Mysteerikasvi

Pari viikkoa sitten postasin teresanruusun kupeeseen ilmestyneestä kasvista, jota en tunnista. Paikalla kasvoi aiemmin lewisiaa, jonka kukka on saman värinen. Niinpä oletin, että lewisiasta on siirrettäessä jäänyt elämää ko. paikkaan. Ei saanut lewisia kannatusta, mutta sen sijaan Inka Auringo*n ihanat -blogista ehdotti Himalajanesikkoa ja lähetti jopa kuvan omasta esikostaan.

Inkan lähettämä kuva hänen Himalajanesikostaan

Onhan tuo aivan samanlainen, kuin mysteerikasvini. Kysymys kuuluukin, mistä kummasta minun pihaani on himalajanesikkoa tullut, kun en ole sellaista tietoisesti mistään ostanut ja multaan laittanut? 

Joka kevättalvi ostan kotiin kevätesikoita ja elän suuressa toivossa, että saisin edes jonkun niistä elämään ulkoistutusvaiheeseen saakka. Vuosi sitten sain yhden sinisen jollain kumman tekohengityksellä kitumaan huhtikuun loppuun saakka ja sen laitoin teresanruusun kupeeseen. Mitään en tietenkään mihinkään kirjannut. Usein olen laittanut multaan myös ne esikot, joissa ei juurikaan elämää näy. Ainahan siellä juurissa saattaa joku elonkipinä olla, vaikka se ei mullan pinnalla pahemmin näykään. 

Hortensiapenkistä löytynyt esikonalku

Olisiko käynyt niin, että sinisen esikon viereen on päässyt hengettömältä näyttänyt kasviruipelo, joka viime kesän rauhassa lepäiltyään onkin päättänyt tänä keväänä minua ilahduttaa?

Oletusta tukee se, että tänään löysin alapihan Hortensiapenkistä samanlaisia esikonalkuja. Sinne muistan viime keväänä tyrkänneeni sisällä kukinnan lopettaneen ja varsin surkean näköisen kevätesikkona ostetun kasvin jäänteet.  

Himalajanesikko - Primula rosea (kuva netistä)

Mitä tästä opimme? 

Ensinnäkin sen, että kaikenlainen muistiinkirjaaminen kannattaa. Ainakin välttää myöhemmin eteentulevat pähkäilyt. Ja mahdolliset manailut, kun ryhtyy kaivamaan paikassa, johon onkin jo aiemmin jotain istuttanut.

Toiseksi, kaupasta taitaa kevätesikoiden nimellä kotiin saapua jos jonkinlaista esikkoa. Sama varmaan pätee moneen muuhunkin kasviin. 

Ja kolmanneksi, kysyvä ei tieltä eksy, tässäkään tapauksessa. Inkan avustuksella mysteerikasvi sai nimen. Kiitos siis hänelle.

Vielä neljänneksi, multaan kannattaa tosiaankin tyrkätä ne vähemmänkin eloisat multapaakut, joita on yrittänyt kevättalven sisällä tekohengittää. Esimerkiksi juurikin esikot ja jouluruusut. Jollei juurissa ole eloa, maatuuhan se multapaakku sinne kuitenkin.

Sen sijaan, että kokisin itseni tyhmäksi esitellessäni julkisesti tietämättömyyttäni, koen oppineeni taas monenlaisia uusia asioita. Hyvältä tuntuu.