Taas on Juuson keväinen eläinlääkärireissu hoidettu. Lääkärin mukaan Juuso on terve ja hyväkuntoinen. Sen hampaissa oli jonkin verran hammaskiveä, joka poistettiin. Juuson painokin on jo vuosia pysynyt likimain samassa.
En ole koskaan leikannut Juuson kynsiä, koska olen ajatellut sen tekevän kynsihoitonsa itse ulkoillessaan. Pari mäntyä metsikössä kuuluvat sen erityisiin kynsimissuosikkeihin. Eläinlääkäri leikkasi nyt Juuson kynnet ja kertoi, että usein vanhat kissat laiskistuvat kynsihuollon suhteen, jolloin kynnet pitkiksi kasvaessaan helposti tarttuvat varsinkin kodin tekstiileihin. Kynsiä kannattaa jatkossa tarkkailla ja tarvittaessa pitkät kynnet leikata, mutta mitään säännöllistä leikkausta kissan kynnet eivät tarvitse.
Hampaiden putsaaminen tehtiin kevyessä nukutuksessa ja Juuso oli kotiin palatessa aika kanttuvei. Sinnikkäästi se kuitenkin tepasteli takajalat notkahdellen ruokakupin ääreen nuokkumaan. Nälkäinenhän se oli, sillä sovitusti en antanut sille ruokaa ennen lääkärireissua. Ilmeisesti kissa päätti, että ruokakuppia on syytä vahtia siihen saakka, kunnes jaksaa syödä.
Vuosi vuodelta lääkärireissut jännittävät yhä enemmän, kun Juusolle kertyy ikää. Sitä ajattelee, että jos lääkäri löytääkin jotain ikävää ja joudun jättämään hyvästit kissalleni. Monet sellaiset ihmiset, joilla ei itsellään ole lemmikkiä, eivät aina tahdo ymmärtää, miten karvaiseen - tai karvattomaankin - kaveriin kiintyy. Jotkut ajattelevat myös, että koira vielä kannattaa käyttää säännöllisesti eläinlääkärissä. Miksei rotukissakin. Mutta, että törsää rahaa tavalliseen maatiaiskissaan. Kuinkahan monta kertaa minulle on sanottu varsin arvostelevaan sävyyn, että "sehän on vain kissa!"
Jos ja kun ihminen ottaa minkä tahansa lemmikin seurakseen, ilokseen, joskus kiusakseenkin, on siitä huolehdittava monin eri tavoin. Eläinlääkärireissut tulevat eittämättä kalliiksi, mutta sitten on vain priorisoitava asioita. Ja mikäli omassa arvomaailmassa kaikki muut menevät sen eläimen edelle, ei eläintä tule ottaa laisinkaan.
Lemmikillä on samanlainen terapeuttinen vaikutus ihmiseen, kuin puutarhan hoidollakin. Kasvien kasvamisen seuraaminen ja kukkien ihasteleminen tuottaa yhtälailla mielihyvää, kuin pehmoisen kissan painautuminen syliin rapsutettavaksi. Aina on puhekumppani lähellä, kun on kukkia puutarhassa ja kissa kainalossa.
Voi, kuinka taas tämäkin eläinlääkärireissu sai minut liikuttumaan. Menomatkalla pelkäsin, ettei kaikki olekaan hyvin ja paluumatkalla iloitsin kaiken olevan hyvin. Herkkää touhua tämä ihmisen elämä eläintenkin kanssa.
PS. Anonyymit jättäköön kommentoimatta, kuinka ekologisesti kestämätöntä on ylläpitää lemmikkejä. Enkä kaipaa muitakaan anonyymien esittämiä ilkeyksiä. Niitä tuppaa tulemaan joka kerta, kun kissasta jotain kirjoittaa. Jollei kykene olemaan asiallinen, on parempi mutista omissa nurkissaan.
Hienoa, että Juuso on kunnossa :) Ymmärrän kirjoittamasi tosi hyvin, vaikka minulla ei lemmikkiä olekaan. Kyllä eläin ON tärkeä kumppani, minulle se on itsestään selvää. Lemmikit ovat täysin ihmisten armoilla, samalla ne ovat juuri sellaisia kuin ovat. Ihmiset ovat joskus ilkeitä ja pahansuopia ja siten jopa huonompaa seuraa kuin eläin. Harmi, että en voi ottaa lemmikkiä ainakaan juuri nyt. Olisi myös mukavaa toimia jotenkin eläimiä auttaen.
