Sivut

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Puutarhatyöt kutsuvat


Helteet ovat ohi ja sää saattaa tuntua hetkittäin aika kylmältä. Silti on lämpimämpää, kuin monesti normikesäpäivänä. Viileämmistä keleistä on ainakin se ilo ja hyöty, että taas jaksaa jotain puutarhassa tehdäkin. 


Auringon porottaessa helteisesti täydeltä taivaalta on hetkittäin ollut sellainen olo, että kaikki karkaa käsistä. Toki sitä on jaksanut kierrellä puutarhassa ihailemassa toinen toistaan vilkkaampaa tahtia ilmestyviä kukkia, mutta isommat kärräämiset ja kuopimiset on ollut pakko jättää vähemmälle.

Ensimmäinen iris on aukaissut kukkansa

Usein olen kääntänyt lehtikompostit siinä vaiheessa kevättä, että keskeltä on löytynyt vielä jäisiä paakkuja. Tänä keväänä olen vain tyytynyt pikaisesti ohittamaan kompostit ajatuksella, että kyllä, kyllä, käännän ja tyhjennän, kunhan kerkeän. Viime vuotisen biojätekompostin sentään sain lauantaina kärrättyä ruusupensaille. 

Tuoreen kompostin kärrääminen puutarhan kasveille tässä vaiheessa on hiukkasen hankalampaa, kun kaikki kasvaa jo kohinalla, eikä oikein viitsisi peittää hyvässä kasvussa olevia kukkia kompostimullalla. On vain yritettävä tyrkätä multaa aukkopaikkoihin.


Myös rikkaruohot ovat villiintyneet rehottamaan ihan silmissä. Samoin esimerkiksi pikkupuutarhassa käydessäni totesin kevätkaihonkukan aloittaneen käytävänvalloitusprojektinsa, joten karsintakeikka sielläkin on lähitulevaisuuden ohjelmistossa.


Norjanangervojen kukinta meni ohi hujauksessa ja sen jälkeen pensaat aloittivat hurjan pituuskasvun. Talon päädyn angervorivistö vei jo melkoisen osan kulkuväylästä, joten tasoitin reunaa pensassaksilla. Taas on pohdittava, milloin leikkaan angervot tapille.
 
Pensasrivi näyttää uuden kasvuston ansiosta vihreältä ja rehevältä, mutta todellisuudessa viherrys on lähinnä oksien latvoissa ja koko pöheikkö on läheltä katsottuna varsin risuuntuneen näköinen. Paria oksaa raottamalla saattaa havaita, että puska on sisältä valtaosin ruskeaksi kuivuneita oksia pullollaan. Jo viime vuonna tyydyin leikkaamaan jonkun pitkäksi venähtäneen oksan sieltä täältä, vaikka tiesin koko rivistön kaipaavan radikaalimpaa kohennusta.

Koivuangervo – Spiraea betulifolia

Paras olisi tietenkin leikata pensaat nyt mataliksi, jolloin ne ehtisivät kasvaa syksyyn mennessä ihan mukavasti ja keväällä olisi taas kukinta tiedossa. Toisaalta silloin joutuu tuijottamaan tylsän näköistä paljautta parhaan pihalla oleskelukauden ajan. 

Virpiangervo - Spiraea chamaedryfolia 

Joskus olen kokeillut sitäkin, että leikkaan joka toisen angervon matalaksi, mutta silloin vasta ne jäljelle jäävät oudoilta näyttävätkin. Yleensä laitan angervot mataliksi syysaikaan, jolloin tosin menetän keväisen kukinnan, mutta pääsen kuitenkin heti keväällä nauttimaan niiden aloittelevasta vehreydestä. Samanlaisen pohdinnan eteen joudun viiden vuoden välein. Aina yhtä hankalaa.  


