Sivut

lauantai 21. toukokuuta 2016

Aitoja ja esteitä

Pionituetkin tuli jo viritettyä paikoilleen

Joka päivä, jos vain suinkin ehtii, yritän tehdä pihalla jonkun homman. Tai ei sentään ihan joka päivä, sillä pyrin jättämään väliin myös sellaisia päiviä, jolloin en periaatteessa tee pihassa mitään. Kierrän ja tsekkaan tilanteen. Toki välillä on vaikea pitää näppejään erossa esimerkiksi silmin osuvista rikkaruohoista. Niinpä moni tsekkauskierros onkin päätynyt siihen, että haen lopulta rikkaruohoämpärin ja ryhdyn systemaattisesti nyppimään kukkapenkeistä vaahterantaimia.


Yleensä nakkaan ohikulkiessa löydetyt rikat pihakäytäville, josta ne käyn heti ehtiessäni noukkimassa. Nyrkkeihin kun ei kaikki rikat lyhyilläkään kierroksilla mahdu. Varsinkin, jos mukana on kamera ja kissa. Harvemmin sentään tulee kieloja nypittyä, mutta meidän talon molemmissa päädyissä kielot valtaavat yhä suurempia alueita ja nyt niitä versoo ja pihakäytävilläkin.

Tuomi kukkii, joskin kukat ovat tosi korkealla.

Tuntuu todella mukavalta, kun saa jonkun isomman homman vähäksi aikaa pois päiväjärjestyksestä. Yläpihan hiekkakäytävien siivous täytyy tehdä muutaman kerran kesässä, jotta rikat eivät pääse liiaksi valloittamaan käytäviä. Hiekkakäytävien siivoukseen saa kyllä uppoamaan pitkän tovin, kun yleensä sisällytän samaan urakkaan myös kukkapenkkien käytävänpuoleiset osuudet. 

Varjolilja - Lilium martagon

Jos ylimääräiset kielot nypinkin äkkiä pois käytäviltä, sai tuo reunalaudan ali pyrkivä varjolilja jäädä paikalleen. Hän on siihen päättänyt kasvaa, joten paikka hänelle varattakoon.

Vaahtera rapistaa kukkiaan käytäville

Syksyllä poistin suurimman osan oksahakkeesta viljelylaatikoiden väleistä. Taaimmaisten laatikoiden väleihin ei enää kivituhkaa riittänyt ja siksi tehtävä jäi keväälle. Nyt on loputkin hakkeet pois kuorittu, tilalle levitetty paksu kerros sanomalehteä ja sen päälle tuhdisti hyvin tiivistyvää kivituhkaa.

Näiden laatikoiden väli on aivan liian kapea. Ei mahdu kottikärryt. Vasemmanpuoleinen laatikko tuli viime kesänä, koska vattujen ja muiden laatikoiden väliin jäi tyhmästi käyttämätöntä tilaa. Aluksi kaksi uutta ostolaatikkoa oli rinnakkain, mutta tykkään vähän korkeammista laatikoista ja nostin ne päällekkäin. 

Nyt on siis vielä yksi laatikon paikka vapaana, mutta sen tyhjän alueen täytöllä ei ole kiirettä. Itse asiassa siinä on nyt muovisella nurmireunanauhalla eristetty multakumpare, johon syksyllä ripottelin erilaisia unikonsiemeniä. Nyt miljoonan vaahteranenän joukossa versoo lukuisia pieniä taimia, jotka hyvällä tuurilla saattavat olla unikoita.


Kasvimaan yrttialueelle kylvin persiljaa ja tilliä. Kapulat on laitettu siksi, ettei sen enempää Juuso kuin naapuriston muutkaan kissat pääse käyttämään aluetta vessanaan.