VastaaPoistaOn kyllä uskomatonta, miten jotkut voivat kommentoida kissan pitämisestä ilkeästi!
Seurasin vuosi sitten facebookin kissaryhmää, mutta pian huomasin siellä olevan niin paljon pahansuopuutta ja ilkeyttä, että lähdin pois ryhmästä.
PoistaEläimistä on niin valtavasti iloa ja ne myös tutkitusti hoitavat ihmisen mieltä. Koirat kroppaakin, kun niiden kanssa on ulkoiltava säännöllisesti.
Toivottavasti elämäntilanteesi muuttuu sellaiseksi, että voit joskus ottaa jopa lemmikin itsellesi. Kuten sanoit, usein lemmikki on parempaa seuraa kuin ihminen.
Juusolla näyttää olevan mukavat kissanpäivät, terveiset teille molemmille ja Juusolle rapsutuksia. Minun puutarhakaverina (ja parhaana ystävänä) touhuilee jo 12 vuotias koira. Jännitän onko tämä meidän viimeinen yhteinen puutarhakesä...
VastaaPoistaJuusolla on kissanpäivät, mutta niin pitääkin olla. Se on meille rakas kaveri.
PoistaToivottavasti puutarhakaverisi on mukana touhuissa tämän ja kenties seuraavankin kesän. Lemmikeistä joutuu aikanaan luopumaan ja se on raskasta. Mutta siihen saakka nautitaan niiden seurasta täysillä.
Hienoa kun Juuso voi hyvin. Itse suloisuus :)
VastaaPoistaJuuso ja mammansa kiittävät kehuista. Juuso on itse suloisuus.
PoistaHienoa, että Juuso voi hyvin:)
VastaaPoistaHammaskiven puhdistus on meidän Rikulla myös edessä.
No niin, Rikulla on sitten samanlainen operaatio tiedossa. Eilen Juuso oli toimenpiteestä ja etenkin rauhoittamisesta koko illan väsynyt ja nuutunut. Tänään se on jälleen entisellään.
PoistaPitkää ikää Juusolle. Kissat tuntuvat herättävän kiivaita tunteita toisissa ihmisissä, itse on saanut ikävä palautetta etenkin pentupostauksiin.
VastaaPoistaOlen usein miettinyt, mikä kissassa saa ihmiset niin kovin kuohahtamaan. Harvoin koirista syntyy samanlaisia vihapurkauksia. Itse tykkään kaikista eläimistä ja jos ne jotenkin kummallisesti käyttäytyvät, syy on yleensä omistajassa.
PoistaIhanaa että Juuso voi hyvin, rapsutusta Juusolle.♥
VastaaPoistaJuuso kiittää rapsutuksista!
PoistaMeidän koira on yksi perheenjäsenemme, jota ilman emme voisi enää elää. Eläinten hoito vaatii myös rahaa, mutta se on pieni summa siitä, minkä ilon se antaa meille. Mukavia kissanpäiviä Juusolle!!!
VastaaPoistaRahassa ei kaikkea pysty mittaamaan, eikä ole tarkoituskaan. Onneksi me eläinten omistajat sen tiedämme ja hyväksymme.
PoistaYhdyn tuohon kirjoitukseesi kohtaan noista muiden mielipiteistä, siitä jos omistat lemmikin. Olen törmännyt myös väheksyviinkin kommentteihin meijän koirasta ja siitä että aivan kuin ei ymmärrettäisi kuinka tärkeä se meille on. Se on meidän rakkain perheenjäsen, aivan kuin lapsi. Hyvä juttu että Juuso voi hyvin!
VastaaPoistaAika jännä, että koirastakin tulee omituisia kommentteja. Se on kuitenkin selvästi hyväksytympi lemmikki, kuin kissa. Ilmeisesti kommentoijat ovat joko kateellisia tai sitten heillä ei ole mitään käsitystä, miten paljon iloa karvaisesta kaverista ihmiselle voi olla.
PoistaMukavia kävelylenkkejä teille koirulin kanssa.
Kotieläimet ovat yhtä rakkaita kuin omat lapset. Niitä on myös hoidettava yhtä hyvin.
VastaaPoistaSamalla lailla se on jännittävää viedä kissa kuin lapsikin lääkäriin.
Onneksi nyt selvittiin kunnialla ja Juuso voi taas hyvin.