Pihalla pyöriessä ilmaantuu sieltä täältä aina uusia tehtäviä jo muutenkin pitkään listaan. Vuorimäntyjen kasvustoja täytyy käydä jossain välissä lyhentämässä. Muistan kuulleeni ohjesäännön, jonka mukaan typistys tulisi tehdä juhannukseen mennessä. Tämän kevään villissä menossa ohjeen aikamäärää voi varmaankin varhaistaa viikolla tai kahdellakin.

Laukka - tämän kuvan jälkeen jo täysin avautunut

Hommaa riittää, mutta enpä tunne niistä stressaantuvani. Viihdyn todella hyvin piha-askareiden parissa ja jokainen suoritettu tehtävä on ikäänkuin puutarhan parhaaksi. Aika kuluu kuin siivillä ja ajatukset lentävät milloin missäkin. Illalla ehkä kroppa on kankea ja kivistäväkin, mutta silloin tietää tehneensä jotain konkreettista ja rakentavaa. Mieli on korkealla ja taas seuraavana päivänä palaa pihamaalle iloisin mielin ja suurella halulla suorittaakseen jonkun ennalta suunnittelemansa tehtävän tai aloittaakseen ihan uusia projekteja. Kunpa kaikki työ olisi näin antoisaa ja mukavaa, kuin mitä puutarhatyöt ovat. 

Juuso tuumailee, että mamman olisi aika leikata nurmikko

Parasta on tietenkin kannustava ja hyväntuulinen seura ja sellainenhan minulta jo löytyykin.
 

33 kommenttia:

  1. Juuso kannustaa ja muistuttaa myös lepohetkien tärkeydestä!
    Ihanan kauniita kukkia. Puutarha voi olla myös stressaava, kun työt eivät lopu ikinä, mutta täytyy opetella asennoitumaan niin, että jos jotakin ei ehdi tehdä tänä vuonna lainkaan, niin sitten ei, eihän luonnossakaan joku koko ajan nypi ja ohjaile. Menee sitten niin kuin menee, luonnon pään mukaan sillä kertaa.
    Mä muuten jo typistin vuorimännyn uudet kasvut, kun se sattuu olemaan sopivasti riippukeinun vieressä. Juuri tuota ajattelin, että on ollut niin lämmintä, että yhtä hyvin voi varmaan tehdä jo nyt. Paras on tehdä silloin kun asian muistaa, seuraavassa hetkessä on taas muut metkut mielessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä joudun kyllä kaiken aikaa miettimään tekemisteni tärkeysjärjestystä ja sitä, kuinka paljon annan myötä perfektionismille. Siinä tehtävässä puutarha on oiva opettaja, sillä ei ole mitään mieltä koko ajan nyppiä ja puunata. Tuo on oiva toteamus, ettei luonnossakaan koko ajan kukaan nypi ja ohjaile. Tänään huomasin lepäntaimia vähän siellä sun täällä. Ensimmäinen ajatus oli hakea lapio ja ryhtyä kaivamaan niitä oikein kunnolla pois. Sitten nypin ne, mitkä pahiten häiritsivät ja ajattelin, että samaan mittaan kasvaminen kestää kuitenkin sen verran aikaa, että sillä välin ehdin tehdä jotain muuta järkevämpää. Ja lähdin typistämään vuorimäntyjä. Ne kun sattuivat seuraavaksi näkyville.

      Poista
  2. Meillä on jo toinen päivä hyytävän kylmää. Nokkaani en pihalle aio pistää.. Me leikkasimme norjanangervot mataliksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helteiden jälkeen +17 astetta tuntuu aika kolealta, mutta eipä tullut hiki pihalla hommaillessa. Ilmeisesti tuuli puhaltaa pohjoisesta, sillä auringossakin tuli vilu, jos vähän aikaa seisoi mitään tekemättä.
      Norjanangervopähkäily johti siihen, että leikkaan syksyllä. En nyt ehdi, olkoon.

