Sadepäivän kulttuuria

Koko kesän on ollut tarkoitus mennä katsomaan Helsingin Kansallismuseoon Jaakko Heikkilän valokuvanäyttely Venetsian palatsien menneen ajan loistosta. Näyttelystä uutisoitiin paljon sen avautuessa ja heti alkoi kutkuttamaan nähdä kuvat, sillä kahdesti
Venetsiassa käyneenä se aina vaan kiehtoo. Muutama päivä sitten näin taas näyttelystä kertovan mainoksen ja huomasin, että aika alkaa olla vähissä. Näyttely päättyy 28.8.

Valokuva erään palatsin makuuhuoneesta, kuvasin vinoon heijastavan lasin vuoksi

Näyttelyssä mainostettiin olevan myös huonekaluja ja astioita Venetsiasta. Olihan niitä, mutta todella niukasti. Kahdenistuttava tuoli ja keinutuoli sekä muutamia laseja ja kaksi peiliä. Valokuvat olivat toki hienoja livenä katsottuna, mutta suurin osa on ollut esillä mediassa näyttelystä uutisoitaessa. 

Venetsialainen peili, kehyksen koristeet lasia

Sateisesta päivästä huolimatta Kansallismuseossa ei ruuhkaa ollut. Enimmäkseen ulkomaisia turisteja, joten valokuvia ja esineitä pääsi katsomaan kaikessa rauhassa. Kuvaaminen pokkarilla hämärissä saleissa, yleensä vielä lasin läpi oli minulle haaste, mutta se ei ollutkaan reissuni pääasiallinen tarkoitus. 

Jakkarilan sali, 1760-luvun rokokoota

Edellinen käyntini Kansallismuseossa lienee peräti kouluajoilta, joten päätin hyödyntää lipun hinnan kokonaisuudessaan ja lähdin kiertämään museon perusnäyttelyä. Jotenkin minulla oli sellainen tunne, että esillä olisi lähinnä kivikautisia työvälineitä ja vanhoja rahoja, mutta olinpa totisesti täysin väärässä. 

Itse asiassa vasta nyt Kansallismuseon sivuilla käydessäni huomasin, että 1. kerroksen esihistoriallinen näyttely eli kivikausi, pronssikausi ja rautakausi on suljettu ja uusi perusnäyttely avataan vuoden 2017 alkupuolella.

Mikko Mikonpoika Minkkinen (1858 - 1930) Ikiliikkuja

Mielenkiintoista nähtävää oli runsaasti ja esineiden tiedot olivat joko vitriinien vieressä tai painettuina luetteloina lainattavissa kunkin näyttelyhuoneen telineessä. Esittelyhuoneet ovat aika pieniä, joten kokonaisuudet on helposti hallittavissa. Jos väsähtää, välillä voi käydä vaikka alakerrassa kahvilla ja jatkaa sitten. 

Hollantilainen tulppaanimaljakko, 1600-luvun loppu

Yllätyin, kuinka hienoja esineitä oli ihan joka salissa. Kansallismuseolla on myös erittäin hyvät kotisivut, joihin kannattaa tutustua mielellään jo ennen museoon lähtemistä. Siellä voi esimerkiksi kartoittaa, mikä itseä kiinnostaa ja siten suunnata museossa suoraan niihin kohteisiin. 

Porvoon maapäiville 1809 tuotu keisarien valtaistuin

Tuntuipa virkistävältä ravistella omia pölyttyneitä muistoja Kansallismuseosta. Vaikka museot nimensä mukaisesti kokoavat mennyttä aikaa ja tuovat historiaa nähtäväksemme, ne elävät ja muuttuvat tänä päivänä siinä, kuin mikä muu kiinnostava asia keskuudessamme.

Matkalla museosta bussille, katse kiinnittyi museon kupeessa oleviin kesäkukka-asetelmiin. Totesin, että julkiselle paikalle sijoitettavissa istutuksissa on huomioitava monen monta seikkaa. Istutusten on kestettävä kaikenlaisia säätiloja, usein niiden tulee olla näyttäviä joka puolelta katsottaessa ja mitä ilmeisimmin näyttävyyttä täytyy riittää alkukesästä loppusyksyyn saakka. 

Eniten tykkäsin tästä tummalehtisestä daaliasta, joka on myös aika matala. Tällaisen kun löytäisi ensi kesäksi omaankin pihaan. Pitäneet ryhtyä ajoissa metsästämään.

Toinen matkan varrelle osunut pieni, mutta näyttävä istutus on aivan remontissa olevan eduskuntatalon kupeessa. Noita riippajalavia olen ihaillut yleensä bussin tai auton ikkunasta, mutta kerrankin oli tilaisuus katsella niitä vähän lähempää. 

Tämä sinikukkainen pikkupuu jäi mietityttämään. Tunnistaako joku sen?  Korkeutta sillä on ehkä 80 cm. Niitä oli istutusalueella kaksi.

Hämähäkkikukat sopivat hyvin isolehtisten kannojen seuraan

Vettä satoi ja tuuli repi sateenvarjoa, joten jatkoin reippaasti matkaani linja-autoasemalle ja kotibussille. Sadepäivän kulttuuriannos oli kauhottu ja mieli hyvä.