Sivut

torstai 19. toukokuuta 2016

Versoa ja viherrystä

Clematis Multi Blue

Yllättävä lämpöaalto sai meidät ihmiset kuvittelemaan, että kesä on tässä ja nyt. Kun aurinko helotti päivä toisensa jälkeen miltei hellelukemissa, alkoi luontoonkin suhtautua niin, kuin elettäisiin heinäkuuta. Toki ankara talvi vei monien puutarhoista hyvinkin vanhoja suojatteja, mutta kesäisten olosuhteiden vuoksi sitä alkoi itsekin kuvitella, että tappioita olisi enemmänkin.

Clematis Rouge Cardinal

Kannattaa muistaa, että elämme vasta toukokuun puoliväliä. Ilman muuta lämpimät säät vauhdittavat kasvien versomista, ja monin paikoin näyttääkin, kuin olisimme pari viikkoa edellä normikeväästä. Mikä se sitten onkaan. Itsekin olen syyllistynyt täällä blogimaailmassa hermoilemiseen ja menetettyjen kasvien suremiseen. Osin siihen on ollut aihetta, mutta etenkin viikonlopun sateiden jälkeen elämää on alkanut ilmestyä moniin muutenkin hitaisiin kasveihin.

Kilpiangervo - Astilboides tabularis

Kylvin kilpiangervon siemeniä viime kesänä ruukkuihin ja siirsin pari itänyttä versoa syksyllä kukkapenkkiin unohtaen ne sinne täysin. Siemenistä ja kylvämisestä ei löydy minkäänlaista kirjattua tietoa, vain pieni tikku ja epämääräinen muistikuva. Meinasin jo nypätä mullasta pilkistävät pikkuriikkiset taimet rikkaruohoina, kunnes vedin hyppyseni nopeasti pois. Takaraivoon jäänyt muistijälki esti tuhotoimet.

Luultavasti näiden pikkuisten taimien nykyinen sijainti on aivan väärä. Varjoisa kylläkin, mutta taitaa tulla ajan mittaan ahdasta. Antaa heidän nyt kasvaa ja vahvistua. Pääsevät sitten kasvarissa odottavan taimen seuraksi parempaan paikkaan. Sen verran tumpelo olen taimikasvatuksessa, että tällaiset pienetkin onnistumiset ilahduttavat melkoisesti.

Clematis Aljonushka

Viime kesänä innostuin istuttamaan uusia kärhöjä. Osa lähti hyvin kasvuun ja kukkikin, osa oli jo saapuessaan elottomia, osa vain olla möllötti. Siksi nyt onkin ollut jännitystä ilmassa nähdä, miten kärhöjen on käynyt. Ahkerasti olen kiertänyt kärhöjen asuinpaikkoja tarkkailemassa ja täytyy sanoa, että hiukan on malttamattomuudessa tullut multaakin rapsutettua.

Clematis 'Princess Diandra'

Vanhemmista kärhöistä yksi kolmesta Multi Bluesta työntää versoa. Samoin Multi Bluen kaverina kasvava Rouge Cardinal. Pikkupuutarhassa Alppikärhön kaverista Ville de Lyonista ei vielä näy mitään, eikä myöskään kriikunan vartta kiipeilevästä Multi Bluesta.

Uusista kärhöistä Ruusutarhan Aljonushka on hyvin terhakkaana tunkemassa uutta versoa ja Kiemurapenkin Princess Diana on myös herännyt. Sen sijaan oikeaan rinteeseen vuorimännyn kupeeseen istutetusta mantsuriankärhöstä ei kuulu mitään. Ei myöskään yläpihan Syreenipenkissä Rubensissa eikä Polish Spiritissä ole elonmerkkejä. 

Annetaan heille aikaa. Tulevat, jos ovat tullakseen. 

Köynnöshortensia - Hydrangea anomala subsp. petiolaris

Syksyllä neljän euron taimena ostettu köynnöshortensia on herännyt rajamännyn kupeessa kevääseen. Kokoa tällä lapsukaisella ei kyllä yhtään liikaa ole ja alkuun hidaskasvuisen köynnöshortensian näyttävyyttä saa vielä odottaa. Mutta tämän kevään saldona ei mennyt sekään neljä euroa ihan kankkulan kaivoon.



Melkoinen yllätys on, että Vanille Fraisen kupeeseen istutetut kaksi ruukkuhortensiaa eivät ole talven aikana kuolleet ja pukkaavat itseään mullasta kohti valoa. Toinen niistä jopa kukki viime kesänä. Toinen kasvatti kauniin lehdistön. En edes suojannut näitä mitenkään, kun ajattelin, että jo yhdestä talvesta selviytyminen on pelkkää plussaa.