Kun omat lapset ovat jo aikuisia, Juusosta on tullut ikäänkuin yksi lapsi lisää - siis sellainen kotona asuva lapsi. Kerran Prisma-ohjelmassa pohdittiin sitä, miksi ihminen asennoituu etenkin lemmikkieläimiin siten, kuin ne olisivat lapsia. Vaikka lemmikkikin kasvaa pennusta aikuiseksi eläimeksi. Ehkä se ihmisen merkittävä valta-asema eläimeen nähden saa lemmikin kutistumaan silmissämme lapsen asteelle. Ja monellehan eläin todellakin korvaa lapsen tai jonkun muun tärkeän ihmissuhteen.
PoistaKiva postaus. Kaikkea hyvää Juusolle. Ja sinulle kauniita poutapäiviä.
VastaaPoistaKiitos Anneli! Tänään onkin ollut aivan mahtava kevätpäivä.
PoistaOnhan ne kissat välillä raivostuttavia, kun varsinkin yöllä meillä on sellanen hulabaloo, toinen tulee sisälle ja toinen menee ulos, toinen haluaa ruokaa ennen ulosmenoa ja toinen vasta sisälle tultuaan... Siltikin on aina kova huoli ja pelko, jos ne sairastuvat. On niistä iloa enemmän kuin harmia... Meidän kissatkin ovat jo 10 ja 6-vuotiaita ja lähettävät Juusolle terveisiä!
VastaaPoistaTotta, kissat osaavat olla todella rasittavia ja nimenomaan öisin. Juusolla on tapana repiä makkarin oven takana tapettia, ellen ensimmäisistä naukaisuista huomaa herätä ja ryhtyä häntä passaamaan. Mutta aamulla ne öiset kommervenkit on yleensä jo unohdettu, varsinkin kun kissateatteria ei ole läheskään joka yö.
PoistaTeidän kissat ovatkin vielä nuorukaisia ja terveisistä Juuso kiittää iloisena.
Onneksi Juusolla on kaikki hyvin ♡. Toivon pallerolle monta, monta vuotta vielä tulevaksi. Hyvä että ruokakin jo maistuu, eläinlääkärireissut ovat koettelevia. Minuakin pistää raivoksi kaikki kissanvihaajien typerät kommentit. Joskus sellaisia aivopieruja lukiessa tulee mieleen että kyllä eläimet ovat paljon viisaampia kuin ihminen koskaan.
VastaaPoistaTismalleen Elmeri! Lopetin facebookin kissaryhmän seuraamisen, kun alkoi tuntua, ettei ihmisten tyhmyydellä ole mitään rajaa.
PoistaHienoa, että Juusolla kaikki hyvin <3 Onneksi mulla on lukijoina niin ihania ihmisiä, että ei tule negatiivista kissaviestiä. Meillä kissat on perheenjäseniä, olisi elämä tosi tylsää ilman niitä.
VastaaPoistaVakiseuraajat ovatkin poikkeuksetta mukavia ja fiksuja, eikä heiltä tule ilkeitä kommentteja. Etenkin kissablogeissa ja kissoista postatessa näyttää käyvän anonyymeja heittämässä aivan omituisia kommentteja. Kahdesti aiemmin olen sellaisia saanut. Trollaamisen vielä jotenkin ymmärtää politiikassa, mutta että kissojen hoidossa....omituista.
PoistaNiin ja piti sanomani, että elämä olisi todella tylsää ilman kissaa. Meillä on vain yksi, mutta kyllä siitä riittää monenlaista iloa, eikä koskaan kotona tunnu yksinäiseltä.
PoistaLemmikki on tärkeä, oli sitten koira tai kissa tai joku muu. Monille on ainoa "ystävä" tässä kovassa maailmassa. Olen seurannut työkaverini huolta omasta kissastaan ja kuunnellut lääkärireissuista. Aina ei kaikki mene putkeen eläinlääkärilläkään. Onneksi sinun kissa sai terveen paperit :) Iloista kesän odotusta teille kummallekin.
VastaaPoistaYksinäisyys on lisääntynyt valtavasti niin ikääntymisen kuin myös yhteiskunnan sinkkuuntumisen myötä. Sinänsä sääli, ettei ihminen löydä itselleen edes keskustelukaveria, mutta onneksi lemmikki voi ainakin osittain korvata ihmissuhteen - tai edes paikata sellaisen puutetta. Edesmennyt appiukkoni oli oiva esimerkki siitä, miten dementoituneeseen vanhukseen tuli eloa, kun hän sai rapsuttaa ja silittää kissaa. Tuttavani harrastaa kaverikoiratoimintaa ja hän käy koiransa kanssa paljon mm. vanhainkodeissa ja tapaamassa eri tavoin vammautuneita. Niistä tapaamisista on tullut monille viikon kohokohta, jota he odottavat innolla.
