Puutarhatyöt kutsuvat

Helteet ovat ohi ja sää saattaa tuntua hetkittäin aika kylmältä. Silti on lämpimämpää, kuin monesti normikesäpäivänä. Viileämmistä keleistä on ainakin se ilo ja hyöty, että taas jaksaa jotain puutarhassa tehdäkin. 

Auringon porottaessa helteisesti täydeltä taivaalta on hetkittäin ollut sellainen olo, että kaikki karkaa käsistä. Toki sitä on jaksanut kierrellä puutarhassa ihailemassa toinen toistaan vilkkaampaa tahtia ilmestyviä kukkia, mutta isommat kärräämiset ja kuopimiset on ollut pakko jättää vähemmälle.

Ensimmäinen iris on aukaissut kukkansa

Usein olen kääntänyt lehtikompostit siinä vaiheessa kevättä, että keskeltä on löytynyt vielä jäisiä paakkuja. Tänä keväänä olen vain tyytynyt pikaisesti ohittamaan kompostit ajatuksella, että kyllä, kyllä, käännän ja tyhjennän, kunhan kerkeän. Viime vuotisen biojätekompostin sentään sain lauantaina kärrättyä ruusupensaille. 

Tuoreen kompostin kärrääminen puutarhan kasveille tässä vaiheessa on hiukkasen hankalampaa, kun kaikki kasvaa jo kohinalla, eikä oikein viitsisi peittää hyvässä kasvussa olevia kukkia kompostimullalla. On vain yritettävä tyrkätä multaa aukkopaikkoihin.

Myös rikkaruohot ovat villiintyneet rehottamaan ihan silmissä. Samoin esimerkiksi pikkupuutarhassa käydessäni totesin kevätkaihonkukan aloittaneen käytävänvalloitusprojektinsa, joten karsintakeikka sielläkin on lähitulevaisuuden ohjelmistossa.

Norjanangervojen kukinta meni ohi hujauksessa ja sen jälkeen pensaat aloittivat hurjan pituuskasvun. Talon päädyn angervorivistö vei jo melkoisen osan kulkuväylästä, joten tasoitin reunaa pensassaksilla. Taas on pohdittava, milloin leikkaan angervot tapille.
 
Pensasrivi näyttää uuden kasvuston ansiosta vihreältä ja rehevältä, mutta todellisuudessa viherrys on lähinnä oksien latvoissa ja koko pöheikkö on läheltä katsottuna varsin risuuntuneen näköinen. Paria oksaa raottamalla saattaa havaita, että puska on sisältä valtaosin ruskeaksi kuivuneita oksia pullollaan. Jo viime vuonna tyydyin leikkaamaan jonkun pitkäksi venähtäneen oksan sieltä täältä, vaikka tiesin koko rivistön kaipaavan radikaalimpaa kohennusta.

Koivuangervo – Spiraea betulifolia

Paras olisi tietenkin leikata pensaat nyt mataliksi, jolloin ne ehtisivät kasvaa syksyyn mennessä ihan mukavasti ja keväällä olisi taas kukinta tiedossa. Toisaalta silloin joutuu tuijottamaan tylsän näköistä paljautta parhaan pihalla oleskelukauden ajan. 

Virpiangervo - Spiraea chamaedryfolia 

Joskus olen kokeillut sitäkin, että leikkaan joka toisen angervon matalaksi, mutta silloin vasta ne jäljelle jäävät oudoilta näyttävätkin. Yleensä laitan angervot mataliksi syysaikaan, jolloin tosin menetän keväisen kukinnan, mutta pääsen kuitenkin heti keväällä nauttimaan niiden aloittelevasta vehreydestä. Samanlaisen pohdinnan eteen joudun viiden vuoden välein. Aina yhtä hankalaa.  

Pihalla pyöriessä ilmaantuu sieltä täältä aina uusia tehtäviä jo muutenkin pitkään listaan. Vuorimäntyjen kasvustoja täytyy käydä jossain välissä lyhentämässä. Muistan kuulleeni ohjesäännön, jonka mukaan typistys tulisi tehdä juhannukseen mennessä. Tämän kevään villissä menossa ohjeen aikamäärää voi varmaankin varhaistaa viikolla tai kahdellakin.

Laukka - tämän kuvan jälkeen jo täysin avautunut

Hommaa riittää, mutta enpä tunne niistä stressaantuvani. Viihdyn todella hyvin piha-askareiden parissa ja jokainen suoritettu tehtävä on ikäänkuin puutarhan parhaaksi. Aika kuluu kuin siivillä ja ajatukset lentävät milloin missäkin. Illalla ehkä kroppa on kankea ja kivistäväkin, mutta silloin tietää tehneensä jotain konkreettista ja rakentavaa. Mieli on korkealla ja taas seuraavana päivänä palaa pihamaalle iloisin mielin ja suurella halulla suorittaakseen jonkun ennalta suunnittelemansa tehtävän tai aloittaakseen ihan uusia projekteja. Kunpa kaikki työ olisi näin antoisaa ja mukavaa, kuin mitä puutarhatyöt ovat. 

Juuso tuumailee, että mamman olisi aika leikata nurmikko

Parasta on tietenkin kannustava ja hyväntuulinen seura ja sellainenhan minulta jo löytyykin.