Siperianhernepensas - Caragana arborescens

Pikkupuutarhan nurkassa kasvaa pari Siperianhernepensasta. Olin laiminlyönyt niiden leikkauksen ja niistä oli kasvanut suorastaan korkeita puita. Sateella painavat oksat kaatuivat käytävälle ja muutenkin oksia alkoi olla pakko harventaa käytäville liikkumisen helpottamiseksi. Oksa sieltä toinen täältä tuottaa usein aika rujon tuloksen. Samoin pensaan madaltaminen puolittain olisi todennäköisesti saanut aikaan hujoppioksia, joiden latvustoissa keikkuu muutama harva lehtitupsu. Niinpä päätin syksyllä leikata koko puskan alas silläkin riskillä, ettei siitä enää pensasta tule. Ilokseni huomasin, että kyllä sieltä uutta kasvua jo versoo.

Siperianhernepensas on taas yksi niistä esimerkeistä, ettei leikkaamista kannata siirtää liian pitkälle. Paremman tuloksen saa, kun leikkaa säännöllisesti. Siperianhernepensasta voi toki kasvattaa leikkaamattomanakin, mutta meidän puskamme tapauksessa paikka ei salli niin villiä meininkiä.


Hyvällä mallilla siis kaikki meidän puutarhassa. Se, mikä on menetetty, on sitten menetetty. Niiden tilalle hankitaan joko samoja kasveja tai vaihdetaan kokonaan johonkin toiseen. On tämä puutarhahörhöily niin mielenkiintoista ja hienoa, etten ihan heti muuhun vaihtaisi.

Nokkonenkin pukkaa uutta vartta kompostin takana. Siitä saa taas hyvää ötökkäkarkoitetta ja lannoitevettä. Tai lettuja.


Mukavia puutarhapäiviä teille kaikille!

34 kommenttia:

  1. Minä jo kuvaan alppikärhöjä! Se on varahainen, mutta ei sitten kuki enää heinäkuulla. Joku suositeli minulle viinikärhöä muutaman alppikröhän joukkoon tai jotain vanhaa puuta nousemaan.

    Meidän köynnöshortensiat ovat jo peittäneet osan talostamme, kehystäneet ikkunat ja ovat vaan niin ihania.

    Minä en ole mitään eloa vielä huomannut maahan istuttamassani ruukkuhortensiassa, mutta nyt on tosiaankin vasta toukokuu:) Onneksi leimutuho ei ollutkaan täydellinen ja tulihan niitä muscareitakin vähän, mutta ovat pieniä, eikä ole lannoituksen puutetta.

    Neljän euron köynnöshortensia ilahduttaa mieltä<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alppikärhö meilläkin on viittä vaille kukassa. Nuput senkun pullistelevat. Viinikärhöjä minulla ei vielä olekaan ja noiden muidenkin kärhöjen kanssa vasta aloittelen.

      Kaikki maahan istuttamani ruukkuhortensiat eivät ilmeisesti talvesta selvinneet. Parista vanhemmasta ei näy pihaustakaan, mutta kenties he tulevat vähän jälkijunassa.

      Unohdin tyystin tarkastaa sen toisen neljän euron köynnöshortensian tilanteen. Unelmana olisi niiden kietoutuminen rajamännyn vantteraan varteen ajan oloon.

      Poista
  2. Ihanaa (kuva Juusosta ;-))!
    Minäkin löysin tänään Princess Dianan verson. Se ei olekaan kuollut! Eikä kai viime vuonna uhkarohkeasti siirtämäni kärhö myöskään. Niin kiva löytää näitä ilon aiheita. Innoittamanasi kävin myös tsekkaamassa jalohortensiat, ja tosiaan yhdessä on ihan tyvellä minipieniä vihreitä lehtisilmuja, millimetrin kokoisia. Se toinen versookin usein vasta kesäkuussa, se on niin huonossa paikassa raasu. Pitäisi varmaan siirtää, mutta sitten on aina se riski, ettei se verso senkään vertaa :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuson kuvaaminen on aika haasteellista, sillä yleensä se tulee salamannopeasti objektiiviin kiinni ja sen jälkeen puskemaan minua.

      Tämä aika puutarhassa on pelkkää joulua, kun joka päivä löytyy jotain uutta. Ja vaikkei löytyisikään, niitä eilispäiväisiäkin juttuja jaksaa käydä vahtaamassa loputtomiin.

      Minullakin on yksi vanhempi hortensia vähän turhan pimeässä paikassa. Uskollisesti se on joka vuosi tehnyt lehdet, mutta ei kukkinut. Nyt siitä ei näy vielä vilaustakaan, mutta usein se ilmestyy muita myöhemnmin - ehkä juuri vähäisemmän valon vuoksi.

