Sivut

perjantai 1. tammikuuta 2016

Vuosi vaihtui


Meidän kylällä rakettien ampuminen alkoi jo ennen kuutta. Kuuden aikaan lähiseudulla oli jonkinlainen keskitys. Ilmeisesti pikkulapsien iloksi piti ampua muutama raketti, että nuorimmat lapset saatiin ajoissa unten maille.


Seuraava suurempi paukuttelusessio oli siinä yhdeksän aikaan ja sen jälkeen paukkui ja välkkyi tasaiseen tahtiin. Juuso-ressukka tuli ajoittain viereeni sohvalle tärisemään, mutta suuremmat pamaukset ajoivat sen sängyn alle piiloon. Yhdeltätoista paukuttelu oli jo todella runsasta, eikä kissaa enää näkynyt missään edes hetkittäin.


Monena uutenavuotena olen pohdiskellut rakettiloisteen kuvaamista, mutta aina se on jäänyt. Eilen sitten menin pihalle vähän ennen puolta yötä. Ulkona oli melko hyytävä sää, eikä pitkään ilman tumppuja tarjennut. Tumppukäsin taasen kameran säätäminen oli vaikeaa. Otsalamppu olisi myös ollut tarpeen, jotta pimeydessä olisi kameransa paremmin nähnyt.


Kuvista tuli mitä tuli, mutta tunnelma oli kyllä aika erikoinen. Ilma oli sakeanaan savun ja kemikaalien tuoksua. Tai pikemminkin hajua. Kaikkein intensiivisimmän paukuttelun ajan koko tienoo oli aivan punainen ja korvat menivät tukkoon korkeiden viheltävien äänien ja runsaan paukkeen johdosta.


Kamera oli jalustalla, joten sillä ei ollut hätää. Itse sen sijaan vaistomaisesti kumarruin kyykkyyn isompien rakettien alkaessa sataa tulisina pisaroina alaspäin. Leikkimökin edessä seisoessani mietin hetken, että mahtaako takkini materiaali olla kuinkakin herkästi syttyvää. Nimittäin pensaikkoon sataneet tulipisarat kytivät vielä lumiseen maahan pudottuaankin.


Muutamaan vuoteen en ole uutena vuotena mennyt ilotulituksen aikana ulos. Joko en ole ollut kotona tai sitten olen rauhoitellut tärisevää Juusoa sisätiloissa. Eilinen oli jotenkin hyvin voimakkaasti mieleen jäävä kokemus. Eikä välttämättä kaikkein positiivisimmassa mielessä. Olin juuri aiemmin illalla katsellut televisiosta ilmastomuutoksen aikaansaamia erikoisia sääilmiöitä eri puolilla maailmaa. En voinut välttyä ajattelemasta, millaisia vaikutuksia tällä ympäri maailmaa tapahtuvalla ylettömällä ilotulitteiden ilmaan ampumiselle kenties voi olla. 


Meidän kylä oli kyllä aivan harmaana savusta ja kärventynyt haju leijui ilmassa vielä aamupäivällä lenkille lähtiessämme. Kokemuksesta tiedän, että keväällä kerään puutarhasta ja lähinurkilta ilotulitteiden roskia, vaikka meidän pihamaalla ei raketin rakettia tänäkään vuonna ammuttu.


Onhan se komeaa katseltavaa, mutta jotenkin tuli outo ja vähän pelottavakin olo.


Sitä elää loppuvuoden aina ikäänkuin joulua varten. Ajatukset ja suunnitelmat tyssäävät jouluun, kuin kynttilää polttaisi loppuun ennen uuteen vaihtamista. Nyt on joulu ja uusivuosikin saatu pois päiväjärjestyksestä ja on taas jonkun uuden alku. Puutarhajutut jo kutkuttavat mielen perukoilla ja niitä ravitsi alkuviikosta postilaatikkoon pudonneet pari puutarhalehteä ja yhden firman siemenluettelo. Ei muuta, kuin katse kohti uusia puutarhakujeita. 
 

38 kommenttia:

  1. Kevättä kohti mennään. Ensimmäinen siementilaus lähti äsken menemään. Hyvää uuttavuotta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä päätin ensin inventoida vanhat siemenvarastot ja sitten vasta mietin, mitä uutta tilaan.

