Pelaguut kellarista

Täällä etelässä ollaan palattu normitalveen eli välillä sataa silkkaa vettä, välillä märkää lunta. Parina aamuna on saanut ajella kieli keskellä suuta karmeassa möhjässä, kun teitä ei ole aurattu ja nollan pinnassa keikkuva lämpöaste jäätää tiet luistinkentiksi. Ehdin jo tammikuisten lumisateiden aikana ajatella, kuinka mukavaa kuntourheilua lumen kolaaminen on. Helppohan se kevyttä pakkaslunta on pois pihamaalta työnnellä, mutta tämän viikon vetisten räntälumien raivaamiset kasvattavat totisesti lihasta ja hermoa.

  
Vihdon muistin käydä kellarissa katsomassa pelaguideni kuntoa. Osa on selvästikin hyvin huonossa hapessa, mutta muutama oli kasvattanut vaaleaa versoa ja lehtiä. Pakko ne oli tuoda sisälle valvovan katseen huomaan, sillä unohdan kerta toisensa jälkeen käydä kellarissa talvehtijoita kastelemassa. Meidän kellarissa on sen verran lämmin, että säännöllinen kastelu on välttämätöntä. Ja osin kuivuuteen pienemmissä purkeissa olleet pelaguut ovatkin todennäköisesti menehtyneet.

Valon määrä on huikeasti lisääntynyt. Päivässä on jo selvästi pituutta ja se jos mikä saa kevätfiilikset liikkeelle. Muutenkin pimeä keittiö näytti niin tunkkaiselta punasävyisessä pöytäliinassaan ja verhoissaan, että vaihdoin tilalle vihreät omenat. Silittäminen ei kuulu lempipuuhiini, joten kangasliina sai suojakseen vihreät tabletit. Meidän huushollissa kaikki kangasliinat vetävät uskomattoman tehokkaasti puoleensa kaatuvia kahvikuppeja. 

Viime aikoina onnetar on suosinut minua tuplasti. Ei, en ole voittanut lotossa. Sen sijaan Cherin arvonnassa voitin tällaisen herkullisen pienen laatikkokissan. Mielessäni käväisi, että näitä on helppo sujauttaa vaikkapa ystävänpäiväkorttien lomaan. Niitä on mahdollisuus tilata itselleen Cherin Autuas olo -blogista.

Viime aikoina on paljon puhuttu kaunokirjoituksesta ja siitä, kuinka tarpeellista sen opettaminen kouluissa on. Kaikkihan kirjoittavat enimmäkseen jollain sähköisellä vempaimella. Itse olen sitä mieltä, että kauniilla käsialalla on aina tarvetta. Omaa käsialaani en voi hyvällä tahdollakaan kehua ja siksi onkin ilahduttavaa katsella sellaisten ihmisten tekstiä, joilla taito on hyppysissä. Katsokaa, miten kauniisti Cheri on kirjaillut kirjaimet arpajaisvoittoni saatteeksi.

Toinen voitto napsahti Pirkon Elämää ja elämyksiä -blogista. Ihastuttava Panda-kirjanmerkki pääsee heti käyttöön puutarhakalenterini selaamista helpottamaan.

Pienet asiat ilahduttavat usein enemmän, kuin ne suuret. Pirkon kuoreen sujauttama kortti hänen omien kissojensa kuvilla varustettuna oli tosi mukava yllätys. Béla, Gebsu ja Nipsu tulivat ikäänkuin meille kylään. Kiitos Pirkko!

Keittiön pöydälle ostin kunnon kimpun tulppuja. Tulppaanit ovat niitä harvoja kukkia, joiden värejä voi surutta sotkea keskenään. Sitä iloisempi kimppu, mitä enemmän väriä.

Oikein mukavaa loppuviikkoa kaikille!