Käänsin ja putsasin kasvilaatikoiden kupeessa vuosia kukkien varaparkkipaikkana olleen alueen ja kylvin sinne kehäkukkaa sekä muita suorakylvökukkia. Käännetty multa on sopivan houkutteleva paikka Juusolle joko makuualustaksi tai vessaksi, joten oli pakko laittaa siihen tuollainen verkkoviritys esteeksi. Toiselta puolelta Juuso ei multaan mene, joten aita riitti sopivasti yhdelle sivulle. Kunhan maasta alkaa jotain kasvua nousta, verkon voi ottaa pois.


Saunan, takan ja kellarin Porinmatin lämmityksessä syntyy runsaasti tuhkaa, jota on keväisin levitetty nurmialueille, mutta silti sitä oli edelleen tallessa. Oikealla oleva alue on kunnan maata, jossa kasvaa lähinnä horsmaa ja villivadelmaa. Tuokin pieni pläntti uhkaa vähitellen kasvaa umpeen leppää, vaahteraa ja muuta lehtipuuta. Olen vuosia pitänyt raja-alueen kasvustoa matalana, mutta kotiloiden yhä lisääntyessä leikattavaa osuutta on pakko laajentaa. Tuolta pöheiköstä niitä vyöryy tajuttomia määriä. Kosteina aamuina raja-alue suorastaan kuhisee vierekkäin ja päällekkäin muhivia kotiloita ja sateen jälkeen kaikki horsman varret notkuvat nilviäisistä.

Kokeilin, josko tuhka edes vähän pysäyttäisi kotiloiden tulvaa. Pika-apua siitä näyttääkin olevan, sillä ainakin paikalla tuhkauksen aikana olleet kotilot ovat hengettömiä. Ilmeisesti hienojakoinen tuhka tukkii ja kuivattaa niitä. Sydämentöntä kenties, mutta minulta ei oikein enää sympatiaa kotiloille heru.

Taponlehti - Asarum europaeum

Taponlehden kuvauksissa mainitaan sen viihtyvän pääasiassa varjoisemmissa paikoissa. Pääasiassa lienee tässä tapauksessa suuntaa antava, sillä meillä taponlehti viihtyy hyvinkin aurinkoisissa paikoissa. Ikinä en ole sitä alapihalle johtavien portaiden väleihin istuttanut. Miten lienee haravoinnin ja muurahaisten ansiosta sinne tiensä löytänyt. Portaat ovat yksi pihamme aurinkoisimmista paikoista ja ihan kyllä koko päivän. Siinä taponlehdet rehottavat ja valtaavat alaa, vuosi toisensa jälkeen.


Ja jos postauksessa Juusosta puhuu, on hänestä myös kuva laitettava. Herran mielestä mMukaviin oleskelupaikkoihin kuuluvat kaikki pöheiköt, joissa on viileyttä tuovaa varjoa ja hyvä näkymä mamman kulkuväylälle.

25 kommenttia:

  1. Ei joka päivä tarvitse puutarhatöitä tehdä, mutta varsinkin silloin tulee nypittyä juuri noita rikkaruohoja ihan vahingossa. Itsekin olen tykästynyt laatikko viljelykseen, niin kätevää. Minullakin on viljelykset aidattu, tosin pikkumiehen vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi puutarha on enemmän iloa tuottava harrastus kuin työmaa. Minkä sille mahtaa, että ne katselukierrokset muuttuvat rikkaruohoturneiksi. Tulee silloinkin oltua ulkona ja nautittua tuoksusta ja linnunlaulusta.

      Poista
  2. Kiva keväinen postaus. Puutarhasi näyttää niin kauniilta. Paljon hommaa pihasta löytyy tähän vuodenaikaan, helposti menisi koko päivä pihatöissä. - Mukavaa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarhassa touhuaminen on mukavaa, eikä aina edes huomaa, että olisi tauon paikka. Ei ksi sillä ole väliä, ellei se itseä haittaa.