      Poista
  2. Teillähän oli oikee kunnon sempalot, se välittyy hyvin kuvista. Meirän kylällä ei enää rakettia ammuta ku yhyrestä savusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan hurjat sempalot tosiaan. Vähemmän oli niitä savuja, joissa ammuskeltiin.

      Poista
  3. Tosi nopeasti joulu tuli ja uusivuosikin meni ihan samassa hujauksessa. Vaikea uskoa, että on taas uusi vuosiluku!
    Minustakin paukuttelu on pelottavaa, ja tuo haju... olinkin unohtanut sen, en ole niin pitkään aikaan ollut ulkona todistamassa ilotulitusta. Jätteen määrä ja rahanmeno ja eläinten pelko sekä turhat silmävammat saavat raivon partaalle, kun niitä alkaa tarkemmin ajatella. Voi pientä Juusoa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen läheltä nähnyt, millaista tuhoa väärässä paikassa räjähtävä ilotulite saa aikaan. Siihen loppui niiden kanssa touhuaminen. Vähän ihmetytti, miten hirveästi ihmisillä näkyy olevan rahaa taivaan tuuliin lennätettäväksi. Pyrotekniikka on ihan oma taitamisen lajinsa, enkä usko, että ihan jokaisella mattimeikäläisellä se on hallussa. Minusta suuntaus, jossa ilotulitukset keskitetään tiettyihin paikkoihin olisi kannatettavaa. Vaikka minusta uutta vuotta voi juhlia ilman ilotulitteitakin. Juusolle se on joka kerran pelkkää kärsimystä ja varmasti myös monelle muulle lemmikille, luonnon eläimistä puhumattakaan.
      Mutta kevättä kohden mennään ja se tuntuu huisin hienolta.

      Poista
  4. Hienot kuvat sinulla, meidän nurkilla ei vissiin riitä rahat kuin pelkkään paukkeeseen.Pauke alkoi jo keskiviikkona. Uskomatonta, että tuollainen on luvallista, meillä kissat menivät seiniä pitkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paukutus on kärsimys Juusollekin, ihan joka vuosi. Ilotulituksen jälkeen se on viikko tolkulla tosi säikky pienemmillekin kolinoille.
      Meidän kylällä paukuteltiin todella paljon. Kyllä siinä paloi rahaa taivaalle hurjia määriä.

      Poista
  5. Hyvää alkanutta vuotta sinulle!

    VastaaPoista
  6. Upeat kuvat ilotulituksesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ihan nappiin mennyt, mutta tulipa sentään harjoiteltua.

      Poista
  7. Räiskettä, räiskettä ja säihkettä, meillä täällä tosin vaisua sinun kuviisi verrattuna. Onneksi meillä
    ei kissojen tarvinnut erityisemmin pelätä. Juusolle lohdutuksen silityksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuso kiittää silityksistä. Se alkaa vähitellen rauhoittua, mutta on yleensä uuden vuoden jälkeen pitkään tavallista säikympi kaikille yllättäville kolauksille.

      Poista
  8. No on teillä ollut pauketta! Hienot kuvat, silityksiä Juusolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuso kiittää silityksistä, vähitellen se alkaa jo rauhoittua.

      Poista
  9. Alin kuva onkin ihan eri maailmasta, kuin pauke ja sähikäiset. Kissoille on melkoinen koettelemus. Meillä herra Harmaa istahti säikkynä sohvalle viereeni turvaan. Mutta niin oli urhoollinen, että paukkeen tauottua ehdottomasti halusi hetkeksi ulos tuhoja tarkistamaan.=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuso ei ulkoile vapaana, joten teimme useamman ulkoilureissun hyvissä ajoin ennen paukuttelua. Minusta se oli tavattoman liikuttava, kun aina paukkeen vähentyessä se kömpi sängyn alta aivan kylkeeni kiinni ja siinä se tärisi ja katsoi ihmeissään ikkunoita kohti.