      Poista
  3. Voi kun minullakin olisi se ikioma puutarha .... ! Mukavaa kevättä sinulle :)

    - Suvi -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi, kevät on ollut tosi mukava tähän saakka. Ja kohtahan se kääntyy jo kesäksi.
      Ihmeitä maailmassa tapahtuu. Jospa sinulla joskus sittenkin on se oma puutarha. Onneksi aina voi vierailla toisten puutarhoissa. Siinä on se etu, että pääsee nauttimaan kaikesta kauneudesta, mutta joku muu tekee työt.

      Poista
  4. Olihan sinun kasvikuvissasi yksi minullekin tuttu kasvi :) tuo alimmainen ennen Juusoa. Mukavaa kun kasveja kuitenkin pukkaa tuolta maaperästä. Minun perennapenkki kaipaisi kovasti ruopsutusta, mutta sitä en voi tehdä, ennekuin nään, mitä sirkkalehdistä kasvaa. Toivon kovin, että belliksen taimia olisi itänyt siemenistä. Täällä ei kyllä lämpöä ole ollut. Sateessa hyvä kun 10 astetta on ollut lämpimimmillään ja joka päivä on satanut tälläkin viikolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katosivatko sinunkin belliksesi? Täällä ei näy ainuttakaan siemenestä itse kasvattamistani kaunokaisista, jotka viime kesänä innostuivat leviämään nurmikollekin. Ostin sitten kaupasta muutaman, jotka saavat viettää ainakin alkukesän ruukuissa.

      Meillä ei viime viikonlopun jälkeen vettä ole tullut. Aurinko on paistanut päivittäin ja lämpöä on ollut parhaimmillaan +17. Ensi viikoksi luvattiin taas lämpimämpää, joten jospa sitä riittäisi sinne teillekin.

      Poista
  5. Maltti on valttia näin keväällä.
    Se viime talvi oli kuitenkin niin ankara sikäli, että se yllätti valmistautumattomat kasvit. Siksi varmaan tuli tavallista enemmän menetyksiä, mutta toki osa versoo myöhemmin ja jotkut ehkä vasta ensi vuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ei kannata turhaan kiirehtiä. Monet kasvit ovat hitaita ja edelleenkin eletään vasta toukokuuta.

      Poista
  6. Mukavasti noissa ensimmäisissä kuvissa tausta on miltei pelkkiä harmaan sävyjä, joita vasten tuoreiden versojen vihreys korostuu ihanasti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että ylipäätään sain pienet versot kuvattua. Kamera halusi taas tarkentaa ihan jonnekin muualle, kuin mitä minä tavoittelin.

      Poista
    2. Haha, mulla on aina sama ongelma. :D

      Poista
    3. Onpa lohduttavaa kuulla. Joskus tarkentaminen tuntuu suorastaan salatieteeltä.

      Poista
  7. Juuso on kyllä ihana! Rapsutukset hänelle!!

    Olen kovin ihmetellyt tuota talven tuhoa, jotkut niin iankaikkiset menehtyivät ja jotkut herkkikset säilyivät, ei siis mitään logiikkaa! Ihanasti nousevat kärhösi, meille ei ilmeisimmin kärhötuhoja tullut lainkaan ja siitä olen mielissäni! Mukavasti ne kurottavat kohti korkeuksia! Hiljalleen taitaa uskaltaa kukkamaita enemmän rassata, hissuksiin nousevatkin talven alta säilyneet alkavat pian versomaan!

    Ihania postauksia aiemmatkin, taas on aika hurahtanut etten tänne blogistaniaan ole ehtinyt ihailemaan ja lukemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saila, minä kirjoitan ehtiessäni useamman postauksen peräjälkeen ja ajastan ne julkaistavaksi eri päivinä. Ei millään muuten ehtisi blogia päivittämään. Ukkokullan kovan yskimisen vuoksi tuli muutama lyhytuninen yö väliin ja kun ei saanut nukkua, saattoi istua tietokoneella.

      Ei todellakaan mitään logiikkaa. Luulisi, että nimenomaan kaikkein arimmat oisivat menneet talven ankaruudessa, mutta kun monelta meni leimuja, särkynyttäsydäntä ja muita vuosikausia samalla paikalla kasvaneita perennoja.

      Poista
  8. Onneksi osa kasveista herää, vain oletettua myöhemmin. Ja onneksi osa on sitkeämpiä kuin oletti.

    Ja onneksi en esim. kaivanut pois maasta syyshortensiaani, joka näytti kuolleelta. Nyt sen yhdessä oksassa onkin eloa. Jää kyllä aika nysäksi ja pieneksi, mutta on sentään hengissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä onkin ollut varsinainen opetusten kevät. Lämpö on sekoittanut päätä ja ankara talvi puutarhaa. Yhtä sun toista näköjään sieltä nousee, mutta moni vähän hitaammin.