      Poista
  3. Kieloja minäkin perkaan pois kukkapenkeistä, saavat kyllä kasvaa lähistöllä. Samoin valkovuokot perkaan pois. Vaikeaa on vain kulkea kameran kanssa pihalla, kyllä sieltä aina joku rikkaruoho on pakko nyppäistä pois :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kielon perkaamisessa on haastetta, sillä sen juuret on tiukasti kiinni maassa ja kiemurtelevat pitkällekin.

      Poista
  4. Inhaa, mikä etanakuvaus! Huomasin nostavani jalat nojatuolille :) Levitä tuhkaa vaan, jos notkuvat, muhivat ja vyöryvät kohti pihaa. Rapsutuksia kisulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuso kiittää rapsutuksista.
      Väkisinkin kotiloarmeijan näkeminen nostaa niskavillat pystyyn.

      Poista
  5. Kuulostaa tutulta, että kuvauskierros muuttuu rikkojen nyppimiseksi :) Kielot riehaantuvat täällä meilläkin. Luonnossa ovat kauniita, mutta kukkapenkeissä rasittavia.
    Hyvä käyttötapa varaparkkipaikalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäksi kielot muuttuvat loppukesään kohden ruskeiksi ja rumiksi. Ei mikään kaunis näky kukkapenkeissä.

      Poista
  6. Kielot ovat toisaalta kauniita, mutta leviävät turhan helposti. Aion tehdä niille rajatun alueen, jonka yli eivät pääse. Onneksi ei ole kotiloriesaa: kotipihassa niillä ei ole mitään syötävää ja mökkipihassa ei niitä ole. Kotona naapurit taistelevat näiden otusten hävittämiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän rajoittaa Mielonen lisääntymistä yhdessä penkissä, mutta hiukan tuntuu, että peli on jo menetetty.

      Poista
  7. Jos meinaan pitää puutarhattoman päivän, on pakko lähtiä pois kotua. Muuten ei onnistu. Mulla on nurmikkua melekee joka istutusryhymän ympärillä. Yritän nyppiä rikkikset ohikulukies, hyvin piäninä ja heitän ne nurmikolle. Siihen ne kuivaa ja katuaa, viimmeestänsä seuraavalla leikkuukerralla. Toivottavasti oli hyvä reissu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nurmikolle minäkin alapihalla rikkoja nakkaan ja sinne ne tavalla tai toisella katoavat.
      Totta myös tuo, että vapaapäivän pitääkseen on lähdettävä muualle. Jopa rikkaruohojen nyppiminen vetää puoleensa, kun aikansa pihassa katselee.
      Kiitos, reissu tehty ja siitä postaus, kunhan ensin tointuu matkan rasituksista.

      Poista
  8. Juuso on kyllä aina yhtä ihana joka kuvassa <3 mukavaa pyhäpäivää sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi! Juuso makaa pensaan alla varjossa ja minä nautiskellen ihanasta kesäpäivästä.

      Poista
  9. Meillä on lehto, joten kotiloille ei voi oikein mitään. Olemme huomanneet, että raaka työ eli poiminta on tehokkaitna. Suojaan Mesurolilla nykyään enää vain jouluruusut, valkoiset varjoliljat ja valkoiset särkyneet sydämet. Joka ilta kovaa työtä: Muu ei auta.

    Sain lähetyksenä oikein juurakon valkoista horsmaa. Sen lähetti henkilö, joka oli sitä kuvannut Sissinhurstin valkoisessa puutarhassa. R. oli aika ihmeissään, mutta on jo sopeutunut:)

    Minäkin laitoin viime kesän opettamana myös kesäkukkakylvöä eli punaista silkkiunikkoa. Hämmästyin niin, kun palasimme lokakuun lopulla Itävallasta, kun pihamme kukki sitä vieläkin. Taisin nyt istuttaa 10 pussillista:) Toivon, että se toimisi kuinkehäkukka eli kun aikansa istuttaa, se alkaa kylväytyä.