      Poista
  3. Ihania pohdintoja, pienet on ihmisen murheet. Itsekin pohdin illalla laitanko kaksi kierrosta harsoa vai yhden taimien päälle, mieheltä on turha kysyä mielipidettä... jännä juttu,vaikka koko päivän puuhailisi puutarhassa,niin aamulla sitä odottaa että pääsee takaisin pihalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä pienen ihmisen murheet ovat kyllä ihan mukavia murheita. Niin kauan on hyvin, kun ei muuta tarvitse murehtia kuin hallaharson kerroksia.

      Poista
  4. Minulla on pensasaidanteiden nuorennus menossa. Kahdella sivulla idänvirpiangervoa, yhdellä rusopajuangervoa. En muista milloin niitä viimeksi on karsittu, kamalan näköisiä risupöheiköitä. Sairaan iso homma, mutta vähän kerrallaan. En leikkaa aivan tapille, mutta karsin kovalla kädellä. Tosin tänään en pane tikkua ristiin - rajansa minunkin raatamisella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa tosiaan jaksottaan pensaiden leikkuut useampaan kertaan. Leikkasin varhain keväällä yhdestä paikasta virpi- ja norjanangervot mataliksi. Nyt ne ovat jo hyvässä kasvussa. Pensaiden leikkuu on iso urakka, kun ne leikatut oksat pitää hakettaa tai muuten hoitaa pois.
      Hyvä pitää huilipäiviä, muuten sitä tympääntyy ikuiseen raatamiseen.

      Poista
  5. Kissat ovat parasta puutarhaseuraa. Minäkin käytin viileyden hyväkseni ja olen tehnyt maanmuokkaustöitä. Toinen hyvä mikä viileydestä seurasi on hyttysen kestävät vaatteet päällä. Nyt viitsii tehdä hommia varjon puolellakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio, ei ollut hyttysiä. Tai ainakaan ne eivät päässeet riittävästi iholle, että olisivat olleet häiriöksi saakka.

      Poista
  6. Minäkin olen huomannut, että kukat ovat etuajassa kukkiessaan. Mahtaakohan kukkamaalta löytyä syksyllä kukkivia.
    Sulla on kauniita kukkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eiköhän niitä syyskukkijoitakin vielä riitä. Nyt on ainakin ilma sen verran viilennyt, että tahti hiukan höllenee.

      Poista
  7. Mukavaa kun ilmat ovat olleet hieman viileämmät - kesällä saa toki olla lämmintä mutta ei hehkuvan kuumaa !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helteiden ja pohjoistuulen takia nyt taitaa tuntua entistäkin kylmemmältä. Töitä on mukavampi tehdä, kun on viileämpää.

      Poista
  8. Kauniit kuvat!
    Suloinen Juuso kissa!

    VastaaPoista
  9. Ihana puutarhakaveri Sinulla, rapsutukset Juusolle!

    Pihan kutsu on voittamaton ja tekemistä riittää, mutta se on niin mukavaa, saa välillä puurtaa ja välillä huokaista! Koko sielulla ja keholla nauttia, tätä odotimme koko pitkän talven :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin. Kaikki ei tätä puutarhahöyrähdystä ymmärrä, mutta onneksi meitä samanlaisia löytyy paljon.

      Poista
  10. Nyt on blogeissa akileija-aika. Ne ovat kyllä ihania. Minun angervopensaat eivät oikein ole lähteneet talven jälkeen kasvuun. Tartteis vissiin jottain tehä niille, kun vain tietäisin, mikä olisi viisainta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi vanha angervopensas meillä näyttää huonovointiselta. Yleensä norjanangervo on helppo ja mukautuva, eikä vaadi paljon hoitoa. Muutaman vuoden välein leikkaan matalaksi, koska se risuuntuu rumaksi vanhetessaan.

