Nyt pää kylmänä

Hirvittävää kevätkaipuuta ei yhtään helpota, kun postilaatikkoon putoilee kaikenlaisia kukkakuvastoja. Tällä netin aikakaudella on niin helppo klikata toinen toisteen kauniimpien kukkien kuvia ja täyttää virtuaalinen ostoskori yhä uusilla hankinnoilla.

Yritän sinnikkäästi pitää näppini erossa kaikista kuvastoista. Toki ne on pakko selata läpi ja hetken herkutella ajatuksella, että ostan tuon ja tuon ja vielä tuonkin. Parasta olisi, jos voisi samantien laittaa kuvastot paperikierrätyskoriin, mutta siihen en pysty. Saattaapa kuvastoista olla hyötyä silloin, kun miettii pihan istutuksia ja niihin voi palata  kesäkukkasuunnitelmia tehdessään. Vain kuvia katsellakseen.

Jonkun verran olen kasveja nettikaupoista tilannut, mutta on se vaan ihan eri asia mennä puutarhamyymälään pyörimään ja hypistelemään. Kokemuksesta tiedän, ettei nettiostoksilla säästä yhtään killinkiä. Päinvastoin, kaikki kotiin kannettavat nettiostokset ovat ikäänkuin lisä niiden päälle, joita kuitenkin tulee ihan itse kaupoista hankittua. 

Kuvissa kasvit ovat näyttäviä ja hyvinvoivia. Eivät ne sellaisia ole, kun niitä postista haettuja laatikoita availee. Useimmiten pieniä ruttanoita, joihin täytyy käyttää aikaa ja vaivaa saattaakseen ne kuvaston kaltaisiksi ihanuuksiksi. Aina se ei edes onnistu ja siinä on sitten setviminen, onko syynä omat virheet vaiko toimitetun kasvin surkeus jo lähetystilanteessa.

Sinänsä minulla on ihan hyviä kokemuksia kukkien ja kasvien nettiostamisesta. Silloinkin, kun kasvi on ollut huonovointinen jo selvästi lähettäjän päässä tai se ei ole huolellisista toimista huolimatta lähtenyt kasvuun, olen saanut tilalle uudet kasvit tai muunlaisen hyvityksen.

Suurin ongelma lienee siinä, että kun ensimmäisten kuvastojen keväällä ilmestyessä ryhtyy niistä tilaamaan, lähtee rakentamaan kesän istutuksia enemmänkin kasvi edellä. Joissain tilanteissa se saattaa hyvinkin sopia, mutta omalla kohdalla katson sen yleensä hiukan ongelmalliseksi. Kauniista kuvista innostuneena sorrun helposti hankkimaan kasveja, joille minulla ei ole paikkaa kenties ollenkaan. "Kasvi edellä" -ostaminen johtaa siihen, että nurkat on täynnä kasveja, joille pitäisi keksiä sopiva paikka. Minulle sopisi kuitenkin paremmin sellainen vaihtoehto, jossa lähden etsimään paikkaan sopivaa kasvia.

Olen päivätolkulla pyöritellyt päässäni ajatuksia ensi kesän mahdollisista kasvihankinnoista. Jotenkin en nyt vain saa ajatuksiani mihinkään järjestykseen. Välillä mietin, että kaivan viimekesäisiä kuvia puutarhasta ja sen pohjalta teen suunnitelmia. Välillä taas seison lumisella pihamaalla ja koitan hahmotella hangen keskelle mittakaavoja ja etäisyyksiä. Aika huonoin tuloksin on kumpikin vaihtoehto edennyt. Tai ei ole oikeastaan edennyt piiruakaan, kumpikaan vaihtoehto.

Kasvihuone 13.2.2016

Malttaisinko tänä keväänä unohtaa kaikki ennakkosuunnitelmat ja odottaa kevään edistymistä? Kunhan lumi sulaa ja piipot nousevat, valkenee ehkä parhaiten, mitä mihinkin voisi hankkia. Mitäänhän ei ole pakko hankkia, mutta kun maailma on täynnä ihania kasveja, joista edes pienen pieni osa olisi kiva saada omaan puutarhaan. Ei ne kukat kaupasta lopu, vaikka en ihan ensimmäisenä niitä olisikaan hamstraamassa. Vai loppuvatko sittenkin...

Miten sinä hankit kasveja puutarhaasi? Toimitko kasvi edellä -mentaliteetillä ostaen sieltä täältä kasveja, jonka jälkeen mietit, mihin kummaan niitä kaivaisi? Vai katsastatko ensin kasvin mentävän paikan ja ryhdyt sitten etsimään siihen soveltuvaa kasvia?