      Poista
  10. Oo sua rohkeaa, kun menit paukkeen sekaan, mie olen jo ainakin 10 v. ajan pysytellyt visusti sisällä. TOSIN jouduin vahingossa minäkin paukeen keskelle elokuussa viime vuonna venetsialaisilotuksen merkeissä. Onhan se hienon näköistä, MUTTA, ilotulitus saastuttaa ja reippaasti ja pitkäkantoisesti. Olen ehdottomasti jyrkästi vastaan, villieläimet ja lemmikit altistetaan ihan turhaan paukuttelulle. Norjassa olis uutenavuotena hyvä olla, siellä kun ilotulitus on kiellettyä

    -Hellu ja Blackie Kahden Naisen Loukussa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Norjalaiset ovatkin sitten edistyksellisiä. Suomessakin ilotulitusta on alettu rajoittamaan esim. tietyille alueille ja tiettyyn aikaan. Aikarajoituksia ei ainakaan meidän kylällä noudatettu, vaan paukuttelu alkoi heti, kun raketit kauppoihin ilmestyivät. Olen myös lukenut, kuinka paljon erilaisia kemikaaleja ilotulitteista jää ilmaan ja maaperään. Ei mitenkään voi olla järkevää.
      Enkä minä kyllä itseäni kovin rohkeaksi kokenut. Pelottavaa se oli.

      Poista
  11. Onhan nuo ilotulitukset ihan komean näköisiä, mutta siitä paukkeesta en niin välitä. Olimme jyväskylässä ystävien luona ja ainakin sillä kadulla pauke oli välillä kuin jossain sota-alueella. Mietin ihan samaa: mitä tuo yletön ampuminen ihan oikeasti vaikuttaa maailmanlaajuisesti.
    Kaikesta huolimatta hyvää alkanutta vuotta Sinulle! Katse eteenpäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sotatila minullekin tuli mieleen sen pahimman paukkeen ja loisteen seassa kuvatessani. Oli kyllä aikamoisen erikoinen kokemus.

      Poista
  12. Meilläpäin näkyi tänä vuonna tosi vähän raketteja. Muutama kaunis ilotulitus näkyi naapurista. Kyllähän se on varmasti luonnolle ja rahapusseille aikamoinen koetus. Myös eläimet taitavat olla ihan sekaisin. Vääksyssä, kukkakaupan naapurissa sijaitsevan, vaatekaupan ikkunan läpi syöksyi pelästynyt peura. Sotku oli melkoinen ja peura jouduttiin lopettamaan.
    Mutta nyt ovat ajatukset tosiaan jo keväässä ja suunnitelmat alkavat pursuilemaan päästä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta peurasta oli juttua tänään Hesarissakin. On se mahtanut olla peloissaan ja taatusti sotku on ollut sen näköistä.
      Joulu ja uusivuosi on nyt mennyttä maailmaa ja ajatus kulkee kaiken aikaa kohti kevättä.

      Poista
  13. Mieli teki myös mennä kokeilemaan tulitteiden kuvausta, mutta enpähän kuitenkaa vielä jaksanut.

    Upeat kuvat, hienosti kuvauksesi onnistui!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Googletin ilotulituksen kuvaamista ennen ulos lähtöä, mutta ei se niin helppoa ollutkaan. Piti olla tosi nopea ja monta rakettia meni ohi, koska olin auttamattomasti myöhässä.

      Poista
  14. Ihan samoilla ajatuksilla varustettuna täälläkin katseltiin ilmaan savuna katoavia raketteja - onkohan se sittenkin turhuutta? Hienoja kuvia olet kuitenkin saanut.
    Meillä on hassusti kissojen kanssa; muuten niin reippaat ja rohkeat pojat pelkäävät paukkuja ja Nekku neurootikko taas istuu verannan ikkunalla ja katselee ilotulitusta silmä kovana, Ota nyt sitten noista kissoista selvää..
    Onneksi meidän kulmilla ovat taitaneet lapsoset jo kasvaa ohi tulitteluiän, koska aika rauhallista oli tänä vuonna.