      Poista
  11. Nyt onkin ollut juuri sopiva lämpötila puutarhatöille. Huhkiessa ei tule liian kuuma ja työt hoituvat kivasti.
    Juuso näyttää olevan kaikessa mukana. Sinä onnellinen, kun voit pitää kissaa. Meillä miehen allergia estää kissan ja koiran hankinnan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, minä olen onnellinen lemmikistä. Aikoinaan vastustin kissan ottamista, kun lapsilla oli allergioita. Tytär kuitenkin toi Juuson, joka sitten jäi meille lasten muutettua omilleen. Nyt tyttärellä on kaksi kissaa ja hevonen, eikä hän kärsi minkäänlaisista allergioista. Olisiko siedättynyt, en tiedä.

      Poista
  12. Nyt on tosiaan ihan sopivat työkelit. Minä en ole vielä oikein sinut tuon kompostihomman kanssa. Mun puutarhajätteet ei käy miksikään, ei ainakaan mullaksi. Vielä on paljon opittavaa sillä saralla. Komeasti kasvaa sun norjanangervot. Ja hienon pergolan olette tehneet, kyllä siinä on Juusolla ihmettelmistä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelkästä puutarhajätteestä koostuva komposti käy hitaammin, mutta toimii kyllä. Yleensä käännän keväällä ja syksyllä. Samalla otan mullaksi muuttuneen osuuden hyötykäyttöön. Rikkaruohoja, leikkuu- ja haravointijätettä tulee niin paljon, etten ilman kompostia pärjäisi. Meillä on kahden biojätekompostin lisäksi neljä metri x metri lautakompostia, joissa kierrätän tavaraa. Tämän keltaisella tyhjennyksellä sain 10 kottikärryllistä multaa. Osa oli vähän karkeampaa, mutta käy hyvin vaikkapa marjapensaille.

      Poista
  13. Kohta on särkynetsydämmetkin kaikki kukkineet kaikki tapahtuu niin äkkiää
    Kyllä siellä pihalla töitä riittää tuntuu ettei kerkiää millään kaikkia tekemään vaikka kuinka ahertaa. Kaunis on akilea ja iiris ja tuo mäntykuva ihana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesällä puutarhurilla ei vapaata ole, ellei sitä päätä itse ottaa. Toisaalta talvella saa riittävästi makoilla, joten ihan mielellään lihaksiaan puutarhahommissa kuntouttaa.
      Nyt kyllä kaikki kukkii hurjaa vauhtia. Illalla katselin unikon nuppuja ja nyt ne jo ovat täysin auki. Jäi yksi nuppuvaiheesta kokonaan näkemättä eli se, jossa punainen unikko kurkistaa nupun sisältä.

      Poista
  14. Tänä vuonna kaikki kasvit melkein räjähtivät kukkaan lämpimän kelin ansiosta. Tuntuu, että kesä on jo pitkällä, vaikka se on vasta alussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallaan se on ihan mukavaakin. Josko kerrankin olisi oikein pitkä kesä.

      Poista
  15. Ihana, ihana Juuso. <3

    Mun iirikset eivät tän keväänä auenneet lainkaan. =(
    Kärhöt kuolivat talven julmuudesta ja sipulikukat eivät jaksaneet keväällä herätä.

    Ensi keväänä luultavasti joku toinen katselee tämän pihan kukkia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi, onpa talvi koetellut puutarhaasi ikävästi.

      Poista
  16. Ihan parasta seuraa sinulla <3 Omien voimien ja ehtimisen mukaan on puutarhalle annettava aikaa. Ja laiskasta kitkennästä voi hyötyäkin, olen monesti (heh, tästä voi päätellä, että laiskuus on iskenyt useammin kuin kerran =D) löytänyt ihania siementaimia, jotka muuten olisi tullut harattua kumoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, laiskuudesta on hyötyäkin. Sen kun aina muistaisi.

      Poista
  17. Kaikkea hommaa olis pihalla, mutta kun ei tiedä mistä päästä aloittaisi!

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!