PoistaKiva kuulla Juuson voivan hyvin! Rapsutukset sinne karvakaverille ja tyttö-terkut Elliltä : )
VastaaPoistaTyttöjen terveiset ovatkin erityisen mukavia.
PoistaHienosti kirjoitettu lemmikin omistamisesta ja siitä tuskasta ja ilosta mitä se tuottaa. Ja ehdottomasti myös maatiaiskissat lääkäriin, ihan samallailla nekin kärsii jos on jotain vialla..
VastaaPoistaKiitos Jenni. Eläin kuin eläin, ihmisen vastuuseen kuuluu sen hoito.
PoistaOnneksi Juusolla on kaikki hyvin. Toivotan monia hyviä yhteisiä vuosia!
VastaaPoistaMeidän vanhin kissa on 13 ja tunnistan hyvin nuo pelonsekaiset tunnelmat. Kerran pelästyin kunnolla, kun kissa oli eläinlääkärin mukaan laihtunut liikaa. Onneksi raksujen vaihto korjasi asian, eikä mitään vakavampaa ollut taustalla.
Iän karttuessa myös vaivat lisääntyvät, eläimilläkin. Siksi nämä hammas- ja rokotusreissutkin ovat alkaneet jännittää.
PoistaTeidän kissa oli siis tyytymätön talon ruokatarjontaan ja protestoi laihduttamalla. Meinasi kai, että jos vallan kuihdun näkymättömiin, alkaa mammakin huolestua.
Voi Juuso, hän on kyllä hurmaava <3 Mukavaa, että kaikki oli kunnossa. Toivotaan hänelle oikein pitkää ja tervettä ikää! Joskus nuo maatiaiset yllättävät, oma kissamme eli pitkän ja hyvän elämän, lähes 21-vuotiaaksi. Luopuminen oli kyllä ihan kamalaa, mutta ihanat muistot naurattavat jo ja valokuvia on sydäntä lämmittävää katsella. Uudelle kissalle ei oikein ole ollut vielä tilaa, niin suuri oli paikka perheessämme, mutta ystäviemme kissa on joskus hoidossa.
VastaaPoista20 vuoden ikä on maatiaisille ymmärtääkseni ihan mahdollinen. Naapurissa toinen kissa eli 20-vuotiaaksi ja toinen 19-vuotiaaksi. Juuso täyttää piakkoin 15 vuotta ja kissalle se on jo seniori-ikä. Jotenkin sitä on hissukseen alkanut valmistautua ajatukseen, ettei Juuso ole kanssamme loputtomiin. Siksi varmaan noita eläinlääkärireissujakin nykyisin jännitän. Kyyneleet oli silmissä lääkäriin mennessä, kun mielessäni maalasin kaikenlaisia kauhukuvia. Kyyneleet oli silmissä palatessanikin siitä ilosta, että kissa on terve. Iloa ja surua elämä näiden lemmikkien kanssa on, mutta monta iloa vähemmän, ellei lemmikkiä olisi.
PoistaOnnittelut Juusolle, reippaasta lääkärikäynnistä ja hyvistä arvioista. Minä pelkään eläinlääkärikäyntejä ja erityisesti nukuttamista vaikka ei siinä sen kummempaa vaaraa ole. Entisen lemmikkini kanssa meni kerran jokin pieleen nukutuksen kanssa ja eläinlääkäri oli vähän paniikissa, antoi happea ja melkein elvytystä potilaalle. Itse olin tietysti ihan shokissa. Aloin kammota rauhoittamista. Mutta onneksi on eläinlääkärit, monta kertaa on apua tarvitu Neronkin kanssa.
VastaaPoistaJuttelimme eläinlääkärin kanssa tuosta rauhoittamisesta/nukuttamisesta juuri tällä käynnillä. Hän sanoi, että kyllä se on aina tietynlainen riski niin ihmisille kuin eläimillekin. Hän sanoi, että usein ihmisen lemmikkeihin kohdistamat toimenpiteet ovat suurempi uhka niiden terveydelle kuin pienet krempat. On muuten harvinaisen mukava ja persoonallinen eläinlääkäri. Vanhempi nainen, joka toimii pääsääntöisesti maatilaeläinten ja hevosten parissa, mutta pitää pientä praktiikkaa myös lemmikkien parissa.
Poista