    Oikein ihanaa alkanutta vuotta teille. Kohti kevättä ja puutarhakautta mennään:) Ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla niin, että innokkaimmin raketteja ampuvat aikuiset miehet. Ainakin, mitä naapuriston touhuja olen tässä muutaman vuoden seurannut.
      Kissat ovat kyllä niin persoonallisia, eikä niiden touhut aina ole ihan ennustettavissa. Nekku varmaan päätti näyttää kamuille, että rohkeutta tarvittaessa piisaa.
      Kevätajatukset kutkuttavat jo kovasti, vaikka parhaillaan sataa lunta. Ei haittaa, sieltä se vielä sulaa.

      Poista
  15. Upeita kuvia, ei onnistuis minulla!
    Minäkään en välitä noista paukuista ja eläimet on ihan vauhkoina. Lisäksi miehellä on paha meluvamma, joten yritetään välttää kaikenlaisia isoja ääniä. Onneksi raketteja voi ihailla ikkunastakin, ei tarvi mennä pihalle. Oikein ihanaa uutta vuotta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä olenkin tyytynyt raketteja ikkunasta katselemaan. Luin juuri uudenvuoden aattona ilotulituksen kuvaamisesta ja siitä sain innostuksen lähteä itse kokeilemaan. Ei se ollutkaan ihan niin helppoa kuin kuvittelin, mutta tulipa harjotieltua.

      Poista
  16. Hienoja ilotulituskuvia! En ehtinyt katsoa tänä vuonna lainkaan kotikylän ilotulitusta, koska kävimme pitkästä aikaa katsomassa Senaatintorin ilotulitusta vieraamme kanssa. Yritin ottaa kuvia kännykällä ilotulituksesta, mutta huonolla menestyksellä. Ensi vuonna kokeilen minäkin kuvata järkkärillä+jalustalla kotikylän ilotulitusta, siinä on ihan riittävästi katsottavaa.

    VastaaPoista
  17. Hienoja kuvia olte saanutkin. Onko nyt ilotulitteet olleet tavallista punaisempia? Kyllä se aikamoinen jyske oli täälläkin jaleimahdukset metsän takana, mutta ei niin hirveästi täällä ammuttu kuitenkaan. Kyllä on aika karmeaa eläinten kannalta nuo paukuttelut.
    Kyllä se nyt on takki aika tyhjä, jotenkin pitää taas koota itsensä ja ajatukset, mitä tässä alkaa seuraavaksi tehdä. En ajatellut vielä siemeniä alkaa hamstraamaan :)

    VastaaPoista
  18. Hienoja kuvia, mutta ikävää että Juuso-kissa on pelästynyt pauketta :(

    Mielenkiintoista uutta puutarhavuotta!

    VastaaPoista
  19. Ilotulitusta olimme mekin katsomassa, mutta Senaatintorilla.
    Nyt alkaa sitten aktiivinen haaveilu ja puutarhan suunnittelu aika.
    Siemenluetteloita en ole vielä selannut, mutta suunnittelu on jo mielessä.

    VastaaPoista
  20. Hienoja kuvia olet ottanut. Meillä ei ole enään vuosiin ammuttu raketin rakettia. Naapureissa kyllä raketteja ammuttiin tänäkin vuonna, mutta onneksi melko maltillisesti. Vanhimman poikani suomenlapinkoira uros oli meillä aattona ja suhtautui hyvin rauhallisesti paukutteluun.

    VastaaPoista
  21. Hienot kuvat olet saanut kaikesta huolimatta! Hyviä huomioita ja pohdintoja tosin postauksessasi on. Kovasti siellä on ainakin paukuteltu. Ellen ole jo toivottanut, niin kaikkea hyvää alkaneeseen vuoteesi!

    VastaaPoista
  22. Hienot kuvat olet ottanut.
    Kevääseen päin ollaan menossa. Minulla ei ole minkaanlaisia suunitelmia mielessä. Odottelen vain että pääsen leikkaukseenja parantumaan.

    VastaaPoista
  23. Voi Juuso-reppanaa! Vuodenvaihde on varmasti monelle eläimellä ihan kammottavaa aikaa. Onneksi oma Muruseni ei raketteja säiky, mutta kuitenkin joka vuosi haluan olla kotona kissan kanssa, ihan varmuudeksi.

    Nythän alkoi se puutarhurin kevät, vaikka lunta tulikin. :)

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!