    Tyttären koiruudet tulevat koko juhannukseksi hoitoon, joten meillä laitetaan verkkoa moneen paikkaan. Oma Olgamem ei mennyt kukkia talomaan. Joskus vain somasti nukkui lemmikeissä, joka kuva on myös näytönsäästäjäni.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Euroopan matkoilta onkin muistoksi jäänyt ne upeat punaiset unikot, joita kukki vähän joka paikassa. Siten kun ne saisi lisääntymään omassakin puutarhassa.
      En tiennytkään, että horsmasta on myös valkoinen versio. Tykkään kyllä horsman kukinnosta ja varsinkin kasvin syksyisestä olomuodosta. Kotilot niiden varsilla sen sijaan on kaikkea muuta kuin kaunista nähtävää.
      Onneksi meillä on hyvin vähän vaivaa kenenkään kissoista tai koirista. Juusonkin suhteen on helppo toimia, kun tiedän niin tarkkaan sen kulkualueet.

      Poista
  10. Minä heitän ohimennen kitketyt rikat nurmikolle missä kuivahtavat hetken ja sitten joutuvat ruohonleikkurin silppuamiksi. Meillä kotiloita on hitusen vähmmän kuin viime vuonna, mutta eivät ne kokonaan ole hävinneet ja tuskin häviävätkään, on vain opittava elämään niiden kanssa. Tuhka on niille myrkkyä, mutta hiilestä taas tuntuvat tykkäävän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alapihalla meilläkin rikat lentää nurmikolle ja siitä aikanaan ruohonleikkuriin. Yläpihalta ei ole nurmikkoa, joten pakko käyttää käytäviä, kun en halua takaisin kukkapenkkeihinkään viskoa.
      Samaa minä olen kotiloiden suhteen ajatellut. Ne ovat pysyvä vitsaus, johon on vain sopeuduttava. Silti sitä ajoittain niihin hermostuu ja yrittää keksiä keinoja niiden vähentämiseksi.

      Poista
  11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  12. Aina muutama rikka käteen tarttuu, kun puutarhassa vaan kulkee ja kuvaa. Kannattaisi vaan ne puutarhahanskat vetää käteen suosiolla samalla kun laittaa kameran kaulaan.
    Sora-alueet pitäisi joka viikko haravoida jos haluaa pitää ne lähes rikattomina ja siisteinä. En kuitenkaan tee sitä viikottain. Lohduttaudun sillä, että maatalon pihat eivät koskaan ole niin tiptop.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää varmaan sijoittaa puutarhahanskoja ympäri pihaa samoin, kuin etikkapulloja kotiloita varten. Muuten ne hanskat kyllä tuppaavat unohtumaan. Vaan ei tässä niin hienohelmoja olla, etteikö kädet muutamia rikkasessioita kestäisi.

      Ei millään ehdi joka viikkoa hiekkakäytäviä haravoida. Ja siinä on sekin ongelma, että ajan oloon kivituhka katoaa käytäviltä, jolloin sitä joutuu tilaamaan kuormatolkulla lisää. Ei meilläkään niin tiptop tarvitse olla.

      Poista
  13. Aah, ihastelen kovasti tuota taponlehteä, tahtoo tahtoo. Ihanan näköistä muutenkin, kivikäytäväsi ja kukkapenkkisi! Varjolilja suloinen kylväytynyt hieman hankalaan paikkaan. Juuso näytti ihan pennulta melkein tuossa kuvassa, kesä on nuorentanut pojan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juusoon onkin tullut lämpimien kelien myötä ihan uutta virtaa.
      Aion purkittaa ylimääräisiä taponlehtiä, kunhan tässä kerkiän. Minulta kyllä liikenee sinullekin, joten älä suotta lähde sitä kaupasta hakemaan. Sinähän asut Espoossa, joten ei ole matka eikä mikään kiikuttaa sitä sinulle tai sinun tulla itse meiltä hakemaan. Laitahan korvan taakse.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!