      Syyshortensiat ovat heränneet tosi hitaasti tänä keväänä. Vanille Fraiseni on elossa, mutta luultavasti joudun leikkaamaan siitä melkoisesti kuollutta oksistoa pois. Sääli, se kun kasvoi parissa kesässä melkoisesti.

      Poista
  9. Voi kun hyvä kuva Juusosta. Hienosti kuvattu.
    Sieltä ne tulee uudet versot.
    Ihania, aina joka vuosi yhtä ihania. ♥ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta Sylvi! Miten voikin joka kevät olla yhtä ihana nähdä kaikki tuoreet versot.

      Poista
  10. Noin hienosti esiin nousseita kärhöjä - minä olen jo kärsimätön! Tosin alppikärhöt ovat jo nupuillaan, joten niistä saa kohta nauttia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alppikärhö on tosiaan täälläkin nupulla. Muihin kärhöihin eloa on ilmestynyt viime viikonvaihteen sateiden jälkeen, joten toivo ei ole laisinkaan mennyttä.

      Poista
  11. Minulla ei kasva kuin alppikärhö ja sekin vasta pari vuotta vanha, siis pieni vielä. Jonkinlasta nousua odotan vielä joidenkin kasvien kohdalla, osa on todettu jo täysin menetetyksi. Ruusut ja leimut harmittavat eniten. Onneksi pihan alkuperäisessä valkoisessa syysleimussa näyttää olevan pari alkua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alppikärhö taitaa olla aika kestävä. Minulla se on menestynyt kaikkein parhaiten. Tuntuu hassulta, että talvi vei leimutkin monin paikoin mennessään. Luulisi sen olevan hyvi Suomen olosuhteisiin tottunut.

      Poista
  12. Sun kärhötilanne tuntuu jo hyvältä. Mulla ei oo uusia viälä noussu, huoh!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan viime viikonlopun sateiden jälkeen kasvua ilmestyi näkyviin. Peli ei siis ole laisinkaan menetetty sinullakaan.

      Poista
  13. Upeaa kevään edistymistä!
    Pitäisi varmaan itsekin katsoa pihan tilanne läpi.
    Ehkä sitten Rovaniemeltä palattua... :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä ne kaikki sinua odottavat. Mukavaa Rovaniemen matkaa.

      Poista
  14. Kiva kuulla, että kasvisi säästyivät talvesta runsaslukuisempina, kuin aiemmin ehdit luulla. Itsekin rohkaistuin tekstistäsi ja elättelen toivoa, että vielä joistain elottomista kasveistani alkaisi elonmerkkejä näkymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiemurapenkin laitoin loppukesästä uuteen uskoon ja siellä on kyllä kato käynyt. Jotenkin osasin jopa odottaa, että tappiota tulee, kun uudelleenistutus meni niin myöhäiseksi. Yllättävän moni on kuitenkin ihan viime päivinä ilahduttanut ilmestymisellään. Tosin monen kasvin kohdalla joudun leikkaamaan kuolleita oksia ja kasvun joutuu ikäänkuin aloittamaan alusta uuudelleen. Näin käy näköjään ainakin syyshortensia Vanilla Fraisen kohdalla.

      Poista
  15. Vielä pitää hetken malttaa, sillä mullasta saattaa nousta joitain yllätyksiä. Viime talvi oli paha, meidän seudulla monella viime syksyllä istutetut tuijien taimet ovat kärsineet pahoin. Mutta minne tämä toukokuu on mennyt, enää pari viikkoa jäljellä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano, hurjaa vauhtia aika kuluu. Nyt pitää vain nauttia pihasta ja puutarhasta ja ulkona olemisesta kaikin mahdollisin tavoin.

      Poista
  16. Siperianhernepensas tosiaan ei kasva aina mitenkään nätisti. Hyvä kun muistutit leikkauksesta, se aina tuppaa unohtumaan. Nokkosta pitääkin kerätä lettuja varten. Jostain luin että nokkonen on terveellisempää kuin jopa pinaatti.

    Juusolla on suloiset mustat tossut <3. Hauska kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naapuri paistoi pari päivää sitten nokkoslettuja ja hyviksi kehui. Itse en ole vielä ehtinyt. Minä teen nokkosista kasvilannoitetta, joka toimii myös ötököiden ruiskutteena. Jostain nettisivulta löysin ohjeen.
      Juusolla on osa varpaistakin mustat. Riippuu kai siitä, miten väripigmentti kissassa jakautuu.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!