikuttaisi olevan aika paljon kuskeja, jotka eivät juuri ajotyyliään muunna kelin mukaan. Hienot amaryllikset, ja onpa jouluisella marsipaanipossulla kaunis tarina. ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tismalleen, vauhti on yhtä kova, kuin kesäkeleillä. Samoin muutkin ajotavat. Maanantaina ajoin moottoritiellä ja kauhistelin ohituskaistalta eteeni ja heti vieressä olleesta liittymästä pois kurvannutta autoa. Onneksi ajoin normaalia hitaammin, eikä muita ollut poistumassa samaisesta liittymästä. Hurjan näköistä.

      Poista
  7. Ihanat amaryllikset!!! Niihin ei koskaan kyllästy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kyllästy. Oikeastaan niistä riittää iloa hyvinkin pitkään, sillä ensimmäiset kukat aukesivat paljon ennen joulua ja vielä niitä riittää ainakin viikoksi.

      Poista
  8. Ihanat amaryllikset. Aina ei tosiaankaan ostaessa tiedä millaisen tai pahimmassa tapauksessa minkä värisen amarylliksen saa, sillä tiedot saattavat puuttua kokonaan tai olla muuten puutteelliset. Olin ennen joulua ostavinani kerrotun valkoisen amiksen, mutta se osoittautuikin yksinkertaiskukkaiseksi. Laadussa ja lajikkeissa näyttää myös olevan eronsa. Toiset kukkivat tosi pitkään toisten kukinnan ollessa nopeasti ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika usein markettikukkiin tuppaa pettymään. Tällä kertaa kaunein amaryllikseni on kuitenkin ihan markettikukka. Yhdessäkään minun amarylliksistäni ei ollut lajikelappuja. Ja ne väritkin löytyivät vain hyllyn reunasta, joten kaupassa piti puska merkitä siten, että vielä kotonakin värin muisti. Nuppuisina ovat usein samanlaisia väriin katsomatta.

      Poista
  9. Täälläkin iloitaan vielä amarylliksistä. Ne sopivat hyvin uuden vuoden alkuunkin.
    Sinullahan on ollut mahtava arsenaali amarylliksiä, kaikissa väreissä. Jokainen on omalla tavallaan todella upea.
    Niitä kannattaakin tosiaan ihailla, kun ulkona on tuollainen sää. Itsekin ajoin ihan kieli keskellä suuta. En muista, milloin olisi ollut noin liukasta.
    Kauniita talvipäiviä ja varovaista ajamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on tosiaankin hyvin liukasta. Ohuen pakkaslumen alla on jäinen kerros, jossa jarruttaminen vaatii pitkän matkan. Pitää vain ajaa maltti mielessä.
      Oikeastaan on ihan kivakin, että amaryllikset ovat erilaisia. Riittääpä ihmettelemistä ja ihailemista.

      Poista
  10. Minä olin tänään nimenomaan etätöissä kun sopiva päivä osui kohdilleen :) Ei kiinnostanut lähteä seikkailemaan tuonne lumipyryyn. Paljon mukavampaa lämmittää kotona leivinuunia ja katsella ikkunasta lumisadetta.
    Ihana marsipaanipossu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus olen ihmetellyt, ettei etätyömahdollisuutta tarjota ja käytetä enemmänkin. On se auton lumesta putsaaminen, ikkunoiden rapsuttaminen ja huonosti auratuilla teillä ajaminen sen verran haastavaa.

      Poista
  11. Amat ovat aaina suloisuuksia. =) Marsipaania en kyllä söisi. =) Meillä on joulu vielä esillä koska odotan ensi viikonlopuksi Murusia kylähän... Meidän influenssamme on karkoittanut kaikki tähän asti. Nyt vasta itsekin uskaltauduin omaa Mamaani katsomaan. Ihmeen sitkeä tauti... =(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, teille on influessa iskenyt. Ystävälläni se on venynyt ja venynyt, eikä varsinkaan yskä tahdo millään parantua. Villasukat jalkaan ja lämmintä juotavaa sekä lepoa. Ei kai siihen oikein mikään muukaan auta.

      Poista
  12. Täälläkin vielä viimeiset amaryllikset kukkii ja availee nuppujaan. Punaiset ja pinkit. Valkoinen on jo kukkansa kukkinut.
    Kiva tarina marsipaanipossusta!
    Mies kävi eilen junalla Helsingissä ja ihmetteli sitä pelottelua huonosta kelistä. Siellä ei ollut mitään htätää, juna oli ajallaan eikä lunta paljoakaan. Ehkä se pienikin määrä tekee kaaoksen...
    Toki tiet ovat liukkaat ja pitäisi osata ajella sen mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ihmettelin samaa eilen ihan ääneen, että ovatko suomalaiset niin vieraantuneita normaalista talvesta, kun yksi lumisade saa kaikki ihan paniikkiin. Miesmuisti kattaa näköjään vain pari vuotta, sillä ei tästä nyt niin pitkään ole, kun runsaslumisia talvia oli muutama ihan peräkkäin. Täällä pääkaupunkiseudullakin.

      Poista
  13. Upeita kukkia!

    50- ja 60-luku oli siitä hyvää aikaa siinä, että ihmiset osasivat arvostaa pieniäkin asioita. Nyt, vaikka monella on yllin kyllin kaikkea, ei silti olla tyytyväisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän olla sortumatta jankuttamaan, että ennen kaikki oli muka paremmin. Ei ollut. Mutta tavaraa ja tapahtumia oli vähemmän ja ehkä juuri siksi sitä vähääkin arvostettiin. Nyt mikään ei ole tarpeeksi.

      Poista
  14. Kauniit amarylliksen kukat piristävät lukijoidenkin talvista päivää. Valkoinen "prinsessan tyllimekko" on suosikkini, vaikka kaikki ovat kauniita.
    Ihana muisto ja tarina marsipaaniporsaasta ja kuinka perinne jatkuu vieläkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyllimekosta minäkin tykkään. Tänä vuonna se jäi kuitenkin edellisen vuoden muiston varjoon, sillä se oli kyllä kerrassaan upea amaryllis. Kerrottu valkoinen, joka kukki ja kukki ja kukki. Huikean kaunis.

      Poista
  15. Amaryllikset ovat kyllä upeita joulukukkia, ja pitkään kukkivia. Mullakin yhdestä nousee vielä neljäskin kukkavarsi nyt!

    VastaaPoista
  16. Kauniit amarylliset! Niissä on mukavaa sekin, että iloa riittää joulun jälkeenkin ja niitä tosiaan jaksaa ilolla katsella aina. Joulutähtien suhteen meinaan kyllästyä aika nopeasti, miellän ne niin vain jouluun liittyviksi. Ihana perinne tuo marsipaanipossu!

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!